Miten työttömyydestä voi selvitä musertumatta

Työnhaku kuuluu ehdottomasti mainita ansioluettelossa. Aktiivista työnhakua -termiä suositeltiin työnhakukurssilla. Idea oli mielestäni hyvä, koska kommentti kertoo siitä, millaista elämä on työtä etsittäessä.

Työttömyydessä on yksi etu jota kaikki eivät saa koko elämässään. On aikaa elää!!!! Rahapuoli ei tietty ole häääppöinen, mutta työ ja raha ovat väärät periaatteet elää.
Jos firma etsii työntekijää joka on ikiliikkuja robotti ja henkeen ja vereen firman käytettävvissä, en ole oikea henkilö, vaan mieluummin työtön. No nyt kumminkin töissä-
Itse olen työttömänä oppinut piirtämään, runoilemaan, puusepäntyöt, hortonomiaa, kalastellut, parantanut sosiaalisia suhteita ja kykyjäni. keksinyt elämän oikean tarkoituksen ja oppinut elämään uudella tavalla. Kaikkiaan olen tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Nykyisin en haluakaan olla uraputkessa. Teen öitä, mutta olen mieluusti myös köyhä työtönkin joskus.
 Se on sopeutumisesta kiinni.

Olen ollut työttömänä nyt muutaman kuukauden, enkä koe ollenkaan ahdistusta tai epätoivoa. Nautin tällä hetkellä elämästäni enemmän kuin vuosiin. Tietenkin ratkaisevina tekijöinä hyvään fiilikseeni on hyvä talous; asunto on maksettu, joten ansiosidonnaisesta jää jopa vähän säästöönkin pahan päivän varalle. Saan sisältöä elämääni myös harrastuspohjaisesta väitöskirjan kirjoittamisesta. Luen päivisin tutkimuksia, analysoin aineistoa ja kirjoitan artikkeleita. Tällainen pikku projekti työnhaun ohella pitää mielen virkeänä. Mikä tahansa omaehtoinen opiskelu virkistää, mutta valitettavasti työkkäri on usein hyvin nihkeä opintosuoritusten suhteen.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 10:01"]

Työttömyydessä on yksi etu jota kaikki eivät saa koko elämässään. On aikaa elää!!!! Rahapuoli ei tietty ole häääppöinen, mutta työ ja raha ovat väärät periaatteet elää.
Jos firma etsii työntekijää joka on ikiliikkuja robotti ja henkeen ja vereen firman käytettävvissä, en ole oikea henkilö, vaan mieluummin työtön. No nyt kumminkin töissä-
Itse olen työttömänä oppinut piirtämään, runoilemaan, puusepäntyöt, hortonomiaa, kalastellut, parantanut sosiaalisia suhteita ja kykyjäni. keksinyt elämän oikean tarkoituksen ja oppinut elämään uudella tavalla. Kaikkiaan olen tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Nykyisin en haluakaan olla uraputkessa. Teen öitä, mutta olen mieluusti myös köyhä työtönkin joskus.
 Se on sopeutumisesta kiinni.

[/quote]

Samoja ajatuksia itselläni. En varsinaisesti ole työelämässä, mutta saan luovista projekteistani ajoittain rahaa. Ilman "työelämästä" lähtemistä en olisi ikinä päässyt tutustumaan itseeni ja löytämään eri puolia itsestäni, joista minulla ei ollut hajuakaan. Jos olet yksineläjä tai lapseton, kuten minä, asemasi on tietysti paljon yksinkertaisempi. Vähennä juoksevat kulut minimiin. Ota halpa prepaid-liittymä, kaikki maksulliset extrapalvelut, kuten tv-kanavapaketit yms pois. Nyt sinulla on aikaa käydä torilla ostamassa tuoreita ja HALPOJA vihanneksia ja hedelmiä. Älä siis tee kompromisseja terveellisen ruokavalion suhteen. Nauti luonnosta, jos olet niin onnekas, että asut isommassa kaupungissa, ota selvää ilmaisista kursseista, konserteista, taidenäyttelyistä, kirjastoista jne. Keksi itsellesi jotain mielenkiintoista ohjelmaa jokaiselle viikolle. Jos et tiedä mikä sinua kiinnostaa tai mistä aloittaa, älä mieti liikaa vaan kokeile rohkeasti kaikkea. Myös vapaaehtoistyö on palkitsevaa ja mieltä avartavaa. Kaikkea hyvää sinulle!

On todella eri asia olla työttömänä peruspäivärahalla kuin ansiosidonnaisella. Perheelliselle peruspäiväraha on täysin riittämätön!

Alkuvaihe työttömyydessä on varmaakin hankalin tai täsmällisemmin se vaihe kun huomaa, ettei saakkaa koulutusta vastaava työtä. Nykyään työttömiä on paljon, joten et ole poikkeus. Monet painiskelevat saman asian parissa.

Kannattaa miettiä itsensä kehittämistä, esim. opiskelun uudelleen aloittamista, jos se on mahdollista ylipäänsä. Alkoholiin ei kannata murheita upottaa, se pahentaa vain asioita.

Työttömänä täällä. Yksinelävä nainen 51- vuotias. Alussa ajattelin, että maailma loppuu siihen, kun työt loppuivat.  Mutta nyt ajatusmaailma on muuttunut, ei ole minun vika että minut potkittiin pois töistä. Tiedän, että toimeentuloni tulee olemaan minimaalinen, mutta toisaalta saan omaa aikaa sekä rauhoitttumista oravanpyörästä. Omituista, mutta ajattelen tulevaisuutta rauhallisin mielin. Saan nukkua pitkästä aikaa aamulla rauhassa ja tehdä mitä mielin. Uskon vakaasti,että elämä kantaa.

Mullakin oli ennen tuo usko, että elämä kantaa, mutta menetin sen. Sain työtä hetkeksi omaa koulutustani vastaavassa paikassa mutta oma tehtäväni ei ollut kuitenkaan koulutuksen mukainen. Aina sanotaan, että kunhan saat jalan firman oven väliin, niin hommatkin pikkuhiljaa muuttuvat koulutusta vastaaviksi. Juu, ei. Ei mitään mahdollisuuksia tuollaiseen. Olen kokenut pienessä ajassa niin monta pettymystä työelämän suhteen, etten oikein enää jaksa uskoa mihinkään. Luottamus jotenkin mennyt koko työelämään ja rekrytointisysteemeihin. Surullista, mutta kohdallani niin totta. Vain oma perhe saa mut jaksamaan, jos sitä ei olisi, niin olisin jo täysin syrjäytynyt ja masiksessa. Mitään iloa en ole työelämästä saanut moneen vuoteen. Huomaan myös yhä enemmän kyseenalaistavani koko suomalaisen yhteiskunnan työkeskeisyyden, kun se työ on omalle kohdalleni tuonut niin paljon negatiivista. Myöskin ajatus, että "kouluttautuminen kannattaa aina" on mielestäni lähinnä koominen, mitä hemmetin järkeä on korkeakoulutettuna taistella olemattomista työpaikoista joko liian kokemattomana omalle alalle tai ylikoulutettuna kaupan kassalle...Olen lähellä luovuttamista, ja sekin jotenkin tuntuu melkein helpotukselta! ap

Voin samastua ap:n tuntemuksiin, tosin itselläni fiilikset menevät aika vuoristorataa. On hyviä päiviä, jolloin uskon itseeni ja työpaikan löytymiseen ja sitten taas päiviä, jolloin olen ahdistunut ja varma, etten koskaan työllisty. Olen alle nelikymppinen valtiotieteiden tohtori, työkokemusta tutkimuksen lisäksi valtionhallinnon asiantuntijahommista. Nyt olen jo vuoden hakenut töitä, ja aika epätoivoiselta tuntuu kun joka paikkaan on vähintään 50 hakijaa, usein yli 100. Ja tohtoreita 3000 tälläkin hetkellä työttömänä, eli eipä koulutustakaan autuaaksi tee. Onneksi taloudellista huolta ei ole ja minulla on pienet lapset, joten toimettomaksi en itseäni koe. Lisäksi aloitin ammattiin valmistavat opinnot avoimessa. En tiedä teenkö koskaan loppuun, koska hieman hullulta tuntuu taas opiskella uutta tutkintoa, mutta onpahan virikettä aivoille ja ei kai opiskelu koskaan hukkaan mene. Paljon tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville, meitä on paljon ja koko ajan näyttäisi lisää tulevan.

Huippuammattilaisille on aina töitä. Mieti siis miksi et ole huippuammattilainen.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 08:52"]

Yritä miettiä roolejasi: mitä kaikkea muuta olet, millä kaikilla muilla elämänalueilla sinulla on onnistumisen kokemuksia ja voisiko niitä lisätä. Myös hengellinen pohdinta auttaa, jos siihen on taipumusta.

[/quote]

anteeksi, vahingossa alapeukku, yritin peukuttaa.

Eipä ole kaikille huippuammattilaisillekaan töitä tällä hetkellä. Ja miten tuo huippuammattilaisuus sitten oikein määritellään? Että tässä pitäisi nyt sitten miettiä miksi en ole jotakin mitä en oikein edes tunnista kovin selkeästi. Kyllä tässä maassa pitäisi olla töitä ihan kaikenlaisille tekijöille, vastavalmistuneille, kokeneille, suorittavan tason tekijöille, korkeakoulutetuille. Mutta kun ei vaan ole. Sitten joku vielä katsoo asiakseen lisätä löylyä toisen tuskaan näissä asioissa. Huipputyperää!

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:10"]

Huippuammattilaisille on aina töitä. Mieti siis miksi et ole huippuammattilainen.

[/quote]

Oletko tullut ajatelleeksi, etteivät kaikki ihmiset millään voi olla "huippuammattilaisia"? Millainen olisi yhteiskunta, jossa kaikille olisi "huipputyöpaikkoja" tarjolla? Kerro ihmeessä, kiinnostaa. T: se työtön VTT (nro 30)

Tilanne on nykyään surkea työllistymisen osalta Suomessa, edes korkeakoulutus ei takaa mitään työmarkkinoilla. Suhteet näköjään nykyään ratkaisevat. Ei tarvitse mennä kauas historiassa taakse päin, kun pelkillä yo-paperilla sai pysyvän duunin.  

PS. On todella hävytöntä, että nepotismia esiintyy julkisella sektorilla niinkin paljon. Julkitulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:10"]

Huippuammattilaisille on aina töitä. Mieti siis miksi et ole huippuammattilainen.

[/quote]

Oletko tullut ajatelleeksi, etteivät kaikki ihmiset millään voi olla "huippuammattilaisia"? Millainen olisi yhteiskunta, jossa kaikille olisi "huipputyöpaikkoja" tarjolla? Kerro ihmeessä, kiinnostaa. T: se työtön VTT (nro 30)

[/quote]

Hyvin usein omasta mielestään huippuammattilainen on sellainen, jolla on käynyt työelämässä hyvä tuuri, tai sellainen, joka on työllistynyt suhteilla. Niitä oikeasti huippuammattilaisia on todella vähän ja kokemusteni mukaan heillä ei ole tarvetta pönkittää itsetuntoaan huutelemalla omaa erinomaisuuttaan keskustelupalstoilla.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:10"]

Huippuammattilaisille on aina töitä. Mieti siis miksi et ole huippuammattilainen.

[/quote]

Oletko tullut ajatelleeksi, etteivät kaikki ihmiset millään voi olla "huippuammattilaisia"? Millainen olisi yhteiskunta, jossa kaikille olisi "huipputyöpaikkoja" tarjolla? Kerro ihmeessä, kiinnostaa. T: se työtön VTT (nro 30)

[/quote]

Hyvin usein omasta mielestään huippuammattilainen on sellainen, jolla on käynyt työelämässä hyvä tuuri, tai sellainen, joka on työllistynyt suhteilla. Niitä oikeasti huippuammattilaisia on todella vähän ja kokemusteni mukaan heillä ei ole tarvetta pönkittää itsetuntoaan huutelemalla omaa erinomaisuuttaan keskustelupalstoilla.

[/quote]

Tämä on niin totta! Samaan kastiin kuuluvat nämä "kyllä hyvälle tekijälle aina töitä löytyy" -huutelijat. Vaikka luulisi, että perusfiksu ihminen, joka seuraa uutisia tajuaisi, että työtilanne on tällä hetkellä aika jäätävä todella monella alalla. Mutta ei. Ilmeisesti asiaa on mahdotonta sisäistää jos ei ole itse työttömyyttä tai työnhaun epätoivoa kokenut.

Irtisanouduin keväällä itse vakituisesta työsuhteesta, koska työpaikan ilmapiiri oli niin kamala, että yli puolet kollegoista sairaslomalla ahdistuksen takia eikä mitään mahdollisuutta korjata tilannetta. Luulin työllistyväni helposti uudelleen. Paskanmarjat. Edelleen työttömänä ja voin sanoa, että mulla ei koskaan ole mennyt näin huonosti. Olen masentunut ja tuntuu, etten jaksa enää yhtään "ei kiitos "-viestiä sähköpostiin. Mainittakoon vielä, että olen alalla, jolla on mahdollista hakea hyvin erilaisiin tehtäviin ja olen ahkerasti hakenutkin. Joten ap, et todellakaan ole yksin!! Toivon vaan, että tämä vaihe olisi elämässäni mahdollisimman nopsasti ohi.

Itsellänikin pitkähkö työura takana ja akuutti YT-uhka päällä. Omaa asennoitumistani mahdolliseen työttömyyteen helpottaa se, että olen menettänyt veronmaksuhalukkuuteni tässä yhteiskunnassa totaalisesti. Julkisen sektorin sikailu, korruptio ja nepotismi puhumattakaan lukemattomista käsittämättömän typeristä tavoista joilla valtio tuhlaa kansalaisiltaan varastamaansa rahaa ovat saaneet minut melkeinpä odottamaan tulevaa työttömyyttä. Eletään sitten vaihteeksi itse verovaroilla jos kerran ei työpanos 4:llä alkavan iän vuoksi enää firmoille kelpaa ja nostetaan edes hieman niitä verorahoja takaisin omaan käyttöön joita olen vuosien saatossa ehtinyt maksaa.

Suomeen olisi hyvä perustaa oma työttömien puolue, niin saataisiin asioihin muutosta. Työ on jokaisen ihmisen perusoikeus.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:46"]

Suomeen olisi hyvä perustaa oma työttömien puolue, niin saataisiin asioihin muutosta. Työ on jokaisen ihmisen perusoikeus.

[/quote]

Niin mihin tarkalleen ajattelet, että tuollainen puolue saisi muutosta? Sori että olen kyyninen, mutta oikeesti: työttömien puolue???