Lue keskustelun säännöt.
Olemme eroamassa, mitä ajattelet toimintasuunnitelmastani?
29.10.2014 |
Sanon nyt heti alkuun, ennen kuin joku lassukka alkaa kirkua siitä kuinka taas joku ämmä aikoo niistää miehensä rahat ja riistää lapset, että mies on se, joka on löytänyt uuden, ja haluaa pikaeron, eikä yrittää enää yhtään mitään.
Mutta itse asiaan: Meillä on 3 lasta, ja olen ajatellut antaa miehelle seuraavanlaiset vaihtoehdot:
1) Hän joustaa taloudellisesti jonkin verran, ja me järjestelemme asiat niin, että voin jäädä lasten kanssa asumaan taloomme, ja alan yksin vastata lainanhoitokuluista saman tien. Ryhdyn yh:ksi, hän saa tavata lapsia haluamansa määrän ja ottaa vastuuta mistä haluaa ( koulu, pk, harrastukset), mutta vastuuta ei tarvitse kantaa, vaan mä voin myös hoitaa sen puolen yksin.
2) Jos hän haluaa välttämättä myydä talon, se onnistuu, mutta mä en suostu tässä tilanteessa persnettoa ottamaan joten jos haluaa myydä alle markkinahinnan, se olkoon pois hänen osuudestaan, jolloin lopputulema taloudellisesti hänen kannaltaan on varmaan aika lailla kohdan 1 kaltainen. Tässä vaihtoehdossa on myös mahdollista, että mies ryhtyy yksinhuoltajaksi ja mä etä-äidiksi, MUTTA:
JOS mies tahtoo yh:ksi, hän saa sitten yh olla. Mä todellakin tapaan lapsiani, maksan elarit ja pidän heistä huolta, mutta en millään tavalla exän avuksi. Esim. yhtä ainoaa työmatkaa ( tällä hetkellä reissaa kuukausittain) en tule hänelle mahdollistamaan, vaan hän saa sitten kantaa vastuun lapsistaan kokonaan ( kuten mäkin olisin valmis tekemään), vaihtamaan työnkuvansa jne. Mä olen jo omalta osaltani kysynyt voinko tehdä töissä tiettyjä järjestelyitä, jos lapset minulle jäävät.
Ja vuoroviikkovanhemmuutta en miehen kanssa edes harkitse, sen verran paskan tempun mulle teki, että välit ovat niin huonot, etten tahdo ainakaan tässä kohtaa lähteä edes kokeilemaan.
Mitä ajatuksia herää?
Kommentit (61)
Vuoroviikkoasuminen nyt ei muutenkaan ole lasten etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:27"]
Lasten yhteishuolto on tuomioistuimissa nykypäivänä se normi, joten mitään yksinhuoltoa et ota, ellei miehesi sitä anna. Jos todella heittäydyt hankalaksi tuomarin edessä, voi hän antaa yksinhuollon miehellesikin. Riippuen lastesi iästä, heitäkin kuullaan siinä kummasta haluavat lähivanhemman. Jos ette pääse sopuun talon myynnistä, niin oikeus voi nimittää asiamiehen laittamaan sen myyntiin, jolloin se menee markkinahintaan. Kannattaisi unohtaa nuo toimintasuunnitelmat, et sinä mitään pääse sanelemaan eikä kaikki mene mielesi mukaan. Hoidat eron sopumielellä, niin eron jälkeinenkin elämä menee paremmin.
[/quote]
Miksi sä selität tuollaista, kun mä olen jo monta kertaa sanonut, että mä en ole lähdössä riitelemään lasten huoltajuudesta? Ja mulle käy talon myyminen markkinahintaan, ei alihintaan. Mielestäni en ole missään viestissä mitään muuta sanonutkaan.
Ja kyllä, mä voin oikein hyvin määrittää omat reunaehtoni, jotka mun mielestäni on hyvin kohtuulliset.
-ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 18:32"]
Edelliselle: Tiedän ettei koston pitäisi olla itseisarvo, mutta tuntu että on ihan oikein, että noin moraaliton mies saa nenilleen. Ei pelkästään pettäjä, vaan myös tekopyhä materialisti.
[/quote]
Ihan kuin se mies ei tuossa tilanteessa jatkaisi pettämisiään. Hänhän pääsi kuin koira veräjästä! Elää makeaa elämää lasten kanssa samassa osoitteessa, ei joudu olemaan heistä yksin vastuussa, pääsee mahdollisesti halutessaan vaimon laittamalle aterialle ja melkein kaikki on kuten ennenkin. Vieraita naisia voi sitten pyörittää siinä sivussa kuten haluaa. Kustannukset miehelle pyöreä nolla.
Ja se syy, miksi et voi maksaa miehelle osuuttaan talosta oli mikä?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:32"]
Mitäs jos se mies suostuukin oikopäätä lähivanhemmaksi ja yksinhuoltajaksi, koska se uusi nainen mielellään hoitaa lapsesi silloin kun mies on työmatkoillaan?
[/quote]
Mitäs mä siihen sanoisin? Jos olisi oikeasti kiva ja hyvä tyyppi, niin olisin tosi kiitollinen, kun on valmis luopumaan omasta elämästään mun lasteni hyväksi. Meillä on kolme paljon harrastavaa lasta, joista yksi on lisäksi e-lapsi, että ei tässä yhtään liikaa voimavaroja jaossa ole. Mä voisin sitten arkisinkin ottaa lapsia yksi kerrallaan viettämään mun kanssa aikaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et sä tule saamaan mitään yksinhuoltoa,koska siihen ei ole mitään syytä.Lähivamhempi voit olla.Koska ette ole naimisissa niin sunhan se talo on jos on mustaa valkoisella että omistat 95% maksat ukolle
5% ja sillä sipuli,ukko vie sen mitä omistaa.Jos olisitte naimisissa niin pyolet talosta kuuluisi ukolle vaikka ei sitä omistaisikaan.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:52"]
Ja se syy, miksi et voi maksaa miehelle osuuttaan talosta oli mikä?
[/quote]
Meillä on sen verran lainaa vielä jäljellä, että mä en voisi ottaa enää lisää lainaa, koska sitten sitä olisi liikaa. Ja mies kyllä saisi mukaansa kaiken muun yhteisen taipaleemme aikana kertyneen omaisuutemme, joka kyllä olisi vähintään hyvin lähelle omaa osuuttaan talon arvosta.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:01"]
et sä tule saamaan mitään yksinhuoltoa,koska siihen ei ole mitään syytä.Lähivamhempi voit olla.Koska ette ole naimisissa niin sunhan se talo on jos on mustaa valkoisella että omistat 95% maksat ukolle
5% ja sillä sipuli,ukko vie sen mitä omistaa.Jos olisitte naimisissa niin pyolet talosta kuuluisi ukolle vaikka ei sitä omistaisikaan.
[/quote]
Käsittääkseni tilanne ei ole näin yksinkertainen, jos sitä lähdettäisiin oikeusteitse setvimään, mutta meillä tosiaan on tilanne se, että talo on mun nimissä, muu omaisuus miehen nimissä, ja hän saisi ne omissa nimissä olevat omaisuudet mukaansa, jos suostuu siihen.
-ap
Mielestäni oleellista olisi myös kysyä lasten mielipidettä.. Miten he haluaisivat asua uudessa tilanteessa jne. Riippuu tietysti, minkä ikäiset lapset kyseessä. Minun korvaani kuulostaa nyt siltä, että olet aggrepäissäsi tehnyt sinulle edullisimman suunnitelman, mutta kaikki muut osapuolet jäivät huomioimatta.
Jos omalle kohdalleni sattuisi ero, olisi suurin huoleni se, että lasten kannalta asiat järjestyisivät parhain päin. Juttelisin ja kuuntelisin heitä, ja sitten aikuisena toimisin heidän ajatukset huomioiden.
Muista ap, että lasten ei kuulu joutua kärsimään vanhempien erosta. Se ei ole lasten syy!:( Ole epäitsekäs ja kuuntele pieniä ensin. Heillä on yhä kaksi vanhempaa, isä JA äiti. He rakastavat molempia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:10"]
Mielestäni oleellista olisi myös kysyä lasten mielipidettä.. Miten he haluaisivat asua uudessa tilanteessa jne. Riippuu tietysti, minkä ikäiset lapset kyseessä. Minun korvaani kuulostaa nyt siltä, että olet aggrepäissäsi tehnyt sinulle edullisimman suunnitelman, mutta kaikki muut osapuolet jäivät huomioimatta.
Jos omalle kohdalleni sattuisi ero, olisi suurin huoleni se, että lasten kannalta asiat järjestyisivät parhain päin. Juttelisin ja kuuntelisin heitä, ja sitten aikuisena toimisin heidän ajatukset huomioiden.
Muista ap, että lasten ei kuulu joutua kärsimään vanhempien erosta. Se ei ole lasten syy!:( Ole epäitsekäs ja kuuntele pieniä ensin. Heillä on yhä kaksi vanhempaa, isä JA äiti. He rakastavat molempia!
[/quote]
Samaa mieltä.. Ero ei ole koston väline. Jos haluat kostaa miehellesi, tee se toisin keinoin, ei niin että lapset kärsivät. Nyt pitää kuunnella lapsia!
ps. jotenkaan ei ihmetytä, että ap:n kaltaisten tuittupäätulistujien liitot kaatuvat
Kun erosin jo yli parikymmentä vuotta sitten, toimittiin suunnilleen niin kuin vaihtoehdossa 1. Sain yksinhuoltajuuden (silloin se vielä oli helpommin mahdollista), jäin asumaan omistamaamme omakotitaloon ja otin lainat omiin nimiini. Sain asianajajan avulla kohtuulliset elatusavut ja lisäksi sovittiin, että niitä maksetaan kunnes lapset ovat päässeet ylioppilaiksi. Lisäksi sovittiin normaalit tapaamiset. Tosin ne tapaamiset eivät toteutuneet, kun lapset olivat jo sen verran vanhoja, että voivat niihin itse vaikuttaa. Satunnaisia tapaamisia tapahtui toki silloin tällöin.
Edelleen olen sitä mieltä, että ratkaisu oli silloin paras mahdollinen. Ehkä muutaman vapaan viikonlopun olisin kuitenkin tarvinnut edes joskus, mutta 24/7-huoltajuus oli pieni hinta siitä, että sain lapset yksin kunnialla fiksuiksi aikuisiksi.
Arvokas oli ex-kälyni neuvo silloin erotilanteessa: hanki asianajaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:32"]eipä ihme että mies on löytänyt uuden...
[/quote]
Ja sun kaltaiselta akalta on turhaa odottaa mitään, kun et edes itse kykene yksin lapsia hoitamaan. Helppoa ydinperheestä huudella yh.lle mitä sattuu, kun ei ole itse jäänyt yksin lasten kanssa. Etpä kovinkaan mukavalta vaikuta, joten oma ukkosi voi tehdä samat.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:10"]
Mielestäni oleellista olisi myös kysyä lasten mielipidettä.. Miten he haluaisivat asua uudessa tilanteessa jne. Riippuu tietysti, minkä ikäiset lapset kyseessä. Minun korvaani kuulostaa nyt siltä, että olet aggrepäissäsi tehnyt sinulle edullisimman suunnitelman, mutta kaikki muut osapuolet jäivät huomioimatta.
Jos omalle kohdalleni sattuisi ero, olisi suurin huoleni se, että lasten kannalta asiat järjestyisivät parhain päin. Juttelisin ja kuuntelisin heitä, ja sitten aikuisena toimisin heidän ajatukset huomioiden.
Muista ap, että lasten ei kuulu joutua kärsimään vanhempien erosta. Se ei ole lasten syy!:( Ole epäitsekäs ja kuuntele pieniä ensin. Heillä on yhä kaksi vanhempaa, isä JA äiti. He rakastavat molempia!
[/quote]
Samaa mieltä.. Ero ei ole koston väline. Jos haluat kostaa miehellesi, tee se toisin keinoin, ei niin että lapset kärsivät. Nyt pitää kuunnella lapsia!
ps. jotenkaan ei ihmetytä, että ap:n kaltaisten tuittupäätulistujien liitot kaatuvat
[/quote]
Huvittava analyysi minusta. Mä en ole mikään tuittupäätulistuja, vaan mun tapani toimia kriisissä on tehdä toimintasuunnitelmia, eli alkaa työstää jotain konkreettista itkeskelyn sijaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:01"]
et sä tule saamaan mitään yksinhuoltoa,koska siihen ei ole mitään syytä.Lähivamhempi voit olla.Koska ette ole naimisissa niin sunhan se talo on jos on mustaa valkoisella että omistat 95% maksat ukolle
5% ja sillä sipuli,ukko vie sen mitä omistaa.Jos olisitte naimisissa niin pyolet talosta kuuluisi ukolle vaikka ei sitä omistaisikaan.
[/quote]
Käsittääkseni tilanne ei ole näin yksinkertainen, jos sitä lähdettäisiin oikeusteitse setvimään, mutta meillä tosiaan on tilanne se, että talo on mun nimissä, muu omaisuus miehen nimissä, ja hän saisi ne omissa nimissä olevat omaisuudet mukaansa, jos suostuu siihen.
-ap
[/quote]No se omaisuus mikä on miehen nimissä, kuuluu joka tapauksessa miehelle. Ei se ole mikään jalomielinen ele sinulta antaa hänen pitää oma omaisuutensa :) Päinvastoin, sinä yrität saada pitää hänen osuutensa talosta, vaikka se ei sinulle kuulu.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:10"]
Mielestäni oleellista olisi myös kysyä lasten mielipidettä.. Miten he haluaisivat asua uudessa tilanteessa jne. Riippuu tietysti, minkä ikäiset lapset kyseessä. Minun korvaani kuulostaa nyt siltä, että olet aggrepäissäsi tehnyt sinulle edullisimman suunnitelman, mutta kaikki muut osapuolet jäivät huomioimatta.
Jos omalle kohdalleni sattuisi ero, olisi suurin huoleni se, että lasten kannalta asiat järjestyisivät parhain päin. Juttelisin ja kuuntelisin heitä, ja sitten aikuisena toimisin heidän ajatukset huomioiden.
Muista ap, että lasten ei kuulu joutua kärsimään vanhempien erosta. Se ei ole lasten syy!:( Ole epäitsekäs ja kuuntele pieniä ensin. Heillä on yhä kaksi vanhempaa, isä JA äiti. He rakastavat molempia!
[/quote]
Kyllä mä olen tätä lasten kanssa keskustelua tosi paljon miettinyt. Mua vaan pelottaa heidän kannaltaan se, että he kokevat joutuvansa tekemään tosi isoja valintoja, joiden seurauksia he eivät välttämättä osaa mitenkään arvioida tai pysty sitten kantamaan. Lapsista kaksi on alakoulussa, 1 pk:ssa.
-ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:01"]
et sä tule saamaan mitään yksinhuoltoa,koska siihen ei ole mitään syytä.Lähivamhempi voit olla.Koska ette ole naimisissa niin sunhan se talo on jos on mustaa valkoisella että omistat 95% maksat ukolle
5% ja sillä sipuli,ukko vie sen mitä omistaa.Jos olisitte naimisissa niin pyolet talosta kuuluisi ukolle vaikka ei sitä omistaisikaan.
[/quote]
Käsittääkseni tilanne ei ole näin yksinkertainen, jos sitä lähdettäisiin oikeusteitse setvimään, mutta meillä tosiaan on tilanne se, että talo on mun nimissä, muu omaisuus miehen nimissä, ja hän saisi ne omissa nimissä olevat omaisuudet mukaansa, jos suostuu siihen.
-ap
[/quote]No se omaisuus mikä on miehen nimissä, kuuluu joka tapauksessa miehelle. Ei se ole mikään jalomielinen ele sinulta antaa hänen pitää oma omaisuutensa :) Päinvastoin, sinä yrität saada pitää hänen osuutensa talosta, vaikka se ei sinulle kuulu.
[/quote]
No jos se on noin yksikertaista, että talo on sitten mun, kun se on mun nimissä ( vaikka mies on lyhentänyt lainaa yhtä paljon kuin minä), niin silloinhan tässä ei ole mitään ongelmaa, todellakin miehelle sen 5% saan tosi helposti hoidettua. Mä ajattelin kuitenkin, että liittomme aikana kertynyt omaisuus on yhteistä, riippumatta siitä, kenen nimissä se on. Koska ihan samalla tavalla mä olen osallistunut miehen nimissä olevan omaisuuden rahoittamiseen.
MÄ vaan en usko, että se ihan noin menee.
-ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:01"]
et sä tule saamaan mitään yksinhuoltoa,koska siihen ei ole mitään syytä.Lähivamhempi voit olla.Koska ette ole naimisissa niin sunhan se talo on jos on mustaa valkoisella että omistat 95% maksat ukolle
5% ja sillä sipuli,ukko vie sen mitä omistaa.Jos olisitte naimisissa niin pyolet talosta kuuluisi ukolle vaikka ei sitä omistaisikaan.
[/quote]
Käsittääkseni tilanne ei ole näin yksinkertainen, jos sitä lähdettäisiin oikeusteitse setvimään, mutta meillä tosiaan on tilanne se, että talo on mun nimissä, muu omaisuus miehen nimissä, ja hän saisi ne omissa nimissä olevat omaisuudet mukaansa, jos suostuu siihen.
-ap
[/quote]No se omaisuus mikä on miehen nimissä, kuuluu joka tapauksessa miehelle. Ei se ole mikään jalomielinen ele sinulta antaa hänen pitää oma omaisuutensa :) Päinvastoin, sinä yrität saada pitää hänen osuutensa talosta, vaikka se ei sinulle kuulu.
[/quote]
No jos se on noin yksikertaista, että talo on sitten mun, kun se on mun nimissä ( vaikka mies on lyhentänyt lainaa yhtä paljon kuin minä), niin silloinhan tässä ei ole mitään ongelmaa, todellakin miehelle sen 5% saan tosi helposti hoidettua. Mä ajattelin kuitenkin, että liittomme aikana kertynyt omaisuus on yhteistä, riippumatta siitä, kenen nimissä se on. Koska ihan samalla tavalla mä olen osallistunut miehen nimissä olevan omaisuuden rahoittamiseen.
MÄ vaan en usko, että se ihan noin menee.
-ap
[/quote]Ai mies on lyhentänyt lainaa yhtä paljon kuin sinä? Sittenhän tilanne on ihan toinen! Mies voi vaatia "omansa pois" eli kompensaatiota siitä että on kartuttanut sinun omaisuuttasi. Eli olet isommassa lirissä kuin mitä alkuasetelma antoi ymmärtääkään.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:29"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:03"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:01"] et sä tule saamaan mitään yksinhuoltoa,koska siihen ei ole mitään syytä.Lähivamhempi voit olla.Koska ette ole naimisissa niin sunhan se talo on jos on mustaa valkoisella että omistat 95% maksat ukolle 5% ja sillä sipuli,ukko vie sen mitä omistaa.Jos olisitte naimisissa niin pyolet talosta kuuluisi ukolle vaikka ei sitä omistaisikaan. [/quote] Käsittääkseni tilanne ei ole näin yksinkertainen, jos sitä lähdettäisiin oikeusteitse setvimään, mutta meillä tosiaan on tilanne se, että talo on mun nimissä, muu omaisuus miehen nimissä, ja hän saisi ne omissa nimissä olevat omaisuudet mukaansa, jos suostuu siihen. -ap [/quote]No se omaisuus mikä on miehen nimissä, kuuluu joka tapauksessa miehelle. Ei se ole mikään jalomielinen ele sinulta antaa hänen pitää oma omaisuutensa :) Päinvastoin, sinä yrität saada pitää hänen osuutensa talosta, vaikka se ei sinulle kuulu. [/quote] No jos se on noin yksikertaista, että talo on sitten mun, kun se on mun nimissä ( vaikka mies on lyhentänyt lainaa yhtä paljon kuin minä), niin silloinhan tässä ei ole mitään ongelmaa, todellakin miehelle sen 5% saan tosi helposti hoidettua. Mä ajattelin kuitenkin, että liittomme aikana kertynyt omaisuus on yhteistä, riippumatta siitä, kenen nimissä se on. Koska ihan samalla tavalla mä olen osallistunut miehen nimissä olevan omaisuuden rahoittamiseen. MÄ vaan en usko, että se ihan noin menee. -ap [/quote]Ai mies on lyhentänyt lainaa yhtä paljon kuin sinä? Sittenhän tilanne on ihan toinen! Mies voi vaatia "omansa pois" eli kompensaatiota siitä että on kartuttanut sinun omaisuuttasi. Eli olet isommassa lirissä kuin mitä alkuasetelma antoi ymmärtääkään.
[/quote]
*ottaa rautalankaa* Meillä on siis yhdessä kartutettua omaisuutta, joista osa on miehen nimissä, talo mun nimissä. Muuta omaisuutta on suunnilleen sen verran kuin olisi miehen osuus talosta. Ymmärrätkö?
-ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 08:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:28"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:19"] No sinähän et päätä noita raha-asioita yksin, joten et voi sanella mitään vaihtoehtoja. [/quote] Kyllä mä voin sanoa, että taloa, josta on mun nimissä 95% ei myydä alihintaan. En toki voi pakottaa miestä joustamaan niin, että me voisimme tähän jäädä, mutta ei mun myöskään ole pakko suostua myymään tätä ensimmäiselle tarjoajalle. Ja elarit meistä tulee jompi kumpi maksamaan, se kai nyt on aivan selvää. [/quote]Jos sinä hankaloitat talon myyntiä, mies voi hakea yhteisomistuksen purkua, ja silloin sinulla ei ole sananvaltaa myyntiasiassa. Eli ei, sinä et sanele ehtoja yksin. [/quote] No sitten hakee. Sitten riidellään pitkään ja hartaasti kaikesta, jos hän sille tielle haluaa lähteä. Taloudellisesti hän ei tule siitä mitään hyötymään. Ja enköhän mä tuossa ajassa ole jo onnistunut hankkimaan hänelle sen 5% osuuden talon arvosta. [/quote]Aivan. Eli sun toimintasuunnitelmasi on yhtä tyhjän kanssa. Kuvittelet että voit vain sanella ehtoja ja tehdä mitä tahdot mutta ei se niin toimi.
[/quote]
Kerrohan nyt oikein tarkasti vielä, mikä noissa mun suunnitelmissani ei tule toimimaan? Joku taho pakottaa meidät yhteishuoltajuuteen pyssyn kanssa? Tai sama tyyppi tulee pyssyn kanssa pakottamaan mut hoitamaan lapsia miehen reissujen ajan, jos miehestä tulee yh? Koska mulle itselleni on selvää, että jos ryhdy yh:ksi, olen valmis kantamaan kaiken vastuun, jos mies vaikka haluaa muuttaa ulkomaille tms.
Jos sua nyt noin kovin ahdistaa nuo taloomme liittyvät kysymykset, niin ei, en voi estää miestäni hakemasta yhteisomistamisen purkua, jos hän niin haluaisi tehdä. Tosin siinäkin on sellaiset seikat, että sitä ei tehdä niin, että se vahingoittaa toisen omistajan etua, eli edelleenkään taloa ei myytäisi ensimmäiselle vastaantulijalle, vaan kyllä siitä pitäisi saada ihan käypä hinta. Tarkistettu on lakimieheltä.
-ap
[/quote]Sinä kysyit aloituksessa, mitä ajatuksia herää, ja minulle heräsi ajatuksia siitä, että kuvittelet voivasi sanella ehdot, ja jos mies ei niihin suostu, hankaloitat kaikkea mahdollisimman paljon, jopa niin, että et suostu omia lapsiasi hoitamaan tarvittaessa, jos miehesi on lähivanhempi. Tärkeintä sinulle tuntuu olevan se, että miehesi joustaa joka asiassa, taloudellisesti ym. ja jos näin ei ole, sinä kostat niin paljon kuin voit.
Älä kysy jos et halua mielipidettä.
[/quote]
Kun mielipiteesi oli, että välitän vain rahasta enkä lapsista, niin halusin siihen perustelut, mikä on mielestäni jokaisen järkevän ihmisen toimintaa. Aivan kuten erossa myös omasta ( ja sen myötä lasten) taloudellisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Mielestäni on myös oikeudenmukaista se, että jos minä olen valmis kantamaan lapsistani täyden vastuun, mutta antamaan miehelleni niin paljon aikaa lasten kanssa kuin HÄN haluaa, en siis olettamaan, että hän pomppii minun aikataulujeni mukaan, jos olen yh, voin olettaa häneltä samaa, jos hän haluaa valita yksinhuoltajuuden. Mielestäsi tämä on siis epäreilua ehtojen sanelua? Mikä sun mielestäsi olisi sitten reilua?
-Ap
[/quote]En ole sanonut, että välität vain rahasta etkä lapsista, se oli jonkun toisen kommentti. Mielestäni reilua olisi keskustella miehen kanssa, ja pohtia eri vaihtoehtoja. Jos sitten päädytte siihen, että mies on lasten pääasiallinen huoltaja, sovitte tottakai raamit siihen, miten tilanteet hoidetaan hänen työmatkojensa aikana, mutta niin, että et ole jo etukäteen päättänyt tehdä kaikkea mahdollisimman vaikeaksi.
Ja mistään ei käy ilmi, miksi miehen pitäisi joustaa taloudellisesti jokaisessa vaihtoehdossa? Miksette arvioita asuntoa ammattilaisella, sinä haet pankista lainaa ja maksat miehen ulos?
[/quote]
Ehkä mä olen itsekäs ja joustamaton, mutta mä en vaan yksinkertaisesti suostu jatkamaan lasten hoitovastuun jakamista näin kuin se nyt on, jos me eroamme. Mä en aio kantaa 90% vastuusta, ja antaa miehen poimia rusinoita pullasta, mikä olisi tilanne, jos olisimme vuoroviikkovanhemmuudessa tai hän yh. Se ei varmaan tullut aloituksessani selväksi, että nytkin joka ikinen kerta kun hän matkustaa, minä ja mun työpaikka joustaa. Mä teen ylitunteja sitten kotona ja otan persnettoa, mikä on ihan ok, kun ollaan perhe. Kun ollaan erottu, se ei vaan enää käy, paitsi jos mä olen oikeasti se vastuuhenkilö lasten suhteen, ja mun tulonmenetykset kompensoituu elareilla.
Ja ei miehen tarvitse mun mielestä jokaisessa vaihtoehdossa joustaa, mun puolesta taloa voidaan myydä pitkäänkin, että siitä saadaan oikea hinta.
Oikeasti, mun mielestäni mä olen ihan helvetin joustava, kun olen valmis
a) yrittämään vielä pelastaa perheemme ( mies ei ole halukas)
b) kumman tahansa yksinhuoltajuuteen ja sen myötä päävastuunkantoon, ja kuitenkin kumpikin saisi mun mielestä olla lasten kanssa niin paljon kuin haluaa, mutta ei niin, että minä kannan vastuun ja hän on yh.
c) jäämään taloon, mutta tämä oikeasti vaatii mieheltä pientä joustoa, koska se ei muuten ole taloudellisesti mulle mahdollista ( Mies ei halua jäädä taloon)
d) myymään talon, mutta ei alihintaan.
-ap