ottaisitko miljoona euroa vai palaisitko takaisin 17-vuotiaaksi?

Pitäisikö se elämä elää täsmälleen samoin uudestaan?

Miljoona euroa, kiitos! En todella halua palata enää 17v.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:22"]Miltsi tänne:)

t: 49v.
[/quote]
Tänne kans - toinen 49v

Tällä tietämyksellä, 17-vuotiaaksi. 

Jos palaisin nuoruuteen niin tarvitsisin kyllä sen miljoonankin. 17-vuotiaaksi mennessä epäedullisen kasvuympäristön istuttama häiriöohjelma oli aiheuttanut jo niin pahaa jälkeä, että paranemiselle suotuisat elinolot olisi järjestettävä välittömästi. Asunto ja muut peruselämiseen kuuluvat asiat, terapiapalvelut ja voimien mukaan etenevä opiskelu (aluksi vaikkapa kieliä ja taloudenpidon perusasioita) ja varallisuuden mahdollistamat mielekkäät kokemukset silloin tällöin(pientä matkustelua esim.) tuottaisivat uskoakseni suhteellisen nopeasti ihan toimintakykyisen ja tuotteliaan yksilön (Suomeen en tosin jäisi kovin pitkäksi aikaa). Juridisia palveluja ostaisin myös: mm. vanhempani haastaisin oikeuteen ihan noin varoittavana esimerkkinä, ettei täällä nyt jumaliste voi niin vaan elää kuin pellossa. Lastensuojeluviranomaisten suuntaan lähtisi myös jonkun sortin huomautusta  vähintään, ehkä siitäkin olisi apua myöhemmin jollekulle muulle.

Tuon tuosta täälläkin toitotetaan miten apua kyllä saa kun sitä vaan hakee, mutta näin viiskymppisenä-monenkymmenen vuoden helvetti kärsittynä- voin kyllä jo kokemuksesta sanoa, että ei todella vastaa totuutta. Jos ei vastannut ennen niin eipä kyllä nykyäänkään.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:13"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:59"]

Kuka hullu nyt rahaa ottaisi kun saisi elää elämänsä uudelleen. Vielä noin vaivaisen summan kuin miljoonan.

[/quote]

Kuka jaksaa vetää paskaa elämää uudestaan. Eihän elämässä ole mitään muuta, kuin rahalla ostettavat pillu ja päihteet?

Niin no rakkaat ihmiset ja perhe myös, jotka menettää palatessaan 17 vuotiaaksi. Toki nuorempana jaksaa vetää kovemmat kännit.

Rape 38

[/quote]

Mielenkiintoinen näkökanta. Miksi elää sitten ollenkaan, jos se on niin kamalaa? Kyllä itsekin ottaisin helposti muutaman kymmenen vuotta lisää elinaikaa ja vielä niitä parhaita vuosia, kuin jonkun naurettavan miljoonan millä hätäseen saisi jonkun kämpän hommattua.

[/quote]

Idea varmasti on siinä että elämä nyt ei ole jatkuvasti kamalaa. Siksi moni ottaa sen oluen tai savukkeen ja aivot tuntee taas ettei se elämä olekkaan niin kamalaa.

rape on oikeassa etsiessään elämän syvintä ja aidointa valheetonta onnea.

Miljoona. Vaikka tein nuorena vääriä valintoja, mikään ei takaa, että en tekisi vieläkin huonompia. Ei se elämänkokemus välttämättä riitä siihen. Jos olisin uudestaan nuori, valitsisin alan ihan eri tavalla, mutta sitten en olisi tavannut miestäni, johon olen tyytyväinen, eikä olisi juuri nuo lapset, jotka ovat. En minä noita haluaisi vaihtaa.  

Jos olisin esim. 10 vuotta vanhempi tällä hetkellä (olen nyt 28 v.), olisi varmasti itsestään selvää palata 17-vuotiaaksi, saisi elää elämäänsä uudelleen.. Nytkin mietin puolin ja toisin, ensin pohdin että mieluusti palaisin 9 vuotta taakse päin ja korjaisin sössimäni asiat. Sitten rupesin miettimään tarkemmin: mun kipupisteet on lapsuudessa, 4 ikävuodesta ylöspäin, joten ne jutut tulisivat kummittelemaan joka tapauksessa ja miljoonalla eurolla kyllä korjaisi aika monta sössimääni asiaa. 

Pysyisin siis edelleen tämän ikäisenä ja nostaisin kassasta miljoona euroa.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 01:52"]

"Tietämykseeni" kuuluu paljon urheilu tilastoja ja tuloksia joista alkupääomaa osakkeita varten.... Jos siis olen menossa menneisyyteen (1998) niin siinä tapauksessa olisin maailman rikkain ja menestynyt kirjailija/käsikirjoittaja.

[/quote]

Tuo on vilppiä. Vähän kuin että tiedän että maito pilaantuu tiettynä päivämääränä ja ajattelin haistella sitä.

Eikö sinulla ole mitään moraalia?

-Rape

38v ja otan rahaa. synnyttäsin vielä yhden vauvan ja nautin elämästä

Miljoona tänne! Elämäni ei ollut 17-vuotiaana kovinkaan ihanaa ja se vuosi on ollut elämäni rankin tähän asti.

Olisi kauheaa tietää, että oli ihanat lapset joista luopui palatakseen ajassa taaksepäin. Elämää en haluaisi elää samalla tavalla, eikä se varmasti edes onnistuisi. Hulluksi tulisi viimeistään kun osoittautuisi, etten kohdannutkaan nykyistä miestäni. Siksi rahat.

Rahat tietenkin. Juuri saanut kaikki opinnot loppuun, joita vuosikausia on väännetty. Ja sitten aloittaisin alusta? Eieieieieieiii!!

Milli kiitooss :) t:12v

Silmän rävähtämättäkään: 1000 000! Olen 39 ja onnellinen elämääni. Tekemieni virheiden ja onnistumisten ansiosta olen nyt se mikä olen. Elämäni on miellyttävää. Miljoonalla eurolla saisin toteutettua kaikki tämän hetkiset materialistiset haaveeni. Maksaisin perheemme velattomaksi, ostaisin uuden auton ja matkailuauton (molemmat käytettyinä) lisäksi ostaisin kakkosasunnon lempikaupungistani ja matkustaisimme koko perhe jonnekin kauas (itseasiassa tiedän kohteenkin) säästöönkin jäisi...

Jos siis todella saisi pitää tietonsa ja taitonsa? Mieluusti käväisisin ensin 13-vuotiaassa itsessäni varoittamassa yhdestä asiasta. Sitten voisin elää elämää 17-vuotiaana ja mennä suorinta tietä nykyisen elämäni polulle ilman noita turhia kiertoteitä. Noillakin on tullut opittua yhtä sun toista, mutta kun sai pitää ne opit kuitenkin. Voisin ensin opetella muutaman lottorivin ulkoa ja nokian osakkeita käskisin 17-v itseni ostamaan halvalla ja neuvomaan myymään oikeaan aikaan.

Oikeastaan voisinkin hakea Steve Jobsin kanssa samaan kouluun ja ystävystyä hänen kanssaan. Sitten "yhdessä" keksisimme kaikki Applen kojeet... Ja koska tietäisin hänen kuolevan ennen minua, antaisin hänelle kunnian kaikesta, itse olisin taka-alalla vuolemassa kultaa, ehkä jopa ehdottaisin pienen kumialan yrityksen ostamista Suomesta. Heittelisin ennenkuulumattomia ideoita jostain ipadeista, iphoneista, ipodesta. Piruuttani muuttaisin logon banaaniksi! Tietysti "sattumalta" tutustuisin omaan mieheeni ja saisimme samat lapset. Koska saan aloittaa???

Jos palaisin 17-vuotiaaksi edessä olisi ylioppilaskirjoitukset. En muista lukion oppiaineista mitään. Ei tekisi mieli palata :D menisi elämä vielä huonommin, kun arvosanat olisivat niin huonot. Ainoastaan englanti olisi kiitettävä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:10"]Miljoona euroa ottaisin. Jos saisin palata varhaislapsuuteen eli ikään kuin aloittaa elämän alusta, niin sitten valitsisin sen, mutta en mä 17-vuotiaaksi palais, kun pahimmat mun elämän pilanneet asiat tapahtui paljon sitä nuorempana. Olen 32-vuotias.
[/quote]

Mielenkiinnosta kysyn miten ajattelit voivasi vaikuttaa asioihin varhaislapsuudessa pienenã 4v esim? Ei aikuiset lapsia varsinaisesti "kuuntele", kunhan katsovat että kaikki on ok ja holhoavat. Tuntuisi absurdilta että esim. 30sen ajatusmaailmalla tullut 4v muuttaisi saarnauksellaan esim. Perheessä esiintyvää väkivaltaa.

Paha kysymys. Toisaalta haluaisin korjata erään todella pahan virheen, mutta nykyisestä elämästä saisi kyllä todella hulppean miljoonalla. Eli ehkäpä sen miljoonan turvin kestäisi ne virheestä aiheutuneet seuraukset. :)

Varmaan aika paljon mielipiteeseen vaikuttaa vastaajan ikä. Kakskymppisellä ja seitenkymppisellä on aika erilaiset lähtökohdat vastata tähän kysymykseen.

Ikähaarukan puolivälin yläpuolella olevana sanoisin, että ilmanmuuta nuoruuteen palaisin, jos siis saisin palata samaiseen aikakauteen eli 70-luvulle. Tosin mieluusti palaisin vieläkin kauemmas eli lapsuuteen, jolloin saisi elää sekä lapsuuden, että nuoruuden uudelleen. En siksi, että tekisin parempia ratkaisuja tulevaisuuden suhteen, vaan yksinkertasesti siksi, että ennen oli kaikki paremmin ja 70-luku on elämistäni vuosikymmenistä ylivoimaisesti paras, eikä siis pelkästään oman elämäni kannalta vaan historiallisesti muutenkin.

Niin ja olen siis konkurssin tehnyt rutiköyhä ihminen, mutta siltikään en rahoja ottaisi. Raha on vain rahaa ja köyhänäkin elämä voi olla sisällöltään rikasta. Raha ei todellakaan tee onnelliseksi. Köyhänä on oppinut selviytymään ja oppinut paljon uusia asioita, kun on ollut pakko. Esimerkiksi itse leivottu ruisleipä on monta kertaa parempi, kuin paras ja kallein rahalla ostettu ja itse tekemisestä ja onnistumisesta jää hyvä mieli, kun taas rahalla ostetaen ainoastaan tyhjyys ja kyltymättömyys. 

Tätä mieltä on 49 vuotias konkurssin tehnyt rutiköyhä, mutta elämäänsä tyytyväinen mies.