Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa: Mikä siinä Rautavaaran äidin ymmärtämisessä oikein suututtaa
01.11.2014 |
Oon miettinyt viime päivinä paljon sitä, että miksi minua niin ärsyttää ja suututtaa se, että niin monet haluavat ymmärtää Rautavaaran perheenäitiä, joka teki mitä teki.
Olen itse kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja muitakin masennusjaksoja elämässä, joten luulisi, että minulta, jos keneltä ymmärrystä heruisi. Mutta ei heru. Olen hakenut apua ongelmiini aina ja sitä myös saanut. Ei se koskaan helppoa ole ollut, mutta silti olen apua hakenut ja lopulta saanut.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että minua ärsyttää tässä ylenpalttisessa ymmärtämisessä se ajatus, että ITSE ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta itsestään. Että apua pitäisi jostain tulla pyytämättä.
KUKAAN ei pysty näkemään toisen ihmisen pään sisään! Sen vuoksi on täysin kohtuutonta syyllistää Rautavaaran perheen isää, että muka olisi pitänyt tietää, että nyt juuri näin käy.
En pysty ymmärrystä tälle Rautavaaran äidille suomaan. Hänen tekonsa oli raukkamainen. Kukin saa mun puolesta oman hengen ottaa, mutta että omat lapset viedä mukana ja vielä bussin matkustajatkin olivat hengenvaarassa.
Kommentit (179)
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 14:02"]Miehet kokevat nykyään naisia enemmän törkeää perheväkivaltaa. Silti nainen on edelleen aina uhri.
Ette näe mitään ristiriitaa? Samoin miesmurhaajalle Hakunilassa oltiin järjestämässä palstan toimesta lynkkausporukkaa palstalla, onko unohtunut? Näin taisi käydäkin?
Nyt MURHAAJA saa ymmärrystä. Naiset, olette sairaita.
[/quote]
Ei voi lynkata murhaajaa joka tappoi itsensä. Tapaukset ovat erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 14:56"]
Juuri noin kuinka 11 sanoi ja siksi ymmärrän äitiä. Kyllä syyllistän isää koska näitä miehiä on paljon jotka ei ikään kuin kuulu perheeseen ja taatusti näkevät vaimonsa väsymisen. Naapuritkin sanoi että nainen oli aina väsyneen näköinen.
Tuskin tämä elossa oleva isä tunnustaa ettei auttanut vaimoaan ja kyllä se oli viikonloput kotonansa ja jotkut väitti että istui kapakassa. Suomessa kukaan ei halua apua koska aina sitten se pelko päällä että lapset huostaanotetaan, kun oikeasti pitäisi saada hoitoapua ja äiti lääkäriin ja lääkitys päälle. Pelkoa siitä että lapset viedään ei saisi olla. Lastensuojelun apu on aina sitä että lapset muualle.
Monesti riittäisi maksuton päivähoito ja äidille lääkitys!
[/quote]
Itsekkäästi raskautunut äityli, tuo pullantuoksuinen taruolento, saa väsyessään tappaa ja vaarantaa sivullisiakin.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:01"]
37antama tieto on väärä. Juuri tuosta oli lehdessä ja suurin osa on miehiä. Siinä oli otos joiltain kymmenen vuoden ajalta ja miehet tehneet 12 surmaa ja naiset vain 6. Naiset tappaa pienempiä lapsia ja miehet vanhempia lapsia. Tämä oli Ilta tai Iltasanomissa noin viikko sitten. Lukumääräisesti naiset ovat tappaneet enemmän lapsia kuin miehet.
[/quote]
Niin, se kuuluisa pullantuoksuinen rakastava äityli, jonka lapset ovat nauravia herranterttuja. Vain äitiys tuo elämään täyttymyksen, ja velat eivät voi ymmärtää äidinrakkautta?
Emme myöskään tiedä, kuinka henkisesti alistettuja perhesurmaaja-miehet ovat kotioloissaan olleet.
Mutta miehen vika, aina ja kaikkialla, hamaan tappiin saakka.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos äiti yhtäkkiä tappaa itsensä. Miettikää mikä ikävä ja hätä lapsilla on. Mitä traumoja siitä tulee. Äiti on lapsille täkein henkilö maailmassa varsinkin tapauksessa jossa isä vain välillä käy kotona. Varmasti vaikuttais lasten loppu elämään. Äiti ajatteli säästää lapset tältä kaikelta tulevalta kun vei ne mukanaan!
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:12"]
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos äiti yhtäkkiä tappaa itsensä. Miettikää mikä ikävä ja hätä lapsilla on. Mitä traumoja siitä tulee. Äiti on lapsille täkein henkilö maailmassa varsinkin tapauksessa jossa isä vain välillä käy kotona. Varmasti vaikuttais lasten loppu elämään. Äiti ajatteli säästää lapset tältä kaikelta tulevalta kun vei ne mukanaan!
[/quote]
Hyi vittu.
Olet kuvottava sairas emakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:12"]Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos äiti yhtäkkiä tappaa itsensä. Miettikää mikä ikävä ja hätä lapsilla on. Mitä traumoja siitä tulee. Äiti on lapsille täkein henkilö maailmassa varsinkin tapauksessa jossa isä vain välillä käy kotona. Varmasti vaikuttais lasten loppu elämään. Äiti ajatteli säästää lapset tältä kaikelta tulevalta kun vei ne mukanaan!
[/quote]
Noin pienet ei edes ymmärtäisi mistä on kyse. Nuorimmat ei edes olisi äitiään muistaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 14:56"]
Juuri noin kuinka 11 sanoi ja siksi ymmärrän äitiä. Kyllä syyllistän isää koska näitä miehiä on paljon jotka ei ikään kuin kuulu perheeseen ja taatusti näkevät vaimonsa väsymisen. Naapuritkin sanoi että nainen oli aina väsyneen näköinen.
Tuskin tämä elossa oleva isä tunnustaa ettei auttanut vaimoaan ja kyllä se oli viikonloput kotonansa ja jotkut väitti että istui kapakassa. Suomessa kukaan ei halua apua koska aina sitten se pelko päällä että lapset huostaanotetaan, kun oikeasti pitäisi saada hoitoapua ja äiti lääkäriin ja lääkitys päälle. Pelkoa siitä että lapset viedään ei saisi olla. Lastensuojelun apu on aina sitä että lapset muualle.
Monesti riittäisi maksuton päivähoito ja äidille lääkitys!
[/quote]
Niin, onhan se todella perseestä, että ukko raataa niska limassa hommia, kun rouva haluaa istua kotona kotiäitinä. Kyllä sitä pitäisi sen miehen ymmärtää jäädä kotiin pitämään äitiä kädestä. Ehkä jos molemmat tekisivät töitä, ei toisen tarvitsisi ravata ympäri maata keikkahommissa elättääkseen perheensä. Varmaan nainen on av:lla lukenut, kuinka Liisa Keltikangas-mikälie suosittaa ja sit paasaa miehelleen, kuinka pitää olla kotona kunnes lapsi on tasan 3 v vaikka olis velkaa niin, että kohta ei ole vaatteita päällä. Mut ei se mieskään saisi tehdä töitä kun rouvaa väsyttää. Ja sitten väsyy vielä pikkuisen enemmän ja pamauttaa Focuksen rusinaksi bussin keulaan. Mutta ymmärtää kyllä täytyy. Naisparka ja inhottava mies, kun kävi töissä. Oikein sille miehelle.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 13:07"]Olen itse kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja muitakin masennusjaksoja elämässä... Olen hakenut apua ongelmiini aina ja sitä myös saanut. Ei se koskaan helppoa ole ollut, mutta silti olen apua hakenut ja lopulta saanut.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että minua ärsyttää tässä ylenpalttisessa ymmärtämisessä se ajatus, että ITSE ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta itsestään. Että apua pitäisi jostain tulla pyytämättä...
[/quote]
Eli sinua suututtaa se, että olet itse(kin) tarvinnut apua ja saanut sitä (vasta) pyytämällä, hakemalla ja anelemalla eli nöyryyttämällä itseäsi, että olet avun tarpeessa ja muut ovat saaneet kiksejä siitä, että ovat auttaneet anelujesi jälkeen, kun olisivat voineet olla auttamattakin, jos eivät olisi ajatelleet sinun olevan niin avun tarpeessa tai muuten vaan vittumaisuuttaan.
Kuitenkin sydämessäsi tiedät, että se apu minkä joku älyää antaa pyytämättä ja anelematta edistää onnea paremmin kuin se minkä joku tekee vain viran puolesta tai muuten päteäkseen. Ja avunhan voi myös jättää antamatta. Eli sinua vituttaa se tieto, että itsekin olisit voinut jäädä ilman apua ja se että sait jostain apua oli puhdasta onnea, ettei kohdallesi sattunut avunevääjiä eikä suinkaan osoitus sinun erinomaisuudestasi miten hyvä avunhakija olit masennuksesi keskelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:12"]Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos äiti yhtäkkiä tappaa itsensä. Miettikää mikä ikävä ja hätä lapsilla on. Mitä traumoja siitä tulee. Äiti on lapsille täkein henkilö maailmassa varsinkin tapauksessa jossa isä vain välillä käy kotona. Varmasti vaikuttais lasten loppu elämään. Äiti ajatteli säästää lapset tältä kaikelta tulevalta kun vei ne mukanaan!
[/quote]
Lasten tappaminen on AINA väärin, tuomittava ja äärimmäisen itsekkyyden huipentuma.
Ei se ymmärrys valitettavasti juurikaan auta. Kaikki ansaitsevat tulla autetuksi. Hieman väsyneet vanhemmat, kohtalaisen väsyneet ja äärimmäisen väsyneet. Äärimmäisen väsyneitäkin on valtaisa joukko eikä heitä voida millään systeemillä seuloa eikä heidän suuresta määrästään huolimatta tällaiset "napsahdukset" ole kovin yleisiä koska ihan kuka tahansa ei päädy joukkosurmaratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 13:07"]Olen itse kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja muitakin masennusjaksoja elämässä... Olen hakenut apua ongelmiini aina ja sitä myös saanut. Ei se koskaan helppoa ole ollut, mutta silti olen apua hakenut ja lopulta saanut. Olenkin tullut siihen tulokseen, että minua ärsyttää tässä ylenpalttisessa ymmärtämisessä se ajatus, että ITSE ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta itsestään. Että apua pitäisi jostain tulla pyytämättä... [/quote] Eli sinua suututtaa se, että olet itse(kin) tarvinnut apua ja saanut sitä (vasta) pyytämällä, hakemalla ja anelemalla eli nöyryyttämällä itseäsi, että olet avun tarpeessa ja muut ovat saaneet kiksejä siitä, että ovat auttaneet anelujesi jälkeen, kun olisivat voineet olla auttamattakin, jos eivät olisi ajatelleet sinun olevan niin avun tarpeessa tai muuten vaan vittumaisuuttaan. Kuitenkin sydämessäsi tiedät, että se apu minkä joku älyää antaa pyytämättä ja anelematta edistää onnea paremmin kuin se minkä joku tekee vain viran puolesta tai muuten päteäkseen. Ja avunhan voi myös jättää antamatta. Eli sinua vituttaa se tieto, että itsekin olisit voinut jäädä ilman apua ja se että sait jostain apua oli puhdasta onnea, ettei kohdallesi sattunut avunevääjiä eikä suinkaan osoitus sinun erinomaisuudestasi miten hyvä avunhakija olit masennuksesi keskelläkin.
[/quote]
Onpa tyhmä kommentti tässä keskellä. Aiempi kirjoittaja kertoo omasta vastuustaan avun hakemiseen ja omasta toimijuudestaan ja ymmärryksestään, että hänen piti hakea apua. Se on hieno asia. Ei muut ole ajatustenlukijoita. Ei ympäristö voi auttaa ketään, jos ihminen ei itse suostu ottamaan apua vastaan. Tai ei hae sitä mistään. Sanotaan, että maailma on kylmä. Ehkä joskus sitäkin, mutta minua ottaa aivoon sellainen avuton odottelu, että kaikki pitäisi muiden huomata ja ympäristön vika, ja äidissä ei mitään vikaa, oli vaan väsynyt. Meistä kaikki on ollut väsyneitä joskus. Se ei silti tee meistä kaikista tappajaa.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 13:07"]Olen itse kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja muitakin masennusjaksoja elämässä... Olen hakenut apua ongelmiini aina ja sitä myös saanut. Ei se koskaan helppoa ole ollut, mutta silti olen apua hakenut ja lopulta saanut. Olenkin tullut siihen tulokseen, että minua ärsyttää tässä ylenpalttisessa ymmärtämisessä se ajatus, että ITSE ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta itsestään. Että apua pitäisi jostain tulla pyytämättä... [/quote] Eli sinua suututtaa se, että olet itse(kin) tarvinnut apua ja saanut sitä (vasta) pyytämällä, hakemalla ja anelemalla eli nöyryyttämällä itseäsi, että olet avun tarpeessa ja muut ovat saaneet kiksejä siitä, että ovat auttaneet anelujesi jälkeen, kun olisivat voineet olla auttamattakin, jos eivät olisi ajatelleet sinun olevan niin avun tarpeessa tai muuten vaan vittumaisuuttaan. Kuitenkin sydämessäsi tiedät, että se apu minkä joku älyää antaa pyytämättä ja anelematta edistää onnea paremmin kuin se minkä joku tekee vain viran puolesta tai muuten päteäkseen. Ja avunhan voi myös jättää antamatta. Eli sinua vituttaa se tieto, että itsekin olisit voinut jäädä ilman apua ja se että sait jostain apua oli puhdasta onnea, ettei kohdallesi sattunut avunevääjiä eikä suinkaan osoitus sinun erinomaisuudestasi miten hyvä avunhakija olit masennuksesi keskelläkin.
[/quote]
Voi tsiisus miten väänsit asian! Hae apua, olet sairas!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:12"]
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos äiti yhtäkkiä tappaa itsensä. Miettikää mikä ikävä ja hätä lapsilla on. Mitä traumoja siitä tulee. Äiti on lapsille täkein henkilö maailmassa varsinkin tapauksessa jossa isä vain välillä käy kotona. Varmasti vaikuttais lasten loppu elämään. Äiti ajatteli säästää lapset tältä kaikelta tulevalta kun vei ne mukanaan!
[/quote]
Just.
Tuttavapiirissä on perhe, jos mies teki reissutöitä ja nainen oli kotona lasten kanssa. Eivät elelleet mitenkään leveästi, mutta yhden palkansaajan perheessä se tienaava saa painaa aikalailla hommia elättääkseen useampilapsisen perheen.
Perheen äiti, ystäväni, se kaiken arjen pyörittäjä kuoli äkillisesti vain 34-vuotiaana, kolmen alle kouluikäisen lapsen äitinä. Tottakai siihen saakka töitä hullun lailla paiskineen miehen oli pakko muuttaa myös työelämänsä kaiken sen mullistuksen keskellä, mihin perhe joutui täysin äkillisesti. Ja myös hyväksyä apu kaikilta siihen vähänkään kynnelle kykeneviltä.
Nyt tapahtumasta on jo kuusi vuotta ja miehen yksinhuoltajaperhe on pärjännyt ihan hyvin, vaikka se yhtälö meitä kaikkia huoletti kovasti silloin, kun tilanne oli akuutti. Raha on käsittääkseni tiukassa, kun reissuhommista oli pakko siirtyä pienempipalkkaiseen hommaan, mutta pärjäilevät ja lapset ovat ihan tasapainoisia. Pienimmät (silloin 10 kk ja 2 v) eivät oikeastaan äitiä edes muista muusta kuin puheista ja valokuvista.
Ihan paskapuhetta ymmärtää sitä, että ottaa lapset mukaan kuolemaan, kun ilman äitiä eivät pärjää.
Neuvolasta apua? Älkää tappako nauruun!
Ensinnäkin vauva-aikana neuvolakäyntejä on 1 kk, 2 kk, 3 kk, 4 kk, 5kk, 6kk, 8kk ja 12kk. Esikoisen aikana kävin joka kuukausi vauvan ensimmäisenä vuotena. Toisekseen mitä apua sieltä muka saa? Vauvallamme ilmeni outoja oireita, joista puhuin monella käynnillä sekä terkkarille, että lääkärille. Sen sijaan, että olisimme päässeet tutkimuksiin, minua syyllistettiin etten osaa hoitaa vauvaa oikein! Tilanne turhautti ja väsyin täysin. Neuvolassa kysyttiin miten aion huolehtia jaksamisestani. Koska tukiverkkoja ei ole, vastasin ettei auta muuta kuin odottaa, että vauva nukkuu paremmin. Asia jäi siihen. Apua ei tarjottu, vaikka univelka oli suuri ja masennus alkoi hiipiä puseroon.
Vauvan oireet jatkuivat. Lopulta vein vauvan yksityiselle lastenlääkärille, jossa todettiin eräs krooninen vaiva, johon saatiin lääkitys ja hoito-ohjeet. Oireet olivat jo päässeet pahaksi ja tilanteen normalisoituminen vei aikaa. Neuvolassa en aio jatkossa kuin punnittaa vauvani, koska se tuntuu olevan ainoa asia mitä siellä osataan tehdä. Muu apu on haettava muualta. Tämä on vain yksi esimerkki, lähipiirissäni olisi monta muutakin tapausta.
Joten huomio te, jotka aina käskette hakemaan apua! NEUVOLASTA EI SAA APUA! Jos sinulla ei ole omaa rahaa yksityisellä asioimiseen, et saa apua lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:46"]
Neuvolasta apua? Älkää tappako nauruun!
Ensinnäkin vauva-aikana neuvolakäyntejä on 1 kk, 2 kk, 3 kk, 4 kk, 5kk, 6kk, 8kk ja 12kk. Esikoisen aikana kävin joka kuukausi vauvan ensimmäisenä vuotena. Toisekseen mitä apua sieltä muka saa? Vauvallamme ilmeni outoja oireita, joista puhuin monella käynnillä sekä terkkarille, että lääkärille. Sen sijaan, että olisimme päässeet tutkimuksiin, minua syyllistettiin etten osaa hoitaa vauvaa oikein! Tilanne turhautti ja väsyin täysin. Neuvolassa kysyttiin miten aion huolehtia jaksamisestani. Koska tukiverkkoja ei ole, vastasin ettei auta muuta kuin odottaa, että vauva nukkuu paremmin. Asia jäi siihen. Apua ei tarjottu, vaikka univelka oli suuri ja masennus alkoi hiipiä puseroon.
Vauvan oireet jatkuivat. Lopulta vein vauvan yksityiselle lastenlääkärille, jossa todettiin eräs krooninen vaiva, johon saatiin lääkitys ja hoito-ohjeet. Oireet olivat jo päässeet pahaksi ja tilanteen normalisoituminen vei aikaa. Neuvolassa en aio jatkossa kuin punnittaa vauvani, koska se tuntuu olevan ainoa asia mitä siellä osataan tehdä. Muu apu on haettava muualta. Tämä on vain yksi esimerkki, lähipiirissäni olisi monta muutakin tapausta.
Joten huomio te, jotka aina käskette hakemaan apua! NEUVOLASTA EI SAA APUA! Jos sinulla ei ole omaa rahaa yksityisellä asioimiseen, et saa apua lainkaan.
[/quote]
No kuule riippuu ihan neuvolasta. Meidän neuvolasta sain apua pytämättä. Ajattelin vain ääneen, niin terkka järjesti oitis kodinhoitajan auttamaan muutaman kuukauden ajaksi. Ensin en halunnut ottaa tätä apua vastaan, koska arvelin sen maksavan niin paljon, ettei meillä ole varaa. Meidät siirrettiin 0-maksuluokkaan.
Tämä tapahtui vuonna 2000 Etelä-Helsingissä alueella, jossa asuu pääasiassa varakkaita ihmisiä ja syntyy vähän lapsia. Me olimme köyhiä, mutta sattuman oikusta asuimme tuolla.
Tekoon johtaneet syyt pitää selvittää ja ymmärtää, itse tekoa ei tarvitse ymmärtää
Suurinta typeryyttä on kykenemättömyys eläytyä toisen ihmisen asemaan. Tämän Nurmeslaisen äidin päässä ei luultavasti tapahtumahetkellä liikkunut yhtään mitään, vaan se mitä tapahtui, tapahtui silmänräpäyksessä hetken mielijohteesta. Luulen, ettei hän siinä mielentilassa ajatellut yhtään mitään seurauksia. Ihminen on heikko. Sinäkin, kun tarpeeksi paha paikka tulee.
Itse olen vain suunnattoman surullinen tämän naisen puolesta, sekä tietenkin näiden lasten ja hänen läheistensä.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 15:46"]
Neuvolasta apua? Älkää tappako nauruun!
Ensinnäkin vauva-aikana neuvolakäyntejä on 1 kk, 2 kk, 3 kk, 4 kk, 5kk, 6kk, 8kk ja 12kk. Esikoisen aikana kävin joka kuukausi vauvan ensimmäisenä vuotena. Toisekseen mitä apua sieltä muka saa? Vauvallamme ilmeni outoja oireita, joista puhuin monella käynnillä sekä terkkarille, että lääkärille. Sen sijaan, että olisimme päässeet tutkimuksiin, minua syyllistettiin etten osaa hoitaa vauvaa oikein! Tilanne turhautti ja väsyin täysin. Neuvolassa kysyttiin miten aion huolehtia jaksamisestani. Koska tukiverkkoja ei ole, vastasin ettei auta muuta kuin odottaa, että vauva nukkuu paremmin. Asia jäi siihen. Apua ei tarjottu, vaikka univelka oli suuri ja masennus alkoi hiipiä puseroon.
Vauvan oireet jatkuivat. Lopulta vein vauvan yksityiselle lastenlääkärille, jossa todettiin eräs krooninen vaiva, johon saatiin lääkitys ja hoito-ohjeet. Oireet olivat jo päässeet pahaksi ja tilanteen normalisoituminen vei aikaa. Neuvolassa en aio jatkossa kuin punnittaa vauvani, koska se tuntuu olevan ainoa asia mitä siellä osataan tehdä. Muu apu on haettava muualta. Tämä on vain yksi esimerkki, lähipiirissäni olisi monta muutakin tapausta.
Joten huomio te, jotka aina käskette hakemaan apua! NEUVOLASTA EI SAA APUA! Jos sinulla ei ole omaa rahaa yksityisellä asioimiseen, et saa apua lainkaan.
[/quote]
Tulisiko tuntea omat voimavaransa , ennen itsekästä raskautumista?
Mutta kun mä haluun raskautua!
Yhteiskunta tai mies ei voi olla kotileikkejä leikkivää naista varten, tukemassa hermoromahduksen iskiessä likaisista sukista.
Naisille tulisi olla "raskautumis-ajokortti" jossa naisen henkiset voimavarat selvitetään perinpohjin.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 14:48"]
[quote author="
Vierailija" time="01.11.2014 klo 14:02"]
Miehet kokevat nykyään naisia enemmän törkeää perheväkivaltaa. Silti nainen on edelleen aina uhri.
Ette näe mitään ristiriitaa? Samoin miesmurhaajalle Hakunilassa oltiin järjestämässä palstan toimesta lynkkausporukkaa palstalla, onko unohtunut? Näin taisi käydäkin?
Nyt MURHAAJA saa ymmärrystä. Naiset, olette sairaita.
[/quote]
Eivät TODELLAKAAN koe. Uskomatonta, tuleeko sulle todella yllätyksenä että se on kyllä suurin osa miehiä jotka perheensä listii? Naiset OVAT enemmän uhreja. Ja luuletko todella, että jos nainen olisi jäänyt henkiin ei olisi noitavainot polkaistu käyntiin sillä siunaamalla? Kun tossa sun loistavassa esimerkissä on se ero, että ruumista on paha rankaista.
Olet itse sairas ja myös uhriutuja. Nimenomaan uhriutuja.
[/quote]
Kirjoituksesi pursuaa miesvihaa. Hanki apua, ennenkuin jollekulle käy huonosti.
http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin/5487134