Luin juuri karmaisevan blogi tekstin :(

Minua ei oteta tosissaan vaikka en meikkaa.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 20:08"]Linkki?
[/quote]

http://roseshock.blogspot.fi/2014/11/mielisairauden-naamaraja.html?m=1

Yleensä otetaan vakavasti sitten kun olet kyyneleet silmissä likaisissa vaatteissa ja yliannostanut jne

Juu tuttu juttu. Apua saa psykiatrilta vain ja ainoastaan psykoottiset potilaat, muilla ei niin väliä...

Siskonikaan ei päässyt psykiatrille. Lopulta tappoi itsensä.
Ainoastaan alaikäiset saavat apua. Aikuisista ei välitetä.

Tuttuni 13 vuotiaalle tytölle sanottiin psykologilla että hän on liian kaunis ollakseen masentunut, siis 13 vuotiaalle lapselle!

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 20:27"]

Tuttuni 13 vuotiaalle tytölle sanottiin psykologilla että hän on liian kaunis ollakseen masentunut, siis 13 vuotiaalle lapselle!

[/quote]

Kamalaa!

Mä sain apua vasta kun aloin viiltelemään.

Kerronpa omakohtaisen kokemuksen teinivuosilta. Kärsin vuosikausia masennuksesta ja epätyypillisestä syömishäiriöstä.

Pääsin psykiatrille juttelemaan, mutta ainakaan kyseinen lääkäri ei ollut ihminen paikallaan. Ensimmäisellä käynnillä hän ehdotti ykskantaan mielialalääkkeitä, ja kun epäröin sitä, niin käynti loppui siihen. Se sanoi vaan, että mietitään sitä vielä seuraavalla kerralla. No seuraavalla kerralla se ei tuputtanut lääkkeitä, vaan neuvoi minua hankkimaan poikäystävän. Aika omituinen neuvo. Kolmannella kerralla odottelin ja odottelin kun ei lääkäriä kuulunut, ja puolen tunnin jälkeen menin koputtamaan. Kukaan ei avannut. Jäin hetkeksi aulaan pukemaan ja lääkäri yhtäkkiä avasikin oven. Se itki ja sanoi että tämä käynti ei nyt onnistu. Katsotaan myöhemmin järjestyisikö uusi aika.

Ei sieltä koskaan kuulunut mitään ja annoin olla. Aloin itse hoitaa itseäni.

Varmasti moni ammattilainen allekirjoittaisi kuitenkin sen, että sellaiset puhteet kuten piirtäminen, maalaaminen tai askartelu parantaa oloa – mitä eroa sillä on meikkaamiseen? Itselleni masennuspotilaana meikkaaminen on yhtä terapeuttista ja rentouttavaa kuin vaikkapa juuri piirtäminen tai kirjoittaminen; lisäksi se on produktiivinen aamutoimi, jolla ajatuksia voi hetkeksi siirtää pois ahdistuksenaiheista ja pahasta olosta. Olen esteetikko, ja saan valtavasti iloa kauniista asioista, kuten huolellisesti tehdyistä meikeistä ja vaatteista – muiden visuaalisten, kuten vaikkapa kuvataiteen ohella. Haluan luoda kauniita asioita, ja kun pääni toimii jo kotina niin monille kauheille tunteille, eikö se voisi olla edes ulkopuolelta kaunis?

Oli kyllä aika karmaiseva teksti. Ei usein kuule tuosta puhuttavan.

Minä yritin nuorempana saada apua kaikinkeinoin masennukseen ja itsetuhoajatuksiin. Myös äitini yritti kaikkensa että pääsisin hoitoon, mutta ei. Aina olin "liian terve". Näytin tavalliselta tytöltä, vaikka olin laiha ja käyttäydyin hiljaisen asiallisesti hoitotahojen läsnäollessa. Kotona kuitenkin kaikki aina hajosi, viiltelin ja vääntelehdin tuskissani lattialla.

Lopulta itsemurhayritys vei osastolle ja siitä terapiaan. Osastoltakin kotiutettiin hyvin pian, ja avo-osastolta olisin koska vaan voinut karata tappamaan itseni. Vain halu olla hengissä ja yrittää pärjätä toi tänne saakka.

Jos ihmisellä on halu parantua ja voida paremmin, niin hitto sille pitäisi se suoda jos itse sitä pyytää! Suomessa saa apua vain jos on psykoosin partaalla ja uhka muille, eikä vain itselleen.
Lapsettoman on vaikea saada apua etenkin, ja lapsiperheissäkin vaan lapsien ja aikuiset voi jäädä heitteille.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 20:53"]

Oli kyllä aika karmaiseva teksti. Ei usein kuule tuosta puhuttavan.

[/quote]

Niinpä! Ehkä tästä olisi nyt oiva tilaisuus puhua ja lisätä tietoisuutta. Siten, kenties, jossain vaiheessa asia kantautuu myös asianosaisten ammattilaisten korviin ja osataan ehkä vähän tarkistaa asenteita. Huippuironista, että ihmiset jotka on koulutettu tutkimaan ja analysoimaan toisten ihmisten ajatuksia, ongelmia ja ahdistuksia, tekevät noin tökeröjä päätelmiä ulkonaisten tekijöiden pohjalta. 15

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:38"]

Kuulostatte kyllä hysteerisiltä suurin osa. Ei se psykiatrian poliklinikka ole tarkoitettu sitä varten, että menette sinne leukojanne lonksuttamaan. Yllättäen eivät jaksa paljoa pärstää katsoa, jos ette hoitoihin ole halukas. Miettikää nyt vähän ennen kuin hölmöyksiä kirjoittelette.

[/quote]

Et kyllä taia yhtään tietää, mistä ihmeestä puhut ja moitit.

Toivon todella että tuon tytön hoitajat lukee hänen blogiaan niinkuin hän blogitekstissään epäilee :D maksaisin nähdäkseni niiden ilmeet seuraavalla kerralla kun menee sinne..

Ammattiauttajia on myös paljon muitakin kuin vain se iänikuinen psykiatri. Heille varmasti pääse juttelemaan ilman jonoja. Esimerkiksi seurakunnan pappi, heillä on todella vankka sielunhoito/ joskus psykologia ja psykiatria koulutus, mutta ennen kaikkea elämänkokemusta ja rinnallakulkemisen taitoa, jota ei välttämättä lääkärikunnalle ole opetettu. Jos se ei kelpaa, niin sitten vaikka nuorisotyönohjaaja tai diakoni. Apua saa monelta muualtakin taholta kuin vain lääkäriltä. monesti jopa parempaa, pappi välittä oikeasti sinusta ja myös hengellisestä tarpistasi ja sielustasi. Kokeile. Hänelle voi soittaa myös vaikka keskellä yötä hädässäsi. Kokeilepa samaa psykiatrille, saat lähestymiskiellon, ei ne sinusta välitä muun syyn kun palkan takia.

Siis kuka tää tyttö on ja mistä tullut? Todella painavaa tekstiä!

"Jos kauneus parantaa masennuksen, miksei sitä hoideta plastiikkakirurgialla?"

Tuleepa paha olo kun lukee noita kommentteja. Kauheasti samankaltaisia tapauksia..

Suomessa on kyllä niin kuralla nää mielenterveyshommat... Just pari päivää sitten luin toisesta blogista, miten masennuslääkkeitä oli suorastaan tuputettu raskaana olevalle, vaikka tarvetta ei edes ollut. (http://kideblogi.fi/paksuna/2014/10/15/minako-masentunut/)

Suomessa ei ole resursseja mielenterveyspotilaiden hoitamiseen ja niitä vähiäkin koko ajan karsitaan. Psyk poleille ei voida ottaa useallakaan paikkakunnalla muita potilaita kuin sitä psykiatrian raskasta sarjaa eli psykoosisairauksista ja vaikea-asteisesta ja hoitoresistentistä masennuksesta kärsiviä. Ja psykiatrin eli psykiatriaan erikoistuneen lääkärin ajat ovat hyvin kiven alla ja vain hoidon, lääkityksen ja sairasloman tarpeen arviointiin, ei keskustelukäynneille. Keskustelukäyntejä hoitavat lähinnä psykiatriset sairaanhoitajat, psykologien työpanos menee usein tutkimusten tekoon. Ja niille psykiatrisille sairaanhoitajillekin pääsee aivan liian harvoin, kun niitäkin on liian vähän. Että kyllä siellä psyk pkl:lla mielellään ihmisiä hoidettaisiin, mutta tyhjästä on paha nyhjästä ja ylemmältä taholta tulee koko ajan viestiä siitä kuinka paljon vielä pitäisi säästää ja mistä vielä karsitaan. Syö työntekijää kanssa aika lailla tämä tilanne. Terv psyk pkl työntekijän, jonka seuraava vapaa aika on tällä hetkellä tarjolla joulukuun puoleen väliin...