Teini löi mua. Käskin hänet omaan huoneeseen ja nyt ei suostu puhumaan mulle mitään.

Lasu. Lähetä se kauas pois.

Tuo on hyvä merkki että säikähti heti ja pyysi heti anteeksi. Se lyöminen oli refleksi, jota hän ei hormonihuuruissaan kyennyt hillitsemään. Anteeksi pitää silti pyytää, siitä pidät kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että tuollaisen jälkeen on hyvä antaa kunnon kotiaresti ja ottaa kaikki edut pois, vaikka häntä kuinka hävettäisi. Poikasi teki rikoksen, ja rangaistuksen on oltava sen mukainen. Muuten kyseinen sälli on kohta poliisin asiakkaana, jos kotona ei motivoida itsehillintään.

Voit kysyä, mikä hänestä on kohtuullinen seuraamus, jolla kokee sovittavansa pahoinpitelyn. Näin voit arvioida, onko hän oikeasti ymmärtänyt tekonsa vakavuuden.

Samaa mieltä että voisi kysyä omaa mielipidettä seuraamuksesta.

Mutta huomauttaisin myös, että lapsi voi tuollaisen teon jälkeen tuntea itseensä aivan kohtuuttoman pahaksi ja arvottomaksi. Vanhemman tehtävänä ei ole kostaa, vaan kasvattaa - se tarkoittaa että mustimmallakin hetkellä vanhempi on pohjimmiltaan lapsen puolella. Rankaiseminen "kaiken varalta" voi lisätä kokemusta pahuudesta ja arvottomuudesta. Eli jos lapsi aidosti osoittaa katumusta ja halua sovintoon, rankaiseminen voi näyttäytyä enemmän kostamisena.

Olen tuo joka kirjoitti että seuraavalla kerralla asia selvitetään viranomaisten kanssa. Joten suhtaudun asiaan vakavasti, enkä siis kannata niin sanottua päänsilittelyä, kun lapsi on tehnyt väkivaltaisen teon.

Odottaisin, että lapsi tulisi minun luokse rakentamaan rauhaa. Minä en menisi itse korjaamaan tilannetta. Sanoisin ovelta enintään, että "teit todella pahasti ja väärin ja satutit. Saat tulla huoneestasti sitten kun osaat katua tekoasi, pyytää vilpittömästi anteeksi ja ehdotatmiten hyvität teon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että tuollaisen jälkeen on hyvä antaa kunnon kotiaresti ja ottaa kaikki edut pois, vaikka häntä kuinka hävettäisi. Poikasi teki rikoksen, ja rangaistuksen on oltava sen mukainen. Muuten kyseinen sälli on kohta poliisin asiakkaana, jos kotona ei motivoida itsehillintään.

Voit kysyä, mikä hänestä on kohtuullinen seuraamus, jolla kokee sovittavansa pahoinpitelyn. Näin voit arvioida, onko hän oikeasti ymmärtänyt tekonsa vakavuuden.

Samaa mieltä että voisi kysyä omaa mielipidettä seuraamuksesta.

Mutta huomauttaisin myös, että lapsi voi tuollaisen teon jälkeen tuntea itseensä aivan kohtuuttoman pahaksi ja arvottomaksi. Vanhemman tehtävänä ei ole kostaa, vaan kasvattaa - se tarkoittaa että mustimmallakin hetkellä vanhempi on pohjimmiltaan lapsen puolella. Rankaiseminen "kaiken varalta" voi lisätä kokemusta pahuudesta ja arvottomuudesta. Eli jos lapsi aidosti osoittaa katumusta ja halua sovintoon, rankaiseminen voi näyttäytyä enemmän kostamisena.

Olen tuo joka kirjoitti että seuraavalla kerralla asia selvitetään viranomaisten kanssa. Joten suhtaudun asiaan vakavasti, enkä siis kannata niin sanottua päänsilittelyä, kun lapsi on tehnyt väkivaltaisen teon.

Olen sama, jolle vastasit. Ymmärrän pointtisi kostamisesta, mutta hyvin perusteltu seuraamus ei ole kostamista. Takaisin lyöminen on kostamista. Huoltaja on myös vallankäyttäjä ja sitä valtaa voi käyttää viisaasti. Yhteiskunnassa on lakeja eli yhteisiä pelisääntöjä, ja huoltajan tehtävä on varmistaa, että lapsi ymmärtää teoista olevan (rikosoikeudellisia) seuraamuksia. Parempi, että huoltaja tekee sen ennen kuin yhteiskunnan koneisto. Ja fiksu nuori ymmärtää sen, vaikka sillä hetkellä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta.

Suosittelen ap:lle, että selvität asian ja osoitat voimaa ja mielenmalttia. Ja anteeksiantoa, kun teko on hyvitetty sopivaksi katsotulla tavalla, jonka jälkeen siihen ei tarvitse palata. Jos se ei siis toistu.

Jos lyö kerran, niin lyö toistekin. Näin se vaan yleensä menee. Ehkä ei ap:ta, mutta luultavasti kumppania. Kannattaa opettaa, ettei sitä saa anteeksi olemalla hetken kiltti ja ihana.

Saitteko puhuttua?

Joko teini tuli pyytämään anteeksi?

Minuakin kiinnostaa miten keskustelu meni.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä merkki että säikähti heti ja pyysi heti anteeksi. Se lyöminen oli refleksi, jota hän ei hormonihuuruissaan kyennyt hillitsemään. Anteeksi pitää silti pyytää, siitä pidät kiinni.

No mulle ei kuule IKINÄ ole toisten ihmisten lyöminen ollut "refleksi". Jotain vikaa on päässä, jos on.

Vierailija kirjoitti:

Saitteko puhuttua?

Kyllä saatiin. Tuli itse pyytämään multa anteeksi. Oli itkenyt ja sanoi, että on paha olla. Mun mielestä oli oikeasti pahoillaan siitä, mitä teki. Ei epäilystäkään. Annoin anteeksi ja sovittiin, että unohdetaan koko juttu.

Tosin aamulla huomasin, että tuosta lyönnistä jäi jälki, joten mikään ihan pieni läimäytys se ei ollut. Meikkasin sen kuitenkin piiloon, ettei se enää muistuta meitä tuosta. Se oli ajattelematonta, mutta uskon, että hän oikeasti oppi tästä jotakin. Ap

Sellaisen kakaran onnistuit kasvattamaan sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitteko puhuttua?

Kyllä saatiin. Tuli itse pyytämään multa anteeksi. Oli itkenyt ja sanoi, että on paha olla. Mun mielestä oli oikeasti pahoillaan siitä, mitä teki. Ei epäilystäkään. Annoin anteeksi ja sovittiin, että unohdetaan koko juttu.

Tosin aamulla huomasin, että tuosta lyönnistä jäi jälki, joten mikään ihan pieni läimäytys se ei ollut. Meikkasin sen kuitenkin piiloon, ettei se enää muistuta meitä tuosta. Se oli ajattelematonta, mutta uskon, että hän oikeasti oppi tästä jotakin. Ap

Miksi meikkasit piiloon? Olisi ihan oikein pojalle nähdä mitä aiheutti!