Pitääkö lapsi pakottaa olemaan vanhemman uuden kumppanin kanssa?

Vastaan panevien teinien autoon kannosta tulee kyllä hauska mielikuva. Onnea vaan yritykseen.

Aikuinen asettaa, joo, rajat. Mutta ei kuka tahansa aikuinen, vaan se aikuinen, joka on lapsesta vastuussa. Eli tässä tapauksessa se lapsen oma vanhempi/huoltaja päättää, pitääkö lapsen viettää aikaa uuden kumppanin seurassa vai ei. Uudella kumppanillasi ei ole päätäntävaltaa tässä asiassa.

Tuossa tilanteessa pakottaminen vain hidastaa nuoren sopeutumista uuteen tilanteeseen, eikä hän tule ehkä koskaan hyväksymään kumppaniasi, jos hänet nyt pakotetaan viettämään aikaa hänen kanssaan.

Jos olisi kyse pikkulapsesta, joka tarvitsee lapsenvahtia, ja kumppanisi suostuisi lapsenvahdiksi, tilanne olisi täysin eri. Mutta se, että teini pakotetaan viettämään aikaa isän tai äidin "hoidon" kanssa, ei kuulosta hyvältä.

Lapset ei tykkää sun kumppanista. Ovat vihaisia isänsä puolesta. Miten sä et nyt tätä näe? Tunnet varmaan kuitenkin lapsesi aika hyvin.

Sitäpaitsi miesystäväsi ei tule puuttua tuolla lailla kurinpitoon. En ihmettele jos lapset ei hänestä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Nopeasti ei tullut ja mukavan tekemisen kautta. Vaan eivät hyväksy suhdetta, että olisi muita kuin omat perheenjäsenet, ja näin ollen eivät halua olla missään tekemisissä.

Mies on sitä mieltä, että minä asetan rajat, sanelen miten toimitaan ja vaikka kannan autoon - että lapset eivät saisi käyttää väärällä tavalla valtaa tällaisissa.

Ap

Mies siis sanoo, millaiset rajat sinun pitää lapsillesi asettaa? Silloinhan se on se mies, joka asettaa rajat, mutta pakottaa sinut kertomaan ne lapsillesi.

Sinä päätät rajat, ja ne rajat saavat ja voivat olla erilaiset kuin mies haluaa. Sinä asetat myös rajat miesystävällesi, suhteessa lapsiisi.

Oletko yhtään lukenut netistä esim psykologien neuvoja vastaavaan tilanteeseen? Kaikki ne aina neuvovat että biologinen vanhempi kasvattaa ja hoitaa kuripuolen. Miehesi ei tule puuttua lasten kasvatukseen. Sellainen on tuomittu epäonnistumaan.

Kannattaisikohan lasten isän nyt yrittää ratkaista tätä ongelmaa jostain muualta kuin pakon kautta? Jos haluaa niiden lasten kanssa viettää aikaa sitten kun he ovat täysi-ikäisiä? Äitinä sanoisin vaan lapsille, että kun isänne kanssa olette, hän määrää säännöt ja pyrkisin pysymään niin kaukana tuosta kuin mahdollista.

Onneksi olkoon, lapset muuttavat pian isälleen kokoaikaisesti. Sitten saat kähmiä kumppaniasi mielin määrin.

Viekö näkemystä?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisikohan lasten isän nyt yrittää ratkaista tätä ongelmaa jostain muualta kuin pakon kautta? Jos haluaa niiden lasten kanssa viettää aikaa sitten kun he ovat täysi-ikäisiä? Äitinä sanoisin vaan lapsille, että kun isänne kanssa olette, hän määrää säännöt ja pyrkisin pysymään niin kaukana tuosta kuin mahdollista.

Mitähän sä selität? Lue alotus ennen kun vastaat.

Uusi kumppanini (jonka kanssa emme siis asu yhdessä tms) meinaa että lapseni rajoittavat liikaa kaikkea, estävät käytöksellään meidän näkemiset ja olemiset täysin kun kieltäytyvät kaikesta eivätkä salli tätä miestä ollenkaan edes meille. He ovat mustasukkaisia minusta ja haluaisivat että on vaan oma perhe, olisi oma isänsä jne. Tätä on paljon käsitelty lasten kanssa. Heistä ero on ollut väärin ja ymmärrän lapsia hyvin. Tapaavat isää ja isälläkin omat kuvionsa ja suhteensa, meidän erosta on usea vuosi. Mutta lapset ovat erittäin vastaan että minulla olisi muuta. Uuden kumppanin mukaan lasten tulisi päästä yli ja eteenpäin, eivät saisi sanella minun elämääni ja kohdella häntä epälunnioittavaksi kieltämällä häneltä kaiken.

Ei pidä pakottaa. Pakottamisesta ei koskaan koidu mitään hyvää. Sillä vain pilaa ihmissuhteen lopullisesti.

Lapsetkin ovat ihmisiä. Heitä ei voi pakottaa hyväksymään (tai edes sietämään) vierasta henkilöä ja sillä sikari.

Ei tarvitse mennä vieraan kyytiin. Sen verran käytöstapoja pitää olla, että lapset sanovat vieraalle "päivää" ja "näkemiin."

Vierailija kirjoitti:

Uusi kumppanini (jonka kanssa emme siis asu yhdessä tms) meinaa että lapseni rajoittavat liikaa kaikkea, estävät käytöksellään meidän näkemiset ja olemiset täysin kun kieltäytyvät kaikesta eivätkä salli tätä miestä ollenkaan edes meille. He ovat mustasukkaisia minusta ja haluaisivat että on vaan oma perhe, olisi oma isänsä jne. Tätä on paljon käsitelty lasten kanssa. Heistä ero on ollut väärin ja ymmärrän lapsia hyvin. Tapaavat isää ja isälläkin omat kuvionsa ja suhteensa, meidän erosta on usea vuosi. Mutta lapset ovat erittäin vastaan että minulla olisi muuta. Uuden kumppanin mukaan lasten tulisi päästä yli ja eteenpäin, eivät saisi sanella minun elämääni ja kohdella häntä epälunnioittavaksi kieltämällä häneltä kaiken.

Toki on niin, että sinä olet pomo ja sinulla saa olla oma elämä. Sinä saat viettää aikaasi kenen kanssa haluat, eikä lapsillasi ole siihen sananvaltaa. Mutta älä pakota miestä osaksi heidän elämää.

Tuo, joka sanoi, että pakottamisesta ei koidu mitään hyvää.

Olen itse uusperheellinen.

Sehän on lastenkin koti joten heilläkin on sananvaltaa. Eikö riittäisi että mies kyläilee teillä kun lapset on sinulla, yhteiset tekemiset jne pistäisi nyt jäihin. Etenisi sitten lasten tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Uusi kumppanini (jonka kanssa emme siis asu yhdessä tms) meinaa että lapseni rajoittavat liikaa kaikkea, estävät käytöksellään meidän näkemiset ja olemiset täysin kun kieltäytyvät kaikesta eivätkä salli tätä miestä ollenkaan edes meille. He ovat mustasukkaisia minusta ja haluaisivat että on vaan oma perhe, olisi oma isänsä jne. Tätä on paljon käsitelty lasten kanssa. Heistä ero on ollut väärin ja ymmärrän lapsia hyvin. Tapaavat isää ja isälläkin omat kuvionsa ja suhteensa, meidän erosta on usea vuosi. Mutta lapset ovat erittäin vastaan että minulla olisi muuta. Uuden kumppanin mukaan lasten tulisi päästä yli ja eteenpäin, eivät saisi sanella minun elämääni ja kohdella häntä epälunnioittavaksi kieltämällä häneltä kaiken.

Siihen asti kun nuorin lapsesi täyttää 18, heidän täytyy olla elämäsi keskipiste, koska he alaikäisinä ovat riippuvaisia huoltajistaan. On aika hälyyttävää jos uusi kumppani ei tuota ymmärrä. Jos teillä olisi yhteisiä lapsia, hän varmaan olisi vauvallekin vihainen kun se vie liikaa sinun aikaasi etkä huomioi häntä tarpeeksi.

Lapsesi ovat myös olleet elämässäsi kauemmin kuin uusi suhteesi, heillä on suurempi oikeus aikaasi. Lisäksi olet heidän huoltajansi, laki velvoittaa sinya huolehtimaan heistä. Kysy maksaako uusi suhteesi sitten oikeudenkäyntikulusi kun joudut huoltajuuden laiminlyönnistä ongelmiin? Ehkä hän siten ymmärtää että lapsesi ovat perheesi, hän on vain suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi kumppanini (jonka kanssa emme siis asu yhdessä tms) meinaa että lapseni rajoittavat liikaa kaikkea, estävät käytöksellään meidän näkemiset ja olemiset täysin kun kieltäytyvät kaikesta eivätkä salli tätä miestä ollenkaan edes meille. He ovat mustasukkaisia minusta ja haluaisivat että on vaan oma perhe, olisi oma isänsä jne. Tätä on paljon käsitelty lasten kanssa. Heistä ero on ollut väärin ja ymmärrän lapsia hyvin. Tapaavat isää ja isälläkin omat kuvionsa ja suhteensa, meidän erosta on usea vuosi. Mutta lapset ovat erittäin vastaan että minulla olisi muuta. Uuden kumppanin mukaan lasten tulisi päästä yli ja eteenpäin, eivät saisi sanella minun elämääni ja kohdella häntä epälunnioittavaksi kieltämällä häneltä kaiken.

Siihen asti kun nuorin lapsesi täyttää 18, heidän täytyy olla elämäsi keskipiste, koska he alaikäisinä ovat riippuvaisia huoltajistaan. On aika hälyyttävää jos uusi kumppani ei tuota ymmärrä. Jos teillä olisi yhteisiä lapsia, hän varmaan olisi vauvallekin vihainen kun se vie liikaa sinun aikaasi etkä huomioi häntä tarpeeksi.

Lapsesi ovat myös olleet elämässäsi kauemmin kuin uusi suhteesi, heillä on suurempi oikeus aikaasi. Lisäksi olet heidän huoltajansi, laki velvoittaa sinya huolehtimaan heistä. Kysy maksaako uusi suhteesi sitten oikeudenkäyntikulusi kun joudut huoltajuuden laiminlyönnistä ongelmiin? Ehkä hän siten ymmärtää että lapsesi ovat perheesi, hän on vain suhde.

Sori kirjoitusvirheet, inhoan kosketusnäyttöjä.

Lasta ei pidä pakottaa olemaan kenenkään sellaisen kanssa jonka seurassa hän ei halua olla. Hyvää käytöstä uutta kumppania kohtaan voi edellyttää, eli täytyy puhua kohteliaasti ja muutenkin käyttäytyä kunnolla silloin kun ovat toistensa seurassa, ja sama tietysti toisinpäin, kumppanin on kohdeltava lapsia hyvin.

Jokin kohtuus olisi hyvä olla, esim. ruoka-aikana ollaan saman pöydän ääressä, mutta yleisesti ottaen lapsille tulisi antaa oma rauha ja vapaus valita seuransa. Pakottamisesta ei seuraa mitään hyvää, todennäköisesti lapset vihaavat kumppania vain enemmän jos otetaan pakkokeinot mukaan.

Vanhemman velvollisuus on kuitenkin ensin huolehtia lasten hyvinvoinnista, uudet kumppanit tulee vasta sen jälkeen. Itse en muuttaisi uuden puolison kanssa yhteen jos lapset ei suhdetta hyväksy, ja muutenkin viettäisin kumppanin kanssa aikaa silloin kun lapset olisi isällään. En anna lasten määrätä asioista, mutta en myöskään pakota lapsia elämään kenenkään heille vieraan ja epämieluisan ihmisen kanssa omassa kodissaan. Minä ehdin keskittyä parisuhteisiin sitten kun lapset on isompia. Eri asia jos lapset kovasti pitäisivät kumppanistani, mutta ajattelen itse että lapsuus on lyhyt ja haluan viettää sen yhdessä lasteni kanssa ilman ulkopuolisen jatkuvaa läsnäoloa.

Teinit ovat siinä iässä, että hakevat rajoja ja testaavat vallankäyttöä. Sopivassa määrin voi mielestäni `pakottaa` olemaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja opettaa, että käytöstavat pitää olla. Äidin kumppania pitää kunnioittaa, puhua asiallisesti ja käyttäytyä hyvin- kuten ihan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Jos ei haluu, onks pakko- niin välillä elämässä on pakko. Tunteita ja tykkäämistä ei voi tietenkään pakottaa. Ja tietty sama toisinpäin, eli isäpuolen tulee käyttäytyä asiallisesti. Äidillä on siis myös oikeus uuteen elämään ja onneen ja lasten ei tule sitä määräillä ja sanella. Yhden pitkän suhteen eron jälkeen kokeneena. Emme asuneet yhdessä, sopivissa määrin yhdessä oloa lasten kanssa, hänelläkin oli lapsi. Olemme eronneet ja nykyisit pojat ovat kuin veljekset, ja kun kummallakaan ei ole biologisia sisaruksia niin sanoisin, että erosta huolimatta tästä suhteesta jäi jotain ainutlaatuista ja tärkeää lapsille. Kaikki siis ei aina ole niin negatiivista kuin ensiksi voi vaikuttaa.

Isääkään ei saa pakottaa tapaamaan lasta jos isä ei halua.