Vauvavuonna ei kannattaisi erota, mutta entä tässä tapauksessa?

Minä tein tietentahtoen lapsen mt-ongelmaisen miehen kanssa. On osallistuva ja halukas isä - paljon parempi kuin esim omani aikanaan. Tämän kerron vain siksi, että ei ne ongelmat aina lasta estä.

Jätä heti huomenna. Kamalan kuuloinen mies.

Mä olen elänyt juuri tuollaisen, pahimmillaan psykoottisen ihmisen kanssa. Voin sanoa, että energiaa löytyy ja riittää vaikka miten,kun pääsee perheen isosta vauvasta. Parhaimmillaan miehestä voi tulla likipitäen ystävä.

Älä tee kuten minä tein, vaan eroa, ennen kuin tilanne menee kenties hullummaksi. Se on lapselle vaarallista! Saa mieskin ruveta taas aikuistumaan. Ja jos ei rupea, niin eihän se sinun vikasi ole.

Mulla meni tärkeitä asioita sivu suun ja sain ahdistuneen raivot päälleni,kun en kovettanut luontoani ja vaatinut lähtemään. Ja minähän sen hänen vuokrakämppänsäkin järjestin("kiitos" myös passiiviselle suvulleen, joka katsoi tiukasti muualle).

Voi myös harkita kahta asuntoa, mutta siinä on se haitta, että masentunut voi jäädä sieltäkin käsin roikkumaan-Lisäksi toista ei voi rakastaa terveeksi.Paapominen pahentaa ongelmia. Perhe-elämään paremmin soveltuvia aikuisia miehiä on kyllä tarjolla.

Moni haluaa lapsen,koska luulee sen ratkaisevan jotakin ikuisesti parempaan suuntaan. Se on kuitenkin lapsen hyväksikäyttöä, jos sitten ongelmat jatkavat kasvuaan ja se lapsi on siinä välkappaleena.

Olisiko teidän vielä mahdollista kokeilla parisuhdeterapiaa? Ehkä ulkopuolisen näkökulma auttaisi miestä hahmottamaan tilanteen sinun kannaltasi.Tai voisit kokeilla perinteistä av-temppua eli näytä tämä ketju miehellesi.

Joka tapauksessa jaksamisia, minkä ratkaisun teetkin.

Kannattaisi harkita kenen kanssa lapsensa tekee. Ei se ensimmäinen mies joka suostuu siementämään ole pakosti se paras vaihtoehto. Muutaman vuoden yhdessäasumisen jälkeen osaa jo hyvin arvata millaista se yhteiselo vauvan kanssa on. :)

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:12"]

No, mulla on tommonen mies, tosin vielä laiskempi. Olin niin tyhmä, että tein toisenkin lapsen sen kanssa. Kaiken hoidin, se rajattomalla vapaa-ajallaan aloitti sivusuhteen. Mun vika sekin kuulemma. Ilmeisesti kaiken hoitaminen ja maksaminen ei riitä, sen lisäksi pitää olla vielä loputtomasti ymmärrystä. Mies on herkkä mimosa. Mistään ei saa sanoa poikkipuolista sanaa.

[/quote]

No miksi teit?!?

Suosittelen vahavsti eroa. Tutullani on tuollainen mies, tekivät vielä toisenkin lapsen. Makaa makaa ja nukkuu lääkkeissä, masennus on vienyt miehen siihen jamaan ettei ole ollut vuosiin työkuntoinen, joten käytännnön asioiden lisäksi koko talous lepää naisen harteilla. Onneksi rouva on hyvässä työssä, muuten ei raha-asiat luonaisi..Ulkopuolisille mies esittää että kaikki on hienoa, sikareita palaa, konjakkia, nautitaan elämästä, mutta ei..Siitä ukosta ei tule enää koskaan yhteiskuntakelpoista.

Edes lastenhoitoa tarhasta ei voi jättää miehen tehtäväksi, kosk aei voi olla varma herääkö mies sohvakoomastaan..En soisi kellekään tuolllaista.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 04:41"]Kannattaisi harkita kenen kanssa lapsensa tekee. Ei se ensimmäinen mies joka suostuu siementämään ole pakosti se paras vaihtoehto. Muutaman vuoden yhdessäasumisen jälkeen osaa jo hyvin arvata millaista se yhteiselo vauvan kanssa on. :)
[/quote]

Haistapa paska, yhteiseloa oli ennen vauvaa 8 vuotta takana. Opettele lukemaan, jos kerran harrastat keskustelupalstoja.
.
Voisin miettiä itselleni keskusteluapua tai sitten parisuhdeterapiaa. En halua rikkoa perhettä hätiköidysti, jos tuo miehen paskuus olisi vain sairaudesta johtuvaa. Toisaalta en halua jäädä odottelemaan jotain ihmeellistä muutostakaan.
ap

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 04:41"]Kannattaisi harkita kenen kanssa lapsensa tekee. Ei se ensimmäinen mies joka suostuu siementämään ole pakosti se paras vaihtoehto. Muutaman vuoden yhdessäasumisen jälkeen osaa jo hyvin arvata millaista se yhteiselo vauvan kanssa on. :) [/quote] 

Mun eksä muuttui vasta lapsen saamisen jälkeen. Arvaapa miksi? Hänelle ei riittänyt enää niin paljoa huomiota... (Eli aina ei voi todellakaan ennustaa elämän kulkua lapsen saamisen jälkeen.)

2

Tähän keskusteluun on tullut jopa av-tasoon nähden ihmeen paljon vittuilua ja alapeukkuja ihan asiallisiin kommentteihin. En keksi, millainen ihminen tykkää vittuilla pienen lapsen äidille, jolla on masentunut puoliso. Selkeästi mun miestäkin paskempi ihminen. Ei sillä, että se loukkaisi mua, mutta ihmeelinen reaktio. Tai sitten nuo vittuilijat on just myös avohoitopotilaita, koska huomattu on, että niiltä puuttuu kyky empatiaan.
ap

Pelkät lääkkeet ei auta, mies säännölliseen viikottaiseen terapiaan. Älä eroa, miehen paskuus johtunee sairaudesta.

T: masentuneen vaimo, vauva 2 kk kun mies sairastui

2

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 11:39"]Pelkät lääkkeet ei auta, mies säännölliseen viikottaiseen terapiaan. Älä eroa, miehen paskuus johtunee sairaudesta.

T: masentuneen vaimo, vauva 2 kk kun mies sairastui
[/quote]
Yritetty on, mutta ei pääse. Kuulemma riittää että käy n kerta/kk psykiatrilla/hoitajalla. Psykiatrilla katotaan vain lääkeasioita. Tämä on sitten vain mun miehen versio tapahtuneesta, eli en tiedä jos se oikeasti pääsisikin ihan sinne terapiaan jos haluaisi.
.
Mikä sun miehen tilanne on nyt?
ap

2

Ilmeisesti sairautta on kestänyt vasta noin vuoden verran? Ymmärrän, että tuo on raskasta, mutta kun kerran miehesi on halukas hoitoihin, niin kyllä minä ainakin katsoisin vielä vähintään toisen vuoden sitä, tervehtyykö mies. Hyvin todennäköisesti miehesi käytös johtuu sairaudesta ja jos hän onnistuu parantumaan, niin saat ehkä vielä takaisin sen miehen, jota joskus rakastit.

Vuosikausiksi en kuitenkaan jäisi tilannetta seuraamaan, jos parannusta ei näytä tulevan, sillä yhden perheenjäsenen psyykkinen sairaus kuormittaa kyllä paljon muuta perhettä.

Mikä motiivi ihmisillä on kirjoittaa näihin hätähuutoihin vastaukseksi näitä "mitäs läksit, kikkelis kokkelis" -tyylisiä vastauksia? Onko toiveissa että ap ja muut vajoavat märehtimään menneitä huonoja ratkaisuja? Ap, mieti missä ja millaisessa suhteessa haluaisit olla 5,vuoden päästä, mieti miten se olisi mahdollista ja yritä tehdä järkiratkaisuja sen mukaan. Tällä strategialla erosin hankalasta lapsen isästä ja nyt onnellisessa avioliitossa ja kohtuullisesti toimiva yhteishuoltajuus.

Ero voisi olla jopa hyvä tai vähintään asumusero. Joskus mies tajuaa, haluaa takaisin ja ymmärtää virheensä. Tosin sen varaan ei kannata jättää.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 11:12"]

Tähän keskusteluun on tullut jopa av-tasoon nähden ihmeen paljon vittuilua ja alapeukkuja ihan asiallisiin kommentteihin. En keksi, millainen ihminen tykkää vittuilla pienen lapsen äidille, jolla on masentunut puoliso. Selkeästi mun miestäkin paskempi ihminen. Ei sillä, että se loukkaisi mua, mutta ihmeelinen reaktio. Tai sitten nuo vittuilijat on just myös avohoitopotilaita, koska huomattu on, että niiltä puuttuu kyky empatiaan. ap

[/quote]

Entä jos pistetään osat toisinpäin ja puhutaan masentuneesta äidistä ja työssäkäyvästä isästä joka pitää arjen koossa? Kenen puolella sitten kuuluu olla? Anteeksi nyt kamalasti mutta tunnen sympatiaa MYÖS sille sun miehellesi. Toivon, että hän saisi enempikin apua kuin sinä sysäät miehen sivuun isyydestäkin.

Mutta hei: ehkä sinä vaan tunnet itse jotain ylentävää fiilistä teidän tilanteessa? Minusta tuo on lastanne ajatellen todella surullista. Älä tee lapsesta erotessa lyömäsetta, lapsella on oikeus aina vanhemPIIN.