Lue keskustelun säännöt.
Meidän töissä nuorilla juuri lukion käyneillä kesäsijaisilla on aika epärealistisia haaveita työelämän suhteen
19.09.2021 |
Heistä valtaosa haluaa opiskella yliopistossa maisteriksi ja päästä suoraan johtotason tehtäviin. Onko nuorilla nykyään paineita, että kaikista pitää tulla akateemisia johtajatyyppejä? Ketään ei tunnu enää kiinnostavan tavallisempi ura vaikkapa sairaanhoitajana. Ammattikouluun päin ei edes sylkäistä. Tämä vain kokemukseni nuorista naisista 18-20v, keiden kanssa ollaan juteltu että mitä haluavat tehdä ja opiskella.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Minusta piti tulla biolääketieteellinen huippututkija, mutta masennuin ja paloin loppuun jo kandin aikana enkä koskaan valmistunut maisteriksi. Enää en kykene opiskelemaan mitään vaikeaa, vaan olen vuoron perään työttömänä ja välillä jossain rankoissa hanttihommissa tuuraamassa. Ei tämä nyt ihan mennyt niin kuin piti.
Hirveästi siis kannustettiin, että pitää tähdätä mahdollisimman korkealle. Nyt toivon, että olisin tähdännyt vähän matalammalle, itselleni sopivalle tasolle. Enää en jaksa opiskella mitään vaan odotan kuolemaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli onnistuitte ottamaan kesäsijaisiksi kunnianhimoisia tyyppejä. Eihän tuo kerro mistään muusta. Amismuijat löytyvät lähiöbaareista.
Olipa kerrassaan kaunista yleistystä. =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Miksi kukaan haluaisi opiskella vuosia ja päätyä paskaduuniin?"
Niinpä. Vaihtoehtona kun voi olla vuosien pitkäaikaistyöttömyys toimeentulotuella ja säälittävällä työmarkkinatuella kuntouttavassa työtoiminnassa 9 euroa per päivä. Karenssin uhalla.
Mitä he oikein kuvittelevat itsestään?
Että ovat suojassa elämän realiteeteilta.
Kyllä tämä on myös monen akateemisen loppututkinnon suorittaneen kohtalo.
Mitä korkeammalle kouluttautuu, sitä epätodennäköisempi kohtalo tämä on. Palstalaisten on tietysti mahdoton ymmärtää tätä.
Ymmärtänet, että paljon riippuu myös onnesta? Jos ei ole onni myötä, niin voi päätyä todella korkeastikin koulutettuna kortistoon. Nykyaika on vähän eri kuin kultainen 1980-luku.
Vierailija kirjoitti:
Omana haaveenani on säästää itselleni sellainen osakesalkku, että voin jäädä 40-vuotiaana eläkkeelle. Sitä varten luonnollisesti korkeapalkkainen työ on paras vipuvarsi, joten kannattaahan siihen pyrkiä. Olen nyt 22 ja kolmatta vuotta työelämässä, ja minulla on 80 000 euron sijoitussalkku, josta n. 30 000 on opintolainaa. Ei monet nykynuoret usko enää eläkkeisiin tai siihen, että yhteiskunta hoitaa.
Miten onnistuit saamaan opintolainaa 15000€/vuosi vaikka valmistuitkin jo 18v hyväpalkkaiseen ammattiin?
Minusta piti tulla biolääketieteellinen huippututkija, mutta masennuin ja paloin loppuun jo kandin aikana enkä koskaan valmistunut maisteriksi. Enää en kykene opiskelemaan mitään vaikeaa, vaan olen vuoron perään työttömänä ja välillä jossain rankoissa hanttihommissa tuuraamassa. Ei tämä nyt ihan mennyt niin kuin piti.