Lue keskustelun säännöt.
Nykynuoret eivät osaa kiittää lahjasta
31.10.2014 |
Veljentyttö sai vauvan. Koska he asuvat Oulussa ja minä Vantaalla, lähetin suvun uudelle pikku prinsessalle neulomani nutun ja hatun ja peitteen. Paketin lähettämisestä on jo kolme viikkoa, mutta eipä ole tullut kiitosta edes tekstiviestillä.
En lähettänyt neulomuksiani vauvalle siksi, että minua kiitettäisiin vaan lahjaksi tulokkaalle. En pidä itseäni kovin vanhana (53) enkä vanhanaikaisena, mutta silti olisin odottanut jotain viestiä siitä, että paketti tullut perille. Tarkistin jopa pakettikortin koodilla, että lähetys on noudettu postista.
En usko, että äiti on mahdottoman väsynyt, koska on tyttäreni mukaan päivityänyt facebookkiin ahkerasti vauvakuvia. Kaipa siinä ohessa olisi yksi tekstarikin lähtenyt.
Onko kiittäminen vanhanaikaista? Kertokaapa palstailijat kiitättekö te jälkikäteen, jos saatte vaikka joululahjan sukulaiselta postissa tai jonkun välittämänä. Naamakkain lahjoja antaessa kyllä kaikki aina sanovat kiitos.
T: hämmentynyt sukulaistäti
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en nuorta polvea aio ainakaan lahjoa enää koskaan. Eivät ansaitse tympeällä ja välimpitämättömällä kiittämättömyydellään.
Lapsi kolmeviikkoinen? Siinä ei kiinnitetä huomiota mihinkään muuhun kuin vauvaan.
Jaha, kummilta tuli paketti. Nyt pitäisi selvittää kummin numero, jotta voisi kiittää. Ai ei löydy netistä. Keneltä kysyisin, kuka sen varmasti tietää. Äiti? Unohdin, että äiti ei ole missään tekemisissä kummin kanssa, riitautuivat jo 10 vuotta sitten jne.
Eli jos haluat kiitoksen, laitat omat yhteystietosi mukaan ja hyväksyt sen, että kiitos voi tulla postikorttina. Niin minulla on tapana kiittää, se vie vähemmän aikaa kuin urkintapuhelu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan nuorten äitien ongelma. Itse olen kokenut useaan otteeseen, että törkeimpiä ovat nämä 40 vuotta lähestyvät tai sen ylittäneet, joilla usein vielä erittäin hyvä taloudellinen tilanne. Silti kummin velvollisuuksista muistutetaan etukäteen toivelistalla, mutta jälkikäteen ei mitään kuulu taas ennen seuraavia toiveita. En enää koskaan suostu loisten lapsille kummiksi. Kolme kummilasta on tullut kalliiksi ja iloa ei ole ollut tippaakaan.
Kummilapset tosiaan on kyllästetty jollain käsityksellä että kummit ovat lahja automaatteja tms mutta kiitosta ei kuulu koskaan saati kummien muistamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaha, kummilta tuli paketti. Nyt pitäisi selvittää kummin numero, jotta voisi kiittää. Ai ei löydy netistä. Keneltä kysyisin, kuka sen varmasti tietää. Äiti? Unohdin, että äiti ei ole missään tekemisissä kummin kanssa, riitautuivat jo 10 vuotta sitten jne.
Eli jos haluat kiitoksen, laitat omat yhteystietosi mukaan ja hyväksyt sen, että kiitos voi tulla postikorttina. Niin minulla on tapana kiittää, se vie vähemmän aikaa kuin urkintapuhelu.
No ainakin paistaa läpi sdllainen tytär kuin äiti.
Kummiparka on joutunut kahden narskun piiriin.
Parempi on kun jätät rauhaan, tyttörukka. Karma kohtaa sinutkin.
Jotain todella pielessä nykypolvella, kun pelkkää marinaa ja itsekeskeistä minäminä -asiaa ja nurinaa. Mitään ei viitsitä itse tehdä, vaan kaikki valmiina.
Sota-aikako näille nuorille, että oppivat prioriteetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa ketju ”isovanhemmilla pakkomielle lapsenlapsen vaatteista”.
Sieltä löytyy syy miksi niistä teidän piristävistä lahjoistanne ei ilahduta ja miten ne oikeasti koetaan.
Nykyään ei haluta mitään nuttuja tai muuta, monta aloitusta aiheesta tälläkin palstalla. Parempi lopettaa lahjojen antaminen, neulominen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kysyitkö mitä perhe toivoo? Vai päätitkö sen itse?
Just tein avauksen aiheeseen liittyen. En ymmärrä tätä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postissako lähetit? Ja oletat sen menneen perille?😂😂😂
Kummiksi ei kannata ryhtyä, saa olla vaan lahjaautomaattina sinne 18v... -sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kiitän aina lahjoista ja onnitteluista. Tulivatpa ne missä muodossa tahansa. Niin tekevät myös läheiseni ja tuttavani. Nuoret sekä vanhat. Lapsia neuvoo ja ohjaa heidän vanhempansa. Minun nuoruudessa ei ollut kännyköitä. Kiitoskortit ja postimerkit käytiin ostamassa, kirjoitettiin huolella ja vietiin postiin tai postilaatikkoon. Kummasti sitä aikaa vaan oli.
Nykyajan lapsilla ei ole enää yhteystietoja näiden lahjojen antajille. Miten kiität?
Oisko vanhemmilla tapakasvatus hukassa
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapsilla ei ole enää yhteystietoja näiden lahjojen antajille. Miten kiität?
Ja se on vaikeaa ottaaselvää mikä on osoite? Kaipa vanhemmilla on. Osoittaa niin kuvottavaa itsekeskeisyyt4ä, että melkein toivoo jotain kovin kovia kokemuksia näille lumihiutaleille jotka ovat pelastamassa maailmaa, vaan eivät välitä läheisistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapsilla ei ole enää yhteystietoja näiden lahjojen antajille. Miten kiität?
Ja se on vaikeaa ottaaselvää mikä on osoite? Kaipa vanhemmilla on. Osoittaa niin kuvottavaa itsekeskeisyyt4ä, että melkein toivoo jotain kovin kovia kokemuksia näille lumihiutaleille jotka ovat pelastamassa maailmaa, vaan eivät välitä läheisistä
On vaikeaa kirjoittaa se löhettäjä lähettäjätietoihin?
Vaikea kysyä mitä halutaan?
Vaikeaa on.
Mikä näistä nSsukoista on tehnyt niin k usipäisiä? Netissä vaikuttami enko ja omat plokit? Selfknuoriso. Me ollaan nuorii.. prkl.. huom io hu orii kyllä ja ei mitään tapoja
Käsi ojossa ovat odottamassa kaikenlaista lahjaa ja muistamista. Kiittää ei osata. Toisinpäin ei edes kortilla osata muistaa sukulaisiaan. Kyllä tämä nykypolvi on jotakuinkin kovin ääliömäistä ja alhaista sakkia - moukkamainen käytös on normi. Kylässä sitten naama kiinni älylaitteissa.
Yök.
Kunpa Siperia heitäkin opettaisi. Ja tuleehan se opettamaan.