Jätin mielenterveyspotilaan
Kaipaan kovasti ajatuksia ja kommentteja aiheesta vakava masennus ja sen rinnalla eläminen. Jätin miehen, joka vei sydämeni, mutta samalla oman elämäni. Mieheni sairastaa vakavaa masennusta ja on lisäksi mustasukkainen. Tasapainoilen tällä hetkellä ilon ja helpotuksen, surun ja pettymyksen tunneaallokossa. Löytyykö täältä saman kokeneita?
Kommentit (43)
Tietysti on ihailtava ajatus, ettei rakkaintaan saisi jättää hädän hetkellä, mutta mielestäni on silti hyväksyttävää jättää toinen siinä vaiheessa kun suhde alkaa uhata omaakin terveyttä.
Itselläni on masentunut, alkoholismista toipuva kaveri, ja usein tuntuu että jopa tällainen satunnainen kaverisuhde hänen kanssaan on minulle liikaa. Kohtaamiset hänen kanssaan päättyvät aina siihen, että hän haukkuu minut jostain ennalta-arvaamattomasta syystä ja minulle tulee äärettömän paha mieli vaikka olen vain halunnut häntä auttaa. Voin vain kuvitella millaista olisi elää hänen kanssaan saman katon alla, ainakaan minusta ei olisi siihen.
Kannatan!
Minä elin kroonisesti masentuneen miehen kanssa vuosia = vuosia miehen seurassa, joka ei innostumistään, jota ei saa liikkeelle, johon ei auta mikään, joka juo liikaa, on aina väsynyt, ei huomaa muita, ei jaksa vaimoa eikä juuri lapsiakaan, ei harrasta seksiä.
Minulla oli omiakin ongelmia ja mies aiheutti lisää, itsetunto hävisi ja väsyin ja masennuin itsekin ajoittain. Mutta aina piti jaksaa huolehtia toisesta, joka ei huomaa muita.
Jaksoin vuosia, sitten lähdin - ja aloin elää.