olen syrjäytynyt nuori. haluatko kysyä jotakin?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"]Miksi olet nuori?
[/quote]

Mitä tarkoitat tällä?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee

[/quote]

Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä!
[/quote]

Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne.

Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu.

Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään.

Joskus saan sellaisia suoerintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu?

Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee

[/quote]

Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä!
[/quote]

Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne.

Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu.

Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään.

Joskus saan sellaisia superintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu?

Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee

[/quote]

Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä!
[/quote]

Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne.

Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu.

Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään.

Joskus saan sellaisia superintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu?

Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee

[/quote]

Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä!
[/quote]

Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne.

Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu.

Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään.

Joskus saan sellaisia superintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu?

Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan.

Millaista tukea toivoisit vanhemmiltasi? Entä mitä muuta tukea?

Oho en tiedä miksi toi tuli kolmesti

Hae nyt kuitenkin apua, kun vielä voit. Ei toi ole pelkkää lamaannusta. Olet masentunut ja ahdistunut ainakin.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:03"]Millaista tukea toivoisit vanhemmiltasi? Entä mitä muuta tukea?
[/quote]

Niin.

En olen viikoittain yhteydessä vanhempaani, en kerro sukupuolta tarkemmin, ties lukee näitö juttuja.

Välimme kärjistyivät, kun vanhempani erosivat. Se, vanhempi jolle jäin, oli masentunut, ja hänen kasvatuksensa oli silkkaa vallankäyttöä ja oman vitutuksen purkamista. Ulospäin vaikuttaa todella kunnolliselta ja osaa esittää tarpeen tullen.

Ehkä sitten opin elämäni tärkeimpinä kehitysvuosina käyttöytymismallin jossa mielistelin vanhempaani. Se kai johti kiusaamiseen. Olen myös saanut kuulla kuinka ärsyttävä olen, ja tiedän että haen paljon huomiota.

Niin eli nyt välini vanhempaani ovat hyvinpinnalliset. Aiemmat konfliktit ovat jääneet käsittelemättä, mutta sijoitus katkaisi akuuteimman vaiheen

2

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee [/quote] Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä! [/quote] Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne. Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu. Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään. Joskus saan sellaisia suoerintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu? Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan.

[/quote]

Kyllä tuo kuulostaa ihan kliiniseltä masennukselta. Ei mikään ihme, syrjäytyminen aiheuttaa sitä itsessään ja sitten on tietysti entistä vaikeampi päästä takaisin ns. normaaliin elämään kiinni. Uskoisin, että terapian avulla voisit saada masennusta ja kaikkia muita asioita hoidettua ja pääsisit vähän eteenpäin. Varaa aika lääkärille uudelleen! Jos unirytmin kanssa on ongelmia, niin koita saada iltapäivälle aika, ei jää heräämisestä kiinni. Kerro tilanteestasi ja kaikesta mitä edellä kuvailit, pääset varmaankin suoraan juttelemaan jollekin esim. psyk. sairaanhoitajalle, tai psykiatrille, joka voi kirjoittaa lausunnon/lähetteen terapiaan.

Kun masennuksesi alkaa parantua, huomaat että voimia alkaa riittää ihan toisella tavalla. Jaksat käydä kaupassa, siivota, tavata ihmisiä, huolehtia itsestäsi - jossain vaiheessa varmasti sitten opiskella ja suunnata työelämään.

Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä (en varsinaisesti syrjäytynyt, koska jaksoin taistella lukion loppuun ja sain jatko-opiskelupaikan, mutta siellä oli hankalaa ja olin pitkään poissa sairauslomalla). Älä luovuta!! :)

R

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:20"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee [/quote] Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä! [/quote] Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne. Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu. Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään. Joskus saan sellaisia suoerintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu? Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan.

[/quote]

Kyllä tuo kuulostaa ihan kliiniseltä masennukselta. Ei mikään ihme, syrjäytyminen aiheuttaa sitä itsessään ja sitten on tietysti entistä vaikeampi päästä takaisin ns. normaaliin elämään kiinni. Uskoisin, että terapian avulla voisit saada masennusta ja kaikkia muita asioita hoidettua ja pääsisit vähän eteenpäin. Varaa aika lääkärille uudelleen! Jos unirytmin kanssa on ongelmia, niin koita saada iltapäivälle aika, ei jää heräämisestä kiinni. Kerro tilanteestasi ja kaikesta mitä edellä kuvailit, pääset varmaankin suoraan juttelemaan jollekin esim. psyk. sairaanhoitajalle, tai psykiatrille, joka voi kirjoittaa lausunnon/lähetteen terapiaan.

Kun masennuksesi alkaa parantua, huomaat että voimia alkaa riittää ihan toisella tavalla. Jaksat käydä kaupassa, siivota, tavata ihmisiä, huolehtia itsestäsi - jossain vaiheessa varmasti sitten opiskella ja suunnata työelämään.

Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä (en varsinaisesti syrjäytynyt, koska jaksoin taistella lukion loppuun ja sain jatko-opiskelupaikan, mutta siellä oli hankalaa ja olin pitkään poissa sairauslomalla). Älä luovuta!! :)
[/quote]

Joskus mietin tuota avun hakemista, mutta tuntuu taas niin autuaalta lillua kaaranpalalla paskavellissä.

Tuo ehkä kuvaa tilaani hyvin. En uskalla hypätä tuntemattomaan, koska vaikka tämä nykyinen tilanteenikaan ei ole hyvä, on siihen tottunut

Edellinen/28 jatkaa: tarkoitan siis sillä tavalla samassa tilanteessa, etten jaksanut käydä kaupassa, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä edes suihkussa... puhumattakaan ihmisten tapaamisesta. Kaikki asiat jäi hoitamatta.

Apua saa, kun vaan jaksaa sen verran, että hakee sitä. Jos olet pk-seudulta, kokeile myös esim. ilmaisia Nuorten kriisipistettä tai vastaavia. Muuallakin maassa varmaan vastavia

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:20"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:03"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:53"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:40"] [quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:25"]Iltaa :) mitä teet päivisin? [/quote] Olen pääosin kotona. Olen siis työtön. Maleksimiseen tottuu ja se vie aloituskyvyn asioihin. E [/quote] Tiedän hyvin mistä puhut. Olin itse siinä tilanteessa 2 vuotta... Kuukaus sitten työkkäri järjesti toimintaa. Oletko miettinyt mitään kursseja? Sellasia helposti alotettavia ja ei alkuun raskaita? [/quote] Olen ollut, ja piti tulla sinne työkkärin nuorten takuu areenaan. En vain pystynyt. Mulla oli jo takki päällä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Jäin eteisen lattialle istumaan.. [/quote] Haluaisitko päästä ns. normaaliin kiinni? Opiskellla kenties, tehdä töitä? Oletko masentunut? [/quote] Haluaisin tehdä töitä, mutta kuten sanoin, tähän passivoitumiseen on tottunut. Tiedät kai tunteen kuinka ihanaa on kun on viikonloppu tai loma. Ei tarvitse mennä minnekään. Sitten on hirveä ahdistus kaikesta kuinka olen jäänyt muista jälkeen, vanhat pelot ja patoumat, ja pohjalla halu tehdä jotain joka myös ahdistaa. Se tunne on sekoitus noita. En ole käynyt lääkärissä, koska pelköän että masennusdiagnoosi vaikeuttaa tulevaisuutta jotenkin, mutta varmaan en terveen papereita saisi. Olen joskus miettinyt itsemurhaa, ja olisin ehkä tehnyt, mutta pelotti jos jään kitumaan jonnekin, ja se mitä sukulaiset ja tutut ajattelee [/quote] Ymmärrän lamaantumisen ja voimattomuuden. Mutta haluaisit kuitenkin päästä eteenpäin, eli toivoa on. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, mitä itse haluat ja olet valmis tekemään sen eteen. En usko, että masennusdiagnoosi vaikuttaa mihinkään. Aika yleinen nykypäivänä. En usko, että pääset eteenpäin omin voimin, hae rohkeasti apua. Nimim. opiskeluaikoina masennusdiagnoosin saanut pitkällä sairauslomalla ollut, nykyään hyvissä mieleisissä töissä. Tsemppiä! [/quote] Varasin lääkäriajan tässä jokin aika sitten ihan muun asian takia. Kellonaika ei ollut paha heräämisen kannalta, mutta en jaksanut mennä sinne. Eb edes jaksa/ole kiinnostunut käymään kaupassa Elli kaikki ruoka ole oikeasti loppu. Kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Siivoan sen vain, kun jälkihuollon sos. Ttk. Tulee käymään. Joskus saan sellaisia suoerintopäiviä jolloin siivoan käyn kaupassa ja oon että jes. Nytkö tää paska loppu? Sitä hyvää oloa kestää ehkä 2-3 päivää, jolloin palaan tähän samaan. [/quote] Kyllä tuo kuulostaa ihan kliiniseltä masennukselta. Ei mikään ihme, syrjäytyminen aiheuttaa sitä itsessään ja sitten on tietysti entistä vaikeampi päästä takaisin ns. normaaliin elämään kiinni. Uskoisin, että terapian avulla voisit saada masennusta ja kaikkia muita asioita hoidettua ja pääsisit vähän eteenpäin. Varaa aika lääkärille uudelleen! Jos unirytmin kanssa on ongelmia, niin koita saada iltapäivälle aika, ei jää heräämisestä kiinni. Kerro tilanteestasi ja kaikesta mitä edellä kuvailit, pääset varmaankin suoraan juttelemaan jollekin esim. psyk. sairaanhoitajalle, tai psykiatrille, joka voi kirjoittaa lausunnon/lähetteen terapiaan. Kun masennuksesi alkaa parantua, huomaat että voimia alkaa riittää ihan toisella tavalla. Jaksat käydä kaupassa, siivota, tavata ihmisiä, huolehtia itsestäsi - jossain vaiheessa varmasti sitten opiskella ja suunnata työelämään. Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä (en varsinaisesti syrjäytynyt, koska jaksoin taistella lukion loppuun ja sain jatko-opiskelupaikan, mutta siellä oli hankalaa ja olin pitkään poissa sairauslomalla). Älä luovuta!! :) [/quote] Joskus mietin tuota avun hakemista, mutta tuntuu taas niin autuaalta lillua kaaranpalalla paskavellissä. Tuo ehkä kuvaa tilaani hyvin. En uskalla hypätä tuntemattomaan, koska vaikka tämä nykyinen tilanteenikaan ei ole hyvä, on siihen tottunut

[/quote]

Ymmärrän tuonkin, mutta se on masentunut mielesi joka noin ajattelee. Se, että menet juttelemaan jollekin, ei ole vielä mikään hyppy tuntemattomaan. Mutta kukaan ei voi sinua auttaa, ellet itse ole valmis ottamaan apua vastaan ja vähän näkemään vaivaa sen saamiseksikin. Toivon, että sen vielä joku päivä teet :)

miksi et nosta itseäsi niskasta takaisin oikealle uralle?

z

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:27"]

miksi et nosta itseäsi niskasta takaisin oikealle uralle?

[/quote]

kaikki ei aina osaa nostaa itseään, kuten mynchausen.

hei nuori, on paljon toivoa kun osaat tehdä tällaisen hätähuudon!

pyydä apua ja ota vastaan apua.

uskovaisena sanoisin, että rukoile. Niin teen minäkin puolestasi.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:27"]miksi et nosta itseäsi niskasta takaisin oikealle uralle?
[/quote]

Niimpäniin... Luitko keskustelua ollenkaan?

Joskus mietin, olisiko minun parempi lähteä täältä kuolemalla.

Sinua kaivataan ja sinulla on joku merkitys.

Ainoa mikä minua kaivaisi olisi juuri se mitä ihmiset ajattelisivat.. Ai se tappo ittensä...

Ainoa joka jäisi kaipaamaan olisi vanhempani, mutta voisin ehkä kostaakin hänelle. Jättää jonkun lapun että kiitti vitusti.

En hae tällä mitään tukiviestivastausten tulvaa, mutta perustellusti minulla ei ole mitään saatavaa/annettavaa.

En enää jaksa kirjoittaa tätä sori