Puhutko lapselle englantia suomen lisäksi?

Minä itse ehkä tuossa tilanteessa antaisin lapselle "kielikylpyjä", esim. kuunneltaisiin englanninkielisiä äänikirjoja ja katsottaisiin englanninkielisiä televisio-ohjelmia, vaikka n. tunnin päivässä. Siinä varmasti tulisi altistusta vieraaseen kieleen aika hyvin, ja natiivipuhujilta. Mä olen kasvanut yksikielisessä perheessä, mutta asuin pikkulapsena (2-4v) toisessa maassa ja opin sen kielen alkeet naapurin lasten kanssa leikkiessä, vaikka pääosin puhuttiin edelleen ihan suomea kun olimme vain kotona äidin kanssa. Mun kokemuksen perusteella siis se 1-2 tunnin kielikylpy varmasti olisi jo hyödyksi, ei vanhemman tarvitse mielestäni puhua lapselle mitään muuta kieltä (varsinkin jos se ei ole äidinkieli). Itse siis tietysti myöhemmin unohdin sen kielen kun muutettiin takaisin Suomeen, mutta ulkomaisten kielten opettelu on kuitenkin aina ollut helppoa (varsinkin ääntämyksen osalta) ja koen varhaisen toiselle kielelle altistuksen olleen se tärkein tekijä.

Olen nykyisin naimisissa englantilaisen miehen kanssa ja kaksikielisen perheen äiti, minä puhun lapselle suomea ja mies englantia. Keskenämme (ainakin toistaiseksi) puhumme englantia. Vielä tuo lapsi on liian nuori puhumaan itse mitään, mutta jännään kyllä miten suomen kielen oppiminen sitten sujuu. Musta tuntuu, että itsellä on suuri vastuu kun "yksin" joudun opettamaan suomen ja tulee kyllä huono omatunto, jos joskus vahingossa sanoo jotakin englanniksi. Onneksi asutaan Suomessa! Hassua kyllä, muut suomalaiset kaverit helposti lepertelevät meidän vauvalle englanniksi. :D Ehkä haluavat, että isäkin ymmärtää mitä lapselle puhutaan, mutta minusta se on vähän hullunkurista kun on kuitenkin puoliksi suomalainen vauva.

Yliopistotuttavani äiti oli pienestä pitäen puhunut tyttärelleen sekä suomea että englantia. Tuloksena on typy, joka ei osaa kunnolla kumpaakaan kieltä, vaan puhuu edelleen lähellä kolmeakymppiä sekakieltä, jota on todella ärsyttävä kuunnella, vaikka molempia kieli ymmärtääkin.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:55"]

Olen harkinnut sitä ratkaisua, että puhuisin lapselle joka toinen päivä suomea, joka toinen päivä englantia. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että lapsi oppisi englannin pienestä pitäen. Koulun kielenopetus tulee aivan liian myöhään.

Tiedän, ettei tätä suositella. En kuitenkaan usko, että lapsi oppisi minulta sen huonompaa englantia kuin opelta koulussa. Olen itsekin englannin opettaja.

Onko kellään käytännön kokemusta?

[/quote]

Olen hyvin huolestunut, että lapsillekin tuputetaan näitä maailman kieliä ja sitä kautta lapset tulevat vielä alttiimmiksi saamaan vaikutteita maailman ilmiöistä.

Eikä sekään ole kivaa, että lapsi osaa kahta kieltä, mutta ei kumpaakaan hyvin eli ns. äidinkieli puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:13"]

Minä itse ehkä tuossa tilanteessa antaisin lapselle "kielikylpyjä", esim. kuunneltaisiin englanninkielisiä äänikirjoja ja katsottaisiin englanninkielisiä televisio-ohjelmia, vaikka n. tunnin päivässä. Siinä varmasti tulisi altistusta vieraaseen kieleen aika hyvin, ja natiivipuhujilta. Mä olen kasvanut yksikielisessä perheessä, mutta asuin pikkulapsena (2-4v) toisessa maassa ja opin sen kielen alkeet naapurin lasten kanssa leikkiessä, vaikka pääosin puhuttiin edelleen ihan suomea kun olimme vain kotona äidin kanssa. Mun kokemuksen perusteella siis se 1-2 tunnin kielikylpy varmasti olisi jo hyödyksi, ei vanhemman tarvitse mielestäni puhua lapselle mitään muuta kieltä (varsinkin jos se ei ole äidinkieli). Itse siis tietysti myöhemmin unohdin sen kielen kun muutettiin takaisin Suomeen, mutta ulkomaisten kielten opettelu on kuitenkin aina ollut helppoa (varsinkin ääntämyksen osalta) ja koen varhaisen toiselle kielelle altistuksen olleen se tärkein tekijä.

Olen nykyisin naimisissa englantilaisen miehen kanssa ja kaksikielisen perheen äiti, minä puhun lapselle suomea ja mies englantia. Keskenämme (ainakin toistaiseksi) puhumme englantia. Vielä tuo lapsi on liian nuori puhumaan itse mitään, mutta jännään kyllä miten suomen kielen oppiminen sitten sujuu. Musta tuntuu, että itsellä on suuri vastuu kun "yksin" joudun opettamaan suomen ja tulee kyllä huono omatunto, jos joskus vahingossa sanoo jotakin englanniksi. Onneksi asutaan Suomessa! Hassua kyllä, muut suomalaiset kaverit helposti lepertelevät meidän vauvalle englanniksi. :D Ehkä haluavat, että isäkin ymmärtää mitä lapselle puhutaan, mutta minusta se on vähän hullunkurista kun on kuitenkin puoliksi suomalainen vauva.

[/quote]

Tutkimusten mukaan äänikirjat ja tvohjelmat ei riitä. Lapsi tarvitsee ihmiskontaktin kielitaidon syntymiseen.

Mulla ei oo lapsia, mutta äiti puhu meille pääasias venäjää ja isi suomea. Ihan hyvä musta tuli.

Sometimes. Und Deutsch auch, natürlich. Men inte svenska.

Sometimes. Und Deutsch auch, natürlich. Men inte svenska.

Niin, no,  meillä se tilanne, että minä puhuisin lapselle kumpaakin kieltä. Miehen puheen varassa lapsen suomenkieli ei kehittyisi kunnolla.

Jos olisit oikeasti kieltenopettaja eikä provo niin tietäisit että perhepiirissä esim. äidin on sitten puhuttava sitä kieltä systemaattisesti joka päivä.

Olen myös saksan opettaja, mutta en nyt alkaisi kolmella kielellä lasta sekoittaa.

Välillä höpötän lapsilleni englantia, mutta he katsoo minua kuin hullua :D "mitä se akka taas höpöttää..?"

Joo jotain sanoja sanon, mutta näytän enemmänkin englannin kielisiä videoita, ettei tule huono suomi englanti jne :D

En rupeaisi janisievistelemään jos ollaan puhtaasti suomenkielinen perhe Suomessa.

Mutta me kyllä puhutaan välillä sekakieltä, ollaan asuttu englanninkielisessä maassa ja joskus sitä käyttää senkielistä sanaa kuin tulee ensiksi mieleen. 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:02"]

Jos olisit oikeasti kieltenopettaja eikä provo niin tietäisit että perhepiirissä esim. äidin on sitten puhuttava sitä kieltä systemaattisesti joka päivä.

[/quote]

Miksi täällä nykyisikaikki, mitä kirjoitat, tuomitaan provoksi?  Jos olette noin vainoharhaisia,  kannattaako näitä palstoja edes lukea, ruokitte vaan harhojanne?

Tiedän, että systemaattisesti yhden kielen puhuminen olisi paras. Mutta lapsen suomen kieltä ei voi jättää isän varaan.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:04"]

En rupeaisi janisievistelemään jos ollaan puhtaasti suomenkielinen perhe Suomessa.

Mutta me kyllä puhutaan välillä sekakieltä, ollaan asuttu englanninkielisessä maassa ja joskus sitä käyttää senkielistä sanaa kuin tulee ensiksi mieleen. 

[/quote]

No tuo sekakielihän on pahin ratkaisu kaikista.

Toivottavasti tämä on provo.

Kaksikielisissä perheissä toinen vanhempi puhuu johdonmukaisesti yhtä kieltä ja toinen toista.

Jos taas kuviot eivät ole selvät, huonoimmassa tapauksessa lapsi ei opi kumpaakaan kieltä kunnolla.

Enkä ymmärrä, miksi joku vanhempi ajattelee, että lapsi voisi ottaa ilmaisuvälineekseen vanhemman tankeroenglannin ja ponnistella sillä elämässä eteenpäin. Kannattaisi selvittää ennemmin kielikylvyn mahdollisuutta.

Älä vaan tee sitä ellette ole kaksikielinen perhe. Laita lapsi mieluummin englannin kieliseen eskariin tai päivähoitoon. Ja sitten kun koulussa englanti alkaa niin sitten voitte yhdessä tehdä tehtäviä ja lukea ääneen ym.
Meillä alkoi englanti jo toisella luokalla ja siitä lähtien äiti laittoi lukemaan kaikki kotiläksyt hänelle ääneen ja katasoi aina että olen tehnyt tehtävät. Nykyään pärjään sekä puhutulla että suulliselka englannilla ihan yhtä hyvin kuin suomellakin ja englanti on aina ollut minulle helppoa, toisin kuin ruotsi joka alkoi vasta 7 luokalla. Lisäksi nuorena katselin tietokoneelta englannin kielisiä ohjelmia ja elokuvia ilman mitään tekstejä.

Yhtälailla se koulussa opittu englanti on tankeroenglantia... Mitä väliä, vaikka se englanti ei olisi ihan täydellistä, kunhan sitä osaa? Harva suomalainen osaa täydellistä suomea, aika tankerosuomea monet mongertaa,  ei osata subjektin ja verbin kongruenssia edes.

Minä olen puhunut kyllä välillä englanita, jos olemme olleet esimerkiskis miehen suvun kanssa. Olen kokenut sen kohteliaisuudeksi. Mutta pääsääntöisesti toki puhuin suomea. Ei ole haitannut lapsen kielen oppimista. Isä puhuu siis englantia. Nykyään kun lapsi on jo yläasteella puhumme joskus jopa ruotsia. Myös siskoni puhuu välillä lapsen kanssa ruotsia, ja vaikutus on näkynyt, eli ruotsi sujuu nyt kasilla paremmin. Olen siis täysin suomenkielinen, mutta osaan ruotsai.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:06"]

No tuo sekakielihän on pahin ratkaisu kaikista.

[/quote]

Juuri yksi päivä kuuntelin huoltoasemalla kun kaksi miestä puhui ruotsia/suomea/ruotsia. Kai he ruotsia yritti puhua, mutta kun ei joka sanaa muistanut piti ottaa suomi avuksi.