Mitä järkeä mun on enää elää?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 04:06"]

No tapa ittes äläkä täällä ruikuta!!

[/quote]

huhhuh. Ja no no. Synkkiä ja valoisia päiviä mahtuu jokaiselle.

nyt on tämä harmaa kausi luonnossa ja sekin vaikuttaa mielialaan. Kiukkuiltuakin varmaan tulee. Anteeksi voi pyytää. Moni ihminen on väsynyt ja turhautunut.

nyt armollisuutta itselleen armollisuutta muille.

nyt pitää keksimällä keksiä valoisia ja piristäviä asioita. Tsempata.

tai voi möyriä synkissä (ei se ole vaarallista tai kiellettyä), mutta ei itseään tappaa kannata.

tunteet kuuluu elämään, 

voi vaikka kaivautua peiton alle lukemaan tai kuuntelemaan jotain. Kirjastossa kannattaa käydä.

voimia jokaiselle toivon.

2

Sä olet onnekas. Olet eläkkeellä, voit tehdä mitä vaan! Lähde Intiaan tai jonnekin muualle lämpimään. Jos olisin sinä, matkustelisin. On ehkä "kallista", mutta muista, melkein missä tahansa muualla on halvempaa kuin Suomessa.

Mää en jaksa näitä ulvojia jotka kaipaa jatkuvaa ulkopuolelta tulevaa pönkitystä ja tsemppausta edes jaksaakseen elää. Semmoset vois vaan sitten kuolla etteivät vedä muita mukaan samaan ankeuteen. Toinen vaihtoehto ois MATKUSTAA INTIAAN JA KATTOA MITEN SOKEUTETUT KERJÄLÄISLAPSET KUOLEE NÄLKÄÄN JA JUO RUUMIITA TÄYNNÄ OLEVASTA GANGESISTA ja sitten ottaa se peukalo pois perseestä ja tulla johtopäätökseen että ehkä mulla ei oo tässä suurempaa hätää. Ja alkaa elää ja nauttia ihmiselosta. Synny, syö, kasva, lisäänny, kuole.

2

A

Olet arvokas ihmisenä. Ihmisarvoa ei mitata. Jokaisella on se jo syntyessään. Ja järkeä ei aina tartte olla mukana. Joskus on hauskempaa vainajaa reppu ja lähteä kummastelemaan maailmaa.

Maailma on avoinna.

Maailmassa on loppupeleissä paljon kivoja juttuja vaikka ulkoilu ja nauttia sitä mitä on itsellä ja työntää muiden mielipiteet syvälle peräsuoleen

W

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 10:44"]

Mää en jaksa näitä ulvojia jotka kaipaa jatkuvaa ulkopuolelta tulevaa pönkitystä ja tsemppausta edes jaksaakseen elää. Semmoset vois vaan sitten kuolla etteivät vedä muita mukaan samaan ankeuteen. Toinen vaihtoehto ois MATKUSTAA INTIAAN JA KATTOA MITEN SOKEUTETUT KERJÄLÄISLAPSET KUOLEE NÄLKÄÄN JA JUO RUUMIITA TÄYNNÄ OLEVASTA GANGESISTA ja sitten ottaa se peukalo pois perseestä ja tulla johtopäätökseen että ehkä mulla ei oo tässä suurempaa hätää. Ja alkaa elää ja nauttia ihmiselosta. Synny, syö, kasva, lisäänny, kuole.

[/quote]

Ei ne ruumiit sinne gangekseen itsestään päädy vaan kuuluu niiden toimenkuvaan laittaa ne sinne ?

Jos naista ei saa niin aina voi kattoa pornoa ja runkata kunnes rahat riittää ulkomaille kattomaan helpommin tavallisen mukava miehen hyväksyviä thaimaalaisnaisia näiden ruikuttajien sijaan

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 10:50"]

Olet arvokas ihmisenä. Ihmisarvoa ei mitata. Jokaisella on se jo syntyessään. Ja järkeä ei aina tartte olla mukana. Joskus on hauskempaa vainajaa reppu ja lähteä kummastelemaan maailmaa. Maailma on avoinna.

[/quote]

Vainajareppu ?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:14"]

Mitä lisäarvoa se koulutus toisi, jos kerran on työkyvyttömyyseläkkeelle (mt-syistä, oletan) päässyt? Siis nimenomaan PÄÄSSYT. Oikeasti olet ap helvetin onnekas jo pelkästään tuon takia. Sun ei tarvitse tehdä mitään, ei ole minkäänlaisia velvoitteita mihinkään eikä kenellekään, mikään ei rajoita. Olet vapaa olemaan ja tekemään mitä haluat. Minä ainakin myönnän olevani kateellinen. 

[/quote]

Mitä helvettiä? En tiedä oliko viestisi vittuilua vai oletko oikeasti yksinkertainen, mutta melko ruusuisen kuvan maalaat. Todella monella työkyvyttömyyseläkehän nimenomaan passivoittaa ihmisen täysin. AP:kin haluaisi tehdä jotain, eikä vaan lusmuilla. Ja mahdollisuus tehdä mitä haluaa? Nukkua pitkään ja laskea euroja ruokakaupassa, katsoa telkkaria päivät pitkät? Joo tiedän että ilmaiseksikin voi asioita tehdä, mutta monet ovat niin elämänhalunsa kadottaineita etteivät enää osaa.

Esimerkiksi kouluttautuminen toisi älyllisiä haasteita, rutiinia ja ryhtiä arkipäiviin, uusia sosiaalisia suhteita, tuoreita näkökulmiä, työllistymismahdollisuuksia.. you name it.

On järkeä. Ekana voit alkaa rakastaa itseäsi. Jopa erakoitunut ihmishylkiökin on arvokas, jos vain itseään oppii arvostamaan. Ei se ole helppoa, mutta sun kaltaisia on muitakin. Katso tuo alla oleva video. ;)

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 10:50"]Olet arvokas ihmisenä. Ihmisarvoa ei mitata. Jokaisella on se jo syntyessään. Ja järkeä ei aina tartte olla mukana. Joskus on hauskempaa vainajaa reppu ja lähteä kummastelemaan maailmaa.

Maailma on avoinna.
[/quote]

Pakata reppu siis.

Intiaan reppureissaamaan lähteminen voi olla hauska idea jos on paljon ylimääräistä rahaa. Miten olisi sittenkin vapaaehtoistyö jonkun järjestön kautta (no maksaa usein myös) tai meneminen jonnekin siivoustyöhön että keräisit rahaa matkaa varten? 

Elämä on mielekästä kun on tavoitteita. Jos sulla olisi syöpä, keksisit miljoonaa asiaa, mitkä haluaisit vielä tehdä ennen kuin kuolet. 

2

Pidätkö eläimistä? Voisitko esim. säännöllisesti ulkoiluttaa eläinsuojeluyhdistyksen koiria tai huolehtia vapaaehtoisesti hylätyistä eläimistä. Saisit varmasti kokea paljon aitoa kiitollisuutta ja pyyteetöntä rakkautta.

Toivon sinulle valoisia hetkiä.

Et ole yksin. Olen elänyt mielenterveysongelmieni kanssa jo aikas pienestä tallaajasta saakka, nyt täysi-ikäisenä uskalsin hakea apua. Hae sinäkin.

Pääsin unelmieni kouluun - mieli on kuitenkin niin maassa, että on koulutuskin vaakalaudalla, kun en uskalla enkä jaksa siellä enää hirveämmin käydä. Syynä yksinäisyys - ei minulla ole siellä ketään. Olen kuitenkin parhaani mukaan koettanut sosialisoitua, käyn ammattiauttajan juttusilla, yritän keskittyä niihin hyviin juttuihin. Sinullakin on varmasti elämässäsi joku, joka sinua rakastaa ja tahtoo sinun tallaavan täällä vielä pitkään. Vaikkei se siltä aina tuntuisikaan, tiedän. 

En itsekään löydä syytä elää, ei täällä ole mitään minua varten, olen arvoton - näin ajattelen. Itsekin koen, että ehkä kymmenen vuoden päästä saattaisinkin olla onnellinen. Se on vaan raastavan pitkä aika odottaa sinne saakka.

Pidetään yhtä, sinnitellään. Puhutaan, selvitetään päätä, etsikäämme yhdessä syy elää. Hae apua - se on iso kynnys, mutta voi sitä helpotusta. Kokeile.

Ennestään masentuneen ei kyllä kannata lähteä itseään rikkomaan Intiaan. Se on karu paikka, joka saa vahvemmankin hajalle.. Been there, never again! 

Pieni osa ihmisistä rakastaa intiaa ja suuri osa vihaa sitä. Tuo pieni osa menee sinne uudelleen ja uudelleen, näkee kaiken likaisuuden  ja kerjäämisen läpi. Jos ap ei tiedä kestääkö, suosittelen menemään muualle. Matkailu sinänsä on tosi hyvä idea.