On varmasti helpotus olla lapseton.
Ei tarvitse koko ajan miettiä mitä jättää lapsille perinnöksi, etenkin näin pienipalkkaisena ei itse pysty yhtään ostelemaan mitään itselleen tai nauttimaan elämästä kun hampaat irvessä yrittää säästää että jotain jäisi perinnöksi lapsille. Ja perheessä ollut sairauksia, työttömyyttä yms siksi tämä pienituloisuus, se ei ole ollut oma valinta.
Kommentit (9)
On helpotus olla lapseton, kun ei ole koskaan halunnut lapsia. Omaisuuteni olen testamentannut sisarusteni lapsille.
Nykyisen elinajanodotteen mukaisesti lapsesi ovat noin 60 vuotiaita kun sinusta aika jättää, joten ehkä kannattaisi murehtia hieman ajankohtaisempia ongelmia.
PS. Lapsettomana ongelma on se, että kenelle jättää perinnön.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 09:57"]
Nykyisen elinajanodotteen mukaisesti lapsesi ovat noin 60 vuotiaita kun sinusta aika jättää, joten ehkä kannattaisi murehtia hieman ajankohtaisempia ongelmia.
PS. Lapsettomana ongelma on se, että kenelle jättää perinnön.
[/quote]
Tuskin ovat koska silloin olisin itse yli 100v.
Onhan se mukavaa, ettei tarvitse tuollaisesta asiasta stressata. Jos rahaa jää jonkun perittäväksi, se tarkoittaa vain sitä, että olen tehnyt liikaa töitä.
En minäkään nyt oikein ymmärtänyt, miten aloituksen asiat liittyivät toisiinsa. Mietitkö useinkin sitä, milloin kuolet? Oisko tässä välissä aika vähän elääkin?
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 09:57"]
PS. Lapsettomana ongelma on se, että kenelle jättää perinnön.
[/quote]
Eikä ole. On lukemattomia hyväntekeväisyyskohteita, joille voi testamentata omaisuutensa. Sen kuin vain valitsee itselleen läheisimmän. Olen juuri harkitsemassa testamentin tekoa, ja mieheni jälkeen, siis jos hän kuolee minua ennen, haluaisin omaisuuteni menevän eläinsuojelulle.
On tosiaan helpotus olla lapseton. Tosin se, ettei tarvitse jättää perintöä, on näiden helpotuksen aiheiden listalla aika alhaalla. Ykkösenä ainakin minulla on se, ettei tarvitse olla lopun elämäänsä vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista, vaan voi tehdä elämällään, mitä itse haluaa.
Nyt en ihan ymmärrä. Olipa siinä monta asiaa jotka ei liity millään toisiinsa.
Ensinnäkään ei todellakaan kaikki ole onnellisia jos ei voi saada lapsia.
Toiseksi miksi pitäs ressata siitä mitä jää perinnöksi lapsille. Eiköhän sitä ole tärkeämpääkin miettimistä ja murehtimista tuolla ikää.
Suurin osa Suomessa asuvista perheistä on pienitulosia. Elämä vain on sellasta ettei se raha riitä ja sitä joutuu miettimään mihin sen vähän käyttää. Eikä kovin monikaan selviä ilman vaikeuksia tästä elämästä se kuinka noita vaikeuksia oppii kestämään on sitten eri asia.
Kaikilla vain ei ole voimavaroja kestää niitä sairautta, omaisen menettämistä ym. Mutta en usko että tässä maassa on montaakaan perhettä joka ei joudu kohtaamaan vastoinkäymisiä. Se vain on elämää. Mutta vastoinkäymisillä on tapana vahvistaa ja kasvattaa meitä.
Kannustakaa niitä lapia opiskelemaan sillä se on se paras tie edes kohtuulliseen elämäntasoon. (Vaikka nämä lama-ajat vaikeuttavatkin sitä)