Onko lähipiirissäsi "normaalia" ikisinkkua?

Normaalin rajaa on vaikeaa vetää. Mielestäni yksi 55-vuotias on vanhemmiten suhteellisen normaali. Hän ottaa mielellään sukulaislapsen syliinsä ja löytää jotain yhteistä myös lapsisukulaisten kanssa.

Toinen taas on 35-vuotias ja ei ole yhtä normaali. Hän koroostaa oman tilan tarvettaan ja sitä, että ei halua olla kontaktissa lapsiin. Hän valittelee, kun joutuu sietämään lapsista aiheutuvaa häiriötä, vaikka samalla tarvitsisi meidän apua, mutta minne me lapset siksi aikaa laittaisimme? Tätä on ikävä katsoa läpi sormien.  Hän kaipaa kuitenkin, että hänet huomioitaisiin ilman lapsia. Hän ei auta, sillä hänen mielestään on meidän virheemme, kun lapsia saimme jä hän ei tahdo olla heidän kanssaan tekemisissä. Hän odottaa, että lapsemme kasvaisivat, niin ehkä sitten hekin olisivat ei ärsyttäviä, eikä myöskään ilmaa ja näkymättömiä, vaan ihan ihmisiä hekin.

Mikä lasketaan ikisinkuksi? Minulla ei ole kavereita, jotka eivät olisi koskaan seurustelleet, mutta ihan normaaleja 30+ vuotiaita on, joilla ei ole tällä hetkellä parisuhdetta.

Tunnen, mutta näillä se on omien sanojensa mukaan oma valinta. Lasketaanko se? Miehiä ovat kaikki. 

Useitakin. Ihmiset haluavat elämältään eri asioita, ja ainakin omassa akateemisessa ystäväpiirissäni on ihan itsestäänselvää, etteivät parisuhde tai lastenhankinta ole mitään edellytyksiä onnellisuudelle. Yhteistä näille sinkuille on suuri oman ajan tarve ja erinomainen kyky keksiä itselleen mielekästä tekemistä.

Väittäisin että itse olin tällainen, ja ystäväpiirissäni oli kaksi muutakin samanlaista tapausta. Nyt olemme kolmevitosia, mutta kolmekymppisiksi asti olimme siis kaikki sinkkuja, kaksi meistä oli elänyt kokonaan ilman parisuhdetta koko ikänsä, yhdellä oli muutaman vuoden kestänyt teinisuhde lukiossa mutta hänkin ehti elellä kymmenen vuotta sinkkuna. Nyt olemme kyllä kaikki vakavassa suhteessa, yksi tapasi miehensä 28-vuotiaana, yksi 29-vuotiaana ja minä 30-vuotiaana.

En ole muuten ajatellut asiaa ennen, mutta meitä yhdistää ainakin juuri tuo perhatausta, eli kaikkien meistä vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja itse asiassa kaikilla näillä vanhemmilla tuntuu olevan ehkä jopa poikkeuksellisen onnellinen parisuhde. Ehkä se tosiaan asettaa riman parisuhteelle aika korkealle, koska (vaikka itse sanonkin) ihan perusnättejä, fiksuja naisia ollaan ilman suurempia ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:17"]

Väittäisin että itse olin tällainen, ja ystäväpiirissäni oli kaksi muutakin samanlaista tapausta. Nyt olemme kolmevitosia, mutta kolmekymppisiksi asti olimme siis kaikki sinkkuja, kaksi meistä oli elänyt kokonaan ilman parisuhdetta koko ikänsä, yhdellä oli muutaman vuoden kestänyt teinisuhde lukiossa mutta hänkin ehti elellä kymmenen vuotta sinkkuna. Nyt olemme kyllä kaikki vakavassa suhteessa, yksi tapasi miehensä 28-vuotiaana, yksi 29-vuotiaana ja minä 30-vuotiaana.

En ole muuten ajatellut asiaa ennen, mutta meitä yhdistää ainakin juuri tuo perhatausta, eli kaikkien meistä vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja itse asiassa kaikilla näillä vanhemmilla tuntuu olevan ehkä jopa poikkeuksellisen onnellinen parisuhde. Ehkä se tosiaan asettaa riman parisuhteelle aika korkealle, koska (vaikka itse sanonkin) ihan perusnättejä, fiksuja naisia ollaan ilman suurempia ongelmia.

[/quote]

Olitteko neitsyitä tuohon asti?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:10"]

Mikä lasketaan ikisinkuksi? Minulla ei ole kavereita, jotka eivät olisi koskaan seurustelleet, mutta ihan normaaleja 30+ vuotiaita on, joilla ei ole tällä hetkellä parisuhdetta.

[/quote]

Jos juuri nyt ei ole parisuhteessa, on sinkku, ei ikisinkku! Sanoisin, että ikisinkku on, jos ei ole ikinä seurustellut tai aikuisiällä on mennyt yli 5 vuotta ilman suhdetta.

Olen joskus ajatellut olevani normaali, mutta koska kukaan ei ole koskaan kysynyt, miksi en seurustele, niin ilmeisesti muut näkevät minut omituisena :).

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 18:17"]

Väittäisin että itse olin tällainen, ja ystäväpiirissäni oli kaksi muutakin samanlaista tapausta. Nyt olemme kolmevitosia, mutta kolmekymppisiksi asti olimme siis kaikki sinkkuja, kaksi meistä oli elänyt kokonaan ilman parisuhdetta koko ikänsä, yhdellä oli muutaman vuoden kestänyt teinisuhde lukiossa mutta hänkin ehti elellä kymmenen vuotta sinkkuna. Nyt olemme kyllä kaikki vakavassa suhteessa, yksi tapasi miehensä 28-vuotiaana, yksi 29-vuotiaana ja minä 30-vuotiaana.

En ole muuten ajatellut asiaa ennen, mutta meitä yhdistää ainakin juuri tuo perhatausta, eli kaikkien meistä vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja itse asiassa kaikilla näillä vanhemmilla tuntuu olevan ehkä jopa poikkeuksellisen onnellinen parisuhde. Ehkä se tosiaan asettaa riman parisuhteelle aika korkealle, koska (vaikka itse sanonkin) ihan perusnättejä, fiksuja naisia ollaan ilman suurempia ongelmia.

[/quote]

Olitteko neitsyitä tuohon asti?

[/quote]

No kavereista en uskalla sanoa (tuskinpa), mutta itse en ollut. Mutta eihän seksiin suhdetta tarvita. Nyt olen siis ollut parisuhteessa saman miehen kanssa 5 vuotta, aiemmin pisin (ja oikeastaan ainoa) suhteeni kesti 3 kk, jota en kyllä oikeastaan siis edes suhteeksi laske.

On monia, hyvännäköisiä, mukavia ja menestyneitä ihmisiä. Heidän mukaansa ei ole löytynyt vielä sopivaa kumppania, mutta oma näkemykseni on, että heidän tottumukset ja persoonallisuus eivät ole suhteiden muodostumiselle otollisia. Eivät ihastu helposti ja jos ihastuvat, niin siihen se jääkin. Ottajia varmaan olisi. Liikkuvat omissa piireissään ja harrastuksissaan, eivätkä edes näytä hakevan ketään, tai hakeutuvan tilnateisiin, joissa voisi potentiaalisia tuttavuuksia tavata.

Suomeksi sanottuna ovat nirsoja. Mysteeri on ratkaistu. Seuraava tapaus.

Ei. Kaikkien kohdalla syy on selvä.

Onneksi olen tosi ruma, ihmiset eivät osaa epäillä, että sinkkuuteni todellinen syy on impotenssi.

Normaali on semmoinen vasta jolla on korkea moraali ja itsenäisyys elikkä kyllä on vaikka kuinka paljon. Parisuhteessa roikkkuu taas hyvinkin keskenkasvuisia tässä suhteessa.

Itseään on tietysti hiukan huono alkaa arvioimaan, mutta minä olen vasten tahtoani ikisinkku. Kun tapaan uusia ihmisiä niin ihan aina ja jokainen olettaa minun olevan parisuhteessa. Ilmeisesti olen siis normaali ainakin parisuhdemielessä, koska kukaan ei koskaan oleta minun olevan sinkku ja sen paljastuttua sitä jaksetaan epäuskoisena ihmetellä. Usein epäillään, että olen liian nirso vaikka todellisuudessa minua ei ole oikeastaan koskaan miehet lähestyneet ja omiin aloitteisiini olen saanut yleensä pakit.

N40

Vierailija kirjoitti:

27-vuotias ei ole mikään ikisinkku. Nuorihan sinä vielä olet :-)

Minulle sanottiin aikoinaan, että jos 24-v nainen ei ole koskaan seurustellut, joko on susiruma tai sitten päästään vialla. Epäsuoraa vähättelyä koin myös neitsyyden takia: "voi, olen jo yhden lapsenkin ehtinyt siittää" tms.

Vierailija kirjoitti:

Normaali on semmoinen vasta jolla on korkea moraali ja itsenäisyys elikkä kyllä on vaikka kuinka paljon. Parisuhteessa roikkkuu taas hyvinkin keskenkasvuisia tässä suhteessa.

"Mä en saa sitä mitä sulla on, joten se mitä sulla on on ihan tyhmää ja sä oot tyhmä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali on semmoinen vasta jolla on korkea moraali ja itsenäisyys elikkä kyllä on vaikka kuinka paljon. Parisuhteessa roikkkuu taas hyvinkin keskenkasvuisia tässä suhteessa.

"Mä en saa sitä mitä sulla on, joten se mitä sulla on on ihan tyhmää ja sä oot tyhmä!"

Yleensä jo jotain joku haluaa niin se pyytää ihan itse :)!

Ei. Ystäväni (41v) on ollut lähes koko elämänsä sinkkuna, pisin tapailusuhde kestänyt muutaman kk. Ongelmana on se, että haluaa vain tietynlaisen miehen (ulkonäöllisesti), tavalliset ei kelpaa. Pitää myös omaa tasoaan korkeampana mitä todellisuudessa on (ikävä kyllä). Sinänsä huono yhtälö...jos haluaa vielä perheen ja haikailee vain komeiden miesten perään.