Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka käytte tai olette käyneet terapiassa
30.10.2014 |
Millaista terapianne on, tai tarkoitan lähinnä mistä yksi tunti koostuu, erityisesti kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa? Millaisista asioista keskustelette terapeutin kanssa? Itse olen 26-vuotias nainen ja käynyt jo yli vuoden ajan kognitiivisessa terapiassa, ja tuntuu että nuo tunnit menevät aivan hukkaan... terapeuttia eivät tunnu asiani kiinnostavan. Hänen neuvonsakin ovat aivan itsestäänselviä, esim "muista käyttää pipoa, kun on jo ollut pakkasta" tai "syö paljon omenoita, ne ovat terveellisiä" oikeasti huoh! Ihan älytöntä, ihan kuin olisin pikkulapsi, joka ei tajua mistään mitään. Eikä hän ehkä ota minua tosissaan, ei kommentoi mitään mihinkään asioihini melkeinpä koskaan, aivan kuin tyhjille seinille puhuisin. Onko teillä muilla samanlaista? Ja sorry ei oo kappalejakoja, puhelimella kirjoitan.
Kommentit (44)
Vaihtamalla paranee! Ihan oikeasti. Minulla on ollut kahdeksan eri terapeuttia (soittain siksi että välillä olen muuttanut ihan pk seudun sisällä, mutta silti joutnut vaihtamaan terpaeuttia eri terveyskeskusksisa, osittain siksi että olen hakenut terapiaa muualtakin), joista kaksi on ollut oikeasti hyviä, kaksi ihan ok:ta ja neljä täysin surkeita. Hyviltä olen joka kerta saanut konkreettisia neuvoja / harjoituksia, jotka ovat parantaneet oloani,.
Paskin oli aina käynnit täysin hiljaa ja vain nyökkäiili ja hymisi, kyseli tyylin just vaan että miten tänään menee. Oli psykiatrinen sairaanhoitaja. Yhtenä viikkona vain itkin koko kerran, sitten seuraavana viikkona oli vähän parempi niin tämä "ammattilainen" tokaisi näin: "no sähän vaikutat paremmalta, eiköhän nyt ovida terapia lopetta, tule kuukauden päästä uudestaan. Just. Ihmeparantuminen vaikeasta masennuksesta viikossa? Lopetinkin, koska koin että en saanut terapiasta mitään apua. Vuoden päästä sitten jouduinkin sairaalahoitoon ja sairaalassa sain hyvän terapeutin apua, joka teki lähetteen omaan terveyskeskuksen psykologille, joka myös osasi asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaanko prykoterapiassa aina vaan siitä lapsuudesta? Entäs jos tarvitsee apua aikuisiän ongelmiin, pitääkö käydä nimenomaan terapeutilla vai vaan psykiatrilla?
Mä kävin 2 vuotta terapiassa, tavoitteena oppia hallitsemaan lievää 2-suuntaista ja selvitä burnoutista. Mulle sanottiin alussa et etsi sellanen itsellesi sopiva terapeutti ja kohdalle osuikin heti hyvä (tosin työpsykologi mulle tuttuaan ehdotti käytyäni hänen luonaan jonkun aikaa).
Niinhän se on et ekat puol vuotta menee tutustuessa ja terapeutti kartottaa mikä se ongelma on. Mulla loppujen lopuksi oli kiusaaminen josta kärsin peruskoulun ja lukion ajan. Jos ei ole valmis vielä prosessoimaan vaikeita asioita, on neuvot usein tosi käytännönläheisiä eli miten selvitä arjessa just nyt paremmin (näin esim. jos saa lähetteen muutamalle työpaikkapsykologin käynnille) eli eivät kyllä heti ala päätä varsinaisesti 'rassata'.
Varsinaiset käynnit: ensin puhuttiin kuulumiset ja sitten joko niihin liittyvistä kysymyksistä tai siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Mulla ainakin tuntuu pää prosessoivan asioita kaikki väliajat et eteenpäin päästiin tosi hyvin ja sekä psykologi että psykiatri oli tosi tyytyväisiä. Oli pari asiaa joista en aluksi voinut puhua ollenkaan mutta jotka lopulta puhuttiin hyvin läpi. Lopetin sit parin vuoden jälkeen kun jaksaminen ja itsetuntemus olevan lisääntyneet tosi kivasti ja tuntui että puhuttavaa ei enää ollut - aivot tartti myös aikaa prosessoida kaikkea oppimaansa.
Nykyään olen varustettu oikein hyvällä itsetuntemuksella, pystyn analysoimaan omia tuntemuksia ja reaktioitani sekä tunnistamaan milloin alkaa olla liikaa stressiä. Ja pystyn kertomaan lähiympäristölle että mun on pakko nyt vähän hidastaa, muuten ei kohta kellään mene hyvin. Että ainakin itse koin terapian olleet tosi hyödyllistä =D
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:53"]
Puhutaanko prykoterapiassa aina vaan siitä lapsuudesta? Entäs jos tarvitsee apua aikuisiän ongelmiin, pitääkö käydä nimenomaan terapeutilla vai vaan psykiatrilla?
[/quote] Psykiatri on lääkäri, joka diagnosoi ja tarvittaessa suosittaa lääkehoitoa ja terapiaa.
Viimeksi terapeutti rupesi kyselemään, eikö perheessäni tai vanhempieni lapsuuden perheissä ole kannustettu esimerkiksi kouluttautumaan korkeammalle? (tai eikö siihen ole ollut halua) Ihmetytti. Tuli sellanen olo, että terapeutti katsoo alaspäin.
Kerroin myös lyhyesti, että joskus mietin millaista elämäni olisi ilman avopuolisoani, koska minulla ei juuri ole kavereita. Tarkoitin, että elämäni olisi aika yksinäistä, koska olen tällä hetkellä työtön, en näe juurikaan kavereita, joten en välttämättä puhu päiväkausiin kellekään ihmiselle. Terapeutti totesi, että "niin. tuollaisessa tilanteessa alkaa helposti elämään toisen ihmisen kautta" Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihana terapeutti. Hän on ammatiltaan psykologi.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:53"]
Puhutaanko prykoterapiassa aina vaan siitä lapsuudesta? Entäs jos tarvitsee apua aikuisiän ongelmiin, pitääkö käydä nimenomaan terapeutilla vai vaan psykiatrilla?
[/quote]
Kyllä mä ainakin puhuin nykyisyydestä. Lapsuudesta niihin löytyi syitä, mutta ei me siellä märehditty.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun terapeutti oli vaativan erityistason psykoterapeutti (VET). Mun kokemukset psykologeista taas on huonoja. Peruskoulutus mun terapeutilla oli sosionomi, mutta sillä ei niin merkitystä, vaan enemmän persoonalla ja psykoterapiakoulutuksella. Ja miten musta toi 27:n terapeutti ei kuulosta kyllä kovin pätevältä... :(
4
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:53"]
Puhutaanko prykoterapiassa aina vaan siitä lapsuudesta? Entäs jos tarvitsee apua aikuisiän ongelmiin, pitääkö käydä nimenomaan terapeutilla vai vaan psykiatrilla?
[/quote] Psykiatri on lääkäri, joka diagnosoi ja tarvittaessa suosittaa lääkehoitoa ja terapiaa.
[/quote]
Joo, psykiatri kuuntelee ja määrittelee mikä vaivaa + määrää lääkityksen ja voi suositella esim. Kelalle et myöntäisivät terapian. Psykologi sit hoitaa sen keskustelupuolen. Ja terapiassa puhutaan siitä mikä on tarpeen (siis hyvässä sellaisessa) oli se sitten lapsuus, tämä hetki tai kissafobia.... Mulle mun terapeutti aikoinaan sanoi et aika paljon juttuja tullut kuultua uran aikana - joo voi vaan kuvitella....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blah aivan samaa shaissea oli kognitiivinen terapia kuin muu terapia. Jos siitä ei ole apua niin ei. Kannattaa miettiä haittaako elämää sairaaksi leimautuminen ja avopotilaana olo. Itselleni siitä oli haittaa ja se nakersi itsetuntoa. Paremmin meni ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä löytäis terapian joka olis syväluotaavaa?
Hypnoosi vai mikä?
Lällyttelyihin kyllästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon käynyt nyt 10 kk psykoterapias. Oikeestaan se 45 min menee siinä, kun kerron viikon kuulumiset. En ole tyytyväinen terapeuttiini, mutta en jaksa etsiä uuttakaan terapeuttia. Hyvät ovat jo aikalailla työllistettyjä ja niistä jämistä on
taas liian kallista ja työlästä lähteä etsimään. Taidan lopettaa koko terapian.
Alku puol vuotta on vähä sellasta tutustumista. Tyyliin mitä kuuluu. Jos esim rankkoja juttuja taustalla niin ei niitä aleta heti käsitellä. Ne tulee ajan kanssa. Jos et ota ite niitä puheeksi. Niitä asioita työstetään kyllä. Ja monesti huomaamatta. Tosin jos oot vuosia käyny eikä niistä asioista puhuta mistä pitäs niin vaihda terapeuttia
Mä oon käynyt reilu puoli vuotta psykotrapiassa. Keskustellaan siitä mikä on mielessä, mitä tapahtunut, miksi näin on ym. Itse oon saanut kyllä tosi paljon irti. Välillä ei välttämättä keksi puhuttavaa, niin silloin jutellaan ihan arkisista asioista, mutta eipä näitä kertoja montaa ole ollut. Käyn kaksi kertaa viikossa kelan tukemana, eipä tohon olisi muuten millään varaa, nytkin tekee tiukkaa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:53"]
Puhutaanko prykoterapiassa aina vaan siitä lapsuudesta? Entäs jos tarvitsee apua aikuisiän ongelmiin, pitääkö käydä nimenomaan terapeutilla vai vaan psykiatrilla?
[/quote] Psykiatri on lääkäri, joka diagnosoi ja tarvittaessa suosittaa lääkehoitoa ja terapiaa.
[/quote]
Joo, psykiatri kuuntelee ja määrittelee mikä vaivaa + määrää lääkityksen ja voi suositella esim. Kelalle et myöntäisivät terapian. Psykologi sit hoitaa sen keskustelupuolen. Ja terapiassa puhutaan siitä mikä on tarpeen (siis hyvässä sellaisessa) oli se sitten lapsuus, tämä hetki tai kissafobia.... Mulle mun terapeutti aikoinaan sanoi et aika paljon juttuja tullut kuultua uran aikana - joo voi vaan kuvitella....
[/quote] Kyllä terapiaa antaa sekä psykologit että psykiatrit. Itsekin käyn terapiassa nimenomaan psykiatrilla. Aiemmin kävin psykologilla. Kummatkin ovat olleet hyvin päteviä työssään. Psykiatrissa se bonus, että voi pikaisesti kirjoittaa myös reseptejä.
Mistä tämä kuva tulee, etteivät psykiatrit tarjoa terapiaa? Onko ennen ollut näin? Tietääkö joku?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 21:25"]Oon käynyt nyt 10 kk psykoterapias. Oikeestaan se 45 min menee siinä, kun kerron viikon kuulumiset. En ole tyytyväinen terapeuttiini, mutta en jaksa etsiä uuttakaan terapeuttia. Hyvät ovat jo aikalailla työllistettyjä ja niistä jämistä on
taas liian kallista ja työlästä lähteä etsimään. Taidan lopettaa koko terapian.
[/quote]
Pidäpä varasi. Se 45 min. menee äkkiä jos alkaa viikon kuulumisia kertomaan.
Sitä varten on tuttavat!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:45"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:41"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:39"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:36"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:33"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:24"]Kun mä näin mun terapeutin ensimmäinen kerran puhkesin raikuvaan nauruun, jolle ei sitten niin millään meinannut tulla loppua. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen ja voin vain kuvitella mitä hän ajatteli. :) [/quote] Miksi? [/quote] Hän kyllä tiesi sen. :) [/quote] Mikä nauratti? [/quote] No se tilanne kun näin hänet. [/quote] Tiedetään. Mutta mikä siinä?
[/quote] Saat pusun.
[/quote]
En jaksa enää.