ottaisitko miljoona euroa vai palaisitko takaisin 17-vuotiaaksi?

Ei ikinä enää teiniksi! Epävarmuus, alipainoinen ruipelokroppa, finnit, lukio..argh..ei ei. Ihanaa olla 33 ja sinut itsensä kanssa, ihana mies, lapsi,tutkinto, työ.. Joo miltsi tänne, niin ostan talon. :)

- Palaisin tietenkin 17-vuotiaaksi. Saisin jäykemmän erektioni takaisin, ja voisin käyttää tähän mennessä keräämiäni tietoja elämästä tienatakseni miljoonia. Olisin monimiljoonääri, tai jopa -miljardööri, kaksikymppisenä.

Puolensa ja puolensa. 17-vuotiaana olisin tosi hoikka. Laittaisin napapaidan päälle.

17-vuotiaana ja sen jälkeen tein typeriä valintoja. Jos nyt eläisin nuo ajat, olisin pitkäjännitteisempi ja valitisisin monia asioita fiksummin.

Napapaita kuitenkin houkuttaa. Ehkä silti ottaisin sen miljoonan?

Rakkaat ystävät

Ehdottomasti 17 v. Minulla on jo enemmänkin tuo milli eikä se miltään tunnu. Uskokaa pois.

Sitäpaitsi milli on tänäpäivänä pikku raha, hätäisesti saa asunnon.

Olisi myös helppo tehdä milli jos saisi tietämyksenkin.

Mutta kuten sanottu 17 v ja järkipäähän.

Mies 57v

Jos jompikumpi olisi pakko valita, niin ottaisin ne rahat. Juuri tänään mietin, että elämäni on oikeastaan ihan älyttömän kivaa ja kaikki on hyvin. Ei seitsentoistavuotiaana ollut mitenkään hohdokasta. Pidin kyllä elämästäni silloinkin, mutta haluan olla ja elää tässä ja nyt. 

43v.

Haluaisin olla 17, säästyisin päihdehelvetiltä kaikkine jälkiseuraamuksineen. Hakeutuisin kunnon hoitoon heti kun pääsisin laitoksesta, tai jopa ennenkin. Ottaisin tarjotun avun vastaan, muuttaisin vaikka hevon kuuseen leimaavasta ympäristöstä.

Miljoona tottakai! Rahalla saa vapautta.

En jaksaisi yhtään elää ylipitkää elämää. Ensin 33 vuotiaaksi ja sit taas 17...blaaah, ja siitä eteenpäin kunnes olisin taas 33 jossainvaiheessa - olisin jo varmaan jo tappanut itseni ennen sitä.

Luojan kiitos sitä kupsahtaa about 80 vuotiaana, jos ei satu mitään onnettomuutta ennen sitä.

T 33v

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:02"]

Olen 17-vuotias. Mikä tässä on niin kovin hohdokasta?

[/quote]

Nimenomaan ei mikään.

[/quote]

onpahan, jos voit ajassa taaksepäin palaamalla ehkäistä (ihan vitun pahat ja kauaskantoiset) virheesi joita muuten tulet tekemään.

# 67

Palaisin 17-vuotiaaksi, vaikka se vuosi oli hirvein tähän mennessä. Mutta haluaisin tehdä päätökset uudestaan. Hakisin kesätöitä paljon ahkerammin, panostaisin lukiossa käymiseen, jotta olisin saanut paremman todistuksen. Lukion jälkeen lähtisin muutamaksi kuukaudeksi tai vaikka vuodeksi maailmalle matkailemaan. Sen jälkeen hankkisin jatkokoulutuksen Suomessa. Valmistuisin ehkä noin 23-vuotiaana, tekisin opiskelun ohessa töitä. Lapsia saisin toivottavasti jo noin 25-vuotiaana.

Nyt ikää on kolmisenkymmentä ja ei ole lapsia eikä miestä. Lukio meni päin persettä, läpi tosin pääsin ja sain korkeakoulupaikankin. Mutta opinnot venyi ja olin lähes 30, kun valmistuin. Olen kärsinyt masennuksesta ja elämäniloa on ollut vaikea löytää. Nyt haaveilen, että vielä löytäisin miehen ja saisin lapsia.

Miljoona euroa rahana. En jaksaisi enää yhtään tätä elämistä, en varsinkaan taas alusta aikuisuuden kynnyksellä, huh. Miljoonalla voisin muuttaa nyt elämänlaatua ja ehkä nauttiakin elämästä.

Moni kirjoittaa, että tekisi eri valintoja elämässä; opiskelisi, sijoittaisi, löytäisi sen todellisen prinssin.. minulla on niin huono muisti ja opiskelupää (lievä lukihäiriö ja add.kin?), etten millään pystyisi opiskelemaan pitemmälle kuin nyt olen opiskellut. Olen silti saavuttanut elämässä enemmän, kuin ikinä kuvittelin, joten toista kertaa tälläistä ei varmaan sattuisi minulle.

Miljoona euroa ottaisin. Jos saisin palata varhaislapsuuteen eli ikään kuin aloittaa elämän alusta, niin sitten valitsisin sen, mutta en mä 17-vuotiaaksi palais, kun pahimmat mun elämän pilanneet asiat tapahtui paljon sitä nuorempana. Olen 32-vuotias.

Sen, mitä rahalla en saa. Ei 17-vuotiaana kovin hohdokasta ollut ja olen ihan tyytyväinen elämääni, mutta en vaan voisi vastustaa lisäaikaa ja nuoruuden terveyttä. Lähestyn kolmeakymppiä ja ekoja kertoja huomaan ryppyjä, juonteita, väsymystä ja palautuminen hidastuu. Outoja, vielä ohimeneviä kolotuksia ja vaivoja. Olen normaalipainoinen ja ikäistäni nuoremman näköinenja silti juttu vaivaa. Kaipaan 17-vuotiaan tulevaisuudenuskoa, kuolemattomuuden tunnetta, sitä kun on vielä aikaa muuttaa mieltään, ehtii muka nähdä ja tehdä ja olla ja tulla ja mennä loputtomiin. Mikään valinta ei ole lopullinen, ei opiskelupaikka eikä työpaikka eikä poikaystävä ja aina on aikaa vaihtaa.

Oikeastaan olen kohta kolmekymppinen, opinnot venyneet vähän, olen opiskelujen ohella työssä, jossa en viihdy ja jossa minua ei arvosteta, löysin uuden ihanan miehen mutta en voi olla ajattelematta edellistä kymmentä vuotta sen entisen kanssa. Tuntuu niin tuhlaukselta. Jos olisin 17-vuotiaana tajunnut miten vähän aikaa lopulta on, oisin kiirehtinyt enemmän, ollut itsekkäämpi ja kaksin käsin kahminut kaiken. Tarttunut tilaisuuksiin vielä useammin, kokeillut rohkeammin.

Tätäkö ap halusit kuulla?

Höhö, palaisin takaisin, mutta sitä ennen katsoisin kaikki lotot ja sitten saisin monta KYMMENTÄ miljonaa höhö

Ottaisin miljoonan ja irtisanoisin itseni. Jos ei olisi lapsia, palaisin ajassa taaksepäin.

Miljoonan ottaisin ehdottomasti. Elämä on just nyt niin parhaimmillaan kuin olla voi, mutta jos miltsin saisin, niin lähdettäisiin koko perheellä vuodeksi ulkomaille..ja sitten perustaisin unelmieni yrityksen. Jotenkin raskaalta tuntuisi olla nuori, etsiä itseään ja paikkaansa tässä maailmassa, monenlaiset kipuilut läpikäytävänä. Enkä ole koskaan ollut mikään bailaaja, haaveilin jo nuorena perhe-elämästä. 45 v

Millihän ei ole mitään. Tosta takaisin nuoruuteen paluusta maksettaisiin oikeasti äärettömiä rahasummia, jos se olisi mahdollista.

Ensin ajattelin, että ehdottomasti takaisin 17-vuotiaaksi - tekisin tosi monta asiaa eri tavalla, eläisin elämää erilaisella asenteella, valitsisin asioita toisin... Osaisin ehkä päästää irti tietyistä haaveista, joiden tavoittelu vei monta vuotta nuoruudesta, mut ei kumminkaan ehkä tuonut sitten sellasta täyttymystä kun aina odotti!

Mutta toisaalta, miljoona euroa mahdollistaisi tosi paljon juttuja ja elämänratkaisuja nytkin, kun ikääkin on vasta 26. Todennäköisesti miljoona siis.

Aika surullista kyllä tavallaan, et 26v palais ensireaktionaan melkeen mieluummin 17 vuotiaaks kun ottais miljoonan käteen

Tietäisinkö muuten sitten 17veenä myös että nykyinen mieheni on olemassa. Niin että vaikka opiskelusuunnitelmani vaihtuisi niin tietäisin missä voisin hänet tavata? Jos en, sitten vaihdan vastaustani ja otan miljoonan ja pysyn 23-vuotiaana. :D (vastasin siis aiemmin että palaisin 17veeksi siihen aikaan jolloin olen ollut sen ikäinen)

Mitähän tekisin toisin, jos saisin valita? Jättäisin korkeakouluopinnot kokonaan välistä, koska niistä ei ollut mitään hyötyä? Jättäisin parisuhteet välistä, kun yksin päädyin kuitenkin olemaan? Lopettaisin ystävyyssuhteet alkuunsa, kun ne eivät kestäneetkään? Hakisin suoraan samaan firmaan, missä olen tänäkin päivänä, tekisin vuosikauden sitä samaa työtä mitä tähänkin asti olen tehnyt. En minä ainakaan kuvittele, että saisin kaiken haaveilemeni, jos vain "saisin valita". En minä kuitenkaan saa valita itselleni lisää älyä, kauneutta tai lahjakkuutta. Ei siinä viisaudet ja elämänkokemukset mitään auta. Kivapa ois etukäteen 17-vuotiaana tietää, ettei mitään kannata yrittää, paskaks meni kaikki.

Miljoonalla sen sijaan voisin remontoida äitini asunnon. Saisin siskoni perheelle talon. Itsellenikin asunnon. Voisin maksaa siskon perheelle matkan Disneylandiin, voisin matkustella äitini kanssa, niin kauan kuin hänellä jaksamista riittää. Voisin varmistaa äidilleni hoidon kotona, ettei häntä tarvitsisi laittaa laitokseen. Tai ehkä jopa hoitaa häntä itse?

Jos olisi rahaa, ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä ja laskea. Ei tarvitsisi pohtia otanko tämän VAI tuon. Voisin ostaa kaiken. Pärjäisin paremmin ihmissuhteissa, kun ei tarvitsisi hävetä omaa rahallista tilannetta, peitellä köyhyttään ja valehdella kuinka "pärjään vähällä" ja "en kaipaa paljoa". Ei vituttaisi köyhyys, jos olisi miljoona.

Palaisin takaisin 17vuotiaaksi ja estäisin sen että lähin opiskelemaan ja jätin 2vuoden ihanan suhteeni...jos olisi nyt 17v niin en lähtisi opiskelemaan sinne paikkaan X. Ja kyllä,olen jäänyt luokalleni.