olen syrjäytynyt nuori. haluatko kysyä jotakin?

Hei Ap,
Kiinnostaisko sua jutella, samassa tilanteessa ollaan. Sähköpostia?

A

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:38"]Hei Ap,
Kiinnostaisko sua jutella, samassa tilanteessa ollaan. Sähköpostia?
[/quote]

Täällä jos jakaa s-postin niin kohta on täynnä kaikenlaista. Jos teen jonkun spostin ja jaan sen täällä. Laitat siihen mailia, ja sitten otan suhun yhteyttä mun oikealla sähköpostilla

Q

Syrjaytyneet777@gmail.com

A

Minä velloin nuorena masennuksessa vuosikausia eikä opiskelusta tullut mitään. Huomasin silloin, että mikä tahansa ohjelmanumero, joka sai minut ajattelemaan jotain muuta kuin niitä omia ongelmia, helpotti oloa. Vaikka ei olisi huvittanut lähteä kotoa, niin ystävien näkeminen teki silti hyvää. Ajattelen masennuksen jotenkin niin, että ihminen zoomaa itseensä ja niihin omiin ongelmiinsa eikä näe mitään muuta. Totta kai se masentaa kun näkökenttä on niin rajattu! Sitten kun tajuaa, että nämä on vaan minun ongelmia ja maailmassa on paljon muutakin, niin vähän hellittää se itsesäälissä piehtarointi ja pystyy tekemään jotain järkevää. Jo se, että jollain pienellä tavalla auttaa toista ihmistä tekee itsellekin hyvän olon.

Minulla oli lääkityskin jossain vaiheessa, vuoden tai pari, en jaksa muistaa. Muistan sen, kun minulle määrättiin se resepti. Siitä tuli sellainen voimaton olo, että olen oikeasti sairas ja en mahda tälle mitään. Lopetin lääkkeet sitten jossain vaiheessa ihan omin päin ja päätin, että en halua elää lääkkeiden varassa. En huomannut mitään haittavaikutusta, vaikka lopetin kertalaakista. Tuli itselle parempi olo siitä, että otan oman elämän haltuuni. 

Edelleenkään en ole oikein päässyt työelämään kunnolla kiinni, mutta onpahan kuitenkin koulutus. Ja perhe auttaa siihen, ettei tunne olevansa ihan yhteiskunnan ulkopuolella, vaikka vähän sivullinen onkin.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:38"]

Hei Ap, Kiinnostaisko sua jutella, samassa tilanteessa ollaan. Sähköpostia?

[/quote]

Laitoin sen spostin tuohon jos näet. Alkoi ahdistamaan tämäkin. Visuoin päässäni kuninka keskustelutelemme, ja mitä kerron sulle. 

Alan olla jo aika väsynyt

Toivottavasti oot paikalla

Ap

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 02:03"]

Minä velloin nuorena masennuksessa vuosikausia eikä opiskelusta tullut mitään. Huomasin silloin, että mikä tahansa ohjelmanumero, joka sai minut ajattelemaan jotain muuta kuin niitä omia ongelmia, helpotti oloa. Vaikka ei olisi huvittanut lähteä kotoa, niin ystävien näkeminen teki silti hyvää. Ajattelen masennuksen jotenkin niin, että ihminen zoomaa itseensä ja niihin omiin ongelmiinsa eikä näe mitään muuta. Totta kai se masentaa kun näkökenttä on niin rajattu! Sitten kun tajuaa, että nämä on vaan minun ongelmia ja maailmassa on paljon muutakin, niin vähän hellittää se itsesäälissä piehtarointi ja pystyy tekemään jotain järkevää. Jo se, että jollain pienellä tavalla auttaa toista ihmistä tekee itsellekin hyvän olon.

Minulla oli lääkityskin jossain vaiheessa, vuoden tai pari, en jaksa muistaa. Muistan sen, kun minulle määrättiin se resepti. Siitä tuli sellainen voimaton olo, että olen oikeasti sairas ja en mahda tälle mitään. Lopetin lääkkeet sitten jossain vaiheessa ihan omin päin ja päätin, että en halua elää lääkkeiden varassa. En huomannut mitään haittavaikutusta, vaikka lopetin kertalaakista. Tuli itselle parempi olo siitä, että otan oman elämän haltuuni. 

Edelleenkään en ole oikein päässyt työelämään kunnolla kiinni, mutta onpahan kuitenkin koulutus. Ja perhe auttaa siihen, ettei tunne olevansa ihan yhteiskunnan ulkopuolella, vaikka vähän sivullinen onkin.

[/quote]

Niin. Tosta sen verran  että itsekään en noita masennuslääkkeitä pidä hyvänä vaihtoehtona.

Ap

Nro. 50, täytyy sanoa, että erittäin hyvin kirjoitettu.

Up

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:03"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee

[/quote]

Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä!
[/quote]

Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne.

Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu.

Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään.

Joskus saan sellaisia suoerintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu?

Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan.
[/quote]
Miksi et pidä rytmiä arkisin, jotta pystyisit virkeänä? Itse olin keskivaikeasti masentunut, itsetuhoinen ja söin lääkkeitä ja kävin terapiassa. Kyllästyin totaalisesti siihen kamalaa elämään ja puhtaasti sisulla kaivoin itseni ulos maan alta. Tein ihan mitä tahansa pätkätöitä, mitä oli mahdollista saada (siivousta, puhelinmyyntiä), sitten tykkäsin kurssien kautta parempiin töihin harjoittelun kautta. Jäin uudestaan työttömäksi, mutta sen vajaan vuoden aikana opiskelin kädentaitoja ja autoin vanhempiani minkä kerkesin. Sitten pääsin samoihin hommiin, mistä jäin työttömäksi, kun kesällä aukesi monta kesätyöpaikkaa. Opiskelin sitten taas vähän lisää ja sain taas paremman työn.
Älä hyvä ihminen heitä kirvestä kaivoon, vaan mene kursseille opiskelemaan uusi taito. Tee ihan mitä tahansa, jotta pääset uuden elämän alkuun. Kukaan ei sitä sun puolesta tee. Päätät, että pärjäät, etkä lamaannu pienistä vastoinkäymisistä, niin pärjäät. Pari vuotta mullakin meni ja rehellisesti olen kertonut miksi cv:ssä on tyhjää kaksi vuotta. Masennusta ei tarvitse pelätä, sille ei vaan saa antaa valtaa. Tsemppiä sulle ja muille samassa pisteessä oleville.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee

[/quote]älä pelkää! se on luottamuksellista tietoa, lääkäri ei saa kertoa (vaitiolovelvollisuus) ja sun tiedot ei mene eteenpäin oman alueesi terveyskeskuksesta!

tää on huono esimerkki, mut etköhän pointin tajua. Asut paikkakunnalla a ja olet käymässä paikkakunnalla b ja joudut lääkäriin paikkakunnalla b niin ne ei näe mitään sun potilashistoriasta paikkakunnalta a. Suomessa on hyvä tämä yksityisyyden suoja.

Taas yksi omaehtoisesti "syrjäytynyt", joka ei jaksa mennä työkkäriin eikä tehdä mitään paitsi ihan täydellä lääkärin pätevyydellä päättää, että mielialalääkkeet ei hänestä ole "hyvä asia".

Voi jos edes pieni yrityksenhalu näkyisi missään viestissänsä...mutta ei. Kellu sitten sillä paskakaarnalaivallas, vituttaa vaan elättää tommosia saatanan lapasia.

Ap! Lähetin viestiä tohon sähköpostiin t.n.h

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 02:08"]

Niin. Tosta sen verran  että itsekään en noita masennuslääkkeitä pidä hyvänä vaihtoehtona.

 Ap

[/quote]

Olen itse ajatellut sen jotenkin niin, että ehkä ne auttaa ylös sieltä pahimmasta alhosta niin että ihminen pystyy auttamaan itseään. Mutta en huomannut itse niillä mitään vaikutusta. Kun ihmiselle sanotaan, että sinä olet masentunut ja tarvitset lääkettä, siltä ihmiseltä ikään kuin riisutaan kaikki aseet mitä ongelmien ratkomiseksi tarvitaan ja annetaan tuomio. Ja samalla annetaan sille ihmiselle lupa jäädä vellomaan niihin omiin ongelmiin. Ei ne omat ongelmat ole oikeasti niin tärkeitä että niitä pitäisi jatkuvasti vatvoa! Ei se ihmistä auta, että päivät pitkät kelailee "olen elämässä epäonnistunut, en kelpaa kenellekään, ei tästä tule mitään". 

Totta tuokin

Missä tilanteessa ap on nyt, onko elämä muuttunut paremmaksi?

On kovin vaikeaa katkaista sitä passiivisuuden kierrettä. Moni ei ymmärrä masentuneen ja syrjäytyneen tilannetta, siinä ollaan aika syvissä vesissä mistä ei noin vain "ryhdistäydytä". Se, mikä on terveelle helppoa ja arkipäiväistä, voi syrjäytyneelle olla oikeasti raskasta. Sitä haluaisi olla niin kuin muut, haluaisi, että kaikki olisi helppoa, mutta ei se vain toimi niin. Ihmiset ovat erilaisia. Minua harmittaa se, että työtöntä ja masentunutta pidetään usein laiskana ja tyhmänä - sitä alkaa itsekin ajatella itsestään niin, vaikka onkin nähnyt, kuinka oikeissa olosuhteissa on ahkera, tehokas ja älykäs henkilö. Masentuneina hetkinä on vain vaikea kaivaa itsestään niitä positiivisia asioita esiin. Olen nuori, minulla on 2. asteen tutkinto, työkokemusta, ei päihdeongelmia, asunto. Kaikki nämä ovat vaatineet panostusta ja uhrauksia (no, ehkä ei nuori ikä), mutta jossain kohtaa tulee raja vastaan. Etsivä työ syrjäytyneiden löytämiseksi ei ainakaan minua ole löytänyt, ehkä asiani ovat liian hyvin? On iso kynnys ottaa itse yhteyttä mihinkään tahoon ja pyytää apua. Ylpeys ei kestä, vaikka järki sanookin että kannattaisi ainakin yrittää.

Muille samassa tilanteessa oleville pari vinkkiä. Jos teidän on vaikea poistua kotoa vaikka johonkin tapaamiseen ja haluaisitte vain jäädä kotiin itkemään, niin yrittäkää edes astua kynnyksen yli ulos. Hypätkää siihen bussiin, millä oli tarkoituksenne mennä, vaikka ette enää olekaan menossa tapaamiseenne. Se, että pääsette puoleen väliin matkaa ja käännytte takaisin, on jo iso askel. Olette ainakin yrittäneet. Parhaimmassa tapauksessa päässeet perille.

Oikeat ystävät ovat tärkeitä, laatu korvaa määrän. Vaalikaa näitä suhteita silloinkin, kun ette oikein jaksaisi jutella. Minulle on ollut tärkeää, että on joku joka ei tuomitse tai tuo lisäahdistusta. Aina asiat eivät olleet näin hyvin ja tiedän, että kaikilla ei ole vieläkään.

Kolmantena, itsesäälinne on valheellista. Ette ole sen arvottomampia tai huonompia kuin muutkaan, ette ole vain löytäneet sitä väylää missä pääsisitte loistamaan. Yhteiskunta suosii tiettyä henkilötyypiä, mutta sulkee silmät helposti muilta. Harva työntekijä on oikeasti työhönsä paras valinta, monella yrittäjällä on oikeasti ihan paska bisnesvainu, moni poliitikko on huono valinta päättämään asioista. Paskuutta on monenlaista, jotkut eivät huomaa omaansa ja jotkut eivät muuta huomaakaan.