Mietin jo olenko seuraava perhesurmaaja

Arvasinkin että tulee "miinuspeukkuja". Eihän kellään muulla äidillä tule moisia ajatuksia. Koska kukaan muu ei ole yhtä huono äiti. :(
-Ap

Et ole huono äiti, mutta jos saan kysyä lapsesi ikää..?

Osa ahdistuksesta johtuu ehkä suorituspaineista. Jos pystyy asennoitumaan siihen, että itku on normaalia ja saa itkeä ei koe itseään miin epäonnistuneeksi. Tässä voi ymmärtämättömät naapurit tehdä muuten huononteon jos eivät käsitä itkun olevan normaalia. Usein väsynyt vanhempi juuri niiden suorituspaineiden ja sellaisen pakko olla näin elämän takia romahtaa.
Näissä surmissa on varmaan kyllä enemmän taustalla se parisuhde kun lapset.

Itseä on helpottanut joskus juuri se , että tunteet kuuluu elämään. Minusta lapsi saa itkeä ja raivota. Voi vaikka sanoa , että saat itkeä jos itkettää.

No neuvoja on helppo antaa. Toivottavasti selviätte. Kaiketi jos ihka oikeasti pelkää tekevänsä lapsille jotain kannattaa etsiä joku korvaava ajatus ...siis vaikka niin, että jätän ne lapset ja lähden ulos. Eli jos vaihtoehto on tappaa taikka lähteä ja tehdä pienempi pahuus niin mieluummin se.

Ymmärrän uupumisen jne mutta tuollaisen ajattelu on jo ihan toista tasoa. En voisi kuvitellakaan että oma äitini olisi jossain vaiheessa ajatellut minun tappamista, saatika itsensä _minun takia_. Jos sulla oikeasti on noin paha olla, niin hae apua ettei sivullisten tarvitse kärsiä sekavassa tilassa tehdystä huonosta päätöksestä. 

-huolestunut

Pelkään eniten että naapurit valittavat, soittavat poliisit tai tekevät lastensuojeluilmoituksen ja että saamme häädön ja joudumme kadulle. Itken kun ajattelen että lapsella on paha olla kotona kun huutaa. Lapsi on nyt 3,5-vuotias.
-Ap

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:54"]Ymmärrän uupumisen jne mutta tuollaisen ajattelu on jo ihan toista tasoa. En voisi kuvitellakaan että oma äitini olisi jossain vaiheessa ajatellut minun tappamista, saatika itsensä _minun takia_. Jos sulla oikeasti on noin paha olla, niin hae apua ettei sivullisten tarvitse kärsiä sekavassa tilassa tehdystä huonosta päätöksestä. 

-huolestunut
[/quote]

Mulla on paha olla vain sen hetken kun lapsi huutaa. Aina ollut näin. Yritän lohduttaa lasta mutta kun huuto vain jatkuu, tai jopa yltyy, tunnen itseni huonoksi äidiksi. En koskaan ajattele lapseni tappamista, todellakaan! Ajattelen vain että olisi ehkä paras meidän kaikkien lähteä täältä. Mutta ajattelen aina että jos ihan vakavissani itse lähtisin, veisin ihan ensin lapsen turvaan. Mutta ajattelen myös että en voi viedä lapseltani äitiä - tai isää.

-Ap

Teot lähtee ajatuksista. Jossakin sisällään ihminen alkaa hyväksyä jonkun teon ja sen jälkeen riittävän ärdykkeen tultua äkkipikaisuuksissaan toimii niin.
Siksi ajatukseen jo kannattaa tarttua. Viha vai epätoivo? Vihan suuntaaminen jonnekkin. Jos viha suuntatuu lapseen liikaa kannattaa oikeasti soittaa jonnekkin. Jos viha on enemmän epätoivoa niin minusta silloin voi auttaa se, että pudottaa vaatimuksia itseä kohtaan.
Itku on monesti jotain sellaista joka nostaa omia tunteita pintaan, jos ei itse saanut lapsena itkeä voi olla vaikea kestää sitä. Toinen on juuri tuo oma avuttomuuden tunne ja sitäkautta tunne epäonnistumisesta.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:59"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:54"]Ymmärrän uupumisen jne mutta tuollaisen ajattelu on jo ihan toista tasoa. En voisi kuvitellakaan että oma äitini olisi jossain vaiheessa ajatellut minun tappamista, saatika itsensä _minun takia_. Jos sulla oikeasti on noin paha olla, niin hae apua ettei sivullisten tarvitse kärsiä sekavassa tilassa tehdystä huonosta päätöksestä. 

-huolestunut
[/quote]

Mulla on paha olla vain sen hetken kun lapsi huutaa. Aina ollut näin. Yritän lohduttaa lasta mutta kun huuto vain jatkuu, tai jopa yltyy, tunnen itseni huonoksi äidiksi. En koskaan ajattele lapseni tappamista, todellakaan! Ajattelen vain että olisi ehkä paras meidän kaikkien lähteä täältä. Mutta ajattelen aina että jos ihan vakavissani itse lähtisin, veisin ihan ensin lapsen turvaan. Mutta ajattelen myös että en voi viedä lapseltani äitiä - tai isää.

-Ap
[/quote]

Koet itdedi huonoksi äidiksi. Itku kuuluu elämään.

Pelkäät olevasi seuraava perhesurmaaja muttet kuitenkaan koskaa ajattele tappavasi lasta? Olet vain väsynyt, ehkä hieman masentunutkin.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:00"]Teot lähtee ajatuksista. Jossakin sisällään ihminen alkaa hyväksyä jonkun teon ja sen jälkeen riittävän ärdykkeen tultua äkkipikaisuuksissaan toimii niin.
Siksi ajatukseen jo kannattaa tarttua. Viha vai epätoivo? Vihan suuntaaminen jonnekkin. Jos viha suuntatuu lapseen liikaa kannattaa oikeasti soittaa jonnekkin. Jos viha on enemmän epätoivoa niin minusta silloin voi auttaa se, että pudottaa vaatimuksia itseä kohtaan.
Itku on monesti jotain sellaista joka nostaa omia tunteita pintaan, jos ei itse saanut lapsena itkeä voi olla vaikea kestää sitä. Toinen on juuri tuo oma avuttomuuden tunne ja sitäkautta tunne epäonnistumisesta.
[/quote]

Tässä voi ollakin se syy. Minä en saanut lapsena itkeä. Sain isäpuolelta turpaan aina kun itkin. Lopulta opin olemaan itkemättä. En siis osannut ollenkasn itkeä. Teininä kun ensimmäisen kerran purskahdin itkuun, itkin todella lujas ja sen jälkeen olen itkenyt tosi herkästi. Sitä lapsen itkua kestän kyllä ja olen aina sanonut lapselle että saa itkeä jos itkettää. Minulle on vain ihan ammatti-ihmiset sanoneet että lapsen nähden ei saa itkeä. Siksi pidättelen itkua siinä tilanteessa kun itselläkin on paha olla. Kaikkein voimakkaimpana näissä tilanteissa on se tunne "Mitä teen väärin kun lapsi huutaa? Miksen saa lasta rauhoittumaan? Miksen osaa lohduttaa?". Haluaisin että oma lapseni voisi aina turvautua äitiin (ja isään) ja tuntisi että saa olla oma itsensä ja aina saa tulla syliin.
Pelkään myös että mies hermostuu koska hän ei kestä sitä itkua.
Vauva-aikana valvoin lapsen vierellä ja "päivystin" ja otin syliin jo ennenkuin itku ehti alkaa. Sain sitten kuulla että se oli huono juttu ja että lapsi ei opi ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan kun taroeita ennakoidaan ja tarpeet tyydytetään jo etukäteen. Tässä kun tätä kirjoitan, tajusin että tämä on varnaan se syy lapsen itkuun ja tyytymättömyyteen.
-Ap

Korvatulpat ovat ihan lailliset suojavälineet , työtä on lapsenhoitokin .

Anteeksi kirjoitusvirheet kun nopeasti kännykällä kirjoitan.
Alkaa jo olotila helpottaa.
On näissä huutoöissä se "hyvä" puoli että tajuaa ja muistaa ettei resurssit ja jaksaminen riitä useampaan lapseen. :D
-Ap

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:59"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:54"]Ymmärrän uupumisen jne mutta tuollaisen ajattelu on jo ihan toista tasoa. En voisi kuvitellakaan että oma äitini olisi jossain vaiheessa ajatellut minun tappamista, saatika itsensä _minun takia_. Jos sulla oikeasti on noin paha olla, niin hae apua ettei sivullisten tarvitse kärsiä sekavassa tilassa tehdystä huonosta päätöksestä. 

-huolestunut
[/quote]

Mulla on paha olla vain sen hetken kun lapsi huutaa. Aina ollut näin. Yritän lohduttaa lasta mutta kun huuto vain jatkuu, tai jopa yltyy, tunnen itseni huonoksi äidiksi. En koskaan ajattele lapseni tappamista, todellakaan! Ajattelen vain että olisi ehkä paras meidän kaikkien lähteä täältä. Mutta ajattelen aina että jos ihan vakavissani itse lähtisin, veisin ihan ensin lapsen turvaan. Mutta ajattelen myös että en voi viedä lapseltani äitiä - tai isää.

-Ap
[/quote]

Kuullostaa ennemmin siltä, että vaadit itseltäsi liikaa. Olen perheestä jossa en saanut näyttää muita tunteita kuin iloa. En saanut itkeä enkä suuttua. Eikö itkeminen olekkin joskus hyvä asia ? Jos lapsi ei saa itkeä kun itkettää niin hänelle tulee tunne, että ei kelpaa omana itsenään. Eli jos lapsi itkee eikä syy ole muu kuin pahamieli niin antakaa itkeä. Sanokaa naapureille , että teillä on tällainen vaihe.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:07"]Pelkäät olevasi seuraava perhesurmaaja muttet kuitenkaan koskaa ajattele tappavasi lasta? Olet vain väsynyt, ehkä hieman masentunutkin.
[/quote]

Niin, se on siis se pelko että JOS naksahtaa päässä ja JOS nämä ajatukset menee pidemmälle ja itsekontrolli pettää.
-Ap

Lapselle (kuulokkeista) Mozartia tai muuta rauhallista ääntä.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:14"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:59"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 02:54"]Ymmärrän uupumisen jne mutta tuollaisen ajattelu on jo ihan toista tasoa. En voisi kuvitellakaan että oma äitini olisi jossain vaiheessa ajatellut minun tappamista, saatika itsensä _minun takia_. Jos sulla oikeasti on noin paha olla, niin hae apua ettei sivullisten tarvitse kärsiä sekavassa tilassa tehdystä huonosta päätöksestä. 

-huolestunut
[/quote]

Mulla on paha olla vain sen hetken kun lapsi huutaa. Aina ollut näin. Yritän lohduttaa lasta mutta kun huuto vain jatkuu, tai jopa yltyy, tunnen itseni huonoksi äidiksi. En koskaan ajattele lapseni tappamista, todellakaan! Ajattelen vain että olisi ehkä paras meidän kaikkien lähteä täältä. Mutta ajattelen aina että jos ihan vakavissani itse lähtisin, veisin ihan ensin lapsen turvaan. Mutta ajattelen myös että en voi viedä lapseltani äitiä - tai isää.

-Ap
[/quote]

Kuullostaa ennemmin siltä, että vaadit itseltäsi liikaa. Olen perheestä jossa en saanut näyttää muita tunteita kuin iloa. En saanut itkeä enkä suuttua. Eikö itkeminen olekkin joskus hyvä asia ? Jos lapsi ei saa itkeä kun itkettää niin hänelle tulee tunne, että ei kelpaa omana itsenään. Eli jos lapsi itkee eikä syy ole muu kuin pahamieli niin antakaa itkeä. Sanokaa naapureille , että teillä on tällainen vaihe.
[/quote]

Yhden naapurin kanssa jo juttelinkin. Pyytelin anteeksi kun meiltä kuuluu huutoa. Hän sanoi että hän ymmärtää, lasten äänet kuuluu elämään ja jos joku ei niitä kestä, muuttakoon muualle. :D
-Ap

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:10"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:00"]Teot lähtee ajatuksista. Jossakin sisällään ihminen alkaa hyväksyä jonkun teon ja sen jälkeen riittävän ärdykkeen tultua äkkipikaisuuksissaan toimii niin.
Siksi ajatukseen jo kannattaa tarttua. Viha vai epätoivo? Vihan suuntaaminen jonnekkin. Jos viha suuntatuu lapseen liikaa kannattaa oikeasti soittaa jonnekkin. Jos viha on enemmän epätoivoa niin minusta silloin voi auttaa se, että pudottaa vaatimuksia itseä kohtaan.
Itku on monesti jotain sellaista joka nostaa omia tunteita pintaan, jos ei itse saanut lapsena itkeä voi olla vaikea kestää sitä. Toinen on juuri tuo oma avuttomuuden tunne ja sitäkautta tunne epäonnistumisesta.
[/quote]

Tässä voi ollakin se syy. Minä en saanut lapsena itkeä. Sain isäpuolelta turpaan aina kun itkin. Lopulta opin olemaan itkemättä. En siis osannut ollenkasn itkeä. Teininä kun ensimmäisen kerran purskahdin itkuun, itkin todella lujas ja sen jälkeen olen itkenyt tosi herkästi. Sitä lapsen itkua kestän kyllä ja olen aina sanonut lapselle että saa itkeä jos itkettää. Minulle on vain ihan ammatti-ihmiset sanoneet että lapsen nähden ei saa itkeä. Siksi pidättelen itkua siinä tilanteessa kun itselläkin on paha olla. Kaikkein voimakkaimpana näissä tilanteissa on se tunne "Mitä teen väärin kun lapsi huutaa? Miksen saa lasta rauhoittumaan? Miksen osaa lohduttaa?". Haluaisin että oma lapseni voisi aina turvautua äitiin (ja isään) ja tuntisi että saa olla oma itsensä ja aina saa tulla syliin.
Pelkään myös että mies hermostuu koska hän ei kestä sitä itkua.
Vauva-aikana valvoin lapsen vierellä ja "päivystin" ja otin syliin jo ennenkuin itku ehti alkaa. Sain sitten kuulla että se oli huono juttu ja että lapsi ei opi ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan kun taroeita ennakoidaan ja tarpeet tyydytetään jo etukäteen. Tässä kun tätä kirjoitan, tajusin että tämä on varnaan se syy lapsen itkuun ja tyytymättömyyteen.
-Ap
[/quote]

Tiedätkös minä olen huomannut , että nuo ammattilaisten keinot ei kestä rankkaa arkea. Olen joutunut tiputtamaan vaatimuksia itseä kohtaan ryminällä. Pääasia on, että selvitään jotenkin :). Joskus on parempi vaan itkeä itse jos vaihtoehtona on pahempi. Ja ihminen sinäkin olet.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 03:14"]Korvatulpat ovat ihan lailliset suojavälineet , työtä on lapsenhoitokin .
[/quote]

Mies käyttää välillä korvatulppia. Itse en uskalla kun pelkään että sitten en herää kun lapsi itkee enkä voi auttaa. Mies sanoi että täytyy varmaan naspureillekin postittaa korvatulpat. :D
-Ap

Silloin kun itken lapseni nähden, hän säikähtää ja kysyy: "Nooh äiti, mikä sua harmittaa?" ja silittää selkää. Tekee aivan kuin minä teen silloin kun hän itkee. Mutta silloin ajattelen että ei ole lapsen tehtävä lohduttaa äitiä.
-Ap

Ei ole lapsen tehtävä lohduttaa. Eli jos itket aina ja lapsi joutuu lohduttamaan, se on sama kuin sinun ei annettu itkeä. Mutta lapsen on hyvä oppia lohduttamaan muita ja oppia että äitikin itkee.