Pitkän parisuhteen salaisuus

Kestää sen, että tyytyy harmaaseen intohimottomaan elämään, eikä koe enää intohimoa jonkun uuden tuttavuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kestää sen, että tyytyy harmaaseen intohimottomaan elämään, eikä koe enää intohimoa jonkun uuden tuttavuuden kanssa.

Olipa inhorealistinen mielipide. Kyllä meillä ainakin on tunteenpaloa jäljella vielä 20 vuoden jälkeenkin. Itse asiassa paljon enemmän kuin oli aiemmassa avoliitossani muutaman vuoden jälkeen.

Se että haluaa koko ajan kehittää itseään paremmaksi ihmiseksi kumppaninsa vuoksi.

Se, että alunperin etsii hyvän kumppanin, eikä kelpuuta ihan ok:ta.

Vierailija kirjoitti:

Kestää sen, että tyytyy harmaaseen intohimottomaan elämään, eikä koe enää intohimoa jonkun uuden tuttavuuden kanssa.

Sinulla eksälläsihän olikin intohimoinen suhde kun noin kyynistyit...

Sitoutuminen, arvostus ja seksuaalinen tyytyväisyys.

Rakkaus muuttaa muotoaan, ei mikään suhde pysy alkuhuumassa. Pitkän parisuhteen salaisuus on lienee kunnioitus ja arvostus toista ihmistä kohtaan ja päätös pysyä yhdessä, tuli mitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Se, että alunperin etsii hyvän kumppanin, eikä kelpuuta ihan ok:ta.

On tuossakin varmasti, ainakin osittain totta. Toisaalta tuosta tulee mieleen, että ikäänkuin kumppani olisi jokin tarvekalu. Itse olen ollut vuosia tai oikeammin jo vuosikymmeniä sinkku ja aina toisinaan huomaan aattelevani, että mihin oikeastaan tarvisen kumppania. Mitä oikeastaan menetän, jos elän vastakin sinkkuna. Vai menetänkö oikeasti mitään?

 Itse luulen, että yksi suurimpia virheitä, minkä voisin tehdä olisi asettaa mahd. kumppanilleni hyvin suuria ja merkittäviä odotuksia ja vaatimuksia ymmärtämättä samalla, että se ainoasaan itseään ja omaa toimintaansa voi muuttaa ei toista; ei ainaakan, jollei hän itse ole valmis muutokseen.     

Etsii puolisostaan joka päivä piirteitä joita arvostaa. Pitää huolta keskinäisestä ystävyydestä.

20 vuotta yhdessä, N35

Paatunut ukkomies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestää sen, että tyytyy harmaaseen intohimottomaan elämään, eikä koe enää intohimoa jonkun uuden tuttavuuden kanssa.

Olipa inhorealistinen mielipide. Kyllä meillä ainakin on tunteenpaloa jäljella vielä 20 vuoden jälkeenkin. Itse asiassa paljon enemmän kuin oli aiemmassa avoliitossani muutaman vuoden jälkeen.

On siis mahdollista, kiitos kun annoit toivoa

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Etsii puolisostaan joka päivä piirteitä joita arvostaa. Pitää huolta keskinäisestä ystävyydestä.

20 vuotta yhdessä, N35

Plus pitää huolta omasta seksuaalisuudesta; ei päästä sitä "uinahtamaan." Toki näinkin käy ajoittain, mutta pääsääntöisesti huolehtii omasta seksuaalisesta nautinnosta ja sen pitämisestä elossa

N35

Vierailija kirjoitti:

Sitoutuminen, arvostus ja seksuaalinen tyytyväisyys.

Tässähän se on

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus muuttaa muotoaan, ei mikään suhde pysy alkuhuumassa. Pitkän parisuhteen salaisuus on lienee kunnioitus ja arvostus toista ihmistä kohtaan ja päätös pysyä yhdessä, tuli mitä tuli.

Kunnioitus nimenomaan. Sen huomaa kun seuraa kauan yhdessä olleita (huom.onnellisesti) että he edelleen ovat toisiaan kohtaan kohteliaita. Ei oteta sitä kumppania itsestäänselvyytenä, jolle voi sanoa töykeästi mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus muuttaa muotoaan, ei mikään suhde pysy alkuhuumassa. Pitkän parisuhteen salaisuus on lienee kunnioitus ja arvostus toista ihmistä kohtaan ja päätös pysyä yhdessä, tuli mitä tuli.

Kunnioitus nimenomaan. Sen huomaa kun seuraa kauan yhdessä olleita (huom.onnellisesti) että he edelleen ovat toisiaan kohtaan kohteliaita. Ei oteta sitä kumppania itsestäänselvyytenä, jolle voi sanoa töykeästi mitä vaan.

Nämä on myös muutenkin helppoja ihmisiä. Eivät katkeroidu ja loukkaannu joka asiasta ja hyväksyvät toisen sellaisena kuin on. Huumorilla ja avoimuudella näyttävät pääsevän aika pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus muuttaa muotoaan, ei mikään suhde pysy alkuhuumassa. Pitkän parisuhteen salaisuus on lienee kunnioitus ja arvostus toista ihmistä kohtaan ja päätös pysyä yhdessä, tuli mitä tuli.

Kunnioitus nimenomaan. Sen huomaa kun seuraa kauan yhdessä olleita (huom.onnellisesti) että he edelleen ovat toisiaan kohtaan kohteliaita. Ei oteta sitä kumppania itsestäänselvyytenä, jolle voi sanoa töykeästi mitä vaan.

Nämä on myös muutenkin helppoja ihmisiä. Eivät katkeroidu ja loukkaannu joka asiasta ja hyväksyvät toisen sellaisena kuin on. Huumorilla ja avoimuudella näyttävät pääsevän aika pitkälle.

Tuollaiseksi on pakko oppia jos meinaa pärjätä toisen ihmisen kanssa vuosikymmeniä

Mitään salaisuutta ei ole! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että alunperin etsii hyvän kumppanin, eikä kelpuuta ihan ok:ta.

On tuossakin varmasti, ainakin osittain totta. Toisaalta tuosta tulee mieleen, että ikäänkuin kumppani olisi jokin tarvekalu. Itse olen ollut vuosia tai oikeammin jo vuosikymmeniä sinkku ja aina toisinaan huomaan aattelevani, että mihin oikeastaan tarvisen kumppania. Mitä oikeastaan menetän, jos elän vastakin sinkkuna. Vai menetänkö oikeasti mitään?

 Itse luulen, että yksi suurimpia virheitä, minkä voisin tehdä olisi asettaa mahd. kumppanilleni hyvin suuria ja merkittäviä odotuksia ja vaatimuksia ymmärtämättä samalla, että se ainoasaan itseään ja omaa toimintaansa voi muuttaa ei toista; ei ainaakan, jollei hän itse ole valmis muutokseen.     

On siinä totta kuitenkin se että eivät kaikki ihmiset sovi keskenään yhteen - ainakaan jos suht onnellisen ja tasapainoisen suhteen haluaa. Eli kyllä saa ja pitää olla jonkinlaisia tavoitteita/edellytyksiä millainen ko ihminen on.

Hyvät ihmissuhde- ja tunnetaidot. Kyky ylläpitää rakkautta ja intohimoa.

Rakkaus ja kunnoitus molemmin puolin. Sen suurempaa salaisuutta ei ole.

Tärkeintä on samankaltainen käsitys ihmisen seksuaalisuudesta.

Onko se se kaikkein pyhin ja kahdenkeskisin ja jakamattomin asia kahden ihmisen välillä ja joka voi kukoistaa vain syvänä rakkaudenosoituksena.

Vai onko se asia, jossa nyt voi olla sävyjä ja erilaisia piirteitä eikä se nyt ihan aina tarvitse kovin kummoista merkitä, jos joku sitä jossain muuallakin harrastaa tai vaikka ajattelee sen suuntaisia.

Kaikesta muusta voidaan sitten tehdä helpostikin kompromissa, jos ollaan eri mieltä, tuossa ei ole paljon pelivaraa. Tässä pitää tunnistaa itsensä ja kumppaninsa.