Lue keskustelun säännöt.
Nyt on pakko avautua kaverista! En kestä!!!!!!!
04.11.2014 |
Kaduttaa että olen tutustunut tähän ihmiseen. Aluksi hän vaikutti mukavalta, mutta mitä enemmän häntä olen nähnyt ja oppinut tuntemaan, sitä enemmän tunnen tarvetta vain poistua takavasemmalle hänen elämästään. Mutta harmikseni olen todennut, että sitä ei varmaan voi tehdä ilman järkyttävää draamaa :( Häneen vielä kuitenkin joutuu törmäämään halusi tai ei, muissa merkeissä.
Mutta siis tämä ihminen, en kestä häntä enää. Hänellä ei koskaan ole mikään hyvin. On hänellä oikeastikin melko rankka elämäntilanne, mutta hän on sitä mieltä että "kaikkien muiden ongelmat on niin pieniä, NIIN PIENIÄ!" että hän ei niitä halua kuulla. Koskaan hän ei tunnut kuuntelevan, mitä hänelle puhuu. Hänellä on ylimielisen oloinen ilme kasvoillaan ja aivan kuin hän odottaisi, että pääsisi vain jatkamaan itsestään. Kaiken hän lyttää, mitä edessään näkee: muut ihmiset, toisten talot, toisten kodit - mikään ei koskaan ole hyvä. Mikään ei ole kaunista, ei mielenkiintoista, ei hienoa, ei mikään! Hän on lytännyt minun tuntemani ihmiset joita näemme sattumalta. Kenestäkään hänellä ei ole hyvää sanottavaa.
Hän on niitä "minä haluan aina olla rehellinen" -ihmisiä, joten hän kyllä kertoo jos näytän väsyneeltä tai kertoo, etten minä todellakaan tule tekemään niin tai näin tai jaksa jotakin tai muuta vastaavaa. Vähän aika sitten hän suuttui minulle ja sanoi, että en koskaan kuuntele kun hänellä on huono päivä. Mitä vittua, oikeasti?!
Miten hänestä pääsee siististi eroon? Riidellä en jaksa, minulla on omatkin ristini kannettavana. Feidaan vain, kieltäydyn kohteliaasti tapaamisista enkä ehdota niitä itse? Pelkään vain, että hän tulee ovelle rieuhumaan että mikä on. Mitä sitten sanon? Otan hänen arvostamansa rehellisen linjan ja annan tulla kuin konekivääri että mikä hänessä todellisuudessa mättää? En millään jaksaisi. Mutta hän on niin kamala energiasyöppö :(
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 11:49"]
Ei hän ole minua kohtaan ilkeä (paitsi suuttuessaan, jolloin hän käy päälle kuin yleinen syyttäjä), hän on negatiivinen. Hän on niin negatiivinen, että vaikka sanon hänelle "vastaan" että onhan tässä tämäkin puoli, tai että minä näen asian eri tavalla, hän vain jatkaa samaa rataa: "joo, mutta ... "
Minä en ole kynnysmatto: sanon mielipiteeni jos koen sen tarpeelliseksi. Minun ei vain tee mieli sanoa tälle kaverille että hänen ihonsa on aika huono tänään ja että juurikasvu on päässyt nyt kyllä liian pitkäksi. Tai että oletpa vähän turhan pynttäytynyt päiväkodin kevätjuhlaan. Tai että ei tuosta mitään tule, ota ero. Minä olen hiljaa ja sanon jotain neutraalia jos mitään. Ei se ole kynnysmattona olemista, se on peruskohteliaisuutta. Ap
En pidä häntä enää läheisenä ystävänä, joilta otankin vastaan kritiikkiä.
[/quote]
Eikö se ole ihan normaalia jatkaa keskustelua sitten? Enkä siis sano tätä omasta puolestani että minä jatkan noin että ---niin mutta --- vaan kyllähän se on sitä keskustelua ja kantansa perustelua, minusta sinä lähinnä kiukuttelet ettet saa sitä ihmistä hiljenemään kun sinä sanot kantasi, eihän se nyt noin mene! :D
Jos joku sanoisi minulle juurikasvustani niin ekana tulee mieleen että meillä on melko erilainen huumorintaju. En vaan saa tuollaista keskustelua kenenkään kanssa, miten jonkun juurikasvu tulee puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 11:49"]
Ei hän ole minua kohtaan ilkeä (paitsi suuttuessaan, jolloin hän käy päälle kuin yleinen syyttäjä), hän on negatiivinen. Hän on niin negatiivinen, että vaikka sanon hänelle "vastaan" että onhan tässä tämäkin puoli, tai että minä näen asian eri tavalla, hän vain jatkaa samaa rataa: "joo, mutta ... "
Minä en ole kynnysmatto: sanon mielipiteeni jos koen sen tarpeelliseksi. Minun ei vain tee mieli sanoa tälle kaverille että hänen ihonsa on aika huono tänään ja että juurikasvu on päässyt nyt kyllä liian pitkäksi. Tai että oletpa vähän turhan pynttäytynyt päiväkodin kevätjuhlaan. Tai että ei tuosta mitään tule, ota ero. Minä olen hiljaa ja sanon jotain neutraalia jos mitään. Ei se ole kynnysmattona olemista, se on peruskohteliaisuutta. Ap
En pidä häntä enää läheisenä ystävänä, joilta otankin vastaan kritiikkiä.
[/quote]
Eikö se ole ihan normaalia jatkaa keskustelua sitten? Enkä siis sano tätä omasta puolestani että minä jatkan noin että ---niin mutta --- vaan kyllähän se on sitä keskustelua ja kantansa perustelua, minusta sinä lähinnä kiukuttelet ettet saa sitä ihmistä hiljenemään kun sinä sanot kantasi, eihän se nyt noin mene! :D
Jos joku sanoisi minulle juurikasvustani niin ekana tulee mieleen että meillä on melko erilainen huumorintaju. En vaan saa tuollaista keskustelua kenenkään kanssa, miten jonkun juurikasvu tulee puheeksi?
[/quote]
Onko sinusta ihan normaalia aina olla negatiivinen. Että tyyppi tulee vastaan ja ensimmäisenä huomauttaa että oho! Onpas sulla juurikasvu päässyt valloille! Kuulostaa todella epätodelliselta mutta sellainen hän on. Ja sen "joo, mutta..." vastauksen jälkeen on puhe taas pelkkää valivalivalivalivalivali.
Minä olen ollut siinä uskossa, että normaali keskustelu menee vuoristorataa sinne tänne, välillä on iloisempaa ja välillä taas ei. Ap
Mulla oli samantapainen tilanne jokin aika sitten. Uusi tuttavuus paljastui järkyttävän negatiiviseksi, itsesäälissä vellovaksi marttyyriksi, jolle kaikki muut ovat jotain "velkaa" koska kaikilla muilla menee muka paremmin. Koskaan häntä ei ole kiinnostunut minun kuulumiseni, ja minun ongelmani vähäteltiin toki kaikki maanrakoon. Kerran olin todella onnellinen kun olin menestynyt hyvin eräällä elämänalueella, enkä voinut olla kertomatta asiasta hänellekin kun tapasimme. Seurauksena oli pitkä mykkäkoulu ja lopulta selvisi, että hän oli tulkinnut että minulla on "noussut kusi päähän" ja olen ylimielinen :D Kyseessä on siis myös erittäin katkera tapaus, joka ei hyväksy muiden onnistumisia.
Tuon episodin jälkeen välimme hiljenivät (onneksi), ja tarkoitukseni olikin huomaamatta feidata hänet elämästäni, mutta vielä kerran kuukausia myöhemmin tyyppi otti yhteyttä ja alkoi kysellä kuulumisia. Olin ällikällä lyöty, mutta tietenkin pian selvisi että yhtäkkinen ystävällisyys johtuikin siitä, että hän kaipasi minulta palvelusta. Siinä kohtaa minulle riitti. Kaveri jäi ilman palvelustaan, ja sen koomin emme ole pitäneet mitään yhteyttä.
Feidaus toimii parhaiten, mutta saattaa viedä aikaa.
Ohimennen: Sanot, ettet mainitsisi jos olet sitä mieltä, että ystävän tulee ottaa ero koska "ei tuosta mitään tule". kyllä minusta on ystävän asia sanoa myös tuollaisia asioita. Ei ehkä ihan noin, mutta kuitenkin asiallisesti vaikka kysyen, että "haluatko todella pysyä tuossa liitossa? miksi?". Kyllä ystävien tehtävä on myös herätellä toisiaan välillä.
Mutta tosiaan, ehkä ette ole ystäviä vaan enemmän tuttuja tai kavereita.
Mä tutustuin muutama vuosi sitten juuri tuonkaltaiseen ihmiseen. Onneksi pääsin hänestä eroon. Vähensin hänen puheluihin vastaamista ja lopulta lopetin kokonaan. Puhelutkin vähitellen vähenivät.
Nykään kyllä moikataan kun tavataan, että ei hänellä lopullisesti kai herne mennyt nenään. Jotain kuulumisia nopeasti voidaan vaihtaakin, vaikka ne kyllä edelleen on vaan hänen ongelmiaan mitä siinä ohi mennen kertoo. Nopeasti sitten siitä pääsee iitse jatkamaan matkaa ja voi huokaista, että onneksi ei olla nykyään oikeastaan tekemisissä. En tod. jaksaisi tuommoista enää yhtään!
Poistu takavasemmalle. Tuskin olet ensimmäinen, joka hänelle niin tekee. Hulluille ei kannata selittää mitään, ei niille mene kuitenkaan jakeluun.