Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut huomauttelevat toisten iho-ongelmista?
01.11.2014 |
Lähipiiriini kuuluu kaksi n. kolmekymppistä ystävää ja yksi vanhempi sukulaistäti, jotka ovat kaikki muuten normaaleja, hyväkäytöksisiä ja kohteliaita ihmisiä, mutta joilla on yksi kummallinen tapa: toisten ihmisten finneistä huomauttelu. Jokainen heistä on tätä harrastanut niin kauan kuin muistan.
Minulla on vielä aikuisenakin ongelmallinen iho, ja säännöllisin väliajoin saan "ilokseni" aivan valtavia, tulehtuneita ja ärhäkän punaisia finnejä. Ulkonäöltään nämä muistuttavat enemmän jotain paiseita kuin finnejä, ja on varmaan sanomattakin selvää, että en ole ihan sinut asian kanssa eikä tuollaisina päivinä tekisi mieli mennä ulos ollenkaan.
Sitten on nämä edellämainitut ihmiset, jotka kokevat tarpeelliseksi aivan joka kerta huomauttaa, että "sulla on tossa valtava finni". Äänensävy ei ole ilkkuva, ei säälivä, vaan toteava. Sinulla on järkyttävä finni kasvoissasi. Kiitos, en ollutkaan huomannut! Erityiskiitos siitä, että teit selväksi että minun lisäkseni sen huomaavat myös kaikki muut. Nyt tekeekin mieli lähteä kauppaan tai töihin tai muuten vaan ihmisten ilmoille.
Jos olisin rohkeampi ihminen, sanoisin suoraan että tuollainen huomauttelu tuntuu oikeasti aivan hemmetin pahalta. Oikeasti. Asia on minulle oikeasti hävettävä ongelma, enkä voi käsittää miten jonkun mielestä voi olla ok erikseen huomauttaa siitä. En minäkään menisi sanomaan kenellekään että hei, olet lihava, tukkasi on rasvainen, tai henkesi haisee. Koska hienotunteisuus, ja armollisuus muiden ihmisten virheitä kohtaan.
Oletteko törmänneet samaan, ja häiritseekö asia muita kuin minua? Ihmettelen, miten joillekin ihmisille tuo on oikeasti pitkäaikainen tapa.
Kommentit (62)
Edesmennyt mummoni valisti usein että älä nypi tota naamaa. No niitä finnejä tuli nyppimättäkin. Miten sitä olikin niin nössö ja häpesi naamaansa että ei kehdannut sanoa arvostelijalle kuinka törkeää tuommoinen kommentointi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:48"]Onko kyseinen mies edelleenkin miesystäväsi?
[/quote]
Ei todellakaan ole! :) oli muutenkin niin itseään täynnä oleva apina, että oksat pois.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:35"]
Edesmennyt mummoni valisti usein että älä nypi tota naamaa. No niitä finnejä tuli nyppimättäkin. Miten sitä olikin niin nössö ja häpesi naamaansa että ei kehdannut sanoa arvostelijalle kuinka törkeää tuommoinen kommentointi on.
[/quote]
Mulla kans mummo arvosteli, kaikki sukulaiset ja kaikkein pahimpana omat vanhemmat. Aina muiden läsnäoolessa. Niille oli kaikki kaikessa, että saivat aina häpäistä mua ja nauraa päälle kun lähes kyyneliin puhkesin. Nyt ihmettelevät kun en viitti yhteyttä pitää.
Atoopikko täälläkin. Pahalta tuntui ihmisten kommentointi, mutta yritin aina ajatella, että ei ole mun vika, että sairastan ulospäin näkyvää sairautta, vaan ne ihmiset on itse tosi typeriä jotka kommentoi. Onneksi lähipiiri ei yleensä kommentoinut, tuskin huomioi, vaikka naama oli välillä ihan kaamea. Nyt on ollut rauhallisempaa, siksi kirjoitan imperfektissä, mutta atopiasta ei ikinä tiedä koska riehaantuu taas.
Mulle yksi nainen sanoi tavatessamme ettei ole kellään nähnyt niin huonoa ihoa kun mulla! Ikävä kyllä menin ihan sanattomaksi tuolloin, kun olin vielä nuori ja epävarma tyttönen. Ja ihoni oli silloin vielä aika hyvä nykyiseen verrattuna...
Kiusallista on, kun menen lääkärille jostain muusta aiheesta niin ns. hyvää tarkoittavat lääkärit ottavat ihoni usein puheeksi. Rasittavaa siksi, koska olen 20 vuotta aknesta kärsinyt eikä hoitokeinoa ole siihen löytynyt :( Mutta huonon ihon kommentointi ( +sulla on tosi kamalan näkönen herpes huulessa...juu ihanko totta, enpä ole huomannu ) on joillekin joku ihme pakkomielle ja siihen perään ylistää omaa hyvää ihoaan. Että nousee karvat taas pystyyn kun ajatteleekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia kans täälläkin, joskaan ei pelkästään ihosta vaan kaikesta muustakin. Se oli varsinkin 152/40 ja 86/69/86 mittojen aikaan, kun kuulin paljon asioita itsestäni, joko välillisesti tai välittömästi (listaan nyt ihan pokkana näin:)
a) huorittelu
b) iho-ongelmat (terve iho)
c) pukeutuminen (sulla on kauhean leveä lantio verrattuna muuhun kroppaan)
d) pukeutuminen taas: liian paljastava, liian peittävä - liian juntti, liian aikuismainen
e) hiukset. Ne olivat perseelle asti olevat punaiset hiukset, aivan terveet ja huolella hoidetut. Silti jäkätijäkätijäkäti, leikkaa ne olkapäille, leikkaa ne puoleenselkään, leikkaa ne otsikselle ja tasoita viivaimella (ei kelvannut kerrostasoitus)
f) kädet. Ne olivat ongelmakohtani kehossani; aina rikki johtuen perintötekijöistä ja työni laadusta jota tein, mutta olin sinut ongelmani kanssa. Jatkuvasti joku tarttui tähän ongelmaan.
Nykyisin ei murheita. Olen lihonut 10 kiloa lisää, mikä on rauhoittanut ympärillä olevat kilpailevat naaraat sekä varmasti vakiintumisella on ollut vaikutuksensa myöskin.;)
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:48"]Mulle yksi nainen sanoi tavatessamme ettei ole kellään nähnyt niin huonoa ihoa kun mulla! Ikävä kyllä menin ihan sanattomaksi tuolloin, kun olin vielä nuori ja epävarma tyttönen. Ja ihoni oli silloin vielä aika hyvä nykyiseen verrattuna...
[/quote]
Onpa ollut täysin käytöstavaton ihminen. Mikähän tuollaisilla ihmisillä on motiivina? Eivätkö ymmärrä, miltä tuollainen tuntuu vai onko tarkoituksenakin vain ilkeillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tosiaan on kumma, että nuorten ihon kunnosta on mukamas ok kommentoida. Eräs nainen esimerkiksi alkoi puhumaan teini-ikäisen poikansa iho-ongelmista vieraiden läsnäollessa. Sävynä tämä "meidänkin pikku-Roope alkaa nyt kasvaa isoksi, kun naamakin kukkii".
Luultavasti rouva itse ei olisi pitänyt siitä, että poikansa olisi kommentoinut äitinsä ulkonäköä samaan sävyyn.
Mun mies innostuu aina kun näkee mulla finnin jossain. Se tuijottaa sitä lumoutuneena ja sanoo silmät loistaen jotain että "sulla on joku näppy tossa". En tiedä miksi jaksaa aina, vaikka olen monta kertaa sanonut että en pidä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 00:02"]
Mun mies innostuu aina kun näkee mulla finnin jossain. Se tuijottaa sitä lumoutuneena ja sanoo silmät loistaen jotain että "sulla on joku näppy tossa". En tiedä miksi jaksaa aina, vaikka olen monta kertaa sanonut että en pidä siitä.
[/quote]
Mun mies tekee samaa. Ja sormet syyhyten haluais puristella sen.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:04"][quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 20:52"]Älä ota ittees. Ei ihmiset ajattele, en aina itsekään älyä mitä olen möläyttänyt.
[/quote]
Mulla on ystävä, joka loukkaantui siitä, kun arvostelin hänen uuden asuntonsa pohjaratkaisua toiselle ystävälle. Olin aivan ihmeissäni siitä, että suuttui tuollaisesta, koska eihän se itse sitä kämppää ollut suunnitellut. Olen varmaan kusipää sitten minäkin. :/
[/quote]
Hän kuitenkin oli valinnut sen asunnon kodikseen. Harva nyt haluaa kuulla arvosteluita itselleen tärkeistä asioista.
[/quote]
Itse möläytin tämän tyyppisiä juttuja parille ystävälle, kun menimme käymään muuton jälkeen uusissa asunnoissa (toinen vuokralla, toiset ostivat omaksi). Vasta jälkeenpäin olen miettinyt kuinka idiootilta olen varmaan kuulostanut! :( Harmittaa hirmuna. Keskustelu oli siis tyyliin "ei teilläkään paljon näitä keittiönkaappeja ole, meillä on varmaan saman verran ja on kyllä liian vähän" tms.
En siis todellakaan tarkoittanut piikitellä, muuten vain olen kiinnostunut asunnoista/sisustuksesta ja mietin millaiset ratkaisut ovat hyviä ja toimivia ja mitkä huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen oikea törppömagneetti! Harvoin saan kehuja mistään asiasta elämässäni, mutta sen sijaan olen kuullut ulkonäöstäni ja kodistani esimerkiksi seuraavia kommentteja:
"Oletko sä väsynyt?" Joo... "Joo sä todellakin näytät siltä!" Niin, väsytti kyllä mutta olisi kiva jos olisi sanonut vaikka jotain nätistä kampauksesta.
"Aika pieni keittiö, en tykkäis ite" keittiöremontin jälkeen.
" Ei näistä vanhemmista asunnoista priimaa saa mitenkään" meillä remontti vielä kesken muualta asunnosta.
"Et ole ajatellut töihin koskaan sitten mennä?" kun pääsin opiskelemaan, kahden lapsen äitinä.
Ja niin edelleen. Ja usein vielä se, että ei sanota mitään muuta kuin jotain huonoa tai "ihan ok, ihan kiva". Vituttaa joskus.
Yks ja ainoa yhen illan juttu sanoi atooppisen ihottumani nähdessään: "Hei mitä toi on? Onks se tarttuvaa?! Mulla on oikeus tietää!" Turn off, etten sanoisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:53"]
Se tosiaan on kumma, että nuorten ihon kunnosta on mukamas ok kommentoida. Eräs nainen esimerkiksi alkoi puhumaan teini-ikäisen poikansa iho-ongelmista vieraiden läsnäollessa. Sävynä tämä "meidänkin pikku-Roope alkaa nyt kasvaa isoksi, kun naamakin kukkii". Luultavasti rouva itse ei olisi pitänyt siitä, että poikansa olisi kommentoinut äitinsä ulkonäköä samaan sävyyn.
[/quote]
"Tämä meidän mammakin alkaa tulla vaihdevuosi-ikään, kun nuo mielialat vaihtelee ja hikeä pukkaa." :D
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:35"]
Edesmennyt mummoni valisti usein että älä nypi tota naamaa. No niitä finnejä tuli nyppimättäkin. Miten sitä olikin niin nössö ja häpesi naamaansa että ei kehdannut sanoa arvostelijalle kuinka törkeää tuommoinen kommentointi on.
[/quote]
Mulla kans mummo arvosteli, kaikki sukulaiset ja kaikkein pahimpana omat vanhemmat. Aina muiden läsnäoolessa. Niille oli kaikki kaikessa, että saivat aina häpäistä mua ja nauraa päälle kun lähes kyyneliin puhkesin. Nyt ihmettelevät kun en viitti yhteyttä pitää.
[/quote]
Sama kokemus sukulaisista ja vanhemmista. Olin lihava ruma, huonoihoinen. Serkku oli aina kauniimpi...
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:49"]
Yks ja ainoa yhen illan juttu sanoi atooppisen ihottumani nähdessään: "Hei mitä toi on? Onks se tarttuvaa?! Mulla on oikeus tietää!" Turn off, etten sanoisi...
[/quote]
Olen kans törmännyt yhteen mieheen, joka luuli, että atopia on joku tarttuva tauti. Teki mieli sanoa että googlaa idiootti, mutta yritin ystävällisesti selittää, että ei tartu, on krooninen ihosairaus jne. Ihan hirveesti ei huvittanut puhua ihosta. Muutenkin ärsytti, kun se näkyi heti naamasta, toisin kuin suurin osa sairauksista, jotka ei näy päällepäin ja voit itse valita, koska, milloin ja kenen kanssa edes puhut koko sairaudesta.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:26"]Mulla kuivuu kädet talvikaudella ihan kamaliksi, vaikka niitä kuinka hoitaisi. Työkaveri kerran suureen ääneen ihmetteli, että onpas sulla kuivat kädet. Oho, kas niinpä onkin, enpä ole huomannut!
[/quote]
Et voi oikeasti loukkaantua tuollaisesta?!
Omaakin ystäväpiirin kuuluu muutama henkilö, jotka muuten ovat ihania, mutta aina pitää löytää jotakin negatiivista huomautettavaa, kuten "sä oot ihan punainen", "sulla on finni poskessa" jne. En tiedä mitä he kommenteilla hakevat, jotkut vaan pyrkivät lyttäämääntoisten itsetuntoa ja näin olemaan itse parempia ihmisiä.
On eri asia jos vaikka kysyy kaverilta et mitä mieltä se on mun vaatteista ja vou sanoo rehellisesti ku et haukkus kysymättä.
Tulipas tässä mieleen, kun entisen poikaystävän äiti sanoi jotain "kun sulla on tommoset jenkkakahvat". Öö, pituus 165 ja paino tuolloin 55 kg, ettei todellakaan ollut jenkkakahvoja, hyvä kun kunnollista lantiotakaan tuolloin.