Lue keskustelun säännöt.
Mikä tässä terapiassa nyt sitten on sitä terapiaa??
ptsd
16.09.2021 |
Olen käynyt toista vuotta terapiassa ja vaihtanut jo kerran terapeuttia (ja terapiasuuntausta). En vain tajua koko touhua. Todella tahdoin terapiaan, mutta en kerta kaikkiaan saa siitä mitään irti. Käsitykseni olivat aivan toisenlaisia. Olen kuullut lähipiiristä niin hyviä kokemuksia, että en käsitä, mikä vika mussa sitten on, kun en koe mitään tuollaista. Kuten, että oikein odotetaan, että saa kertoa terapeutille jotain tai että ylipäänsä suhtaudutaan terapeuttiin kiintymyksellä ja ilolla. Olen kuullut näkemyksiä sekä psykodynaamisesta että muista suuntauksista.
Itse olin kognitiivisessa ja pidin sitä naurettavana pelleilynä, jossa vain täytettiin lomakkeita ja terapeutti laski prosenttiosuuksia kuinka sitä ja tätä olen. Nyt olen psykodynaamisessa ja nyt tuntuu, että sentään saan itse puhua eikä tarvitse kuunnella terapeutin opetusmonologeja. Mutta en saa mitään vastetta. Terapeutti kyselee kyllä asioista, mutta ei suoraan, ja yrittää välillä kertoa jonkin asiaan liittyvän kokemuksen/tiedon/tms. Mutta tuntuu, että olen vain yksin ja en koskaan koe oloani paremmaksi terapiasta lähtiessä. Koen oloni vain turhautuneeksi ja olen yhä varmempi, että mua ei voi auttaa, koska en kerta kaikkiaan tajua, miten tämä jutustelu on terapiaa. Milloin se terapiatyö alkaa, mitä se sitten oikeasti on ja miksi sitä ei tapahdu mulle? En ilmeisesti osaa muodostaa minkäänlaista kiintymyssuhdetta terapeuttiini. En osaa pitää häntä ihmeellisenä, kuten muut ilmeisesti pitävät omia terapeuttejaan. En koe yhteyttä, ystävyyttä tai että mua ymmärretään ja tuetaan. Koen vain olevani jotenkin viallinen, kun en reagoi tähän "terapiaan" kuten muut tuntemani ihmiset.
Kommentit (43)
Vaikuttaa että olet pihalla omasta elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos on prosessi, joka tapahtuu omassa päässä ja siihen tarvitaan itsereflektointikykyä. Ehkä terapiat eivät sovi sinulle.
Mulla on selkeitä vaikeuksia, joihin tarvitsen apua ja olen hyvä itsereflektiossa. Mulle on vain epäselvää, miten keskusteluapu oikeastaan muka auttaa. Pyöritän samoja ongelmia vuodesta toiseen enkä kykene etenemään niissä ja siksi olen hakeutunut terapiaan. Mutta tuntuu, että terapiassakin vain samaa asioiden pyörittäminen ja pohtiminen jatkuu ilman, että mikään ongelma varsinaisesti ratkeaa sillä, että jutustelen jollekin ajatuksistani. Vastauksia terapeutti ei kerro, sen tiedän, mutta en koe, että hän auttaisi mua itseänikään löytämään niitä.
Parannuin masennuksesta käytyäni ratkaisukeskeisessä pari vuotta. En tiedä paransiko terapia vai aika, mutta olin valmis maksamaan, jollekulle joka kesti negatiivisuuteni suodattomattomana. Jos sinulla ei ole traumoja tai muita mt-ongelmia, life coach tmv. voisi olla sopivampi.
Näin käy, kun menee terapiaan muodin vuoksi, kun kaveritkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykodynaaminen terapia on juuri sitä asioiden (loputonta) setvimistä ja se toimii lähinnä traumataustalla. Kognitiivinen terapia on kyllä kaikkea muuta kuin papereiden täyttöä, ehkä ymmärsit väärin sen mitä sinulta odotettiin? Ehkä et kuitenkaan ole terapiaprosessiin nyt valmis. Ehkä odotit, että terapeutti poistaa sun ongelmat? Itse se täytyy tehdä, terapeutti vain auttaa ja tukee sun omaa työskentelyä.
Kokeile ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, sekin tosin toimii vain jos sinulla on jokin tavoite terapian suhteen. Tekstisi perusteella vaikuttaa, että käy terapiassa terapian takia ilman mitään päämäärää tai tavoitetta. Ei mikään ihme, ettei tuloksia tule.
Ei kukaan ulkopuolinen voi luoda merkitystä elämääsi, jos itselläsi ei ole tavoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia on juuri sitä asioiden (loputonta) setvimistä ja se toimii lähinnä traumataustalla. Kognitiivinen terapia on kyllä kaikkea muuta kuin papereiden täyttöä, ehkä ymmärsit väärin sen mitä sinulta odotettiin? Ehkä et kuitenkaan ole terapiaprosessiin nyt valmis. Ehkä odotit, että terapeutti poistaa sun ongelmat? Itse se täytyy tehdä, terapeutti vain auttaa ja tukee sun omaa työskentelyä.
Tämä. Terapeutin suurin rooli on maksattaa sinua loputtomasti - ja tietysti manipuloida. Koko terapiahan on yksi iso näytelmä, jonka jokainen epäonnistuminen laitetaan _sinun_ viaksesi kliseisellä toteamuksella ”itse sun on työ tehtävä”. Jos ei itkettäisi, niin naurattaisi.
Ainoat tehoavat terapiamuodot ovat kovan tason traumaterapia, ja psykedeeliavusteinen terapia, joka muuttaa tietoisuuden tilaa pysyvästi. Jälkimmäistä ei tietenkään vielä - jos koskaan - sääntö-Suomen takapajulassa saa.
Vierailija kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia on juuri sitä asioiden (loputonta) setvimistä ja se toimii lähinnä traumataustalla. Kognitiivinen terapia on kyllä kaikkea muuta kuin papereiden täyttöä, ehkä ymmärsit väärin sen mitä sinulta odotettiin? Ehkä et kuitenkaan ole terapiaprosessiin nyt valmis. Ehkä odotit, että terapeutti poistaa sun ongelmat? Itse se täytyy tehdä, terapeutti vain auttaa ja tukee sun omaa työskentelyä.
Eihän fysioterapiaankaan mennä vain itse venyttelemään fysioterapeutin katsoessa vierestä. Kyllä sen terapeutin pitäisi auttaa asiakasta etsimään ongelmat, ja ohjaamalla oikeaan suuntaan. Ymmärsin että ap on nyt kuin fysioterapeutin asiakas joka on laitettu vain itse venyttelemään, ilman että terapeutti olisi siinä hänelle apuna tai neuvoisi mistä kannattaisi aloittaa ja miten.
Itselläni on vastaavia kokemuksia, olen käynyt useammalla terapeutilla mutta en saanut mitään irti siitä että terapeutti vaan kuuntelee ja sanoo sitten jotain itsestäänselvyyksiä.
Ehkä terapia sopii paremmin ihmisille jotka eivät osaa itse kyseenalaistaa asioita tai käydä sisäistä dialogia, mutta ainakin itse koen että en saanut näistä yhtään mitään irti verrattuna siihen että olisin samoja asioita pyöritellyt itsekseni - yksikään terapeutti ei löytänyt näkökulmia joita en olisi jo ajatellut tai kysymyksiä joita en olisi pohtinut. Koin vain hyvin turhauttavaksi puhua asioistani ja saada vastineeksi jotain jonka olin itse keksinyt jo vuosia sitten.
Fysioterapiaesimerkkiä käyttäen, sama kuin menisi etsimään apua pääkipuun ja saisi avuksi vain kehotuksen "oletko kokeillut venytellä niskaa?" (ja olisit tietysti kokeillut jo kaikki mahdolliset löytämäsi venyttelytekniikat vuosia sitten ilman apua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muakaan terapia auttanut, koska osasin ja tiesin sen kaiken jo itse, eikä ongelma ollut siinä etten olisi osannut tai tiennyt. Jos en olisi ymmärtänyt ajatella silät tai tältä kantilta, niin olisi voinut auttaakin, mutta sen kaiken jo moneen kertaan miettinyt, eikä terapeutit onnistuneet tuomaan mitään uutta.
Nimerkki viittaisi siihen, että ap:lla on traumatausta ja ptsd-diagnoosi. Oletko yrittänyt puhua traumoistasi terapiassa? Miltä se on tuntunut? Pystytkö ilmaisemaan tunteita terapiassa?
Ja sano ihmeessä tuo kaikki mieltäsi painava terapeutille. Se olisi hänellekin tärkeää tietoa, että pystyy tarvittaessa muuttamaan toimintaansa. Tai jos sun traumat liittyvät kiintymysuhteisiin ja ovat johtaneet siihen, ettet pysty luomaan läheisiä suhteita oikein kehenkään, niin näiden ajatusten ja kokemusten läpikäyminen juuri on sitä terapiaa. Nämä kaikki traumojen tuomat ongelmat tulevat näkymään myös terapiasuhteessa. Taumataustaiselle yksi terapian tärkeimmistä anneista on se, että yrittää luoda tervettä ja turvallista ihmissuhdetta terapeuttiin (ehkä ensimmäistä tällaista ihmissuhdetta koko elämäsi aikana). Se ei tule helpolla. Tyypillistä on, että aluksi sitä yrittää suojella itseään kaikin keinoin ja pitää terapeutin etäällä. Terapia alkaa vaikuttamaan siinä vaiheessa jos/kun uskaltaa laskea suojausta ja asettaa itsensä alttiiksi.
T. Traumataustan takia terapiassa onnistuneesti käynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia on juuri sitä asioiden (loputonta) setvimistä ja se toimii lähinnä traumataustalla. Kognitiivinen terapia on kyllä kaikkea muuta kuin papereiden täyttöä, ehkä ymmärsit väärin sen mitä sinulta odotettiin? Ehkä et kuitenkaan ole terapiaprosessiin nyt valmis. Ehkä odotit, että terapeutti poistaa sun ongelmat? Itse se täytyy tehdä, terapeutti vain auttaa ja tukee sun omaa työskentelyä.
Eihän fysioterapiaankaan mennä vain itse venyttelemään fysioterapeutin katsoessa vierestä. Kyllä sen terapeutin pitäisi auttaa asiakasta etsimään ongelmat, ja ohjaamalla oikeaan suuntaan. Ymmärsin että ap on nyt kuin fysioterapeutin asiakas joka on laitettu vain itse venyttelemään, ilman että terapeutti olisi siinä hänelle apuna tai neuvoisi mistä kannattaisi aloittaa ja miten.
Itselläni on vastaavia kokemuksia, olen käynyt useammalla terapeutilla mutta en saanut mitään irti siitä että terapeutti vaan kuuntelee ja sanoo sitten jotain itsestäänselvyyksiä.
Ehkä terapia sopii paremmin ihmisille jotka eivät osaa itse kyseenalaistaa asioita tai käydä sisäistä dialogia, mutta ainakin itse koen että en saanut näistä yhtään mitään irti verrattuna siihen että olisin samoja asioita pyöritellyt itsekseni - yksikään terapeutti ei löytänyt näkökulmia joita en olisi jo ajatellut tai kysymyksiä joita en olisi pohtinut. Koin vain hyvin turhauttavaksi puhua asioistani ja saada vastineeksi jotain jonka olin itse keksinyt jo vuosia sitten.
Fysioterapiaesimerkkiä käyttäen, sama kuin menisi etsimään apua pääkipuun ja saisi avuksi vain kehotuksen "oletko kokeillut venytellä niskaa?" (ja olisit tietysti kokeillut jo kaikki mahdolliset löytämäsi venyttelytekniikat vuosia sitten ilman apua).
Olet harvinaisen jääräpäinen, kun edelleen haikailet terapian perään, kun et sitä näytä tarvitsevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia on juuri sitä asioiden (loputonta) setvimistä ja se toimii lähinnä traumataustalla. Kognitiivinen terapia on kyllä kaikkea muuta kuin papereiden täyttöä, ehkä ymmärsit väärin sen mitä sinulta odotettiin? Ehkä et kuitenkaan ole terapiaprosessiin nyt valmis. Ehkä odotit, että terapeutti poistaa sun ongelmat? Itse se täytyy tehdä, terapeutti vain auttaa ja tukee sun omaa työskentelyä.
Eihän fysioterapiaankaan mennä vain itse venyttelemään fysioterapeutin katsoessa vierestä. Kyllä sen terapeutin pitäisi auttaa asiakasta etsimään ongelmat, ja ohjaamalla oikeaan suuntaan. Ymmärsin että ap on nyt kuin fysioterapeutin asiakas joka on laitettu vain itse venyttelemään, ilman että terapeutti olisi siinä hänelle apuna tai neuvoisi mistä kannattaisi aloittaa ja miten.
Itselläni on vastaavia kokemuksia, olen käynyt useammalla terapeutilla mutta en saanut mitään irti siitä että terapeutti vaan kuuntelee ja sanoo sitten jotain itsestäänselvyyksiä.
Ehkä terapia sopii paremmin ihmisille jotka eivät osaa itse kyseenalaistaa asioita tai käydä sisäistä dialogia, mutta ainakin itse koen että en saanut näistä yhtään mitään irti verrattuna siihen että olisin samoja asioita pyöritellyt itsekseni - yksikään terapeutti ei löytänyt näkökulmia joita en olisi jo ajatellut tai kysymyksiä joita en olisi pohtinut. Koin vain hyvin turhauttavaksi puhua asioistani ja saada vastineeksi jotain jonka olin itse keksinyt jo vuosia sitten.
Fysioterapiaesimerkkiä käyttäen, sama kuin menisi etsimään apua pääkipuun ja saisi avuksi vain kehotuksen "oletko kokeillut venytellä niskaa?" (ja olisit tietysti kokeillut jo kaikki mahdolliset löytämäsi venyttelytekniikat vuosia sitten ilman apua).
Tämä! Kyllä terapialta odottaa jotain muutakin kuin synkkää yksinpuhelua. Jokin vuorovaikutus täytyy olla, että terapiasta voisi olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia on juuri sitä asioiden (loputonta) setvimistä ja se toimii lähinnä traumataustalla. Kognitiivinen terapia on kyllä kaikkea muuta kuin papereiden täyttöä, ehkä ymmärsit väärin sen mitä sinulta odotettiin? Ehkä et kuitenkaan ole terapiaprosessiin nyt valmis. Ehkä odotit, että terapeutti poistaa sun ongelmat? Itse se täytyy tehdä, terapeutti vain auttaa ja tukee sun omaa työskentelyä.
Eihän fysioterapiaankaan mennä vain itse venyttelemään fysioterapeutin katsoessa vierestä. Kyllä sen terapeutin pitäisi auttaa asiakasta etsimään ongelmat, ja ohjaamalla oikeaan suuntaan. Ymmärsin että ap on nyt kuin fysioterapeutin asiakas joka on laitettu vain itse venyttelemään, ilman että terapeutti olisi siinä hänelle apuna tai neuvoisi mistä kannattaisi aloittaa ja miten.
Itselläni on vastaavia kokemuksia, olen käynyt useammalla terapeutilla mutta en saanut mitään irti siitä että terapeutti vaan kuuntelee ja sanoo sitten jotain itsestäänselvyyksiä.
Ehkä terapia sopii paremmin ihmisille jotka eivät osaa itse kyseenalaistaa asioita tai käydä sisäistä dialogia, mutta ainakin itse koen että en saanut näistä yhtään mitään irti verrattuna siihen että olisin samoja asioita pyöritellyt itsekseni - yksikään terapeutti ei löytänyt näkökulmia joita en olisi jo ajatellut tai kysymyksiä joita en olisi pohtinut. Koin vain hyvin turhauttavaksi puhua asioistani ja saada vastineeksi jotain jonka olin itse keksinyt jo vuosia sitten.
Fysioterapiaesimerkkiä käyttäen, sama kuin menisi etsimään apua pääkipuun ja saisi avuksi vain kehotuksen "oletko kokeillut venytellä niskaa?" (ja olisit tietysti kokeillut jo kaikki mahdolliset löytämäsi venyttelytekniikat vuosia sitten ilman apua).
Tämä! Kyllä terapialta odottaa jotain muutakin kuin synkkää yksinpuhelua. Jokin vuorovaikutus täytyy olla, että terapiasta voisi olla apua.
Eikä todellakaan mitä tahansa vuorovaikutusta, vaan juurikin kärsimystä vähentävää vuorovaikutusta! Jos se ei toimi, on vika terapeutin ammattitaidossa, ei asiakkaassa! Muussa tapauksessa jokainen varmasti juttelisi naapurin Pirjolle ihan ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia on juuri sitä asioiden (loputonta) setvimistä ja se toimii lähinnä traumataustalla. Kognitiivinen terapia on kyllä kaikkea muuta kuin papereiden täyttöä, ehkä ymmärsit väärin sen mitä sinulta odotettiin? Ehkä et kuitenkaan ole terapiaprosessiin nyt valmis. Ehkä odotit, että terapeutti poistaa sun ongelmat? Itse se täytyy tehdä, terapeutti vain auttaa ja tukee sun omaa työskentelyä.
Tämä. Terapeutin suurin rooli on maksattaa sinua loputtomasti - ja tietysti manipuloida. Koko terapiahan on yksi iso näytelmä, jonka jokainen epäonnistuminen laitetaan _sinun_ viaksesi kliseisellä toteamuksella ”itse sun on työ tehtävä”. Jos ei itkettäisi, niin naurattaisi.
Ainoat tehoavat terapiamuodot ovat kovan tason traumaterapia, ja psykedeeliavusteinen terapia, joka muuttaa tietoisuuden tilaa pysyvästi. Jälkimmäistä ei tietenkään vielä - jos koskaan - sääntö-Suomen takapajulassa saa.
Niin tämä❣️Jumalattoman kallis roolileikki ilman kosketusta todellisuuteen.
Minustakin tuntui pitkään, että psykoterapia on pelkkää juttelua. Nyt kun toinen vuosi on meneillään, havahduin siihen, että olen päässyt asioiden käsittelyssä eteenpäin. Mitään yksinpuhelua terapia ei ole ollut, mutta psykodynaaminen suuntaus on sitä että itse vie keskustelua ja valitsee aiheet. Terapeutti sitten tarttuu niihin sopivissa väleissä ja ainakin minun tapauksessani esittää todella hyviä kysymyksiä, joiden kautta minä sitten pohdin, miksi jokin asia herättää tiettyjä tunteita tai miksi käyttäydyn tietyllä tavalla.
Omat traumani ovat seksuaalinen hyväksikäyttö ja perheen alkoholismi. Aina emme todellakaan puhu näistä. Avain on siinä, että minä puhun aina siitä aiheesta, joka jollain tapaa on mielen päällä enemmän kuin muut asiat. Siis jopa ihan arkisia asioita. Ja sieltä paljastuu ajatus- ja käytösmalleja, jotka juontaa juurensa niihin traumoihin. Näin niitä päästään käsittelemään.
ptsd kirjoitti:
Mulla on selkeitä vaikeuksia, joihin tarvitsen apua ja olen hyvä itsereflektiossa. Mulle on vain epäselvää, miten keskusteluapu oikeastaan muka auttaa. Pyöritän samoja ongelmia vuodesta toiseen enkä kykene etenemään niissä ja siksi olen hakeutunut terapiaan. Mutta tuntuu, että terapiassakin vain samaa asioiden pyörittäminen ja pohtiminen jatkuu ilman, että mikään ongelma varsinaisesti ratkeaa sillä, että jutustelen jollekin ajatuksistani. Vastauksia terapeutti ei kerro, sen tiedän, mutta en koe, että hän auttaisi mua itseänikään löytämään niitä.
Samaistun tähän! Tämän takia kokeilin viimeksi kuvataideterapiaa ja koin sen paljon mielekkäämmäksi, koska sain nähdä miten ajatukseni liikkuvat. Nyt teen sitä itsekseni kotona. Mitään ratkaisuja sekään ei anna, mutta tuo esiin paremmin asioita, joita en keskustelussa sanoisi. ”Kuva on kuin tuhat sanaa”
Vierailija kirjoitti:
Nimerkki viittaisi siihen, että ap:lla on traumatausta ja ptsd-diagnoosi. Oletko yrittänyt puhua traumoistasi terapiassa? Miltä se on tuntunut? Pystytkö ilmaisemaan tunteita terapiassa?
Ja sano ihmeessä tuo kaikki mieltäsi painava terapeutille. Se olisi hänellekin tärkeää tietoa, että pystyy tarvittaessa muuttamaan toimintaansa. Tai jos sun traumat liittyvät kiintymysuhteisiin ja ovat johtaneet siihen, ettet pysty luomaan läheisiä suhteita oikein kehenkään, niin näiden ajatusten ja kokemusten läpikäyminen juuri on sitä terapiaa. Nämä kaikki traumojen tuomat ongelmat tulevat näkymään myös terapiasuhteessa. Taumataustaiselle yksi terapian tärkeimmistä anneista on se, että yrittää luoda tervettä ja turvallista ihmissuhdetta terapeuttiin (ehkä ensimmäistä tällaista ihmissuhdetta koko elämäsi aikana). Se ei tule helpolla. Tyypillistä on, että aluksi sitä yrittää suojella itseään kaikin keinoin ja pitää terapeutin etäällä. Terapia alkaa vaikuttamaan siinä vaiheessa jos/kun uskaltaa laskea suojausta ja asettaa itsensä alttiiksi.
T. Traumataustan takia terapiassa onnistuneesti käynyt
Mulle kävi niin, että kun yritin alkaa luottaa terapeuttiin puolen vuoden käyntien jälkeen, ja yhden session aikana itkin kunnolla, hän päätti ettei enää voi työskennellä kanssani vaan minun pitää löytää eri suuntauksen terapeutti. Hän lopetti terapian siihen paikkaan. Että hyvinpa kannatti asettaa itsensä alttiiksi ja laskea suojausta...
Pari kertaa on myös keskusteluapua antanut taho (ei virallinen terapia vaan esim ythsn psykologi) varoittamatta jäänyt pois töistä, minulle on vain sanottu ajanvarauksesta ettei aikoja enää saa mutta voin myöhemmin kokeilla jollekin toiselle.
Itseasiassa jokainen yritys saada apua (minulla oli traumaattinen lapsuus jossa minut jätettiin täysin yksin selviämään) on vain päätynyt vahvistamaan hylkäämisen traumaa, ja ajatusta että minun pitää pärjätä yksin eikä keneenkään voi luottaa. Ainoan avun olen saanut self-help kirjoista ja blogeista, sekä [suomessa laiton joten en mainitse]-itseterapiasta.
Se toinen joka ei ole terapiasta ikinä mitään kokenut saavansa. Ja kyllä, ilmeisesti olen tyhmä jääräpää kun olen useamman kerran yrittänyt
Onnea, olet immuuni manipulaatiolle!
Ehkä et tarvitse psykoterapiaa, vaan mahdollisesti jotain muuta apua elämäntilanteesi selkiyttämiseen?
Yleensä terapiaan menevällä on itsellään selkeästi jotain vaikeuksia, joista hän haluaa päästä eroon ja on valmis tekemään paljon psyykkistä työtä.
Minun kohdallani vasta kognitiivinen psykoterapia toi avun.