Vauvavuonna ei kannattaisi erota, mutta entä tässä tapauksessa?

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 11:12"]

Tähän keskusteluun on tullut jopa av-tasoon nähden ihmeen paljon vittuilua ja alapeukkuja ihan asiallisiin kommentteihin. En keksi, millainen ihminen tykkää vittuilla pienen lapsen äidille, jolla on masentunut puoliso. Selkeästi mun miestäkin paskempi ihminen. Ei sillä, että se loukkaisi mua, mutta ihmeelinen reaktio. Tai sitten nuo vittuilijat on just myös avohoitopotilaita, koska huomattu on, että niiltä puuttuu kyky empatiaan. ap

[/quote]

Entä jos pistetään osat toisinpäin ja puhutaan masentuneesta äidistä ja työssäkäyvästä isästä joka pitää arjen koossa? Kenen puolella sitten kuuluu olla? Anteeksi nyt kamalasti mutta tunnen sympatiaa MYÖS sille sun miehellesi. Toivon, että hän saisi enempikin apua kuin sinä sysäät miehen sivuun isyydestäkin.

Mutta hei: ehkä sinä vaan tunnet itse jotain ylentävää fiilistä teidän tilanteessa? Minusta tuo on lastanne ajatellen todella surullista. Älä tee lapsesta erotessa lyömäsetta, lapsella on oikeus aina vanhemPIIN.

[/quote]

miten ap tarkkaan ottaen sysää miehen sivuun isyydestään? 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 11:50"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 11:39"]Pelkät lääkkeet ei auta, mies säännölliseen viikottaiseen terapiaan. Älä eroa, miehen paskuus johtunee sairaudesta.

T: masentuneen vaimo, vauva 2 kk kun mies sairastui
[/quote]
Yritetty on, mutta ei pääse. Kuulemma riittää että käy n kerta/kk psykiatrilla/hoitajalla. Psykiatrilla katotaan vain lääkeasioita. Tämä on sitten vain mun miehen versio tapahtuneesta, eli en tiedä jos se oikeasti pääsisikin ihan sinne terapiaan jos haluaisi.
.
Mikä sun miehen tilanne on nyt?
ap
[/quote]

Vois hyvin päästä terapiaan. Meillekin sanoi tk-lääkäri ensin, että Kelan tukea on turha toivoa. Mies meni yksityiselle psykiatrille, joka puolsi terapiaa, joten tuet tuli. Kannattaa tsempata mies etsimään kaikki apu nyt, mitä pikemmin aloittaa sitä paremmat mahdollisuudet on toipua.

Mies oli sairaslomalla kunnes vauva oli 11 kk. Olihan se välillä raskasta, mutta hän onneksi tajusi ja myönsi tilansa koko ajan. Nyt lapsi 13 kk, mies hakee töitä. Välillä yhä jää makaamaan, mutta useimmin on entisensä, hyvä isä ja ihminen.

T: masentuneen vaimo

Kiitos te muutamat ystävälliset ihniset tuossa yläpuolella. Muistin juuri itse miksi sinne terapiaan ei nyt menty. Akuuttipsykiatrian polilla lääkäri sanoi, että vauvavuonna ei kannata, sillä se olisi liian rankkaa. Mies oli pari viikkoa mielisairaalassakin tämän takia. Niihin aikoihin verrattuna tilanne on tietenkin nyt parempi. Eilen illalla olin eroamassa mutta nyt tuo kuulosti ihan järkevältä, että katselis vielä vuoden, jos tauti paranisi. Joo kikkeliskokkelis kaikille viisastelijoille, toivokaa kovasti ettei osuisi mikään sairaus omalle kohdalle niin ei tarvitsisi olla tällänen luuseri niin kuin minä, joka halusi avohoitopotilaan siittämäksi, seurauksista viis, niinhän se oli :)

ap

Hei ap, rankassa elämäntilanteessa tosiaan saattaa auttaa sellainen, että asetat tavoitteen johonkin tiettyyn tulevaisuuden ajankohtaan. Päätät esim että jaksat ensi kesäkuun loppuun asti ja silloin on päätöksen aika:  miettiä mikä tilanne ja mitkä mahdollisuudet jatkaa.

Tuo ajankohta voi olla mikä vaan, minkä päätät valita, mutta idea on ettet koko ajan rasita ja väsytä itseäsi miettimisellä että jaksanko vai enkö. Katse on valitussa ajankohdassa ja jaksat siihen (jos jaksat eikä mitään hälyyttävää tapahdu).

ja toinen neuvo, josta kannattaa pitää kiinni: puhu läheisillesi esim perheenjäsenille. Älä pidä kulissia, että" menee ihan kivasti" kun ei mene. 

Tsemppiä.