Meidän töissä nuorilla juuri lukion käyneillä kesäsijaisilla on aika epärealistisia haaveita työelämän suhteen

Eli onnistuitte ottamaan kesäsijaisiksi kunnianhimoisia tyyppejä. Eihän tuo kerro mistään muusta. Amismuijat löytyvät lähiöbaareista.

Monilla on nuorina illuusioita tulevasta ja hyvä niin. Harva haaveilee toistuvasta ja pienipalkkaisesta työstä toimistossa loppuelämänsä ajan, mutta yllättävän moni niihin päätyy.

Miksi kukaan haluaisi opiskella vuosia ja päätyä paskaduuniin?

Lähinnä huolettaa, että jos "kaikki" menevät yliopistoon ja haluavat johtajiksi, niin niitä työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Ja ne, jotka jäävät ilman työpaikkaa eivät omaa mitään käytännöllisempää taitoa millä voisi hakea muita töitä.

Niin tuo on vain sinun kokemuksesi.

Omana haaveenani on säästää itselleni sellainen osakesalkku, että voin jäädä 40-vuotiaana eläkkeelle. Sitä varten luonnollisesti korkeapalkkainen työ on paras vipuvarsi, joten kannattaahan siihen pyrkiä. Olen nyt 22 ja kolmatta vuotta työelämässä, ja minulla on 80 000 euron sijoitussalkku, josta n. 30 000 on opintolainaa. Ei monet nykynuoret usko enää eläkkeisiin tai siihen, että yhteiskunta hoitaa.

Meillä taas työnantajalla on täysin epärealistiset odotukset nuoriin. Palkataan suoraan lukiosta tulleita ja lyödään valtavat odotukset ja vaatimukset koska sen ikäiset ei tiedä oukeuksiaan eikä vielä osaa vaatia. Luonnollisesti myöskään sen ikäisille ei tarvitse maksaa kuin just ja just minimit.

Ja ei , en ole hesellä töissä vaikka johtopirtaiston röyhkeys on samaa luokkaa.

Itarkkitehti kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi opiskella vuosia ja päätyä paskaduuniin?

Minusta johtaminen turhine palavereineen on sitä paskaduunia. Mikään ei kuluta henkisesti niin paljon kuin turhat palaverit toisten perään.

Meidän tyttö tiesi jo tuon ikäisenä tarkalleen mitä halusi opiskella ja tehdä työkseen. Lähti 19-vuotiaana Hollantiin opiskelemaan ekonometriaa. Nyt on esimiehenä suuressa kansainvälisessä yrityksessä. Jotkut nuoret ovat kunnianhimoisia ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä huolettaa, että jos "kaikki" menevät yliopistoon ja haluavat johtajiksi, niin niitä työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Ja ne, jotka jäävät ilman työpaikkaa eivät omaa mitään käytännöllisempää taitoa millä voisi hakea muita töitä.

Ei niitä "muita töitä" myöskään riitä kaikille

Miksi lukion jälkeen kukaan haaveilisi ammattikoulusta?

Täällä AMK ja maisteri, joka ei ole koskaan tienannut niin hyvää kuukausipalkkaa kuin 18-vuotiaana kaapelitehtaalla kesätöissä vuorolisineen. Menisin takaisin jos otettaisi, nyt olisin ylikoulutettu.

Johtotason tehtävään tarvitaan yksityisellä dominoiva persoona ja julkisella kärsivällisyyttä.

Miksi oletat lukiolaisen hakevan valmistumisensa jälkeen ammattikouluun? Ei "tavallisissa" ammateissa ole mitään hävettävää, mutta saahan sitä nyt ihminen itse valita miksi ryhtyy.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä huolettaa, että jos "kaikki" menevät yliopistoon ja haluavat johtajiksi, niin niitä työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Ja ne, jotka jäävät ilman työpaikkaa eivät omaa mitään käytännöllisempää taitoa millä voisi hakea muita töitä.

, käytännön työt menee vierastyövoimalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä huolettaa, että jos "kaikki" menevät yliopistoon ja haluavat johtajiksi, niin niitä työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Ja ne, jotka jäävät ilman työpaikkaa eivät omaa mitään käytännöllisempää taitoa millä voisi hakea muita töitä.

Ei niitä "muita töitä" myöskään riitä kaikille

Määrällisesti suorittavan tason tehtäviä on kyllä paljon enemmän kuin johtotason.

Itsellä on ja on ollut myös hieman tuollaisia haaveita, vaikka melkein tiedän, etten tule välttämättä koskaan mihinkään johtoasemiin pääsemään. Tavoitteena oli ensin kirjoittaa luliossa 7 ainetta 3 vuoteen arvosanoin E-L, nyt suunnitelma vaihtunut 6 aineeseen 3,5 vuoteen ja saadut yo-arvosanat enemmänkin C-E :D

Olen jopa alkanut nyt viime aikoina miettiä, että voisin sittenkin hakea ammattikorkeakouluun enkä yliopistoon, koska en oikeastaan ole kovin motivoitunut lukemaan mitään, vaan teoreettista opiskelua enemmän pidän käytännönläheisemmästä opiskelusta.

Nämä epärealistiset opiskelusuunnitelmat lähtivät peruskoulusta, jossa kaikki haukkuivat minua hikeksi ja keskiarvo oli melko helposti 9,7 9.luokalta päästessä. Nyt, kun opiskelu on vaativampaa, motivaatio on laskenut eikä koko opiskelu enää kiinnostakaan kovin paljon. Hyviä arvosanoja ei enää lukiossa saakaan helposti ja olen huomannut, että minultakin vaatisi paljon työtä päästä opiskelemaan halutuimpia aloja yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Täällä AMK ja maisteri, joka ei ole koskaan tienannut niin hyvää kuukausipalkkaa kuin 18-vuotiaana kaapelitehtaalla kesätöissä vuorolisineen. Menisin takaisin jos otettaisi, nyt olisin ylikoulutettu.

Yksityisellä sektorilla ei sellaista termiä tunnetakaan, joten hakua vain menemään, korostat vaan aiempaa kokemustasi alasta.

Kokemattomalle johtajuus kuulostaa kivalta. He kuvittelee että se on kuin jotain tietokonepeliä. Jos on ollut pitkään työelämässä tietää mitä se on. Kun katson vaikka omalle esimiehelleni lähettämiäni sähköposteja niin olen oikeasti kiitollinen etten joudu miettimään sen kaltaisia asioita.

Anna haaveilla, se on sitä elämänjanoa. Ei ne edes pyrkisi pitkälle, jos niitä olisi potkittu polviin ja kampattu nilkoista jo pienestä pitäen. Millä eväillä ne pänttäisivät pääsykokeisiin, jos uskoisivat jo 18-vuotiaina olevansa kyvyttömiä? Tulisi vaan maattua sängynpohjalla, kun olisi sisäistänyt jo lapsena, ettei pidä yrittää mitään. Sinä saat vanhempana ihmisenä ollakin jo masentunut jo kyynistynyt, mutta nuorilla on vielä elämän valttikortit käsistään.