Lue keskustelun säännöt.
Onko yksinäisyys hyvä syy jatkaa parisuhdetta? Mitä tekisit tilanteessani?
19.09.2021 |
Apua!
Vaikea tilanne ja vaikea selittää, mutta yritän.
Olen nyt reilun vuoden tapaillut miestä, jonka löysin netistä. Ollaan molemmat jo yli 50v, jos sillä nyt on väliä.
Asumme erillään.
Mies on kaikin puolin ihan hyvä ja kiva ja turvallinen. Hänellä on omia juttu, eli en ole hänen elämänsä sisältö, mikä on oikein hyvä juttu. Olen itse introvertti, joten kaipaan myös omaa aikaa.
Mutta me ollaan ihan erilaisia! Mies on tosi tylsä! En ole rakastunut. Hän on todella hillitty ja asiallinen. Elää tosi terveellisesti. Itse tykkään syödä suklaata ja pizzaa ja tuijottaa telkkaria. Hän mieluummin lukee ja sivistää itseään. Välillä tuntuu, että meillä ei ole mitään puhuttavaa.
Mutta... teen myös mielelläni monenlaisia juttuja: ulkoilen, käyn teatterissa ja leffassa yms... mutta olen tosi huono tekemään niitä yksin. "Tarvitsen" siis kaveria noihin juttuihin. Ja mies on siis se kaveri. Ja onhan hänestä seuraa muutenkin.
Pelkään siis, että jos jätän hänet, niin jään yksin ja vanhenen yksin enkä koskaan löydä enää ketään. Ja vietän vaan kaikki illat ja viikonloput yksin kotona. On minulla aikuisia lapsia ja muutama kaveri, mutta heillä on omat menot ja parisuhteet, joten ei heistä ole seuraa kun satunnaisesti.
Äh... Tosi sekavaa...
Mutta kysymys siis kuuluu, että jatkaisitko suhdetta vaan sen takia, että ei tarvitsisi olla yksin?
Kommentit (34)
Mitä just luin? Ap on siis löytänyt miehen, jolla elämän hallinta kunnossa ja ei kelpaa???
Wtf??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä just luin? Ap on siis löytänyt miehen, jolla elämän hallinta kunnossa ja ei kelpaa???
Wtf??
Ongelma on siinä, että tuon miehen elämänhallinta vaatii, että hänen on hallittava aapeenkin elämää ja mukautettava tämän elämäntapa omaansa. Hän ei tule vastaan.
Ap kuvittelee jostain syystä, että sen ei pitäisi olla niin vakava ongelma kuin se on. Mieshän tuossa valinnan tekee - joko hän alkaa haluta tehdä aapeen onnelliseksi ja ottaa hänen elämäntapansa huomioon ja etsiä komöpromisseja, tai hän valitsee itsekeskeisyyden. Siinä tapauksessa aapeen elämä muuttuu vapaudesta haaveiluksi. Miksi hänen pitäisi tyytyä siihen.
Olen hieman samankaltaisessa tilanteessa paitsi että me asumme jo yhdessä. Mies on hyvä mies, älykäs, ei päihde- tai mt-ongelmia, sen sijaan elämäntapasairauksia joita ei hoida vaan syö surutta kovaa rasvaa ja älyttömiä määriä sokeria (keksejä, pullaa, karkkia, suklaata, maustettuja jugurtteja, salaatin päälle salaatinkastikkeita joissa on paljon sokeria jne). Erektio-ongelmia oli jo tavatessamme ja hän onneksi puhui asiasta avoimesti ja sanoi, että kiihottuminen vaatii niin kovaa puristusta, ettei hän meinaa enää pystyä itsetyydytykselläkään saamaan. On käynyt lääkärissä ja on kokeiltu siniset pillerit, yhdyntä ei silti onnistu. Nyt ei ole yli vuoteen enää ollut minkäänlaista seksiä. Hän osaa kyllä tyydyttää minut käsillä ja suulla, mutta minä en yksinkertaisesti jaksa vemputtaa häntä niin pitkään ja niin kovaa, että hän tulisi.
Eli se on yksi ongelma mutta isompi ongelma on miehen aleksitymia. Hän ei tunnista tunteita eikä siis osaa niistä myöskään puhua. Hän on huomaavainen, avulias, kiltti, auttavainen - mutta olemme enemmän kavereita kuin rakastavaisia. Hän on itse asiassa ihan suoraan sanonutkin, ettei hän rakasta. Haluaisi kyllä minun olevan itselleen elämänkumppani ja ystävä, mutta ei rakasta. Huom. hän ei myöskään etsi naista, johon rakastuisi, hän kun ei ylipäänsä kaipaa sellaista tunnetta tai sellaista suhdetta, jossa oltaisiin jotenkin rakastuneita.
Olen itse tällä hetkellä todella epätietoinen, mitä tehdä. Tässä parisuhteessa on turvaa ja minulla on luotettava avopuoliso, joka ei varmasti hylkäisi vaikka sairastuisin tai jotain. Toisaalta hän on melkein 10 vuotta minua vanhempi ja omilla elämäntavoillaan lyhentää omaa elämäänsä tai ainakin heikentää sen laatua. Olisiko reilua jäädä yhteen hänen kanssaan ja sitten, jos häneltä amputoidaan raaja tai hän menettää näkönsä tms hoitamattoman diabeteksen takia, ottaa ja lähteä koska en halua tuhlata elämääni ihmisen kanssa, joka omaa välinpitämättömyyttään tekee itselleen vahinkoa.
Vai olisiko parempi hyväksyä loppuelämän yksinäisyys ja lähteä nyt? Minä olen ihan kohta kuusikymppinen. Tavallinen harmaa pullero, jolla ei ole mitään mahdollisuutta löytää enää fiksua, koulutettua, keskustelutaitoista miestä. En edes tapaa enää vapaita ikäisiäni miehiä missään.
En jatkaisi. Miehiä löytyy kyllä. Aloita vaikka joku miesvaltainen harrastus, kalastus tms., alat käydä ympäri Suomea kesätapahtumissa missä on varmasti iltaohjelmaakin, siellä niitä yksinäisiä miehiä on, varsinkin pohjoisessa.
Tututstut ttietenkin edelleen netissä ja livenä hyviin miesehdokkaisiin, ja jos natsaa jonkun toisen kanssa paremmin, niin sitten ilmoitat tälle nykyiselle herralle ettei teidän suhde enää oikein toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä just luin? Ap on siis löytänyt miehen, jolla elämän hallinta kunnossa ja ei kelpaa???
Wtf??
Se olisikin helppoa parinvalinnassa jos kriteeri pelkkä elämänhallinta on kunnossa riittäisi.
Eikä se tarkoita, että silloin vain sellainen mies kiinnostaisi jolla elämänhallinta ei ole kunnossa.
Ajatellaan, että olisi viisi miestä "tarjolla" joilla kaikilla elämänhallinta on kunnossa. Silti saattaisi olla, että kukaan heistä ei olisi sellainen jonka kanssa olisi vetovoimaa, yhteensopivuutta ja joihin voisi ihastua.
Tai kaikki viisi olisivat sellaisia. Tai kaksi viidestä jne.
Ikävä kyllä pelkkä miehen elämäntilanne ei riitä, ei se ole etteikö kelpaa vaan mies ei ole vain sopiva.
Aloittajalle sanoisin, että jos ei voi olla miehen seurassa oma itsensä ja luonteva se on tosi raskasta, kuten olet huomannutkin.
Se vie energiaa ja seurustelun pitäisi tuoda energiaa, ei ainakaan vähentää sitä.
Lukiessani tuota miehen ruokarituaalia minua jo alkoi ahdistaa.
Ymmärrän hyvin itsekin sinkkunaosena tuon toiveen, että olisi kiva mennä yhdessä. Mutta olen huomannut, että ei onnistu, miehet yleensä haluavat enemmän ja olla yhdessä enemmän.
En pysty enempään ellei minulla ole tunteita mieheen.
Ja silloin jos minulla on tunteita niin ei olekaan ongelma olla enemmänkin yhdessä. Mutta kun sellaisia miehiä on harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä just luin? Ap on siis löytänyt miehen, jolla elämän hallinta kunnossa ja ei kelpaa???
Wtf??Ongelma on siinä, että tuon miehen elämänhallinta vaatii, että hänen on hallittava aapeenkin elämää ja mukautettava tämän elämäntapa omaansa. Hän ei tule vastaan.
Ap kuvittelee jostain syystä, että sen ei pitäisi olla niin vakava ongelma kuin se on. Mieshän tuossa valinnan tekee - joko hän alkaa haluta tehdä aapeen onnelliseksi ja ottaa hänen elämäntapansa huomioon ja etsiä komöpromisseja, tai hän valitsee itsekeskeisyyden. Siinä tapauksessa aapeen elämä muuttuu vapaudesta haaveiluksi. Miksi hänen pitäisi tyytyä siihen.
Kiitos vastauksesta. Hyvin puit sanoiksi meidän tilanteen.
Tämä laittoi kyllä miettimään
Kiitos!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kavereita eikä ystäviä.
Sen takia pysyn suhteessa, vaikka tiedän, että ansaitsisin paremman miehen.
Mies ei edes halua viettää aikaa minun kanssa, vaan on mieluummin omien kavereidensa kanssa. Silti olen tyytyväinen edes niihin pienin hetkiin, kun hän on kotona, niin en tunne oloani täysin yksinäiseksi :(
Miehesi ansaitsisi hänestä aidosti kiinnostuneen ihmisen. Sama koskee teitä molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä just luin? Ap on siis löytänyt miehen, jolla elämän hallinta kunnossa ja ei kelpaa???
Wtf??Se olisikin helppoa parinvalinnassa jos kriteeri pelkkä elämänhallinta on kunnossa riittäisi.
Eikä se tarkoita, että silloin vain sellainen mies kiinnostaisi jolla elämänhallinta ei ole kunnossa.Ajatellaan, että olisi viisi miestä "tarjolla" joilla kaikilla elämänhallinta on kunnossa. Silti saattaisi olla, että kukaan heistä ei olisi sellainen jonka kanssa olisi vetovoimaa, yhteensopivuutta ja joihin voisi ihastua.
Tai kaikki viisi olisivat sellaisia. Tai kaksi viidestä jne.Ikävä kyllä pelkkä miehen elämäntilanne ei riitä, ei se ole etteikö kelpaa vaan mies ei ole vain sopiva.
Aloittajalle sanoisin, että jos ei voi olla miehen seurassa oma itsensä ja luonteva se on tosi raskasta, kuten olet huomannutkin.
Se vie energiaa ja seurustelun pitäisi tuoda energiaa, ei ainakaan vähentää sitä.
Lukiessani tuota miehen ruokarituaalia minua jo alkoi ahdistaa.
Ymmärrän hyvin itsekin sinkkunaosena tuon toiveen, että olisi kiva mennä yhdessä. Mutta olen huomannut, että ei onnistu, miehet yleensä haluavat enemmän ja olla yhdessä enemmän.
En pysty enempään ellei minulla ole tunteita mieheen.
Ja silloin jos minulla on tunteita niin ei olekaan ongelma olla enemmänkin yhdessä. Mutta kun sellaisia miehiä on harvassa.
Ruokarituaali :D 😂😂😂😂
Kyllähän rutiinit on hyvä olla, mutta rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä just luin? Ap on siis löytänyt miehen, jolla elämän hallinta kunnossa ja ei kelpaa???
Wtf??Se olisikin helppoa parinvalinnassa jos kriteeri pelkkä elämänhallinta on kunnossa riittäisi.
Eikä se tarkoita, että silloin vain sellainen mies kiinnostaisi jolla elämänhallinta ei ole kunnossa.Ajatellaan, että olisi viisi miestä "tarjolla" joilla kaikilla elämänhallinta on kunnossa. Silti saattaisi olla, että kukaan heistä ei olisi sellainen jonka kanssa olisi vetovoimaa, yhteensopivuutta ja joihin voisi ihastua.
Tai kaikki viisi olisivat sellaisia. Tai kaksi viidestä jne.Ikävä kyllä pelkkä miehen elämäntilanne ei riitä, ei se ole etteikö kelpaa vaan mies ei ole vain sopiva.
Aloittajalle sanoisin, että jos ei voi olla miehen seurassa oma itsensä ja luonteva se on tosi raskasta, kuten olet huomannutkin.
Se vie energiaa ja seurustelun pitäisi tuoda energiaa, ei ainakaan vähentää sitä.
Lukiessani tuota miehen ruokarituaalia minua jo alkoi ahdistaa.
Ymmärrän hyvin itsekin sinkkunaosena tuon toiveen, että olisi kiva mennä yhdessä. Mutta olen huomannut, että ei onnistu, miehet yleensä haluavat enemmän ja olla yhdessä enemmän.
En pysty enempään ellei minulla ole tunteita mieheen.
Ja silloin jos minulla on tunteita niin ei olekaan ongelma olla enemmänkin yhdessä. Mutta kun sellaisia miehiä on harvassa.
Hyvin sanottu tuo, että seurustelun ei pitäisi kuluttaa energiaa, vaan päinvastoin.
Itse olen ainakin ihan puhki, kun ollaan vietetty useampi päivä (esim. vkloppu) yhdessä. Sunnuntaina alan keksiä jo pieniä valkoisia valheita, että pääsen miehestä eroon ajoissa :(
-ap
Olisin valmis kestämään mitä tahansa, että minulla olisi joku, joka on läsnä. Yksin oon paha olla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelen tuota omalla kohdallani niin en olisi ollut tuollaisessa suhteessa enää aikapäiviin.
Itselleni on kamala ajatuskin riippua jossain ihmissuhteessa yksin olemisen pelosta!
Arvostan tätä ainoaa rajallista elämääni liian paljon haaskatakseni tämän ainoa kertani johonkin mikä ei tunnu hyvälle.
Älä muuta viserrä!
Tää oliskii just parasta.
Mistäköhän löytyis tuollainen mies? Tai vaikka nainenkin?