miten muut isät pärjää puutteessa?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:28"]

119,
"Et saa tuntea niinkuin tunnet! Koska minä tunnen eri tavalla, sinunkin pitää!"

[/quote]

Jos ihminen ei rakasta eniten maailmassa omia lapsiaan, hänessä on jotain vikaa. Niin se vain on. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:37"]

On se kumma kun jotkut miehet kärsii puutteesta ja samoin jotkut naiset. Mikä siinä on niin vaikeeta antaa vaikka ei aina itellä tee mieli? Minusta on itsekästä olla antamatta...

[/quote]

Ongelma on siinä, että miehille ei riitä se, että antaa, vaan pitäisi olla ihan täysillä mukana. Kun meillä oli lapset pieniä, minusta olisi ollut hyvä idea, että oltaisiin harrastettu ns. arkiseksiä muutama kerta viikossa ja panostettu enemmän sitten kun lapset kasvaa tai kun olisi ollut vaikka hoidossa lapset ja olisin saanut enemmän kuin tunnin unta yössä. Miehelle se ei kelvannut, hänen mielestään minä en panostanut seksiin, kun en pukeutunut seksikkäästi, enkä varannut siihen runsaasti aikaa, enkä halunnut kokeilla uusia juttuja joka kerta. Olin väsynyt, enkä oikeasti edes halunnut seksiä, mutta olisin silti halunnut fyysistä läheisyyttä ja minusta olisimme ihan hyvin voineet harrastaa seksiä niin, että vain mies saa. Mutta koska se ei kelvannut miehelleni, ajauduimme tilanteeseen, jossa minun olisi pitänyt pukeutua seksikkäästi ja meikata ja keksiä jotain uutta, jotta miehen mielenkiinto pysyy yllä ja seksiin olisi pitänyt varata ainakin tunti ja sittenkin, kun niin tehtiin, mies ei koskaan ollut tyytyväinen siihen ja valitti, ettei se ole samanlaista kuin ennen lapsia. Siitä tuli minulle ahdistava asia, jota välttelin kaikin keinoin ja koska miestä ei voinut edes halata ilman, että hän alkoi vaatia seksiä, sekin loppui. Tämä myös teki minut katkeraksi miestäni kohtaan, koska meillä oli kahdet alle 4-vuotiaat kaksoset ja minusta hänen olisi pitänyt ymmärtää, miten väsynyt olin. Minusta hän oli todella itsekäs ja sen takia tunteeni häntä kohtaan kuolivat. Jätin hänet, ennen kuin nuoremmat kaksoset täytti 3. Sitä en ole katunut hetkeäkään. Hän meni myöhemmin naimisiin toisen naisen kanssa ja tuli uudelleen jätetyksi pikkulapsiaikana, joten oletan, ettei hän oppinut mitään. 

Uskon, että tilanne on sama aika monessa tapauksessa; ei ole kyse niinkään siitä seksistä, vaan siitä, että kun mies vaatii niin paljon, naiselle jää paha mieli seksin jälkeen ja siitä tulee ahdistavaa. Tunsin silloin mieheni kanssa jatkuvaa syyllisyyttä, koska sillloinkin, kun seksiä harrastettiin, hän aina osoitti, ettei se ollut riittävän hyvää. Se ei enää ollut miellyttävä kokemus, eikä kukaan halua epämiellyttäviä kokemuksia. 

Miehille sanoisin neuvoksi, että yrittäkää ymmärtää se, että kun nainen on viikon aikana nukkunut pisimmillään ehkä tunnin kerrallaan, niin silloin ei aina edes tiedä, mikä päivä on, eikä ainakaan tunne itseään miksikään seksin ylipapittareksi. Toiseksi, ehkä voisitte pikkulapsiaikana tyytyä perusseksiin? Kun on ne lapset ja miljoona kotityötä, niin jos seksin pitäisi olla jokin suuri spektaakkeli, niin siitä tulee vain yksi velvollisuus lisää. Ja oikeasti, se vanha neuvo auttamisesta lasten kanssa, ei ole ollenkaan huono. Onhan ne teidänkin lapsia, eikä vain naisen!

[/quote]

Ymmärrän tuon silloin kun lapset on pieniä ja molemmat väsyneitä. Mutta mitäs sitten kun nainen käyttäytyy edelleen samalla tavalla vaikka lapset on koulussa?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:38"]

Tässä tulee kai esille miehen ja naisen ero. Kun nainen saa lapsen, siitä lapsesta tulee maailman tärkein asia naiselle ja nainen olisi ihan aidosti valmis kuolemaan lapsensa puolesta. Mutta miehelle mies itse onkin edelleen numero yksi. Nainen olettaa, että mies rakastaa lasta yhtä paljon kuin nainen ja on myös valmis tekemään uhrauksia lapsen takia. Mies taas ei pysty ymmärtämään, miksi lapsi sivutti hänet, vaikka hän ennen oli naiselle tärkein. Miehelle se lapsi on vain lisä jo olemassaolevaan elämään, naiselle lapsi taas menee kaiken ennen olleen edelle ja muuttuu tärkeimmäksi asiaksi maailmassa. 

Lisäksi pitää huomata se, että nainen on raskaana ja synnyttää. Minulla äitiys toi kaikenlaisia uusia tuntemuksia ja tunteita ja vei aikaa tottua siihen, että olen nyt erilainen ihminen. Meillä seksiä oli aika harvassa silloin, kun lapset oli pieniä ja pidin ihan itsestäänselvänä, että mies ymmärtää. En tiedä, pettikö hän sitten selkäni takana, minä oletin, että hän rakastaa omia lapsiaan edes sen verran, ettei riskeeraa heidän onnellista lapsuuttaan panon takia. Enemmän seksiä aloimme harrastaa, kun nuorin alkoi nukkua koko yön. 

Ei tietenkään voi odottaa kenenkään olevan vuosikausia ilman, mutta mielestäni se aika, kun lapset on pieniä ja synnytykset ja raskaudet on lähellä, pitäisi vain sietää ja katsoa, mihin tilanne muuttuu, kun lapset kasvaa. Ja maailmassa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koskaan harrasta seksiä, joten ei siihen kuole. 

[/quote]

Nimenomaan. Tässä on iso ero. Kun nainen saa lapsen, hän rakastaa vain lastaan, mies muuttuu henkilöksi, joka on hyvä pitää perheessä lasten edun vuoksi. Miehellekin lapsi on rakas, mutta se ei voi koskaan korvata/syrjäyttää lapsen äitiä.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:37"]

On se kumma kun jotkut miehet kärsii puutteesta ja samoin jotkut naiset. Mikä siinä on niin vaikeeta antaa vaikka ei aina itellä tee mieli? Minusta on itsekästä olla antamatta...

[/quote]

Ongelma on siinä, että miehille ei riitä se, että antaa, vaan pitäisi olla ihan täysillä mukana. Kun meillä oli lapset pieniä, minusta olisi ollut hyvä idea, että oltaisiin harrastettu ns. arkiseksiä muutama kerta viikossa ja panostettu enemmän sitten kun lapset kasvaa tai kun olisi ollut vaikka hoidossa lapset ja olisin saanut enemmän kuin tunnin unta yössä. Miehelle se ei kelvannut, hänen mielestään minä en panostanut seksiin, kun en pukeutunut seksikkäästi, enkä varannut siihen runsaasti aikaa, enkä halunnut kokeilla uusia juttuja joka kerta. Olin väsynyt, enkä oikeasti edes halunnut seksiä, mutta olisin silti halunnut fyysistä läheisyyttä ja minusta olisimme ihan hyvin voineet harrastaa seksiä niin, että vain mies saa. Mutta koska se ei kelvannut miehelleni, ajauduimme tilanteeseen, jossa minun olisi pitänyt pukeutua seksikkäästi ja meikata ja keksiä jotain uutta, jotta miehen mielenkiinto pysyy yllä ja seksiin olisi pitänyt varata ainakin tunti ja sittenkin, kun niin tehtiin, mies ei koskaan ollut tyytyväinen siihen ja valitti, ettei se ole samanlaista kuin ennen lapsia. Siitä tuli minulle ahdistava asia, jota välttelin kaikin keinoin ja koska miestä ei voinut edes halata ilman, että hän alkoi vaatia seksiä, sekin loppui. Tämä myös teki minut katkeraksi miestäni kohtaan, koska meillä oli kahdet alle 4-vuotiaat kaksoset ja minusta hänen olisi pitänyt ymmärtää, miten väsynyt olin. Minusta hän oli todella itsekäs ja sen takia tunteeni häntä kohtaan kuolivat. Jätin hänet, ennen kuin nuoremmat kaksoset täytti 3. Sitä en ole katunut hetkeäkään. Hän meni myöhemmin naimisiin toisen naisen kanssa ja tuli uudelleen jätetyksi pikkulapsiaikana, joten oletan, ettei hän oppinut mitään. 

Uskon, että tilanne on sama aika monessa tapauksessa; ei ole kyse niinkään siitä seksistä, vaan siitä, että kun mies vaatii niin paljon, naiselle jää paha mieli seksin jälkeen ja siitä tulee ahdistavaa. Tunsin silloin mieheni kanssa jatkuvaa syyllisyyttä, koska sillloinkin, kun seksiä harrastettiin, hän aina osoitti, ettei se ollut riittävän hyvää. Se ei enää ollut miellyttävä kokemus, eikä kukaan halua epämiellyttäviä kokemuksia. 

Miehille sanoisin neuvoksi, että yrittäkää ymmärtää se, että kun nainen on viikon aikana nukkunut pisimmillään ehkä tunnin kerrallaan, niin silloin ei aina edes tiedä, mikä päivä on, eikä ainakaan tunne itseään miksikään seksin ylipapittareksi. Toiseksi, ehkä voisitte pikkulapsiaikana tyytyä perusseksiin? Kun on ne lapset ja miljoona kotityötä, niin jos seksin pitäisi olla jokin suuri spektaakkeli, niin siitä tulee vain yksi velvollisuus lisää. Ja oikeasti, se vanha neuvo auttamisesta lasten kanssa, ei ole ollenkaan huono. Onhan ne teidänkin lapsia, eikä vain naisen!

[/quote]

Ymmärrän tuon silloin kun lapset on pieniä ja molemmat väsyneitä. Mutta mitäs sitten kun nainen käyttäytyy edelleen samalla tavalla vaikka lapset on koulussa?

[/quote]

Eikö se sitten ole niin, että edelleen ajatuskin seksistä on naiselle jostain syystä vastenmielinen? 

Teidän miesten pitää ymmärtää nyt se, että ei kukaan nainen kieltäydy ihan vain teidän kiusaksenne, hänellä on siihen jokin syy. Ehkä se on huono syy tai ehkä se on syy, johon ette voi vaikuttaa, mutta jokin syy siihen silti on. Eikä asiassa päästä eteenpäin ennen kuin nainen kertoo sen todellisen syyn. 

Ja toinen asia on se, että kukaan ihminen maailmassa ei kieltäydy nautinnosta oman puolisonsa kanssa. Joten; miksi seksi ei ole nautinnollista vaimollenne?

Auttaisi, jos te miehet kertoisitte, että mitä te tarkkaan ottaen niiltä vaimoiltanne pyydätte. Ihan tavallista seksiä vai koko hoitoa rooliasuineen ja vaikeine asentoineen? Yritän kysyä siis sitä, että minkälaista panostusta se haluamanne seksiä vaimoltanne vaatisi? Puoli tuntia illalla nukkumaan mennessä vai kahden tunnin esivalmistelut ja tunti seksiä? Koska jälkimmäinen on väsyneiltä pienten lasten äideiltä aika paljon pyydetty ihan jatkuvasti arjessa. Sanoisin, että jos mies on kauhean vaativa, niin se helposti poistaa naisen halut, koska silloin nainen ei enää voi itse nauttia seksistä, vaan se on kuin työ, joka pitää tehdä miehen hyväksi. Omat kokemukseni on sellaisia, että miehet vaatii ihan kauhean paljon sängyssä ja kun on epävarma omasta osaamisestaan ja kun seksi tuntuu teknisesti vaikealta, eikä siitä itse nauti, niin miksi harrastaisin sitä? Siksikö, ettei minua jättäisi mies, joka aiheuttaa minulle ahdistusta? 

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos on jo kulunut vuosia, niin en tiedä, voiko mitään enää korjata. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:38"]

Tässä tulee kai esille miehen ja naisen ero. Kun nainen saa lapsen, siitä lapsesta tulee maailman tärkein asia naiselle ja nainen olisi ihan aidosti valmis kuolemaan lapsensa puolesta. Mutta miehelle mies itse onkin edelleen numero yksi. Nainen olettaa, että mies rakastaa lasta yhtä paljon kuin nainen ja on myös valmis tekemään uhrauksia lapsen takia. Mies taas ei pysty ymmärtämään, miksi lapsi sivutti hänet, vaikka hän ennen oli naiselle tärkein. Miehelle se lapsi on vain lisä jo olemassaolevaan elämään, naiselle lapsi taas menee kaiken ennen olleen edelle ja muuttuu tärkeimmäksi asiaksi maailmassa. 

Lisäksi pitää huomata se, että nainen on raskaana ja synnyttää. Minulla äitiys toi kaikenlaisia uusia tuntemuksia ja tunteita ja vei aikaa tottua siihen, että olen nyt erilainen ihminen. Meillä seksiä oli aika harvassa silloin, kun lapset oli pieniä ja pidin ihan itsestäänselvänä, että mies ymmärtää. En tiedä, pettikö hän sitten selkäni takana, minä oletin, että hän rakastaa omia lapsiaan edes sen verran, ettei riskeeraa heidän onnellista lapsuuttaan panon takia. Enemmän seksiä aloimme harrastaa, kun nuorin alkoi nukkua koko yön. 

Ei tietenkään voi odottaa kenenkään olevan vuosikausia ilman, mutta mielestäni se aika, kun lapset on pieniä ja synnytykset ja raskaudet on lähellä, pitäisi vain sietää ja katsoa, mihin tilanne muuttuu, kun lapset kasvaa. Ja maailmassa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koskaan harrasta seksiä, joten ei siihen kuole. 

[/quote]

Nimenomaan. Tässä on iso ero. Kun nainen saa lapsen, hän rakastaa vain lastaan, mies muuttuu henkilöksi, joka on hyvä pitää perheessä lasten edun vuoksi. Miehellekin lapsi on rakas, mutta se ei voi koskaan korvata/syrjäyttää lapsen äitiä.

[/quote]

Ei niin, yleensä lapsen äidin syrjäyttää kymmenisen vuotta nuorempi blondi. Siinä sinulle esimerkkiä miesten rakkaudesta. 

Eikä nainen rakasta VAIN lastaan, mutta se tunne kuitenkin ylittää miestä kohtaan tunnetun rakkauden. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:28"]

119,
"Et saa tuntea niinkuin tunnet! Koska minä tunnen eri tavalla, sinunkin pitää!"

[/quote]

Jos ihminen ei rakasta eniten maailmassa omia lapsiaan, hänessä on jotain vikaa. Niin se vain on. 

Jos pitäis jotenki mitata rakkaus esim pelastaa vaikka vaimo tai lapsi hukkumiselta nii ei tietenkään tulis mieleenkään jättää lasta. Mutta esim se että ei se rakkaus kotona eroa, lapset ja vaimo saa yhtäpaljo huomioa, läheisyyttä jne. Mä esim en oo ainakaan vuoteen lähteny tai tullu töistä etten olis halannu ja pussannu vaimoo ja sen jälkeen kysyny et kuinka sä voit, miten täällä menee ja niitä miettii töissä ollessaki. 

Jeppis_85

Kyllä nautinnosta puolison kanssa voi aivan hyvin kieltäytyä, jos sillä tavalla saavuttaa jotakin muuta. Sen voi tehdä alitajuisestikin, voi vaikka toistaa tiedostomattaan lapsuudenkodin kuviota tai olla kohtaamatta estojaan tai jotakin sellaista, on loputtomasti syitä olla tekemättä jotakin sinänsä järkevää ja ehkä itsessään mukavaakin. Joskus syy voi olla ihan tietoinen manipulointi. Sillä tavalla ihmiset toimivat, omituista suoraviivaistamista esittää että jos seksi on nautinnollista niin totta kai sitä harrastaa niin paljon kuin pystyy.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:41"]

Jos ihminen ei rakasta eniten maailmassa omia lapsiaan, hänessä on jotain vikaa. Niin se vain on. 

[/quote]

Vittu, "look who is talking". Sä petät lastesi aimoa oikealle ja vasemmalle ja näin taatusti annat aivan hullun kodin mallin rakastamillesi lapsille (sun "kukaan ei tiedä tai aisti mun puuhia eikä ne vahingoita ketään" uskottelu itsesi huijaamista).Ja sitten kehtaat moralisoide muiden tunteista. Jotain rajaa. 

Ei nainen sanonut ettei rakasta lapsiaan. 

Voiko jollekkin seksi olla muutakuin nautintoa? Tietenki edellyttäen että myös naisen tarpeet otetaan huomioon. Nainen ei vaan ymmärrä että miehelle seksi on nautinto ylitse muiden, ei oo olemassa muuta yhtä kivaa asiaa...

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:11"]

Voiko jollekkin seksi olla muutakuin nautintoa? Tietenki edellyttäen että myös naisen tarpeet otetaan huomioon. Nainen ei vaan ymmärrä että miehelle seksi on nautinto ylitse muiden, ei oo olemassa muuta yhtä kivaa asiaa...

[/quote]

No nyt. Siis miehetkö kuvittelee että seksi on naiselle aina nautinnollista, kun se on itsellekin? Ja oikein että naisen tarpeet otetaan huomioon... Kun moni nainen ei edes tiedä mitkä ne omat tarpeet olisi! Osa tietää, mutta ei pysty kertomaan, osa tietää ja osaa kertoa, mutta puoliso ei niitä pysty täyttämään tai halua. Osalle ne tarpeet on ristiriidassa puolison tarpeiden kanssa. Voiko jollekin seksi olla muutakin kuin nautintoa... Kyllä voi olla ja monelle on. Onhan se ikävää mutta sellaista elämä on. Olen tähän ketjuun kommentoinut mielestäni ymmärtävästi, olen vähän sellainen kukkahattutäti-"miestensuojelija" ja yritän kovasti tajuta sitä, miten tärkeää hyvä, halukas seksi ja muukin huomiointi miehille on, mutta tämä kommentti oli nyt kuin kaksnelosella suoraan otsaan.

Samaa mieltä kuin edellinen!

Eikö miehet tajua, että seksi ei todellakaan mitenkään defaulttina ole naiselle kivaa, hauskaa tai ollenkaan nautinnollista. Vaan seksi voi olla hyvinkin kivuliasta tai vaikkapa umpitylsää nylkytystä jonka toivoisi vaan loppuvan mahdollisimman nopeasti. Seksi voi olla jopa erittäin vastenmielistä joskus, myös sen oman kumppanin kanssa. Siis silloin kun harrastaa seksiä tuossa antamismielessä eikä ole ollenkaan mukana koko touhussa. Se päällä pumppaava ähisevä hikinen äijä ei ole silloin mikään oma rakas ihana kulta vaan vastenmielinen ja kuvottava otus jonka haluaisi mahdollisimman kauas itsestään, jonka haluaisi oikeasti potkaista sieltä sängystä alas ja käskeä painua helvettiin. Kun taas sitten kun itsellä on haluja, on fiilis tyystin erilainen. Reikänä ja runkkualustana makaaminen ei taatusti lisää yhdenkään naisen haluja, tulee vaan sellainen olo että tuossa tuo dorka nyt nylkyttää, hyi hitto mikä ällötys. Ja kun se jatkuu ja jatkuu niin siitä miehestä tulee vain vastenmielisempi ja avstenmielisempi ja lopulta ne omat halut sammuvat kokonaan. Siis sitä yhtä miestä kohtaan. Masturboida voi silloinkin tietysti aktiivisesti tai harrastaa seksiä muiden miesten kanssa.

En tiedä onko miehillä sitten koskaan tuollaista, ettei vaan kertakaikkiaan halua sitä seksiä ja ajatuskin oksettaa ja inhottaa. No, miehet yleensä saavat seksissä aina ja aika nopeasti eli kai se sitten yleensä on aina kivaa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 22:16"]

Samaa mieltä kuin edellinen!

Eikö miehet tajua, että seksi ei todellakaan mitenkään defaulttina ole naiselle kivaa, hauskaa tai ollenkaan nautinnollista. Vaan seksi voi olla hyvinkin kivuliasta tai vaikkapa umpitylsää nylkytystä jonka toivoisi vaan loppuvan mahdollisimman nopeasti. Seksi voi olla jopa erittäin vastenmielistä joskus, myös sen oman kumppanin kanssa. Siis silloin kun harrastaa seksiä tuossa antamismielessä eikä ole ollenkaan mukana koko touhussa. Se päällä pumppaava ähisevä hikinen äijä ei ole silloin mikään oma rakas ihana kulta vaan vastenmielinen ja kuvottava otus jonka haluaisi mahdollisimman kauas itsestään, jonka haluaisi oikeasti potkaista sieltä sängystä alas ja käskeä painua helvettiin. Kun taas sitten kun itsellä on haluja, on fiilis tyystin erilainen. Reikänä ja runkkualustana makaaminen ei taatusti lisää yhdenkään naisen haluja, tulee vaan sellainen olo että tuossa tuo dorka nyt nylkyttää, hyi hitto mikä ällötys. Ja kun se jatkuu ja jatkuu niin siitä miehestä tulee vain vastenmielisempi ja avstenmielisempi ja lopulta ne omat halut sammuvat kokonaan. Siis sitä yhtä miestä kohtaan. Masturboida voi silloinkin tietysti aktiivisesti tai harrastaa seksiä muiden miesten kanssa.

En tiedä onko miehillä sitten koskaan tuollaista, ettei vaan kertakaikkiaan halua sitä seksiä ja ajatuskin oksettaa ja inhottaa. No, miehet yleensä saavat seksissä aina ja aika nopeasti eli kai se sitten yleensä on aina kivaa.

Hah hah!:) hyvät naurut sait aikaseks. No mutta onhan se seksi muutakin miehellekki ku pelkkää panemista.  Esim mulle se on hyväilyä, pussailua, hierontaa jne. meillä ainaki aina rakastellaan eikä nussita ja vaimoo hyväillään, hierotaan ja pussataan pitkin päivää, valmistellaan siihen seksiin ihan ku olis päivä esileikkiä. Ehkä se vaikuttaaki paljo siihen et sitä seksiä on ainakin se 4 kertaa viikossa. Ja kuivanako teitä arvon naiset vedellään ku mä oon aina luullu että nainen tarvii olla kiihottunut ollakseen märkä  ihan niinku miehenki et homma pelittää...

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 22:16"]En tiedä onko miehillä sitten koskaan tuollaista, ettei vaan kertakaikkiaan halua sitä seksiä ja ajatuskin oksettaa ja inhottaa. No, miehet yleensä saavat seksissä aina ja aika nopeasti eli kai se sitten yleensä on aina kivaa.[/quote]

Ei nyt inhotusta, mutta on kokemus teinivuosilta kun tyttöystävä hieroi itselleen vaikka kuinka monetta kertaa orgasmin minua vasten, mutta vaatteet oli päällä ja olisin halunnut muutakin. Vaikka hän oli todella kaunis ja mukava, rupesi yhden kerran tympimään, jonka hän huomasi ja oli pahoillaan.
Onneksi ei ole koskaan tuntunut yhdynnässä samalta ja toivottavasti ei vaimostanikaan. Ikävä tunne, jota pahentaa toisen paha omatunto mikä lisää omaa pahaa oloa.

Juuri tuollaisten tilanteiden takia eri paria olevat halut ovat ongelma, joka pitää selvittää. Kukko ei käskien laula, joten on pakko tehdä valinta ratkaisutavoista. Minulla se ratkaisu on toistaiseksi ollut jo varmaan kahden vuoden ajan ajoittaiset vakavat keskustelut vaimon kanssa, joilla vihdoin kolmen vuotta ongelman hiljalleen kytemisen ja tilanteen eskaloitumisen jälkeen sain vaimon ymmärtämään miten vakavasta ongelmasta on kyse (en jaksa enää ja lopputuloksena voi olla ero vaikka en sitä haluaisi). Aluksi kiukkuisen vaimon asenne oli että "sulla on vaan kassit täynnä", mutta kun hillitsin itseni ja esitin faktat kärsimyksestäni, meni jakeluun. Onneksi vaimon asenne seksiin muuttui ja rakkauden osoittaminen ja seksi nousivat toistaiseksi hänenkin prioriteettiasteikossa korkeammalle.

Kriisin kärjistymisestä on vielä sen verran vähän aikaa että pitää katsoa mihin tämä johtaa. Jos vaimo olisi ollut ymmärtäväisempi, en olisi edes löytänyt tätä keskusteluketjua eikä olisi tullut avattua tiliä seuranhakupalveluun, joka kylläkin jäi hyödyntämättä. Mutta jos menee uudestaan samanlaiseksi kuin kuukausi pari sitten, voi olla että aktivoidun ihan siksi ettei pää hajoa vaikka en tiedä olisiko noistakaan apua, kun en ole koskaan harrastanut edes yhdenyön juttuja vaan on aina ollut tutustumista ja tunnetta mukana. Kurja juttu, kun on suo siellä ja vetelä täällä  (koputan puuta... :)

Inhottavaa, mutta puute pitkään jatkuessaan tekee kyyniseksi. Ehkä se on sitä paljon puhuttua rakkauden haalentumista, kun on reilut 20 vuotta takana?

Jatkuvat pettymykset tekevät onnettomaksi ja sellaista ei ole kenenkään velvollisuus kestää loputtomiin. Onneksi naiset eivät juokse karkuun viimeisestä myyntipäivästä huolimatta (40+) ja joskus hymyilevät muuallakin kuin kaupan kassalla :D Jos ei muuta niin muistuttavat tekemään töitä onnellisuuden eteen. Teen osani ja vaimo saa luvan tehdä myös.

Kuten aikaisemmin totesin, hieno ketju!

Tämä on todella hyvä keskustelu! Mielestäni avartavia avautumisia kuitenkin herkästä aiheesta. Aiheesta joka kaihertaa varmaankin aika monessa suomalaisessa parisuhteessa.

Miehelle on todella käsittämätöntä, miten tuollaiseen tilanteeseen ajaudutaan ja vielä vaikeampi kysymys onkin, miten siitä pääsee pois. Itse olen tuohon pohtinut ratkaisua jo useita vuosia. Tästä keskustelusta sain jälleen jotain eväitä jatkaa pohdintaa.

Asiaa on jotenkin vaikea ottaa puheeksi ilman, että kuulostaa syyttävältä. Lisäksi epäilen, että ainakin meillä johtuu jostain estoista ja aiempien suhteiden huonoista kokemuksista, että asiasta on todella hankalaa puhua muutenkaan.

On kuitenkin todella häiritsevää olla hiljaakaan, kun vaimo joskus harvoin suoritetun aktin päätteeksi toteaa jotain sen tapaista kuin: "Meillä on kyllä hyvä seksielämä, tyydyttävää seksiä, vaikka sitä harvoin onkin". Mitä siihen sanot, kun tekisi mieli olla eri mieltä kaikesta muusta paitsi siitä harvoin-osiosta, mutta kun ei haluaisi pilata sitä tunnelmaa juuri sen harvinaisuuden takia.

Välillä sitä sysää koko asian pois mielestä ja keskittyy johonkin muuhun, mutta kuitenkin se palaa aina säännöllisin väliajoin mieleen. Niinkuin joku sanoikin, niin nimenomaan silloin kun on sattumoisin ollut jotain hyvää seksiä kerrankin - sitä rupeaa miettimään, miten upeaa se olisi useamminkin ja innostuu yrittämään jotain. Masentavinta on, että lähes varmasti se yrittäminen ainakin on tuomittu epäonnistumaan.

Ulospääsy vaikuttaa jotenkin hankalalta. Ostat sitten alusasuja (olet vaativa ja esineellistät vaimoa ja tulee paineita pynttäytyä ja laittautua seksiä varten), yrität halata tai hieroa (haluat vain kopeloida ja vonkaat seksiä), tai yrität keskustella (saat aikaan riidan), tai runkkaat (olet seksihullu, eikä oma vaimo kelpaa), niin vaihtoehdot ovat kaikki tuomittuja epäonnistumaan.

Eli lähestulkoon ainoa vaihtoehto on kokeilla jotain pariterapiaa tai tyytyä tuntemaan, että vaimo ei halua eikä rakasta sinua ja keskittyä vaikka työhön 100% tai panostaa johonkin vaativaan harrastukseen, joka vie mehut niin täysin, että oma paha olo unohtuu.

Lapsiaan sitä toki rakastaa, vaikka välillä käy mielessä että on tavallaan heidän syytään että moiseen tilanteeseen on ajauduttu. Vaikka ei tietenkään ole, kyllä se on ihan vanhempien omaa syytä. Joku kirjoitti, että rakastaa vaimoaan enemmän kuin lapsiaan, mutta kyllä minä ainakin aidommin ja jotenkin ehdottomammin omia lapsiani rakastan, kuin vaimoani.

Ja tuntuu nimenomaan siltä, että vaimo ei rakasta minua, kun ei halua seksiä minun kanssani. En tiedä, haluaako kenenkään muunkaan kanssa, mutta ei ainakaan minun ja se tuntuu pahalta. Eikä voi edes kysyttäessä sanoa, että miksi se tuntuu niin pahalta, ettei sitä voi kuin kerran pari kuukaudessa harrastaa. Ei vaan kuulemma jaksa tai muuta. Minusta se tuntuu nimenomaan oudolta. En kuulemma tee mitään väärin, mutta en silti saa nuolla häntä, eikä hän ota suihin, seksilelut ja muut lisämausteet olisivat kauhistus ja hänelle riittää nimenomaan se peruspano 2 krt/kk lauantai-iltana, vaikka olen muuta yrittänyt esittää ja kysellyt että mitä hän haluaisi ja näytä miten voin tehdä paremmin.

Ainoa johtopäätös jonka tuosta mies vetää, on juurikin se, ettei vaimo välitä eikä rakasta. Ei halaa, ei silitä, eikä hiero, vaan se olen minä joka nuo asiat tekee, jos läheisyyttä haluan.

Suunnitteleeko hän jo eroa ja on kanssani enää vain sen aikaa, kunnes lapset kasvavat tarpeeksi ja asuntolaina pienenee?

Taisi tulla lopulta sekavaa tekstiä, vaikka alunperin jotain järjellistä ja rakenteeltaan johdonmukaista kommenttia lähdinkin kirjoittamaan. Pahoittelut siitä :)

Mutta oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kuitenkin kaikille puutteessa eläville !!!

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:53"]

Tämä on todella hyvä keskustelu! Mielestäni avartavia avautumisia kuitenkin herkästä aiheesta. Aiheesta joka kaihertaa varmaankin aika monessa suomalaisessa parisuhteessa.

Miehelle on todella käsittämätöntä, miten tuollaiseen tilanteeseen ajaudutaan ja vielä vaikeampi kysymys onkin, miten siitä pääsee pois. Itse olen tuohon pohtinut ratkaisua jo useita vuosia. Tästä keskustelusta sain jälleen jotain eväitä jatkaa pohdintaa.

Asiaa on jotenkin vaikea ottaa puheeksi ilman, että kuulostaa syyttävältä. Lisäksi epäilen, että ainakin meillä johtuu jostain estoista ja aiempien suhteiden huonoista kokemuksista, että asiasta on todella hankalaa puhua muutenkaan.

On kuitenkin todella häiritsevää olla hiljaakaan, kun vaimo joskus harvoin suoritetun aktin päätteeksi toteaa jotain sen tapaista kuin: "Meillä on kyllä hyvä seksielämä, tyydyttävää seksiä, vaikka sitä harvoin onkin". Mitä siihen sanot, kun tekisi mieli olla eri mieltä kaikesta muusta paitsi siitä harvoin-osiosta, mutta kun ei haluaisi pilata sitä tunnelmaa juuri sen harvinaisuuden takia.

Välillä sitä sysää koko asian pois mielestä ja keskittyy johonkin muuhun, mutta kuitenkin se palaa aina säännöllisin väliajoin mieleen. Niinkuin joku sanoikin, niin nimenomaan silloin kun on sattumoisin ollut jotain hyvää seksiä kerrankin - sitä rupeaa miettimään, miten upeaa se olisi useamminkin ja innostuu yrittämään jotain. Masentavinta on, että lähes varmasti se yrittäminen ainakin on tuomittu epäonnistumaan.

Ulospääsy vaikuttaa jotenkin hankalalta. Ostat sitten alusasuja (olet vaativa ja esineellistät vaimoa ja tulee paineita pynttäytyä ja laittautua seksiä varten), yrität halata tai hieroa (haluat vain kopeloida ja vonkaat seksiä), tai yrität keskustella (saat aikaan riidan), tai runkkaat (olet seksihullu, eikä oma vaimo kelpaa), niin vaihtoehdot ovat kaikki tuomittuja epäonnistumaan.

Eli lähestulkoon ainoa vaihtoehto on kokeilla jotain pariterapiaa tai tyytyä tuntemaan, että vaimo ei halua eikä rakasta sinua ja keskittyä vaikka työhön 100% tai panostaa johonkin vaativaan harrastukseen, joka vie mehut niin täysin, että oma paha olo unohtuu.

Lapsiaan sitä toki rakastaa, vaikka välillä käy mielessä että on tavallaan heidän syytään että moiseen tilanteeseen on ajauduttu. Vaikka ei tietenkään ole, kyllä se on ihan vanhempien omaa syytä. Joku kirjoitti, että rakastaa vaimoaan enemmän kuin lapsiaan, mutta kyllä minä ainakin aidommin ja jotenkin ehdottomammin omia lapsiani rakastan, kuin vaimoani.

Ja tuntuu nimenomaan siltä, että vaimo ei rakasta minua, kun ei halua seksiä minun kanssani. En tiedä, haluaako kenenkään muunkaan kanssa, mutta ei ainakaan minun ja se tuntuu pahalta. Eikä voi edes kysyttäessä sanoa, että miksi se tuntuu niin pahalta, ettei sitä voi kuin kerran pari kuukaudessa harrastaa. Ei vaan kuulemma jaksa tai muuta. Minusta se tuntuu nimenomaan oudolta. En kuulemma tee mitään väärin, mutta en silti saa nuolla häntä, eikä hän ota suihin, seksilelut ja muut lisämausteet olisivat kauhistus ja hänelle riittää nimenomaan se peruspano 2 krt/kk lauantai-iltana, vaikka olen muuta yrittänyt esittää ja kysellyt että mitä hän haluaisi ja näytä miten voin tehdä paremmin.

Ainoa johtopäätös jonka tuosta mies vetää, on juurikin se, ettei vaimo välitä eikä rakasta. Ei halaa, ei silitä, eikä hiero, vaan se olen minä joka nuo asiat tekee, jos läheisyyttä haluan.

Suunnitteleeko hän jo eroa ja on kanssani enää vain sen aikaa, kunnes lapset kasvavat tarpeeksi ja asuntolaina pienenee?

Taisi tulla lopulta sekavaa tekstiä, vaikka alunperin jotain järjellistä ja rakenteeltaan johdonmukaista kommenttia lähdinkin kirjoittamaan. Pahoittelut siitä :)

Mutta oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kuitenkin kaikille puutteessa eläville !!!

[/quote]

muuttunut villistä kylmäksi vai aina ollut tuolainen?

Pari vuotta puutteessa oman käden varassa. Kunnioitan vaimoani, mutta rajansa kaikella, keväällä hankin naisen, lähden pariksi päiväksi ja vietän sen jonkun kanssa sängyssä kokonaan. Iso lasti odottaa jotakuta ja patoutunut tarve tehdä naiselle kaikki mitä ikinä' voi keksiä. Valitettavasti varattu ei kelpaa naisille, enkä aio valehdella olevani vapaa.

pitäshän tässä joulu taas pärjätä..varmaan

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:38"]

Tässä tulee kai esille miehen ja naisen ero. Kun nainen saa lapsen, siitä lapsesta tulee maailman tärkein asia naiselle ja nainen olisi ihan aidosti valmis kuolemaan lapsensa puolesta. Mutta miehelle mies itse onkin edelleen numero yksi. Nainen olettaa, että mies rakastaa lasta yhtä paljon kuin nainen ja on myös valmis tekemään uhrauksia lapsen takia. Mies taas ei pysty ymmärtämään, miksi lapsi sivutti hänet, vaikka hän ennen oli naiselle tärkein. Miehelle se lapsi on vain lisä jo olemassaolevaan elämään, naiselle lapsi taas menee kaiken ennen olleen edelle ja muuttuu tärkeimmäksi asiaksi maailmassa. 

Lisäksi pitää huomata se, että nainen on raskaana ja synnyttää. Minulla äitiys toi kaikenlaisia uusia tuntemuksia ja tunteita ja vei aikaa tottua siihen, että olen nyt erilainen ihminen. Meillä seksiä oli aika harvassa silloin, kun lapset oli pieniä ja pidin ihan itsestäänselvänä, että mies ymmärtää. En tiedä, pettikö hän sitten selkäni takana, minä oletin, että hän rakastaa omia lapsiaan edes sen verran, ettei riskeeraa heidän onnellista lapsuuttaan panon takia. Enemmän seksiä aloimme harrastaa, kun nuorin alkoi nukkua koko yön. 

Ei tietenkään voi odottaa kenenkään olevan vuosikausia ilman, mutta mielestäni se aika, kun lapset on pieniä ja synnytykset ja raskaudet on lähellä, pitäisi vain sietää ja katsoa, mihin tilanne muuttuu, kun lapset kasvaa. Ja maailmassa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koskaan harrasta seksiä, joten ei siihen kuole. 

[/quote]

Olet kyllä harvinaisen väärässä jos kuvittelet että sen miehen voi laittaa ikäänkuin sivuun kaikesta kun syntyy lapsi ja ottaa taas takas kun lapset isompia. Ei ole ihme jos ei suhe toimi ja mies on mitä on. Miehenä oletan että kun syntyy lapsi on hän meille molemmille yhtä tärkeä ja yhdessä häntä hoidetaan. Esim mä hoidin ekat kolme viikkoa meidän vauvaa ihan yksin kotona ku vaimo makas sairaalassa tiputuksessa 40 asteen kuumeessa, hädin tuskin olin nii pientä vauvaa koskaan ennen edes nähny ja hyvin selvittiin vaikka ei ollu helppoa. Tottakai lapsi on mulle isänä lisä parisuhteeseen vaimon lisäksi, mutta olenhan mä joutunut monesta asiasta luopumaanki lapsen takia ja muuttumaan, nyt ollaan kotona osallistutaan kotitöihin, lapsenhoitoon ja käydään töissä. Oletan että kun hoidan lasta, teen ruokaa, käyn kaupassa, siivoan jne. Hellin vaimoa, että se olis vaimolta pois ja että se aika voidaan käyttää vaikkapa seksiin. Nyt tosiaan odotetaan toista lasta ja toivon että sama jatkuu edelleen. Olet toki oikeassa jos miehesi ei mihinkään osallistu nii tuskin sitä seksiäkään on ja suhe muutenki huono. En viitti laittaa tota nimimerkkiä perään...

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 22:16"]

Samaa mieltä kuin edellinen!

Eikö miehet tajua, että seksi ei todellakaan mitenkään defaulttina ole naiselle kivaa, hauskaa tai ollenkaan nautinnollista. Vaan seksi voi olla hyvinkin kivuliasta tai vaikkapa umpitylsää nylkytystä jonka toivoisi vaan loppuvan mahdollisimman nopeasti. Seksi voi olla jopa erittäin vastenmielistä joskus, myös sen oman kumppanin kanssa. Siis silloin kun harrastaa seksiä tuossa antamismielessä eikä ole ollenkaan mukana koko touhussa. Se päällä pumppaava ähisevä hikinen äijä ei ole silloin mikään oma rakas ihana kulta vaan vastenmielinen ja kuvottava otus jonka haluaisi mahdollisimman kauas itsestään, jonka haluaisi oikeasti potkaista sieltä sängystä alas ja käskeä painua helvettiin. Kun taas sitten kun itsellä on haluja, on fiilis tyystin erilainen. Reikänä ja runkkualustana makaaminen ei taatusti lisää yhdenkään naisen haluja, tulee vaan sellainen olo että tuossa tuo dorka nyt nylkyttää, hyi hitto mikä ällötys. Ja kun se jatkuu ja jatkuu niin siitä miehestä tulee vain vastenmielisempi ja avstenmielisempi ja lopulta ne omat halut sammuvat kokonaan. Siis sitä yhtä miestä kohtaan. Masturboida voi silloinkin tietysti aktiivisesti tai harrastaa seksiä muiden miesten kanssa.

En tiedä onko miehillä sitten koskaan tuollaista, ettei vaan kertakaikkiaan halua sitä seksiä ja ajatuskin oksettaa ja inhottaa. No, miehet yleensä saavat seksissä aina ja aika nopeasti eli kai se sitten yleensä on aina kivaa.

[/quote]

Kyllä miehellekin seksi voi olla vastenmielista, kivuliasta ja jopa tylsää. Itse olen kahta jälkimmäistä kokenut, ekoista tapauksista olen osannut kieltäytyä. Toki olen useammin nauttinut kuin "kärsinyt", mutta helpommin nautinnon masturboimalla saa. Mutta minulle seksi (varsinkin parisuhteessa) on myös rakkauden osoittamista ja läheisyyttä. Sitä ei käsityöt tarjoa. Ehkä siksi suhtaudun seksiin defaulttina positiivisesti. Se, että joskus seksi ei kovin nautinnollista olekaan ei minun päässäni tarkoita, että se on jatkossakin huonoa.

#12

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:52"]

Ymmärrän tuon silloin kun lapset on pieniä ja molemmat väsyneitä. Mutta mitäs sitten kun nainen käyttäytyy edelleen samalla tavalla vaikka lapset on koulussa?

[/quote]

Eikö se sitten ole niin, että edelleen ajatuskin seksistä on naiselle jostain syystä vastenmielinen? 

Teidän miesten pitää ymmärtää nyt se, että ei kukaan nainen kieltäydy ihan vain teidän kiusaksenne, hänellä on siihen jokin syy. Ehkä se on huono syy tai ehkä se on syy, johon ette voi vaikuttaa, mutta jokin syy siihen silti on. Eikä asiassa päästä eteenpäin ennen kuin nainen kertoo sen todellisen syyn. 

Ja toinen asia on se, että kukaan ihminen maailmassa ei kieltäydy nautinnosta oman puolisonsa kanssa. Joten; miksi seksi ei ole nautinnollista vaimollenne?

Auttaisi, jos te miehet kertoisitte, että mitä te tarkkaan ottaen niiltä vaimoiltanne pyydätte. Ihan tavallista seksiä vai koko hoitoa rooliasuineen ja vaikeine asentoineen? Yritän kysyä siis sitä, että minkälaista panostusta se haluamanne seksiä vaimoltanne vaatisi? Puoli tuntia illalla nukkumaan mennessä vai kahden tunnin esivalmistelut ja tunti seksiä? Koska jälkimmäinen on väsyneiltä pienten lasten äideiltä aika paljon pyydetty ihan jatkuvasti arjessa. Sanoisin, että jos mies on kauhean vaativa, niin se helposti poistaa naisen halut, koska silloin nainen ei enää voi itse nauttia seksistä, vaan se on kuin työ, joka pitää tehdä miehen hyväksi. Omat kokemukseni on sellaisia, että miehet vaatii ihan kauhean paljon sängyssä ja kun on epävarma omasta osaamisestaan ja kun seksi tuntuu teknisesti vaikealta, eikä siitä itse nauti, niin miksi harrastaisin sitä? Siksikö, ettei minua jättäisi mies, joka aiheuttaa minulle ahdistusta? 

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos on jo kulunut vuosia, niin en tiedä, voiko mitään enää korjata. 

[/quote]

Sepä se ongelma onkin. Miten saisi naisen puhumaan? Välillä tuntuu, että naiset odottavat miehen jotenkin mystisesti tietävän mitä nainen ajattelee/tuntee. Vaikka kuinka rakastan vaimoani, niin en osaa sen ongelmissa auttaa, jos en tiedä mitkä ne on.

En mielestäni ole hirveän vaativa seksin suhteen. Olisin varsin tyytyväinen puolen tunnin perusseksiin ennen nukkumaan menoa edes kerran viikossa. Siitäkin ajasta käyttäisin mielelläni suurimman osan vaimoni hyväilyyn ja nuolemiseen. Olisin valmis (jopa innokas) kokeilemaan jotain muutakin jos vaimo sitä haluaa. En usko vaimon pitävän seksiämme epämiellyttävänä tai sitten syyllistyy useimmiten feikkaamiseen. Jos näin on, oilisin valmis opettelemaan miten hänet tyydytetään kunhan saisin opastusta. Tosin hetki voisi mennä uutistesta toipumisessa. Sillä pitäisin 15v esittämistä melko epärehellisienä jopa loukkaavana.

#12