Hävettääkö teitä ostaa herkkuja?
Minua hävettää aina! Vaikka ostaisin siwasta yhden suklaapatukan muiden ostosten lomassa, hävettää. Mulla on päässä joku outo kuvitelma että siwan kassat tunnistaa ja muistaa mut ja naureskelee aina keskenään että taas se ttuli hakemaan karkkia... Vai teettekö niin? Kassatyöntekijät!!?? :D
Jopa valtavassa prismassa missä myyjiä on todella paljon ja asiakkaita sitäkin enemmän, hävettää ostaa juustonaksuja.. Tää on ihan kauheeta... Onpas mulla huono itsetunto. Joskus olenjopa tehnyt niin että ostan sitten paljon herkkuja, siis niin ettei todellakaan saa käsitystä että syön itse kaikki samana iltana. Ja ostan sellaisia juttuja mitä voisi tarjota vaikka lasten synttäreillä :D Sitten mulla on hirveä herkkuvarasto kotona ja napostelen niitä sitten koko viikon.
Voi ei tää tuntuu vielä oudommalta kun kirjottaa näkyviin. Naurettavaa! Mutta sanokaa jooko etten ole ainoa?? Löytyykö täältä kohtalon tovereita? PS. en siis syö/osta noita herkkuja päivittäin, joten senkään suhteen ei ole ongelmaa. Olen ihan normaalipainoinen, ja herkuttelen klähinnä viikonloppuisin :D
Kommentit (55)
On täällä ihmeellistä porukkaa, ei voi muuta sanoa. Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että pitäisi hävetä ostoksiaan, oli ne sitten herkkuja, tupakkaa, kaljaa tai mitä tahansa.
Niin joo ja kerran kyllä hävetti kun menin lapsen kanssa kauppaan ostamaan paljon herkkuja kun ystävä oli tulosaa viikonlopuksi ja oli ihan tarkoituskin mässäillä. Lapsi otti kaupassa sellaiset pikkukärryt ja niihin sitten olin latonut sipsejä, karkkia, suklaata, limsaa, pakastepitsaa, jäätelöä jne. Olin vielä siiderihyllyllä valikoimassa saunasiideriä kun samalla hyllyllä oli keski-ikäinen mies joka sanoi todella kuuluvalla äänellä "JaaHAS, taitaa tytöillä olla herkkupäivä tänään!!" Mutisin vaan jotain ja häivyin kassojen suuntaan. Mies vielä jäi jatkamaan että "täytyyhän sitä välillä herkkujakin syödä" jne. Silloin kyllä hävetti. :D t. 19
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 19:22"]Mua ei hävetä ostaa herkkuja mutta ennen kun kävin pienessä lähikaupassamme usein niin jostain syystä hävetti välillä ostaa ainekset jotakin ruokaa varten. :D siis tyyliin kun ostin vaikka jauhelihaa ja papuja ja tortillalättyjä ja salaattia yms. niin hävetti kun oli varmasti kassallekin niin ilmeistä että aion tehdä tortilloja. Vaikka eihän tuollaisessa oikeasti ole mitään noloa, en tiedä mistä ne häpeän tunteet aina kumpusi. :D
[/quote]
Minulla on ihan sama! Hullua, mutta minkäs teet :D
Kyllä hävettää! Varsinkin nyt kun raskauden jäljiltä muutama extrakilo lähtemättä ja meneevähän kilot normaalipainon yli. En kyllä ostakkaan mitään mässyä, enkä onneksi edes kehtaa.. Kuulostaa oudolta. Mutta se on vaan hyvä kun ei kehtaa ostaa, niin ei tuu syötyä. Oikeasti olisin mieletön herkkusuu :D
Kaikista nolointa on jonkun puolesta käydä kaupassa, jos listalla on eineksiä ja mässyä. Jokuhan voi ajatella, että minä ahdan ne itse naamaani.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 19:02"]
Minua hävettää aina! Vaikka ostaisin siwasta yhden suklaapatukan muiden ostosten lomassa, hävettää. Mulla on päässä joku outo kuvitelma että siwan kassat tunnistaa ja muistaa mut ja naureskelee aina keskenään että taas se ttuli hakemaan karkkia... Vai teettekö niin? Kassatyöntekijät!!?? :D
Jopa valtavassa prismassa missä myyjiä on todella paljon ja asiakkaita sitäkin enemmän, hävettää ostaa juustonaksuja.. Tää on ihan kauheeta... Onpas mulla huono itsetunto. Joskus olenjopa tehnyt niin että ostan sitten paljon herkkuja, siis niin ettei todellakaan saa käsitystä että syön itse kaikki samana iltana. Ja ostan sellaisia juttuja mitä voisi tarjota vaikka lasten synttäreillä :D Sitten mulla on hirveä herkkuvarasto kotona ja napostelen niitä sitten koko viikon.
Voi ei tää tuntuu vielä oudommalta kun kirjottaa näkyviin. Naurettavaa! Mutta sanokaa jooko etten ole ainoa?? Löytyykö täältä kohtalon tovereita? PS. en siis syö/osta noita herkkuja päivittäin, joten senkään suhteen ei ole ongelmaa. Olen ihan normaalipainoinen, ja herkuttelen klähinnä viikonloppuisin :D
[/quote]
Emme syö herkkuja vaan treenaamme terveellisellä ruokavaliolla. Läskeistä lähtee paskat pihalle hakkaamalla.
Ei hävetä enää kun herkuttelen kohtuudella. Mutta bulimikkoaikoina mietin useasti että mitähän lähikaupan kassa miettii kun tulen jo toisen kerran päivä aikana hakemaan järkyttävän kasan mässyjä. Naama turvoksissa tietenkin ja silmät punaisena oksentamisesta. Toivottavasti en sentään lemunnut yrjölle. Eipä ole niitä aikoja ikävä...
Hävettää! Tuntuu että ostan päivittäin jotain pientä naposteltavaa, sipsiä, karkkia, suklaata tai jotain leivoksia. Naapurissani on sopivasti kauppa joten jos mieli tekee niin ei ole suuri vaiva kävellä... Myyjät tunnistavat mut nykyään, olen kahden vuoden ajan käynyt päivittäin asioimassa kyseisessä kaupassa :D Tää on kamalaa.
Olen kuitenkin ihan normaalinpainoinen, oikeastaan olisi varaa tulla vaikka muutama kilo lisääkin eikä näkyisi missään..
Ei. Kerran ostin 50 eurolla suklaata ja kaikkea hyvää :D Ja vielä lähikaupasta. Onneks ei ole lihoamisen pelkoa :)
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 19:34"]Kyllä hävettää! Varsinkin nyt kun raskauden jäljiltä muutama extrakilo lähtemättä ja meneevähän kilot normaalipainon yli. En kyllä ostakkaan mitään mässyä, enkä onneksi edes kehtaa.. Kuulostaa oudolta. Mutta se on vaan hyvä kun ei kehtaa ostaa, niin ei tuu syötyä. Oikeasti olisin mieletön herkkusuu :D
Kaikista nolointa on jonkun puolesta käydä kaupassa, jos listalla on eineksiä ja mässyä. Jokuhan voi ajatella, että minä ahdan ne itse naamaani.
[/quote]
Ja lisättäköön, että itse en kyylää muiden ostoksia tai arvostele ihmisiä painon perusteella! En tiedä mistä tämä oma nolotus kumpuaa. Vähän huono itsetunto ehkä. Joskus sitä voi olla itse itselleen se ankarin ja ilkein.
Joskus tutussa lähikaupassa,jos ostan herkkuja arkipäivänä saattaa pikkasen hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan eivät ole liian valkoisia
Meni ruokahalu katsoessa.
Ainakin lihavuuteen taipuvainen, koska ruoskii itseään teosta. Tällainen käyttäytyminen on normaalia kaikilla niillä, joilla on ongelmia lapsuuden kiihtymyssuhteessa. Se on se "äiti" kun siellä alitajunnassa syyllistää ja häpäisee vielä 30 vuoden päähänkin.
Ei hävetä. Tiedän itse, ettei se määrä herkkuja mitä mä syön tee mulle isoa haittaa ja joku pahe on ihmisellä ikään kuin oltava. Jos kassa muka olisi joku luomuporkkanan purija terveysintoilija (jolla olisi periaatteessa varaa arvostella minua) niin se olisi hänen "ongelmansa" :) En haluaisi elää kieltäymyksen elämää. Olen entinen (itseparantunut, ei siis vakava) anorektikko, nykyinen sallija.