Puhutko lapselle englantia suomen lisäksi?

Kunnianhimoiset yrittää aina tietysti kaikkensa, mutta lapset lahjakkaina ehtivät oppimaan tarvitsemiaan kieliä koulumaailmassa. Sitä paitsi nykylapset oppivat englannin netitse jo melkeinpä 5-6 vuotiaina. Saattaisihan ne vähän isompina ihmetellä, että mitähän kieltä se tuo äiti on heille haastanut, kun ei se oikein enkultakaan ole aina kuulostanut. Vähän kuin viroa ja suomea puhuttaisiin;)

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:13"]

Minä olen puhunut kyllä välillä englanita, jos olemme olleet esimerkiskis miehen suvun kanssa. Olen kokenut sen kohteliaisuudeksi. Mutta pääsääntöisesti toki puhuin suomea. Ei ole haitannut lapsen kielen oppimista. Isä puhuu siis englantia. Nykyään kun lapsi on jo yläasteella puhumme joskus jopa ruotsia. Myös siskoni puhuu välillä lapsen kanssa ruotsia, ja vaikutus on näkynyt, eli ruotsi sujuu nyt kasilla paremmin. Olen siis täysin suomenkielinen, mutta osaan ruotsai.

[/quote]

Huomattiin, kuinka kielitaitoinen suku teillä on;)

Missä tarvii englantia

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:24"]

Missä tarvii englantia

[/quote]

No Enklannissa ny ainski!

Miten niin? Siskoni asui vuosikausia Ruotsissa, ja joutuu työssään puhumaan sitä. edelleen. Ja olen itse suorittanut virkamiesruotsin, joten kyllä osaan sitä sen verran, mitä yläasteella vaaditaan:-). Kai me kaikki olemme joutuneet opiskelemaan ruotsia koulussa? Ja englantia?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:26"]

Miten niin? Siskoni asui vuosikausia Ruotsissa, ja joutuu työssään puhumaan sitä. edelleen. Ja olen itse suorittanut virkamiesruotsin, joten kyllä osaan sitä sen verran, mitä yläasteella vaaditaan:-). Kai me kaikki olemme joutuneet opiskelemaan ruotsia koulussa? Ja englantia?

[/quote]

Huumoriks tuon tulkitsisin ilman hernenenäkompleksia;)

Ei kannata puhua lapselle kotona englantia, ellei se ole toisen vanhemman äidinkieli/hyvin puhuttu kieli. Tämä siksi, koska nykyään tuntuu olevan muotia tämä "opetan lapselleni englannin vaikken sitä puhukaan" Näin ollen lapsi oppii useasti väärän kieliopin, väärin lausumisen ja koulussa tuleekin ongelmia kun 3-luokalla nicopetteri sanoo opelle, että äiti kyllä sanoo aina näin.  Eli jos se ei ole sinun tai toisen vanhemman kieli, niin älä puhu sitä. Kyllä sen siellä koulussa oppii.

 ei meillä kiertokoulussa ollu kieliä muuta ko tää Akricolan suomi! Kävin kiertokoulua ja sitäkin väärään suntaan 

Mutta toisaalta sanotaan, että lapsen tulisi jo ihan pienenä, alle 3-vuotiaana, kuulla eri äänteitä, jotta hän oppii ne myöhemmin. Ja herkkyys oppia kieliä on pienellä lapsella parempi. 9-vuotiaana ollaan jo liian vanhoja.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:36"]

Mutta toisaalta sanotaan, että lapsen tulisi jo ihan pienenä, alle 3-vuotiaana, kuulla eri äänteitä, jotta hän oppii ne myöhemmin. Ja herkkyys oppia kieliä on pienellä lapsella parempi. 9-vuotiaana ollaan jo liian vanhoja.

[/quote]

Niin, sen vuoksi on ne kielikylvyt ja lastentarhat, joissa voi oppia natiiveilta.

18 ja 24: Allekirjoitan sanomanne! Noinhan se menee ilman kylpy- tms. hommia.

Mun vanhemmat ei puhu sanaakaan englantia. Mä aloitin englannin opiskelun normisti kolmannella luokalla.
Teen työni täysin englanniksi ja saan usein kehuja siitä, miten sujuvasti ja oikein puhun. Olen siis ihan suomalaisen koululaitoksen tuote, en ole ollut vaihtoppilaana tms. Että kyllä sitä ehtii koulussakin oppimaan, jos on kiinnostunut.
Ei ole ikinä tullut mieleenkään omalle lapselle puhua englantia, vaikka osaisinkin (ja menisi kieliopillisesti oikein). Lapsi on kuullut työpuheluita ja joskus kysynyt, mitä jokin tarkoittaa, silloin olen selittänyt. Mielestäni se riittää.

Eräässä tuttavaperheessä lapset katsovat paljon englanninkielisiä videoita ja tv-ohjelmia. Äiti myös englanninkielenopettaja. Tyttö alle 10v. ja ääntää englantia hirveän hyvin ja sanavarastokin laaja. 

Tottakai lapsen kielenoppimiskykyä kannattaa hyödyntää. Minä tekisin kuten tutttavaperheessäni eli paljon lastenohjelmia englanniksi. Voisin myös keskustella lasten kanssa englanniksi aina silloin tällöin. Eihän oma englanti tietysti voi olla ääntämykseltään ihan brittien luokkaa, mutta se ei mielestäni haittaa. 

Minusta tuollainen "joka toinen päivä" kuulostaa hieman hankalalta. Mahtaako sitä muistaa heti herättyään, kumpaa nyt pitikään puhua? Päivätkin ovat erilaisia, joten menisi teennäiseksi puhua lapselle englantia esim. lääkärissä käynnin ajan tai muussa sosiaalisessa tilanteessa, jossa kaikki muut puhuvat suomea.

En vastusta vieraan kielen opettamista lapselle pienestä pitäen, mutta jokin muu systeemi olisi varmaan parempi, esim. ehdotettu kielikylpytarha. Lastenohjelmat ovat käsittääkseni kaikki dubattuja, mutta kirjastosta tai netistä löytynee muitakin vaihtoehtoja. Omassa lähipiirissä on ainakin näyttänyt siltä, että lapsia ei lainkaan haittaa katsoa vieraskielisiä piirrettyjä. Eivät edes halua, että niitä käännetään suomeksi, vaikkeivät puhetta ymmärräkään. Ajattelen siis, että ohjelmia katselemalla oppii mm. erilaisesta ääntämyksestä.

Niinhän se on. Kieltä voi toki myös hönkäillä: ei se, miten ja millä lailla sinä juuri artikuloit vaan se, että sinä tulet ymmärretyksi, se se on tässä pointti. Kuunnelkaapa suomen kieltäkin opiskelevia/opiskelleita ulkkareita; mitähän ne voisi oikeasti ilmaista, jos pelkäisivat esimerkiksi suomen kielen kvantiteettioppositiota tai vaikkapa vokaaliharmoniaa?

Mäkin mietin joskus (teininä) että teen sitten noin kun saan lapsia. En nyt sitten kuitenkaan ole tehnyt, ja esikoinen on nyt 1,5v. Olisi helppoa jos lapsen jompi kumpi vanhempi puhuisi juuri vaikka englantia tai venäjää äidinkielenään. Kaksikielisyydestä voi tulla ongelma, mutta voi myös olla että kaikki menee hienosti. Tunnen perheen jossa äiti on suomalainen, isä kiinalainen ja keskenään vanhemmat puhuvat englantia. Isä puhuu siis lapsille kiinaa, äiti suomea. Vanhin lapsi (nyt 20v) oppi kaikki kolme kieltä erittäin hyvin jo taapero-iässä ja puhuu sujuvasti suomea, englantia ja kiinaa. Toisella lapsella (nyt 15v) taas tuntuu edelleen olevan ongelmia kaikkien kielten kanssa. Esim suomen taivutusmuodot on hänelle edelleen hankalia, eli kolmikielisyys on aiheuttanut hänelle vaikeita puheongelmia (voi toki myös johtua muustakin, mistäs näitä tietää). Kolmas lapsi (nyt11v) puhuu nykyään suomea ja englantia hyvin, kiinaa vain muutaman sanan (en tiedä sitten onko isäkin puhunut hänelle suomea tai englantia). Lapsena hän sekoitti usein suomea ja englantia. Saattoi esim sanoa että "Äiti, tahdon lollipop".

Luen joitain kirjoja/loruja englanniksi ja ruotsiksi. Ja näytän lastenohjelmia eri kielillä.

Mutta se, että itse arjessa puhuisin eri kieliä sekaisin, olisi lapselle liian hämmentävää.

Ehkä yksi hyvä tapa on näyttää vaikka lastenleffoja/-ohjelmia engalnniksi ilman tekstitystä (vaikka eihän pieni lapsi niitä tekstejä kuitenkaan osaa lukea, mutta isommat osaavat jo), ja soittaa englannin kielistä musiikkia. Itse ainakin kun halusin oppia englannin kielen hyvin silloin 9-10 vuotiaana, aloin katsoa ohjelmia lukematta tekstejä. Jos sielä sitten oli joku sana jota en ymmärtänyt, silloin katsoin tekstityksestä. Nykyään (20v) katson kaiken mahdollisen ilman tekstejä. dvd:stä ja netistä katsoessa on helppo ottaa tekstit kokonaan pois niin ne ei häiritse siinä alareunassa ;) Ja kielitaito on hyvä. Mulla tosin on myös auttanut "kirjeenvaihto", eli sähköpostittelu, amerikkalaisen kaverin kanssa. Hän puhuu suomea (äitinsä on täältä) mutta olemme päättäneet ottaa yhteiseksi kieleksi englannin koska hänen on vaikeaa kirjoittaa suomea ja minä taas haluan ylläpitää englannin taitoani :)

Symbioottista, sanoisin;)