Pitääkö lapsi pakottaa olemaan vanhemman uuden kumppanin kanssa?

Eikö pakottaminen ole henkistä väkivaltaa.

Maailma muutuu ja ajatusmaailma. Itse erosin seurustelu suhteesta tytäreni isäsät .Tytär tuoloin 11 vuotias.1987. Poikani 15vuotias. Elin työlle harastukselleni,kotini oli muisen lapsia täys.hidissa kun vanhemat eivät jaksaneet,tai naisipuoliset sinku äidit meni viihteelle viikonloput.Talouteeme ei olisi mahtunut miestä, enikä aikaa etsii seurustelu kumpania oli työlistetty 24H / 7 päivää.Siloin lapseni niin isoja,joten sanoivat tähän ei kukaan äijä tule.Poikani isä asui ruotsissa,oli ymäretävä kävi harvoi ja yöpyi taloutemme.Uusi vaimokin mukana vierailut,kuin hänen äiti.Todella harvoin! Aika kuluu lapset muutaa omille,perustaa perheet.Elää omaa elämää,Tytär ei hyväksynyt seurustelusuhteeni koskaan.Hän ei asunut koti enää.Mutta aikuisena osoitti sen 100% Hänen ei tarvinut kohdata edes mies ystäväni.Kuitienkin hyväksyi isällä naisystävän ja kohtasi häntä maalla ja hyväksyi hänet.En kieltänyt häneltä isäänsä tai isovanhempia.Sai heidän luo aina mennä.Aikuisena kerto mummo haukui minua aina.Mikä oli väärin.Laitaa esimerkiksi lasta äitiä vastaan.Nyky aika ihmiset viisanpia ja keskustelu taidot parempia vaikessakin asioissa.Hänen isä oli alkoholisti.Heiteli mua seiän ymm.Monessa siareni mies tuli apuun Laajasalosta.Kun en polisia soittanut,lapsien tähden.Enkä maalanut isän profilia huonoksi tytärelleni.Isä sai olla läsnä rippi juhla,Yo-juhla.Mutta muutoin isällä ei kotiime asiaa syystä.

Tuli hauskoja muistikuvia miten viisivuotias asetti ja koetteli rajoja uuden puolison kanssa.

Mistä aiheeseen, myös lapsilla saa olla omat rajat joita pitää kunnioittaa. Etenkin teini-iässä. Tuo väkivaltaiselta kuulostava käytös ei ole rajojen asettamista vaan toisten rajojen rikkomista.

Lapset aivan ehdottomasti ovat elämäni keskipiste ja ykkösasia. Olen samaa mieltä teidän vastaajien kanssa, ja on helpottavaa lukea että te myös ajattelette kuten itse. Toki niin, että ajattelisin meidän elämän laajentuvan jos voisin myös ylläpitää hyvää aikuista ihmissuhdetta ja voisimme tehdä mukavia asioita yhdessä toisinaan (nyt kuukaudesta toiseen kaikki poissa, aikaa mennyt eikä lapset lämpene edes siihen moikkaukseen), olisin kokonaisvaltaisempi jos olisi tilaa lasten kanssa nähdä joskus. En halua eriyttää elämääni, laittaa lapsia pois enemmän tms vaan lasten kanssa elää.

Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki aika vaan omalle ydinperheelle.

Mies pitää lapsista, on hyvä heidän kanssaan, auttaa, tukee, tekee jos vaan saisi eli lapset antaisivat mahdollisuutta. Sitä ei kuitenkaan ole tullut kuukausista toiseen. Mies on sitä mieltä että minun tulisi aikuisena toimia jämäkästi, vaatia että nyt vaan tehdään välillä yhdessä ja pistää rajoja.

Ap

Minä olen uusperheellinen ja me aloitimme yhdessä tekemisen kaikesta kivasta. Kuopukseni oli silloin 10 v ja epäluuloinen.

Teimme yhdessä kaikkea ekstraa, kuten kiipeilemään tai Lintsille menemistä. Mies osti hänelle puhelimen, minkä halusi. Sai hänelle käytettynä uuden pelikoneen. Minä sen maksoin, mutta sanoimme, että mies maksoi. Lähdimme etelänlomalle yhdessä.

Lahjonta toimi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset aivan ehdottomasti ovat elämäni keskipiste ja ykkösasia. Olen samaa mieltä teidän vastaajien kanssa, ja on helpottavaa lukea että te myös ajattelette kuten itse. Toki niin, että ajattelisin meidän elämän laajentuvan jos voisin myös ylläpitää hyvää aikuista ihmissuhdetta ja voisimme tehdä mukavia asioita yhdessä toisinaan (nyt kuukaudesta toiseen kaikki poissa, aikaa mennyt eikä lapset lämpene edes siihen moikkaukseen), olisin kokonaisvaltaisempi jos olisi tilaa lasten kanssa nähdä joskus. En halua eriyttää elämääni, laittaa lapsia pois enemmän tms vaan lasten kanssa elää.

Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki aika vaan omalle ydinperheelle.

Mies pitää lapsista, on hyvä heidän kanssaan, auttaa, tukee, tekee jos vaan saisi eli lapset antaisivat mahdollisuutta. Sitä ei kuitenkaan ole tullut kuukausista toiseen. Mies on sitä mieltä että minun tulisi aikuisena toimia jämäkästi, vaatia että nyt vaan tehdään välillä yhdessä ja pistää rajoja.

Ap

Eivätkö lapset ole ikinä isällään? Ole sinä uuden miehen kanssa silloin kun lapset eivät ole sinulla. Ja pitääkö uusi mies lapsistasi oikeasti, jos haluaa heidät väkisin autoon kannettavan? Tuskin mieskään on ilman maksua (eli töissä ehkä) sellaisten ihmisten seurassa joiden seurassa ei haluaisi olla.

Kivan tekemisen kautta on yritetty. He pitivät yhdessäolosta aikanaan ennen kuin aloimme seurustella, mutta nyt eivät suostu mihinkään kun eivät hyväksy seurustelua.

Miksi lasten pitäisi viettää aikaa vanhemman uuden seurustelukumppanin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kivan tekemisen kautta on yritetty. He pitivät yhdessäolosta aikanaan ennen kuin aloimme seurustella, mutta nyt eivät suostu mihinkään kun eivät hyväksy seurustelua.

Ennen kuin aloimme seurustella? Miksi ihmeessä esittelit jonkun random kumppanin lapsille vai nappasitko perhetutun? Valmentajan tai jonkun muun lasten tutun. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kivan tekemisen kautta on yritetty. He pitivät yhdessäolosta aikanaan ennen kuin aloimme seurustella, mutta nyt eivät suostu mihinkään kun eivät hyväksy seurustelua.

Hmm. Luulen, että miehessä jokin tökkii. Onko hän ankara? Tuo tulee ekana mieleen, koska hän kannattaa pakottamista.

Perheystävällinen ja lempeä mies, mutta myös sitä mieltä että selkeät rajat aikuisilta lapsille. Hän on valmis ja halukas antamaan paljon aikaa ja huomiota lapsille, tekemään yhdessä mitä vaan ja tulemaan läksyissä yms jos vaan lapset jotain hyväksyisivät.

Itseäni ei todellakaan kiinnostaisi minkään vieraan naisen tai miehen seura. Kyllä lapsillakin on oikeus valita seuransa, eikä todellakaan tarvitse tykätä. Ihan kauhea ajatus, että joku vanhempi luulee, että voi päättää lapsen puolesta että sinähän tykkäät ja viihdyt. Älkää kiusatko lapsianne, ero on tarpeeksi rankka ja myös heidän omassa elämässään paljon käsiteltäviä tunteita ja asioita, suhteita ja menoja. 

Vierailija kirjoitti:

Perheystävällinen ja lempeä mies, mutta myös sitä mieltä että selkeät rajat aikuisilta lapsille. Hän on valmis ja halukas antamaan paljon aikaa ja huomiota lapsille, tekemään yhdessä mitä vaan ja tulemaan läksyissä yms jos vaan lapset jotain hyväksyisivät.

Selkeät rajat ei kylläkään tarkoita sitä että lasten olisi pakko pitää uudesta miehestäsi. Heidän mielestään yrität korvata heidän isänsä. Oletko puhunut tästä lasten kanssa? Uusi miehesi ei oikein tunnu perhekeskeiseltä jos väkisin yrittää tunkea perheeseen esittäen että lapsilla ei ole oikeutta tunteisiinsa.

Ja edelleen, eikö ne lapset ole koskaan isällään?

Vierailija kirjoitti:

Eikö pakottaminen ole henkistä väkivaltaa.

Tässä tapauksessa olisi. Tosin ap on provo. Huomaa näitä "kivaa yhteistä tekemistä" välikommenteista, jotka eivät ole ollenkaan synkassa aloitustarinan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Perheystävällinen ja lempeä mies, mutta myös sitä mieltä että selkeät rajat aikuisilta lapsille. Hän on valmis ja halukas antamaan paljon aikaa ja huomiota lapsille, tekemään yhdessä mitä vaan ja tulemaan läksyissä yms jos vaan lapset jotain hyväksyisivät.

K'sipää se on, vaikka kuinka puolustelisit. Anna lapset isälleen niin saat rauhassa jatkaa "auvoista" suhdettasi. Mies kuitenkin sinulle tärkeämpi kuin lapsesi, kun edes yrität puolustella pakottamisajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset aivan ehdottomasti ovat elämäni keskipiste ja ykkösasia. Olen samaa mieltä teidän vastaajien kanssa, ja on helpottavaa lukea että te myös ajattelette kuten itse. Toki niin, että ajattelisin meidän elämän laajentuvan jos voisin myös ylläpitää hyvää aikuista ihmissuhdetta ja voisimme tehdä mukavia asioita yhdessä toisinaan (nyt kuukaudesta toiseen kaikki poissa, aikaa mennyt eikä lapset lämpene edes siihen moikkaukseen), olisin kokonaisvaltaisempi jos olisi tilaa lasten kanssa nähdä joskus. En halua eriyttää elämääni, laittaa lapsia pois enemmän tms vaan lasten kanssa elää.

Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki aika vaan omalle ydinperheelle.

Mies pitää lapsista, on hyvä heidän kanssaan, auttaa, tukee, tekee jos vaan saisi eli lapset antaisivat mahdollisuutta. Sitä ei kuitenkaan ole tullut kuukausista toiseen. Mies on sitä mieltä että minun tulisi aikuisena toimia jämäkästi, vaatia että nyt vaan tehdään välillä yhdessä ja pistää rajoja.

Ap

On vaikka kannettava kyytiin, sillä aikuisen tulee asettaa rajat.

Mies, joka sanoo noin ei pidä lapsista eikä varsinkaan auta ja tue heitä. Sairasta, että yrität puolustella tuollaista hirviötä.  

Ap tapaa miestä vain silloin, kun lapset eivät ole hänellä. Näin ap saa pitää "kultakimpaleensa" ja lapset kotirauhan. 

Tämä ei ole provo ja niin lapset kokevat että heidän perheeseen ei muilla ole asiaa. Olen sanonut etten sitä yritä, mutteivät hyväksy ketään yhtään.

Lapset näkevät isäänsä mutta vähemmän yötä isällään. Tuen olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole provo ja niin lapset kokevat että heidän perheeseen ei muilla ole asiaa. Olen sanonut etten sitä yritä, mutteivät hyväksy ketään yhtään.

Lapset näkevät isäänsä mutta vähemmän yötä isällään. Tuen olemaan.

Jos sanot sitten lapsille että saavat valita ovatko yön isällään vaiko viettävät koti-iltaa epätoivotun isäehdokkaan kanssa, niin saat ainakin totuuden tilanteesta. Siinä sulle raja vedettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kivan tekemisen kautta on yritetty. He pitivät yhdessäolosta aikanaan ennen kuin aloimme seurustella, mutta nyt eivät suostu mihinkään kun eivät hyväksy seurustelua.

Ette tarjonneet tarpeeksi kivaa. Kivan pitää olla sellaista, että lapsi tajuaa, ettei hänellä ikinä olisi tällaista, ellei tuota miestä olisi. 

Ts. miehen pitää tuoda heille lisäarvoa. Nyt hän ei sitä tee.