Poika kuuli, kun puhuttiin miehen kanssa meidän tiukasta rahatilanteesta. Haluaa lopettaa futiksen.
Pari viikkoa oli tosi hankala. Sanoi, ettei voi mennä treeneihin, kun on maha tosi kipeä ja läksyjäkin on paljon. Kysyin häneltä, että onko tässä nyt jotain muutakin kun vain mahakipu, koska ennen tykkäsit siellä käydä. Lopulta sanoi, että kuuli kun puhuttiin iskän kanssa rahasta. Sanoi, että ei halua käydä enää treeneissä, koska se on kallista ja mulla ja iskällä ei ole varaa tehdä mitään. Hän oli sitä mieltä, että myy omat harrastuskamppeet, että saataisiin rahaa... Yritettiin sanoa, että meillä on kyllä varaa maksaa hyvinkin hänen ja siskonsa harrastukset, että ei ole mitään hätää, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole nyt varaa. Kuitenkin torstainakin treeneihin meno oli tosi vaikeaa ja oli sitä mieltä, ettei tykkää pelata enää... Kamalaa, kun poika oli tästä kuullut, ei 12-vuotiaan pitäisi vielä aikuisten raha-asioita murehtia. Mulla on henkilökohtaisesti tästä niin hirveän paha mieli. Musta tuntuu, että muutenkin viime aikoina poika on ollut mua ja isäänsä kohtaan paljon kiltimpi. Ihan kun hän haluaisi hyvitellä meille hänen harrastuskulujaan tai hän jotenkin säälisi meitä.. :/
Kommentit (70)
Voi pientä. Meillä oli joskus hyvin samanlainen tilanne. Annoin lopettaa harrastukset, tekivät sitten jotain muuta.
Ota asia vielä kunnolla puheeksi pojan kanssa. Kerro, että aikuiset välillä joutuvat keskustelemaan mm. raha-asioista ja että lasten ei siitä tarvitse murehtia. Kerro myös, että rahatilanteet välillä vähän vaihtelevat mutta että aikuiset selvittävät nämä asiat. Sitten kerro ihan konkreettisilla esimerkeillä, mitä tilanne tarkoittaa, esim.:
- Tällä hetkeellä perheessä ei ole ylimääräistä rahaa, eli esimerkiksi lomamatkoja tai kalliita vaatteita tms. ei nyt voida ostaa.
- Sen sijaan normaaliin arkeen kuten asumiseen, ruokaan ja harrastuksiin rahat riittävät (sano näin, vaikka tilanne olisikin hieman huonompi).
- Kuitenkin tottakai jos olette perheenä nyt hieman säästäväisiä esim. ruokahankinnoissa ja suositte edullisempia vaihtoehtoja, tämä tiukempi tilanne menee nopeammin ohitse. Siinä mielessä poika voi halutessaan omalta osaltaan olla vähän avuksi. Mutta harrastusmaksuja hänen ei tarvitse murehtia.
- Jatkossa varokaa käymästä tämänkaltaisia keskusteluja lasten kuullen (”seinilläkin on korvat…”).
Tsemppiä! Empaattisen oloinen lapsi teillä, se on upeaa mutta varokaa jatkossa, saattaa kuulla ja huomata muutakin.
Lasten aikana ei pidä valittaa köyhyyttä. Aina pitää olla rehellinen ja sanoa, että pärjätään kyllä. On selvääkin selvempää, että lapsi haluaa auttaa perhettään. Yhdessä perheessä tyttö halusi palauttaa joululahjat kuultuaan ettei niitä tuonutkaan joulupukki vaan vanhemmat. Itselläkin on samanlaisia kokemuksia lapsuudesta ja muistan miten ahdistunut olin, kun äitini oli niin epätoivoinen.
Vierailija kirjoitti:
Jalkapallo kuuluu turhimpiin lajeihin mitä on. Välillä kun käy juoksulenkillä kasvattaa kuntoa riittävästi mutta
shakki ja kirjojen lukeminen voisivat olla parhaimmat harrastukset kehittää päätä.
Mietipä uudelleen. Ryhmäharrastus on esimerkiksi työnhaussa valttikortti. Siitä on varmasti apua syrjäytymisen ehkäisyssä jo opiskeluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo noin 12 vuotta taitaa olla juuri keskimääräinen ikä, jossa useimmat lopettavat joukkueharrastuksen ja jatkajat puolestaan jatkavat aiempaa totisemmin.
Tarkoitatte varmasti hyvää kun haluatte lapsenne jatkavan rahahuolista huolimatta, mutta olkaa korva herkkänä, ettei hän oikeasti halua vaihtaa itsensäkin vuoksi johonkin edullisempaan ja vähemmän totiseen lajiin, jossa ei ole niin kovia paineita menestyä.
Tämä kävi minullakin mielessä.
Varsinkin tuo, että hän oireilee vatsakipuja treeneihin lähdettäessä, viittaa siihen että se pahan mielen lähde on pikemminkin siellä treeneissä kuin yleisissä rahahuolissa. 12-vuotias kuitenkin on kyllin vanha ymmärtämään, että kun kausi on maksettu, ei treeneistä pois jäänti tuo ylimääräistä säästöä.
Toki voi olla, että rahasta on helpompi puhua kuin vaikkapa yleisestä tunteesta ettei ole kyllin hyvä joukkueessaan. Ja helposti nämä nivoutuvat yhteen, jalkapallo kaikkiaan on panostus koko perheeltä niin ajan ja vaivan kuin rahankin puolesta.
T. Jalkapallojuniorin äiti minäkin.
Eiköhän poika vain teeskentele kipunsa, jotta ei tarvitse mennä kun yrittää säästää vanhempiaan. Mutta onhan se hyvä kysyä haluaako oikeasti lopettaa harrastuksen.
Voi kurja. Kyllä se 12-vuotias on vielä lapsi ja tottakai hänelle tulee paha mieli, kun kuuli rahan olevan vähissä.
Jos jotain olen omasta lapsuudestani oppinut on se se, että raha-asioita ja rahan puutetta ei käydä läpi lasten kuullen. Ymmärrän kyllä, että vahinko voi sattua. Minä murehdin lapsena perheen raha-asioita todella paljon. Mieheni lapsuuden perheessä 80-luvulla harrastusta sai jatkaa vaan siihen asti, kun kauden ensimmäinen maksulappu tuli postiluukusta. Todella nöyryyttävää.
Lapsuuden harrastaminen ryhmässä kantaa. Ja sen kyllä huomaa esim. Työelämässä kenellä on ryhmäharrastustausta.
Toivottavasti asiat teillä järjestyvät ja kuten ylläkin moni sanoo vakuuta poikasi siitä, että harrastus on tärkeä ja ei liity rahaongelmiin.
Kun se lapsi on nyt kuitenkin kuullut, ja varmasti omasta päästään täyttänyt aukot, eikä 12 vuotiaan taloudellinen käsityskyky voi olla vielä kovin laaja, niin ottaisin ja kertoisin tilanteestanne tarkemmin ja sen isomman kuvan, ja sen että aikuiset selvittävät asiat ja on monta asiaa mitä tulette tekemään, ja missä vaiheessa tilanne taas tasaantuu.
Ja jos kyseessä on joku todella vakava tilanne, esim mies pelannut kaikki säästöt ja häätö tulossa, on asia tietenkin ihan eri, mutta silloinkin selvitätte mitä nyt tapahtuu ja kerrotte asiat niinkuin ne ovat.
Yleisesti voitte puhua budjetoinnista ja priorisoinnista ja siitä että mitä mikäkin maksaa. Rahaa saa (lähes) kaikki rajallisesti ja mitä sillä milloinkin tehdään, ja miten sen saa riittämään. Eli se että nyt on tiukempi tilanne, on osa sitä suurempaa kokonaisuutta.
Te olette kyllä rikkaat vanhemmat, kun teillä on tuollainen aarre poikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo noin 12 vuotta taitaa olla juuri keskimääräinen ikä, jossa useimmat lopettavat joukkueharrastuksen ja jatkajat puolestaan jatkavat aiempaa totisemmin.
Tarkoitatte varmasti hyvää kun haluatte lapsenne jatkavan rahahuolista huolimatta, mutta olkaa korva herkkänä, ettei hän oikeasti halua vaihtaa itsensäkin vuoksi johonkin edullisempaan ja vähemmän totiseen lajiin, jossa ei ole niin kovia paineita menestyä.
Kannattaa muuten tosiaan kysyä noita menestymispaineita ja onko treenit muuttuneet jne
Tuossa iässä pojat eroavat jopa 4 vuotta fyysisen kehityksen suhteen. Tyhmät valmentajat luulevat, että isokokoisimmista kehittyy parhaimpia. Todellisuudessa myöhemmin alkanut kehitys pojasta mieheksi johtaa pitemmäksi ja toisinaan rotevammaksikin.
Tottakai pojat vertaavat itseään muihin. Tuo on herkkä ikäkausi.
Vierailija kirjoitti:
Miten te noin kusitte asianne?
Miten kusittt noin pahasti oman luonteesi?
Miten sinusta tuli noin epäempaattinen?
Lapset ei hahmota kokonaisuuksia. Sano, että harrastus on maksettu ja siihen on ihan hyvin varaa. Teistä olisi mukavaa jos rahaa olisi enemmän, mutta tilanne on väliaikainen ja selviätte hyvin näin. Lisäksi jos haluat:
- Tilanne helpottaa ajankohtana x, koska..
- Vaikka sanot, että tiukkaa on , niin teillä on tilillä/sijoituksissa summa x(eivät ole aktiivisessa käytössä koska)
- Priotisoitte lapsiin koska x.
-Kuussa saatte rahaa summa x ja siitä maksetaan pakolliset x, elämänlaatua parantavat x, luksukset x. Ensisijaisesti nipistätte jutuista x.
- Rahatilanne vaihtelee eri tilanteissa (kerro köyhimmistä ja rikkaimmista ajoistasi)
- Pojan ei tarvitse huolehtia, teillä on budjetti ja selviätte tilanteesta. Kerro miten olet selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo noin 12 vuotta taitaa olla juuri keskimääräinen ikä, jossa useimmat lopettavat joukkueharrastuksen ja jatkajat puolestaan jatkavat aiempaa totisemmin.
Tarkoitatte varmasti hyvää kun haluatte lapsenne jatkavan rahahuolista huolimatta, mutta olkaa korva herkkänä, ettei hän oikeasti halua vaihtaa itsensäkin vuoksi johonkin edullisempaan ja vähemmän totiseen lajiin, jossa ei ole niin kovia paineita menestyä.
Tämä kävi minullakin mielessä.
Tuo, että lapsi haluaa myydä jalkapallovarusteensa, on minun nähdäkseni eräänlainen signaali, että hän on jo jonkin aikaa mielessään miettinyt lopettamista.
Jos jalkapallo olisi hänelle todellinen intohimo, hän haluaisi myydä ihan mitä tahansa muuta irtaimistoaan, polkupyörästä pleikkariin. Tai haluaisi alkaa etsiä jotain hommaa, josta joku voisi maksaa hänelle jotakin.
Eli tässä pitää olla nyt varovainen, ettei lapsi koe että hänen täytyy vanhempien rahahuolista murehtimisen lisäksi vielä jatkaa epämieluisaa harrastusta vanhempien mieliksi. Selvästi sensitiivinen lapsi, mikä on arvokas asia, mutta täytyy myös antaa tilaa hänen omalle äänelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapselle, että harrastuskamppeista saa ehkä 100 euroa. Se ei riitä edes teidän kuukauden ruokalaskuun, joten ilo harrastuskamppeiden myymisestä olisi todella lyhytaikainen. Käytössä kamppeet sen sijaan ilahduttavat kuukausia, eli niitä on paljon fiksumpaa käyttää, kun ne kerran on ostettu.
Kerro hänelle, että teidän rahan puutteenne vaikuttavat vain isohin asioihin, esimerkiksi että ei ole varaa ostaa toista autoa, koska se auto maksaa enemmän kuin lapsen koko elämän harrastukset.
Kerro myös, että on tosi kiva, että lapsi haluaa auttaa, mutta hänen valitsemansa tapa on väärä.
Tästä kommentista huokui niin positiivinen suhtautuminen, että lukiessa tuli hyvä mieli. Ja neuvot hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Te olette kyllä rikkaat vanhemmat, kun teillä on tuollainen aarre poikana.
❤️ Kiitos. Ihanasti sanottu!
Ja mitä tuohon harrastamiseen tulee, niin ennen on mennyt mielellään treeneihin ja kotonakin selittänyt innoissaan treenijuttuja. Heti sen jälkeen kun oltiin puhuttu miehen kanssa asioista, pojalla alkoi tuo "mahakipu" ja kova läksytaakka... Tunnen poikani, hän tykkää kyllä pelata, mutta nyt suree huonoa rahatilannetta. Ap
Sano, että harrastus on jo maksettu ja siellä pitää nyt käydä, koska muutenhan ne rahat vasta meneekin hukkaan.
Opeta rahankäyttöä ja säästäväisyyttä lapsillesi kotona. Lapset oppivat rahankäytön ja säästämisen mallin omien vanhempiensa malliesimerkistä kotona. Perintätoimisto ja ulosottomies opettavat aikanaan niitä aikuisia, joitten äiti ja isä eivät ole halunneet, osanneet ja viitsineet.
Varsinkin tuo, että hän oireilee vatsakipuja treeneihin lähdettäessä, viittaa siihen että se pahan mielen lähde on pikemminkin siellä treeneissä kuin yleisissä rahahuolissa. 12-vuotias kuitenkin on kyllin vanha ymmärtämään, että kun kausi on maksettu, ei treeneistä pois jäänti tuo ylimääräistä säästöä.
Toki voi olla, että rahasta on helpompi puhua kuin vaikkapa yleisestä tunteesta ettei ole kyllin hyvä joukkueessaan. Ja helposti nämä nivoutuvat yhteen, jalkapallo kaikkiaan on panostus koko perheeltä niin ajan ja vaivan kuin rahankin puolesta.
T. Jalkapallojuniorin äiti minäkin.