Lue keskustelun säännöt.
En palkkaa kympin oppilasta ikinä töihin
17.09.2021 |
Ei pärjää työelämässä, koska pingottaa liikaa ja on perfektionisti. Työelämässä pitää osata suoriutua tehokkaasti tunnistaen riittävä vaatimustaso. Ei siellä ole aikaa hieroa asioita loputtomiin täydellisyyttä hakien.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu. Joku heikosti koulussa menestynyt tässä fantasioi itsetuntoa parantaakseen.
Enpä muuten tiedä ketään, jolta arvosanoja olisi rekryssä kysytty. Ei vaikuta kovin tavalliselta
Miten ihmeessä sitten saadaan eka duunipaikka? Ilman suhteita siis.
Olemalla fiksu jne. työhaastattelussa. Ei sillä ole esim. kaupan kassalla mitään väliä onko sinun keskiarvosi 10.0 vai 6.2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmankos tuo 18v ei vieläkään ole saanut yhtään keikkaa vuokratyöfirmasta. Osaltaan ehkä sekin että se tajuaa jotain, ja on useana vuonna joutunut taistelemaan itselleen sunnuntaikorvaukset kesätyöstä, ne pomo joka vuosi vaan yrittää jättää välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu. Joku heikosti koulussa menestynyt tässä fantasioi itsetuntoa parantaakseen.
Enpä muuten tiedä ketään, jolta arvosanoja olisi rekryssä kysytty. Ei vaikuta kovin tavalliselta
Miten ihmeessä sitten saadaan eka duunipaikka? Ilman suhteita siis.
Hakemalla ja haastattelun kautta yleensä vissiin. Minulta kyseltiin harrastuksista ja miten toimisin siinä ja siinä tilanteessa. Lukio-opinnoistani ei keskusteltu.
En palkkaa ketään. Freelancerit hoitaa hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu. Joku heikosti koulussa menestynyt tässä fantasioi itsetuntoa parantaakseen.
Enpä muuten tiedä ketään, jolta arvosanoja olisi rekryssä kysytty. Ei vaikuta kovin tavalliselta
Miten ihmeessä sitten saadaan eka duunipaikka? Ilman suhteita siis.
Työhaastattelu on yleensä se paikka, jossa työhön valitaan. Eikä siellä käytännössä koskaan kysytä koulutodistuksia. Peruskoulun opetusohjelman sisällöstä iso osa on täysin tarpeetonta tietoa työelämän kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on päinvastaisia kokemuksia. Koulutodistuksia en tosin katsele, mutta toimin tekniikan alalla ja olen huomannut, että kesätöihin kannattaa palkata teekkari, jonka keskiarvo on vähintään 4,5 / 5. Ei ole oikeastaan paljonkaan väliä sillä, mitä hän osaa ennestään, sillä hän kyllä omaksuu parissa viikossa lähes itsenäisesti työssä tarvittavat taidot. Yksikään tällainen tyyppi ei ole vielä tuottanut pettymystä. Sen sijaan alle kolmosen keskiarvon tyypeistä ei ole kuin harmia.
Ihan mielenkiinnosta, katsotko muuta kuin keskiarvoa? Tyttärelläni on matematiikka ja ohjelmointi sujunut hyvin, mutta esim. fysiikka ja muut mitkä ei kiinnosta, takkuaa huolella. Vasta kesken opintojen sai ADHD-diagnoosin. Hän ei tosin hae töitä sillä todistuksellaan, vaan aiemman työkokemuksen perusteella. Mutta mietin vaan onko siellä rekrypäässä pelisilmää näille nepsyille. Autismin kirjolla epätasainen kykyprofiili on hyvin tavallista, mutta voivat silti sillä omalla mielenkiinnon alueellaan olla ihan lyömättömiä.
Tyttärelle ne kympit eivät tulleet pingottamalla, kyllä siinä äly painoi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työpaikasta. Kaikissa hommissa ei riitä "kunhan teet sinnepäin" suorittaminen. Miltä tuntuisi jos vaikkapa ydinvoimaloiden tai lentokoneiden turvallisuudesta vastaavat työntekijät hoitaisivat työnsä "riittävän hyvin".
Tai kirurgi. Silleen ”joo menetit nyt käden koska en halunnut olla täydellinen, mutta jäit eloon”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työpaikasta. Kaikissa hommissa ei riitä "kunhan teet sinnepäin" suorittaminen. Miltä tuntuisi jos vaikkapa ydinvoimaloiden tai lentokoneiden turvallisuudesta vastaavat työntekijät hoitaisivat työnsä "riittävän hyvin".
Tai kirurgi. Silleen ”joo menetit nyt käden koska en halunnut olla täydellinen, mutta jäit eloon”
Itse asiassa liika täydellisyydentavoittelu voi kirurgin työssä olla jopa haitaksi. Siinä lähtee helposti henki, jos jäät viilailemaan jotain kohtaa samalla kun toisesta kohtaa kaveri vuotaa kuiviin. Huolellinen pitää toki olla, mutta ei välttämättä täydellinen. Usein on tyydyttävä epätäydelliseen ratkaisuun kun toisena vaihtoehtona on kuolema tai pahempi vammautuminen kuin täydellisellä tekemisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työpaikasta. Kaikissa hommissa ei riitä "kunhan teet sinnepäin" suorittaminen. Miltä tuntuisi jos vaikkapa ydinvoimaloiden tai lentokoneiden turvallisuudesta vastaavat työntekijät hoitaisivat työnsä "riittävän hyvin".
Onko lentokoneen turvallisuudesta vastaava työntekijä hoitanut työnsä riittävän hyvin, jos hänen tekemisistään johtuen lentokone tippuu kenttään?
Lentokoneen turvallisuudesta vastaava 10 oppilas hoitaa asiat pilkulleen eikä kone tule tonttiin ainakaan hänen toimiensa vuoksi. Sinnepäin työnsä hoitanut 7 oppilas hutaseen asiat näyttään siltä että kaikki tuli tehtyä ja kone lentää muutaman reissun mukisematta kunnes rysähtää. Tutkinta selvittelee aikansa ja toteaa, että se tai tämä huolto oli jätetty puolitiehen tai vääriä pultteja käytetty jonkin asian kiinnittämiseen ymv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattitaitoon vaaditaan kykyä priorisoida ja löytää ne oleelliset asiat, joihin paukut laittaa. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta jos osaa priorisoida ja tekee ne työt intohimolla, silloin menestyy.
Kaikessa kympin suoritukseen tottunut ja pyrkivä uuvuttaa helposti itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työpaikasta. Kaikissa hommissa ei riitä "kunhan teet sinnepäin" suorittaminen. Miltä tuntuisi jos vaikkapa ydinvoimaloiden tai lentokoneiden turvallisuudesta vastaavat työntekijät hoitaisivat työnsä "riittävän hyvin".
Onko lentokoneen turvallisuudesta vastaava työntekijä hoitanut työnsä riittävän hyvin, jos hänen tekemisistään johtuen lentokone tippuu kenttään?
Lentokoneen turvallisuudesta vastaava 10 oppilas hoitaa asiat pilkulleen eikä kone tule tonttiin ainakaan hänen toimiensa vuoksi. Sinnepäin työnsä hoitanut 7 oppilas hutaseen asiat näyttään siltä että kaikki tuli tehtyä ja kone lentää muutaman reissun mukisematta kunnes rysähtää. Tutkinta selvittelee aikansa ja toteaa, että se tai tämä huolto oli jätetty puolitiehen tai vääriä pultteja käytetty jonkin asian kiinnittämiseen ymv.
Oikeassa elämässä: Koulumenestyksellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa teetkö työsi huolella ja tarkasti vai et. Eikä kympin oppilaatkaan täydellisiä ole, vaan heillekin tulee virheitä siinä missä muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin se yliopiston käynyt kympin oppilas sun pajallesi on tunkemassakaan, ole huoleti. :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu. Joku heikosti koulussa menestynyt tässä fantasioi itsetuntoa parantaakseen.
Enpä muuten tiedä ketään, jolta arvosanoja olisi rekryssä kysytty. Ei vaikuta kovin tavalliselta
Miten ihmeessä sitten saadaan eka duunipaikka? Ilman suhteita siis.
Hakemalla ja haastattelun kautta yleensä vissiin. Minulta kyseltiin harrastuksista ja miten toimisin siinä ja siinä tilanteessa. Lukio-opinnoistani ei keskusteltu.
Varmaan riippuu myös siitä, minkälaisiin hommiin hakee. Mun tytär haki lukion jälkeen kesätyöhön, missä piti osata jonkin verran tilastomatematiikkaa ja ohjelmointia. Haastattelun lisäksi oli ohjelmointitehtävä ja matikanlaskuja. Sai kehuja, että osaa matikkaa paremmin kuin moni korkeakouluopiskelija ja sai sen työpaikankin.
Käsittääkseni jos hakee työhön missä pitää jotain osata, niin siitä osaamisesta pitää olla näyttöä ja usein sitä myös testataan ennen rekrytointipäätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä olet aivan oikeassa! He ovat erittäin ankaria itseään kohtaan, uupuvat ja masentuvat herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työpaikasta. Kaikissa hommissa ei riitä "kunhan teet sinnepäin" suorittaminen. Miltä tuntuisi jos vaikkapa ydinvoimaloiden tai lentokoneiden turvallisuudesta vastaavat työntekijät hoitaisivat työnsä "riittävän hyvin".
Hyvältä tuntuisi. Koska jos ydinvoimalan työntekijät ja lentomekaanikot hoitaa työnsä riittävän hyvin, silloinhan ei onnettomuuksia tapahtu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu. Joku heikosti koulussa menestynyt tässä fantasioi itsetuntoa parantaakseen.
Enpä muuten tiedä ketään, jolta arvosanoja olisi rekryssä kysytty. Ei vaikuta kovin tavalliselta
Miten ihmeessä sitten saadaan eka duunipaikka? Ilman suhteita siis.
Hakemalla ja haastattelun kautta yleensä vissiin. Minulta kyseltiin harrastuksista ja miten toimisin siinä ja siinä tilanteessa. Lukio-opinnoistani ei keskusteltu.
Varmaan riippuu myös siitä, minkälaisiin hommiin hakee. Mun tytär haki lukion jälkeen kesätyöhön, missä piti osata jonkin verran tilastomatematiikkaa ja ohjelmointia. Haastattelun lisäksi oli ohjelmointitehtävä ja matikanlaskuja. Sai kehuja, että osaa matikkaa paremmin kuin moni korkeakouluopiskelija ja sai sen työpaikankin.
Käsittääkseni jos hakee työhön missä pitää jotain osata, niin siitä osaamisesta pitää olla näyttöä ja usein sitä myös testataan ennen rekrytointipäätöstä.
Toki, mutta ei sitä osaamista koulutodistuksesta näe. Minulla oli aikanaan ruotsi kymppi, mutta en minä sillä edes silloin olisi asiakaspalvelutilanteessa pärjännyt. Ei koulussa opeteta sellaista sanastoa, jolla vaikkapa varaosaliikkeen myyjänä pärjää. Lisäksi on ihan eri asia opetella ulkoa kirjan lauseita ja toistaa niitä opettajan käskystä kuin tuottaa puhetta lennossa. Sinunkin tyttärelläsi se osaaminen katsottiin työpaikan testin, ei koulutodistuksen keskiarvon mukaan.
Osut provollasi asian ytimeen. Sinun ei kannata palkata 10 oppilasta, koska hän tajuaa kuuusetuksesi heti.
"10 tyttöjen" ongelma on usein se, että hommat tehdään "ohjekirjan mukaan". Eli jos työ on ns. suorittavaa jossa kaikki menee kuten pitää homma toimii.
Mutta aika monissa töissä tulee eteen yllättäviä tilanteita, tai jokin asia ei mene käsikirjan mukaan. Silloin se "luovempi" ihminen keksii että hei tehdääs näin.. tai että rällä tavalla saadaan tuo korjattua jne. Ja (KÄRJISTÄEN!) 10-tyttö seisoo samaan aikaa sormi suussa odottamassa että joku neuvoo/jossain lukee miten tilanteessa X pitää toimia.
Olen kerran työskennellyt tuollaisen ihmisen kanssa, ja vaikka oli fiksu ja mukava ihminen, se "pitää olla varma"-tyyli riipi kärsivällisyyttä. Heti jos olis joku "boksin ulkopuolelta" juttu niin jämähti/ei saanut mitään aikaan, ja korostaisin ettei työ ollut sellaista missä joku menehtyy tmv. jos "mokaa", eli mitään ns. pahaa ei olisi voinut saada aikaan. Toki jahkailu maksoi hermojen lisäksi myös rahaa, rivakasti ongelmian ratkominen oli siksi tärkeää.
Palkkaisin ehdottomasti. Ainoa ökkipäätään mieleentuleva haitta olisi, ettei aja itseään burn outtiin. Siis pitäisi katsoa, että asiatsujuu siinämielessä, ja henkilö ei kasaa itselleen liikaa hommaa, pitää tauot jne.
Meidän firmaan etsitään tällaisia suunnittelijoita. Minimivaatimuksena PhD ja +10 vuotta alan työkokemusta. Kuukausipalkka on viisinumeroinen.