Luin juuri karmaisevan blogi tekstin :(

Olen saanut kuulla samaa yhdeltä kamalalta psykiatrialta joka vaan itketti kaikkia potilaitaan. "Ethän sä nyt niin huonossa kunnossa voi olla kun sulla on kerran mekko päällä ja meikkiä naamassa". Muuten vaan olin itsemurhan partaalla.

The Little Things-blogissa oli vasta kirjoitus, missä (parantumattomasti) syöpäsairas potilas on menettämässä terapiakäyntinsä resurssien vuoksi. Sairasta!
http://thelittlethingsblog1.blogspot.fi/2014/10/raskaan-tien-kulkija.html

Itselläni ihan sama juttu, olin jo vuosia kärsinyt pahasta masennuksesta ja minulle sanottiin, että kyllä sinä ainakin jaksat meikata ja laittaa tukkaa! Ihan käsittämätöntä.

Hyi kamalaa :( Onneksi itselläni ei ole tällaisia kokemuksia. Mun psykiatri on aivan ihana ihminen enkä osaisi kuvitella että se sanoisi jtn tollasta...

http://tomakemylifeworthliving.blogspot.fi/?m=1

Ei oo rahaa
Suomi on köyhä

Minä sain apua, kaverini ei :/ Ja kaverillani on vielä minua huonompi tilanne just nyt. Minä purin ahdistuksen viiltelyyn ja itteni satuttamiseen, helposti meni yhden kohtauksen aikaan päälle 30 viiltoa käteen tehtyä, mutta mun kaveri siirti ahdistuksen maalaamiseen ja meikkaamiseen. Mikä on paljon parempi tapa purkaa ahdistusta. Mun kaveri on tosi nätti, mutta saa meikillä aikaan ihmeitä, vaikkei tämän tarviisi käyttää meikkiä ollenkaan, mutta on vissiin liian nätti saadakseen apua. Siis eihän masentuneet voi olla kauniita, eikä masentuneet jaksa meikkaa... Pitääkö mun kaverinkin alkaa polttaa itteään ja viiltelemään, ennenkuin saa apua? On sille kerran tarjottu jtn pillereitä nukkumiseen lääkärissä, muttei ollu varma niistä. Ei oo rahaa niihin. Masentaa ja ahdistaa, kun en osaa auttaa :/ t. teini

E

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 20:20"]

Ja nykyäänhän monilla psykiatrian poleilla on sellainen käytäntö, että pääset juttelemaan psykiatrin kanssa jos suostus samalla aloittamaan lääkityksen. Ihan älytöntä, mä itse ainakin kaipaisin vaan sitä että pääsen oikeasti purkamaan tuntojani ja asioitani ilman sitä lääkitystä siinä ohella. Tähän mennessä kaikki neljä käyntiä on menny pääasiassa siihen et mulle yritetään tyrkyttää lääkkeitä, reseptejä ja kerrotaan vaan niistä lääkkeistä ja niiden positiivisista vaikutuksista.

[/quote]

Minä olen sitä mieltä, että jos ihmisellä ei ole vielä liian paha olla, niin kannattaisi kokeilla vain terapiaa ja keskusteluapua. Jos sitä ei julkiselta saa, niin sitten yksityiseltä tai seurakunnilta tai mistä tahansa löytää silloin kuin tilanne ei ole vielä liian paha. Toki, lääkkeet auttavat monia ja ovat useille tarpeelliset ja voi hyvinkin olla että niitä tarvitaan terapian tueksi. Mutta mielestäni on huolestuttavaa, miten monille ollaan tunkemassa pilleripurkki kouraan kun ihminen vain kaipaisi keskusteluapua. Pillerit useille on vain oireiden hoitoa, vaikka itse syytä pitäisi hoitaa. Esimerkiksi kilpirauhaspotilaille ollaan usein tunkemassa masennuslääkkeitä, vaikka masennusoireet poistuvat yleensä kun hoitotasapaino saadaan kohdilleen. Unilääkkeitä myös kirjoitetaan herkästi, mutta ei millään tavoin hoideta uniongelmien syytä. Monille kun se ei vain riitä että tungetaan lääkkeitä joista monet eivät edes sovi, monilla olisi tarve saada empatiaa ja että annettaisiin työkaluja ongelmien käsittelyyn. Psyyke on kuitenkin herkkä, joten siksi mielestäni vähän arveluttavaa ja huolestuttavaa, että ensimmäinen ratkaisu on lääkitys kun on tutkittu miten moni syö lääkkeitä turhaan ja miten moni hyötyy terapiasta, ja vain pelkästä terapiasta. Ikävää, jos ihmiset menevät huonompaan kuntoon siksi että laitetaan reseptit kouraan eikä auteta muuten.

Psykiatrit lykkäävät lääkkeitä. Keskusteluapua täytyy hakea muualta.

F

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 22:15"]Olen saanut kuulla samaa yhdeltä kamalalta psykiatrialta joka vaan itketti kaikkia potilaitaan. "Ethän sä nyt niin huonossa kunnossa voi olla kun sulla on kerran mekko päällä ja meikkiä naamassa". Muuten vaan olin itsemurhan partaalla.
[/quote]
:((((

mitä he.. miks tyttöjen pitää seota näi paljon? tästä pysko trendista on tullu iha normia.. jokanen ämmä käy itkee yhyyy vihaan hiuksia ??vihaan itteeni? hirveet yhteiskunta kulut noiden takia..  terapia terpiaa terapiaa.. itku itku itku..sairasta..sairaita te kaikki ä,,ät jotka käytte terapialla. säälittävää..

Kannattaa alkaa mielummin puhua väkivallasta hoitohenkilökuntaa kuin itseään vastaan. Te ette heitä kiinnosta, mutta omaa napansa kylläkin. Hoitojakso on silloin taattu.

Vituttaa tämä ruma maailma. 

Oma apu paras apu.

Mä en ihan ymmärrä mitä apua te oikein olette vailla. Lääkkeet saa tosiaan lääkäriltä ja ainakin mun kokemukseni mukaan keskustelu oli ihan syvältä. Minua ei auttanut yhtään valitella tuntojani uppo-oudolle ihmiselle. Siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Itse olen sitä mieltä, että itse se on itseään autettava, ei kukaan muu voi mitään tehdä. En ole vielä tavannut ketään ns. ammattiauttajaa, josta olisi ollut mulle mitään hyötyä missään asiassa.

Mut on oma psykologi haukkunut useampaan otteeseen.. Mikään oma valintani ei tunnu kelpaavan. Taustatietona: Olen 24-vuotias ja muutin kaksi vuotta sitten väliaikaisesti takaisin äitini luo masennuksen, juomisen ja rahaongelmien takia.

Viimeisen noin puolen vuoden ajan mulla on siis ollut tosi hyvä olo. Ja saman ajan on tullut paskaa niskaan. Sanoin muuttavani 45:n neliön kaksioon - Liian iso.

Sanoin saavani 40 tuuman telkkarin serkultani - Mitä minä sillä teen?

"Kummitätini aikoo kustantaa mulle Ikean reissun, että saan keittiötarvikkeet yms. Kattona ois 300€. - Kehtaatko varmasti? Taitaa olla niitä lupauksia, joita ei pidetä. Älä nyt herran jumala mene. (Menin ja tätini kävi jo kylässä katsomassa, että hyvä tavaroita olin valinnut.:))

Hain yhteen sopivalta kuulostavaan työpaikkaan. - Miten sä meinaat semmosta työtä jaksaa?

Sain sen työpaikan. - Ootko nyt ihan varma, että tuo oli hyvä idea?

Näin kahden kuukauden jälkeen oon saanut muodostettua hyvän rutiinin ja tykkään työstäni koko ajan enemmän ja enemmän. - Varohan, kyllä tuolta pilveltä tullaan vielä alas..

Muutan omilleni nyt. - Niin sitä rakennetaan omaa kämppää ja kun seuraava masennusaalto tulee, rysähdetään alas.

Musta oikeasti tuntuu hyvältä nyt. Tuntuu, et voitas harventaa näitä tapaamisia. - Meneekö sulla oikeasti hyvin? Minä päätän, millon nähdään.

Soitin ulosottovirastoon ja sovittiin mun velkojen maksusta. - Olet masokisti. Oisit hakenut velkajärjestelyyn, kaikki olisi viiden vuoden päästä unohdettu. Vaan täysi idiootti maksaa kaiken. (En pääse velkajärjestelyyn, koska saan säännöllistä palkkaa ja olen muutenkin työkykyinen. Elän hyvin sillä, mikä ulosoton jälkeen jää käteen. Miksi en maksaisi itse tekemääni velkaa pois?!)

Kamala teksti :(

http://www.ybyjenny.com/2014/10/kun-maailmasta-tuli-harmaa.html?m=1 toinen bloggaaja sai sentään apua, mutta tais johtua siitä kun oli työterveyden kautta asialla. Varmasti saa paremmin apua kuin julkisella puolella

On muuten ensimmäinen kerta koskaan kun olen lukenut tästä aiheesta. Ja olen sentään lukenut monia artikkeleita ja blogeja mielenterveyteen liittyen! Huolestuttava ilmiö..