Mietin jo olenko seuraava perhesurmaaja

Tuli mieleen vaan, että muutamalla tytöllä tuon ikäisenä kuin lapsesi, on löytynyt pissatauti, johon on liittynyt nuo öiset itku/raivokohtaukset. Jos sulla on siis tyttö tuo itkijä, voi olla hyvä tarkistaa. Ja kunnon viljely myös, ei pelkkä pikatesti. Voimia joka tapauksessa!!

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:10"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:00"]Teot lähtee ajatuksista. Jossakin sisällään ihminen alkaa hyväksyä jonkun teon ja sen jälkeen riittävän ärdykkeen tultua äkkipikaisuuksissaan toimii niin.
Siksi ajatukseen jo kannattaa tarttua. Viha vai epätoivo? Vihan suuntaaminen jonnekkin. Jos viha suuntatuu lapseen liikaa kannattaa oikeasti soittaa jonnekkin. Jos viha on enemmän epätoivoa niin minusta silloin voi auttaa se, että pudottaa vaatimuksia itseä kohtaan.
Itku on monesti jotain sellaista joka nostaa omia tunteita pintaan, jos ei itse saanut lapsena itkeä voi olla vaikea kestää sitä. Toinen on juuri tuo oma avuttomuuden tunne ja sitäkautta tunne epäonnistumisesta.
[/quote]

Tässä voi ollakin se syy. Minä en saanut lapsena itkeä. Sain isäpuolelta turpaan aina kun itkin. Lopulta opin olemaan itkemättä. En siis osannut ollenkasn itkeä. Teininä kun ensimmäisen kerran purskahdin itkuun, itkin todella lujas ja sen jälkeen olen itkenyt tosi herkästi. Sitä lapsen itkua kestän kyllä ja olen aina sanonut lapselle että saa itkeä jos itkettää. Minulle on vain ihan ammatti-ihmiset sanoneet että lapsen nähden ei saa itkeä. Siksi pidättelen itkua siinä tilanteessa kun itselläkin on paha olla. Kaikkein voimakkaimpana näissä tilanteissa on se tunne "Mitä teen väärin kun lapsi huutaa? Miksen saa lasta rauhoittumaan? Miksen osaa lohduttaa?". Haluaisin että oma lapseni voisi aina turvautua äitiin (ja isään) ja tuntisi että saa olla oma itsensä ja aina saa tulla syliin.
Pelkään myös että mies hermostuu koska hän ei kestä sitä itkua.
Vauva-aikana valvoin lapsen vierellä ja "päivystin" ja otin syliin jo ennenkuin itku ehti alkaa. Sain sitten kuulla että se oli huono juttu ja että lapsi ei opi ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan kun taroeita ennakoidaan ja tarpeet tyydytetään jo etukäteen. Tässä kun tätä kirjoitan, tajusin että tämä on varnaan se syy lapsen itkuun ja tyytymättömyyteen.
-Ap
[/quote]Minulla on monta lasta ja olen aina ennakoinut ja hoitanut heidän tarpeensa ennen huutoa. Eivät huutaneet ja itkeneet myöhemminkään paitsi teineinä. Meinaatko että jokaisella on joku huutokiintiö elämässään joka pitää täyttää? Ei ole. Lapsellasi on uhma ja lisäksi pelkäät itkemistä. Laita omaan huoneeseen huutamaan ja ovi kiinni.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:55"]

Pelkään eniten että naapurit valittavat, soittavat poliisit tai tekevät lastensuojeluilmoituksen ja että saamme häädön ja joudumme kadulle. Itken kun ajattelen että lapsella on paha olla kotona kun huutaa. Lapsi on nyt 3,5-vuotias. -Ap

[/quote]

Olen saanut ohjeita täältä että huutava lapsi on vietävä pihalle. Eli viet lapsesi pihalle rauhoittumaan, muuten naapurisi häiriintyvät. Toimii myös kaupassa tai liikenteessä.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:17"]Lapselle (kuulokkeista) Mozartia tai muuta rauhallista ääntä.
[/quote]

Riippuu lapsesta, osa tykkää vähän rajummasta. Mun veljen sai pienenämpänä rauhalliseksi raskaalla metallilla ja tai remix versioilla metallimusiikista. Väsyttänyt se ei, mutta pikkuveli hyppi ja moshasi ylimääräisen energiansa pois. Meidän pieni hevimies :3 t. teini

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:24"]Silloin kun itken lapseni nähden, hän säikähtää ja kysyy: "Nooh äiti, mikä sua harmittaa?" ja silittää selkää. Tekee aivan kuin minä teen silloin kun hän itkee. Mutta silloin ajattelen että ei ole lapsen tehtävä lohduttaa äitiä.
-Ap
[/quote]

Tyhmä, älä itke lapsesi aikana. Olet muutenkin päästäsi vialla.

Se lastensuojeluilmoitus ei ole maailmanloppu. Sieltä saa oikeasti hyvää apua ja tukea ja mahdollisesti lastenhoitoapuakin, jotta saa itsekin levätä. Ei kannata nähdä sitä huonona asiana.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 07:30"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:24"]Silloin kun itken lapseni nähden, hän säikähtää ja kysyy: "Nooh äiti, mikä sua harmittaa?" ja silittää selkää. Tekee aivan kuin minä teen silloin kun hän itkee. Mutta silloin ajattelen että ei ole lapsen tehtävä lohduttaa äitiä.
-Ap
[/quote]

Tyhmä, älä itke lapsesi aikana. Olet muutenkin päästäsi vialla.
[/quote]

Onko sinun pakko? Mitä sinä saavutit tuollaisella ilkeydellä?

Käy lapsen kanssa neuvolassa tai lääjärissä. Ei kuulosta ihan tavanomaiaelta tuollainen taukoamaton itku ilman selvää syytä. Kun lapsi aentään jo noinkin vanha.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:10"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:00"]Teot lähtee ajatuksista. Jossakin sisällään ihminen alkaa hyväksyä jonkun teon ja sen jälkeen riittävän ärdykkeen tultua äkkipikaisuuksissaan toimii niin.
Siksi ajatukseen jo kannattaa tarttua. Viha vai epätoivo? Vihan suuntaaminen jonnekkin. Jos viha suuntatuu lapseen liikaa kannattaa oikeasti soittaa jonnekkin. Jos viha on enemmän epätoivoa niin minusta silloin voi auttaa se, että pudottaa vaatimuksia itseä kohtaan.
Itku on monesti jotain sellaista joka nostaa omia tunteita pintaan, jos ei itse saanut lapsena itkeä voi olla vaikea kestää sitä. Toinen on juuri tuo oma avuttomuuden tunne ja sitäkautta tunne epäonnistumisesta.
[/quote]

Tässä voi ollakin se syy. Minä en saanut lapsena itkeä. Sain isäpuolelta turpaan aina kun itkin. Lopulta opin olemaan itkemättä. En siis osannut ollenkasn itkeä. Teininä kun ensimmäisen kerran purskahdin itkuun, itkin todella lujas ja sen jälkeen olen itkenyt tosi herkästi. Sitä lapsen itkua kestän kyllä ja olen aina sanonut lapselle että saa itkeä jos itkettää. Minulle on vain ihan ammatti-ihmiset sanoneet että lapsen nähden ei saa itkeä. Siksi pidättelen itkua siinä tilanteessa kun itselläkin on paha olla. Kaikkein voimakkaimpana näissä tilanteissa on se tunne "Mitä teen väärin kun lapsi huutaa? Miksen saa lasta rauhoittumaan? Miksen osaa lohduttaa?". Haluaisin että oma lapseni voisi aina turvautua äitiin (ja isään) ja tuntisi että saa olla oma itsensä ja aina saa tulla syliin.
Pelkään myös että mies hermostuu koska hän ei kestä sitä itkua.
Vauva-aikana valvoin lapsen vierellä ja "päivystin" ja otin syliin jo ennenkuin itku ehti alkaa. Sain sitten kuulla että se oli huono juttu ja että lapsi ei opi ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan kun taroeita ennakoidaan ja tarpeet tyydytetään jo etukäteen. Tässä kun tätä kirjoitan, tajusin että tämä on varnaan se syy lapsen itkuun ja tyytymättömyyteen.
-Ap
[/quote]

Ei tarpeita voi etukäteen tyydyttää!

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:49"]Arvasinkin että tulee "miinuspeukkuja". Eihän kellään muulla äidillä tule moisia ajatuksia. Koska kukaan muu ei ole yhtä huono äiti. :(
-Ap
[/quote]
Ei se, mutta aika mauton otsikko aloituksellasi tähän tilanteesee.

Se huuto kuuluu sieltä pihalta vielä enemmän ja naapurit kiinnittää asiaan vielä enemmän huomiota eli typerä neuvo. Kuopukseni raivosi ja itki 8v. asti  ja ihan temperamenttia se oli. Naapurissa myös heidän poika raivosi 10v. asti.

Toiset naapurit kyllä tekee noita ilmoituksia ja sille ei sitten voi mitään mutta se ilmoitus todetaan kyllä aiheettomaksi. itse uskon että stressiä helpottaisi paljon jos asuisi ok-talossa ja lapsi saisi parkua sielun syvyydestä eikä tulisi paineita muiden reagoinnista. 

Et ole tuleva perhesurmaaja vaan liikaa lukenut tuosta jutusta ja se vaikuttaa ja pelottaa.

U

As-piirre selkeästi. Laita lapsi toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Sano että saa tulla kun on rauhoittunut. Mene itse vaikka vessaan ja ovi lukkoon. Mieti jotain ihan muuta.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 07:30"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:24"]Silloin kun itken lapseni nähden, hän säikähtää ja kysyy: "Nooh äiti, mikä sua harmittaa?" ja silittää selkää. Tekee aivan kuin minä teen silloin kun hän itkee. Mutta silloin ajattelen että ei ole lapsen tehtävä lohduttaa äitiä.
-Ap
[/quote]

Tyhmä, älä itke lapsesi aikana. Olet muutenkin päästäsi vialla.
[/quote]

Höpöhöpö. Jos itkettää, niin itkeä saa! Se täytyy myös lapsille opettaa, että aikuisetkin tekee joskus niin. Lapsen voi antaa "lohduttaa", mutta on tärkeää kertoa, että itku ei johdu lapsesta vaan väsymyksestä, surusta tms. Tunteet kuuluu elämään!

Ap, hae apua tuohon ahdistukseesi. Tai lähde hetkeksi ulos tms. lapsen itkiessä, jos sun ahdistus kasvaa liian suureksi.

Mä luulen että kun lapsi huomaa että hänen huutaminen saa vanhemmat hätääntymään, ts. yritätte saada lasta hiljaiseksi ja lopulta jopa syyttelette toisianne, niin lapsi hätääntyy ja itku sen kun pahenee. Lapsen tulisi saada raivota ja huutaa ilman että se järkyttää perusturvallisuutta. Eli vaikka lapsella on "hätä" niin lapsen tulisi kokea vanhemmat turvallisiksi, ei hätääntyneiksi.

Entä jos ap kokeilet sellaista että et yritä vaikuttaa lapsen tunteisiin lohduttamalla? Korkeintaan sanoitat lapsen tunnetilaa eli kuvaat lapsen käytöstä ääneen, muttet yritä kysellä siitä tai vaikuttaa siihen. Voit siis istua itkevän vieressä ja vaikka sanoa että huomaan että sinulla on tosi paha mieli, sinua itkettää kovasti. Mutta älä kysele mikä on, älä silitä tms. Olet vain läsnä. Voit jopa sanoa että huomaan että sinua nyt harmittaa, äiti on tässä, kun haluat voidaan halata. Mutta älä tuputa.

Meillä tällainen on merkittävästi vähentänyt lapsen raivoa. Lapsi kokee että saa itkeä ja suuttua ja minä en koe voimattomuutta kun en saa huutoa loppumaan. Huuto myös loppuu tällä keinoin paljon aiemmin.

Kovasti voimia teille.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:38"]

Lapsi huusi pari tuntia suoraa huutoa. Emme saaneet rauhoittumaan millään. Ei auttanut syli, ei silittely eikä muukaan rauhoittelu. Siinä jo miehen kanssa hermostuimme toisillemme ja syyttelimme toisiamme ja itseämme. Ajattelin että nyt lähden täältä ja jos koko perheellä on näin paha olla, lähdetään kaikki. Tunsin olevani huono äiti. Lapsi rauhoittui ja alkoi jutella. Oli ihan kuin eri ihminen. Halasin lujasti ja itkin. Tuli ihan kamala olo että edes saatoin ajatella jotain niin kamalaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun moista ajattelin. Pelottaa ihan kamalasti! Mutta aina ne ajatukset katoaa heti kun lapsi rauhoittuu. En ymmärrä ollenkaan kun se huuto alkaa aina yhtäkkiä ja loppuu yhtä äkkiä. Kestää vaihtelevasti, 10 minuutista näköjään jopa kahteen tuntiin. Koskaan ennen ei ole näin kauan kestänyt. Lapsi ei osaa itse selittää miksi huusi. On ollut syntymästään saakka temperamenttinen ja aina huutanut öisin ja päivällä. Vauvana oli koliikki.

[/quote]

Soita neuvolaan. Sano että haluaisit selvittää mikä lastasi vaivaa ja olet väsynyt jatkuviin huutokohtauksiin. Sano ettet jaksa odottaa enää 4v. neuvollan. Älä puhu mitään pahemmista ajatuksistani, mutta kerro että olet väsynyt ja tarvitset nyt oikeasti apua lapsen kanssa. Olen soittanut samanlaisessa tilanteessa neuvolaan. Päästiin perhepsykologille ja ongelmat alkoi selvitä. Lapsella itsesäätelyssä ongelmia jonka harjoitteluun saimme ohjeita ja tukea.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 06:22"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:10"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:00"]Teot lähtee ajatuksista. Jossakin sisällään ihminen alkaa hyväksyä jonkun teon ja sen jälkeen riittävän ärdykkeen tultua äkkipikaisuuksissaan toimii niin.
Siksi ajatukseen jo kannattaa tarttua. Viha vai epätoivo? Vihan suuntaaminen jonnekkin. Jos viha suuntatuu lapseen liikaa kannattaa oikeasti soittaa jonnekkin. Jos viha on enemmän epätoivoa niin minusta silloin voi auttaa se, että pudottaa vaatimuksia itseä kohtaan.
Itku on monesti jotain sellaista joka nostaa omia tunteita pintaan, jos ei itse saanut lapsena itkeä voi olla vaikea kestää sitä. Toinen on juuri tuo oma avuttomuuden tunne ja sitäkautta tunne epäonnistumisesta.
[/quote]

Tässä voi ollakin se syy. Minä en saanut lapsena itkeä. Sain isäpuolelta turpaan aina kun itkin. Lopulta opin olemaan itkemättä. En siis osannut ollenkasn itkeä. Teininä kun ensimmäisen kerran purskahdin itkuun, itkin todella lujas ja sen jälkeen olen itkenyt tosi herkästi. Sitä lapsen itkua kestän kyllä ja olen aina sanonut lapselle että saa itkeä jos itkettää. Minulle on vain ihan ammatti-ihmiset sanoneet että lapsen nähden ei saa itkeä. Siksi pidättelen itkua siinä tilanteessa kun itselläkin on paha olla. Kaikkein voimakkaimpana näissä tilanteissa on se tunne "Mitä teen väärin kun lapsi huutaa? Miksen saa lasta rauhoittumaan? Miksen osaa lohduttaa?". Haluaisin että oma lapseni voisi aina turvautua äitiin (ja isään) ja tuntisi että saa olla oma itsensä ja aina saa tulla syliin.
Pelkään myös että mies hermostuu koska hän ei kestä sitä itkua.
Vauva-aikana valvoin lapsen vierellä ja "päivystin" ja otin syliin jo ennenkuin itku ehti alkaa. Sain sitten kuulla että se oli huono juttu ja että lapsi ei opi ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan kun taroeita ennakoidaan ja tarpeet tyydytetään jo etukäteen. Tässä kun tätä kirjoitan, tajusin että tämä on varnaan se syy lapsen itkuun ja tyytymättömyyteen.
-Ap
[/quote]Minulla on monta lasta ja olen aina ennakoinut ja hoitanut heidän tarpeensa ennen huutoa. Eivät huutaneet ja itkeneet myöhemminkään paitsi teineinä. Meinaatko että jokaisella on joku huutokiintiö elämässään joka pitää täyttää? Ei ole. Lapsellasi on uhma ja lisäksi pelkäät itkemistä. Laita omaan huoneeseen huutamaan ja ovi kiinni.
[/quote]

Luitko ollenkaan viestejäni? Ilmeisesti et. Tai sitten tulkitset/ymmärrät väärin. Onko sinullakin temperamenttinen ja vaativa lapsi? Enkä todellakaan laita lasta omaan huoneeseen suljetun oven taakse. Eihän omaa huonetta saa käyttää jäähypaikkanakaan.

-Ap

2

2[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:18"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:14"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:59"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:54"]Ymmärrän uupumisen jne mutta tuollaisen ajattelu on jo ihan toista tasoa. En voisi kuvitellakaan että oma äitini olisi jossain vaiheessa ajatellut minun tappamista, saatika itsensä _minun takia_. Jos sulla oikeasti on noin paha olla, niin hae apua ettei sivullisten tarvitse kärsiä sekavassa tilassa tehdystä huonosta päätöksestä. 

-huolestunut
[/quote]

Mulla on paha olla vain sen hetken kun lapsi huutaa. Aina ollut näin. Yritän lohduttaa lasta mutta kun huuto vain jatkuu, tai jopa yltyy, tunnen itseni huonoksi äidiksi. En koskaan ajattele lapseni tappamista, todellakaan! Ajattelen vain että olisi ehkä paras meidän kaikkien lähteä täältä. Mutta ajattelen aina että jos ihan vakavissani itse lähtisin, veisin ihan ensin lapsen turvaan. Mutta ajattelen myös että en voi viedä lapseltani äitiä - tai isää.

-Ap
[/quote]

Kuullostaa ennemmin siltä, että vaadit itseltäsi liikaa. Olen perheestä jossa en saanut näyttää muita tunteita kuin iloa. En saanut itkeä enkä suuttua. Eikö itkeminen olekkin joskus hyvä asia ? Jos lapsi ei saa itkeä kun itkettää niin hänelle tulee tunne, että ei kelpaa omana itsenään. Eli jos lapsi itkee eikä syy ole muu kuin pahamieli niin antakaa itkeä. Sanokaa naapureille , että teillä on tällainen vaihe.
[/quote]

Yhden naapurin kanssa jo juttelinkin. Pyytelin anteeksi kun meiltä kuuluu huutoa. Hän sanoi että hän ymmärtää, lasten äänet kuuluu elämään ja jos joku ei niitä kestä, muuttakoon muualle. :D
-Ap
[/quote]

Just näin joo, sitä on hirveen kiva naapurina herätä joka yö naapurin "metelöintiin" tai kuunnella itkua tuntitolkulla. Häiriköintiä se on sekin! Koita nyt saada se lapses lopettamaan, ei oo normaalia monen tunnin itkeminen.

Jos yksi naapuri sanoo ettei haittaa, se ei tarkoita ettei muitakaan haittaa. Sulla on kohta sossut ovella, koska ei toi oo normaalia.