Lue keskustelun säännöt.
Miten saan mun elämän kuosiin? :/
15.09.2021 |
Nyt alkaa toden teolla masentaa. Mun elämä on niin p*skaa tällä hetkellä, että tekis mieli vaan luovuttaa. Oon 30v nainen.
-Olen ollut 2v työttömänä. Töitä ei löydy etsimisestä huolimatta. mt-ongelmien takia en saa haettua kuin hyvin rajattuja töitä: lähinnä sellaisia, joissa ei tarvitse olla asiakkaiden kanssa tekemisissä facetoface. Eli toimistoduunia tai jotain tuotehyllytystä, joihin on aina 200 hakijaa ja mua ei koskaan valita :( 8v ehdin tehdä töitä ja työharjoitteluja ennen tätä.
- Opiskelu kiinnostaa, mutta olen todella huono matikassa, enkä oikein keksi alaa jossa sitä ei tarvittaisi. (2 ammattikoulutusta ja lukio taustalla). Olen niin huono, että ei edes naurata. Jo helpotkin laskut saa multa pasmat ihan sekaisin. Mitään oppimisvaikeutta ei ole koskaan todettu ja matikan numero oli lukiossa 7.
-Ei ystäviä. Kaikki mun kaverit on hylännyt mun. Ne on vaan pikkuhiljaa hävinnyt tiehensä ja poistanut mut niiden elämästä. Mutta ei ihan kokonaan. Saan jatkuvasti esim. kuvia illanvietoista joihin mua ei oo kutsuttu ja somessa entinen bestis julkaisee kuvia milloin kenenkin "hanipöö paraskaveriever" kuvia. (KYLLÄ, hekin ovat n.30 vaikka ei uskoisi)
- Ne mt-ongelmat. En ole juurikaan niistä valittanut kellekään, eli se ei voi olla kaverikadon syynä. Päinvastoin, olen ulospäin iloinen ja hymyilevä ihminen. Sairastan ahdistuneisuushäiriötä ja pakko-oireista häiriötä. Lisäksi epäilen, että taustalla saattaisi vaikuttaa jotain, mikä saa kanssakäymiseen vieraiden ihmisten kanssa, saaden sen tuntumaan todella ahdistavalta (esim. autismi tms.) Ahdistus on sitä luokkaa, että se vaikeuttaa jokapäiväistä elämääni ja olen nyt lähinnä eristäytyneenä kotiini.
En vaan jaksa enää. :( Mitä mun pitäisi tehdä? Tuntuu, että mulla ei oo enää yhtään mitään arvoa.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40554 kirjoitti:
Ei kannata lannistua, sillä aina on niitä, jotka eivät ymmärrä, vaikka ovatkin sotealalla. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta hakeudu vain uudelleen.
Minkä verran vietät aikaa somessa? Jos vietät paljon aikaa, niin kannattaa harkita vähentämistä ja miettiä tuoko se vain lisää negatiivista energiaa arkeesi. Sillä todella monella ei ole parasta ystävää eikä mitenkään glamouria elämää, vaan ihan tavallista arkea omine haasteineen. Tätä ei somessa näe.
Yritän somella paikata yksinäisyyttäni. Lisäksi se on alusta mun harrastukselle (valokuvaus).
Eniten siellä satuttaa se, että kun ehdotan kavereille, että nähtäisiin niin vastaus on, että joo nähdään vaikka torstaina ja kun torstai tulee, niin sieltä alkaa tulla viestejä, että " joo nyt ei kyllä millään jaksa ja taitaa flunssaakin pukata ja lapsikin pitää viedä satubalettiin..." Ja sitten parin tunnin päästä näen kuvia instasta tai facesta joissa ollaan viihteellä tai kahvilla jne jonkun paremman tyypin kanssa.
Miksi ei vaan suoraan voi sanoa, että ei sovi? Monesti oon sitten kotona laittautuneena/ kahvipullat ostettuna/ viini kylmenemässä/ lenkkivaatteissa ja sitten kukaan ei tulekaan kylään/ei mennäkään minnekään.
ap
Hanki uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajaksi?
Mä olen ollut masentunut itsekin ja aloitin vaatimattomasta, 10 v siitä mulla oli eka se opistotason tutkinto sit sen avulla sain täydet lähtöpisteet AMK ja nyt vielä yliopisto.
Mun näkemys on, että koulumenestys (vaikkakin mielialaongelmat voi laskea keskiarvoa paljonkin eli sulla voi toki olla resursseja vaikka mihin) jkv näyttää suuntaa sille, mihin kannattaa hakea.
Eli ka 7-8 amis/opisto, ka 8-9 AMK, ka 8.5-9,5 yliopisto - ei tarvii suuttua, mutta näin usein on. Poikkeuksia on; ystävätär on kampaaja, lähes 10 ka ja sukulainen on lääkäri (matikasta improbatur).
Sulle ehdottaisin; lähihoitaja (mt-ja päihde tai vanhustyö), sit kun sen tehny, jos toivot lisää opiskelua niin sosionomi AMK.
Lähihoitaja-opiskelijoita ohjanneena kuraattorin roolissa; siellä on todella paljon mt-ongelmia, mutta opinnoilla voi joidenkin kohdalla olla eheyttävä vaikutus. Plussaa on, että vaatimustaso ei ole mahdoton, pikku jutuissa onnistumisesta voi saada (esim kotihoito) hyvän mielen itsekin ja palautetta, saat itseluottamusta. Itsetunto kasvaa. Miinusta on, että jos suoraan suuntaat työelämään niin voit palaa loppuun. Jo opinnot on ihana matka; älä niinkään ajattele heti työhön menoa vaan aika näyttää.
Tulevaisuuden työn ei tarvitse olla käytännön työssä vaan digiaikana voit työllistyä johonkin jossa ei edes suoraan tarvitse tavata ketään. Vaikka hoitovälinevastaavaksi jonnekin hoitotarvikejakelun nurkkaan, jossa ”nippelin osaajaa” arvostetaan.
Tsemppiä! Olet arvokas!
Itsetuntemus kehittyy niin, että otat ensimmäisen askeleen ja teet jotain. Sun tarvii saada psykiatrin B-lausunto esim 4 kk + 4 kk ajaksi ja sit sinä aikana opiskelua yms aloittelet heti kun jaksat. Jos et tarvii kuntoutustukea niin mt-toimiston lääkäri voi kirjoittaa työkkäriin todistuksen, että ”asiakkaan tilannetta selvitellään, ei vielä 4 kk aikana työn tarjoamista suositella vaan ensin esim 2-3päivää/ vko 4 h kerralla kuntouttavaan työtoimintaan. Lisäät sit tunteja kun jaksaminen lisääntyy. Joku hyvä mielialalääke. Unet?
Onko sulla lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40554 kirjoitti:
Ei kannata lannistua, sillä aina on niitä, jotka eivät ymmärrä, vaikka ovatkin sotealalla. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta hakeudu vain uudelleen.
Minkä verran vietät aikaa somessa? Jos vietät paljon aikaa, niin kannattaa harkita vähentämistä ja miettiä tuoko se vain lisää negatiivista energiaa arkeesi. Sillä todella monella ei ole parasta ystävää eikä mitenkään glamouria elämää, vaan ihan tavallista arkea omine haasteineen. Tätä ei somessa näe.
Yritän somella paikata yksinäisyyttäni. Lisäksi se on alusta mun harrastukselle (valokuvaus).
Eniten siellä satuttaa se, että kun ehdotan kavereille, että nähtäisiin niin vastaus on, että joo nähdään vaikka torstaina ja kun torstai tulee, niin sieltä alkaa tulla viestejä, että " joo nyt ei kyllä millään jaksa ja taitaa flunssaakin pukata ja lapsikin pitää viedä satubalettiin..." Ja sitten parin tunnin päästä näen kuvia instasta tai facesta joissa ollaan viihteellä tai kahvilla jne jonkun paremman tyypin kanssa.
Miksi ei vaan suoraan voi sanoa, että ei sovi? Monesti oon sitten kotona laittautuneena/ kahvipullat ostettuna/ viini kylmenemässä/ lenkkivaatteissa ja sitten kukaan ei tulekaan kylään/ei mennäkään minnekään.
ap
Voi, mä olen tällainen samanlainen! Mulle on tehty miljoonaan kertaan oharit ihan viime metreillä. Tiedän jo kaikki selitykset. "Koira veti lenkille lähtiessä portaissa niin, että jalka nyrjähti!" tai "Arvaa mitä kävi... Mä tänään tapasin kaverin, joka sanoi vasta kun oltiin jo kahvilla, että hänellä on ollut flunssaa ja kurkkukipua. Sä et näin korona-aikaan varmaan nyt halua nähdä?". Mammakaverini kehtasi jopa jättää tulematta lapseni synttäreille, vaikka olin tulemisen edellisenä päivänä vielä varmistanut. Hän olisi ihan hyvin voinut sanoa silloin, että eivät pääsekään tulemaan. Se olisi ollut ok. Ei ollut ihan yhtä ok, kun odotettiin kakkulapio kädessä vieraita.
Täällä oli joku aika sitten keskustelu tästä aiheesta. Kuulemma kuuluu ymmärtää siitä, kun toinen sopii tapaamisen, ettei se oikeasti haluakaan nähdä sinua.
Vierailija kirjoitti:
ADHD/ADD-testi
https://karkia.me/adhd/Asperger-testi
https://www.xestia.net/testit/asperger.phpTuleeko sulle noista millaisia pistemääriä tai ajatuksia?
60
60 - 70 pistettä: Ethän vähätellyt vastauksiasi? Sinulla on aika paljon adhd:n piirteitä. Jos sähellät koko ajan, kannattaa tehdä testi ajatuksella uudestaan.
124
(53-159) eli sinulla on todennäköisesti Aspergerin syndrooma.
Tässä tulokseni.
ap
Usko itseesi ap! Minulla oli lukion lyhyt matematiikka surkea 6, se ei kuitenkaan estänyt mua pääsemästä Helsingin yliopistoon ja opiskelemista OTM:ksi. Ihan perus matematiikalla olen pärjännyt. Kun aloitin yliopistossa, minulla ei ollut kavereita, taustalla vuosia jatkunut koulukiusaaminen. Yliopistolla tutustuin pariin samalla vuosikurssilla olleeseen tyttöön ja ystävyys on säilynyt vuosikausia.
Terv. laskutaidoton juristi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40554 kirjoitti:
Ei kannata lannistua, sillä aina on niitä, jotka eivät ymmärrä, vaikka ovatkin sotealalla. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta hakeudu vain uudelleen.
Minkä verran vietät aikaa somessa? Jos vietät paljon aikaa, niin kannattaa harkita vähentämistä ja miettiä tuoko se vain lisää negatiivista energiaa arkeesi. Sillä todella monella ei ole parasta ystävää eikä mitenkään glamouria elämää, vaan ihan tavallista arkea omine haasteineen. Tätä ei somessa näe.
Yritän somella paikata yksinäisyyttäni. Lisäksi se on alusta mun harrastukselle (valokuvaus).
Eniten siellä satuttaa se, että kun ehdotan kavereille, että nähtäisiin niin vastaus on, että joo nähdään vaikka torstaina ja kun torstai tulee, niin sieltä alkaa tulla viestejä, että " joo nyt ei kyllä millään jaksa ja taitaa flunssaakin pukata ja lapsikin pitää viedä satubalettiin..." Ja sitten parin tunnin päästä näen kuvia instasta tai facesta joissa ollaan viihteellä tai kahvilla jne jonkun paremman tyypin kanssa.
Miksi ei vaan suoraan voi sanoa, että ei sovi? Monesti oon sitten kotona laittautuneena/ kahvipullat ostettuna/ viini kylmenemässä/ lenkkivaatteissa ja sitten kukaan ei tulekaan kylään/ei mennäkään minnekään.
ap
Nyt on kyllä pakko todeta, että noi ei ole ystäviä ollenkaan. Älä enää tee aloitteita semmoisen ihmisen suuntaan joka tekee tuollaiset oharit eikä vaivaudu peittelemään sitä yhtään. Tai sano, että sulle tuli todella paha mieli siitä, ja katso, mikä on lopputulos.
Pitemmän päälle tuollaisen sietäminen vain murskaa itsetuntosi.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajaksi?
Mä olen ollut masentunut itsekin ja aloitin vaatimattomasta, 10 v siitä mulla oli eka se opistotason tutkinto sit sen avulla sain täydet lähtöpisteet AMK ja nyt vielä yliopisto.Mun näkemys on, että koulumenestys (vaikkakin mielialaongelmat voi laskea keskiarvoa paljonkin eli sulla voi toki olla resursseja vaikka mihin) jkv näyttää suuntaa sille, mihin kannattaa hakea.
Eli ka 7-8 amis/opisto, ka 8-9 AMK, ka 8.5-9,5 yliopisto - ei tarvii suuttua, mutta näin usein on. Poikkeuksia on; ystävätär on kampaaja, lähes 10 ka ja sukulainen on lääkäri (matikasta improbatur).
Sulle ehdottaisin; lähihoitaja (mt-ja päihde tai vanhustyö), sit kun sen tehny, jos toivot lisää opiskelua niin sosionomi AMK.
Lähihoitaja-opiskelijoita ohjanneena kuraattorin roolissa; siellä on todella paljon mt-ongelmia, mutta opinnoilla voi joidenkin kohdalla olla eheyttävä vaikutus. Plussaa on, että vaatimustaso ei ole mahdoton, pikku jutuissa onnistumisesta voi saada (esim kotihoito) hyvän mielen itsekin ja palautetta, saat itseluottamusta. Itsetunto kasvaa. Miinusta on, että jos suoraan suuntaat työelämään niin voit palaa loppuun. Jo opinnot on ihana matka; älä niinkään ajattele heti työhön menoa vaan aika näyttää.
Tulevaisuuden työn ei tarvitse olla käytännön työssä vaan digiaikana voit työllistyä johonkin jossa ei edes suoraan tarvitse tavata ketään. Vaikka hoitovälinevastaavaksi jonnekin hoitotarvikejakelun nurkkaan, jossa ”nippelin osaajaa” arvostetaan.
Tsemppiä! Olet arvokas!
Itsetuntemus kehittyy niin, että otat ensimmäisen askeleen ja teet jotain. Sun tarvii saada psykiatrin B-lausunto esim 4 kk + 4 kk ajaksi ja sit sinä aikana opiskelua yms aloittelet heti kun jaksat. Jos et tarvii kuntoutustukea niin mt-toimiston lääkäri voi kirjoittaa työkkäriin todistuksen, että ”asiakkaan tilannetta selvitellään, ei vielä 4 kk aikana työn tarjoamista suositella vaan ensin esim 2-3päivää/ vko 4 h kerralla kuntouttavaan työtoimintaan. Lisäät sit tunteja kun jaksaminen lisääntyy. Joku hyvä mielialalääke. Unet?
Onko sulla lapsia?
Lähihoitajan työ ei sopisi mulle ollenkaan. Siinä ollaan koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Lisäksi inhoan kaikkea mikä liittyy eritteisiin. En myöskään erityisemmin pidä lapsista (niitä mulla ei ole) tai vanhuksista.
Siinä olet oikeassa, että luultavasti mulla ei ole muuhun mahiksia kun amikseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40554 kirjoitti:
Ei kannata lannistua, sillä aina on niitä, jotka eivät ymmärrä, vaikka ovatkin sotealalla. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta hakeudu vain uudelleen.
Minkä verran vietät aikaa somessa? Jos vietät paljon aikaa, niin kannattaa harkita vähentämistä ja miettiä tuoko se vain lisää negatiivista energiaa arkeesi. Sillä todella monella ei ole parasta ystävää eikä mitenkään glamouria elämää, vaan ihan tavallista arkea omine haasteineen. Tätä ei somessa näe.
Yritän somella paikata yksinäisyyttäni. Lisäksi se on alusta mun harrastukselle (valokuvaus).
Eniten siellä satuttaa se, että kun ehdotan kavereille, että nähtäisiin niin vastaus on, että joo nähdään vaikka torstaina ja kun torstai tulee, niin sieltä alkaa tulla viestejä, että " joo nyt ei kyllä millään jaksa ja taitaa flunssaakin pukata ja lapsikin pitää viedä satubalettiin..." Ja sitten parin tunnin päästä näen kuvia instasta tai facesta joissa ollaan viihteellä tai kahvilla jne jonkun paremman tyypin kanssa.
Miksi ei vaan suoraan voi sanoa, että ei sovi? Monesti oon sitten kotona laittautuneena/ kahvipullat ostettuna/ viini kylmenemässä/ lenkkivaatteissa ja sitten kukaan ei tulekaan kylään/ei mennäkään minnekään.
ap
Voi, mä olen tällainen samanlainen! Mulle on tehty miljoonaan kertaan oharit ihan viime metreillä. Tiedän jo kaikki selitykset. "Koira veti lenkille lähtiessä portaissa niin, että jalka nyrjähti!" tai "Arvaa mitä kävi... Mä tänään tapasin kaverin, joka sanoi vasta kun oltiin jo kahvilla, että hänellä on ollut flunssaa ja kurkkukipua. Sä et näin korona-aikaan varmaan nyt halua nähdä?". Mammakaverini kehtasi jopa jättää tulematta lapseni synttäreille, vaikka olin tulemisen edellisenä päivänä vielä varmistanut. Hän olisi ihan hyvin voinut sanoa silloin, että eivät pääsekään tulemaan. Se olisi ollut ok. Ei ollut ihan yhtä ok, kun odotettiin kakkulapio kädessä vieraita.
Täällä oli joku aika sitten keskustelu tästä aiheesta. Kuulemma kuuluu ymmärtää siitä, kun toinen sopii tapaamisen, ettei se oikeasti haluakaan nähdä sinua.
Niin ja nykyäänhän on vissiin muodissa semmonen jenkkipaska, että kaikille hoetaan "Oikeesti meidän niin täytyy nähdä!!!!" "Ihanaa mennään hei syömään ensviikolla!!"
Ja ne on vaan sitten semmoista sanahelinää minkä ei ole edes tarkoitus toteutua.
Paras oli eräs työkaveri, jonka kanssa oltiin yhden leffasarjan faneja ja puhuttiin töissä, että mennään katsomaan uusi osa yhdessä. Kysyin, että mennäänkö perjantaina ja hän sanoi, että valitttvasti ei sovi. Kun kysyin 2 viikon päästä uudestaan, hän vastasi : "Siis miksi haluaisin viettää vapaa-aikaani sun kanssa!?" Ja tämä siis täysin puskista, ilman mitään riitoja yms.
ap
Siis AP olen kokenut lapsesta saakka JUURI tuota samaa, että oharoidaan ja feidataan.
Jälkikäteen olen tajunnut, että roikuin aivan väärien tyyppien perässä.
Olen myös vasta kuluneen vuoden aikana ymmärtänyt, että ihmiset eivät oikeasti tarkoita niillä ”Hei olis tosi kiva nähdä! Hei aletaan hengaan! Hei mennään joku päivä viinille?”-jutuilla mitään, eivätkä edes aio nähdä tai mitenkään pidä minusta.
Minä vain olen niin burgeri, etten ole tuota tajunnut kuin vasta 28-vuotiaana.
Aina ottanut kaiken ”tosissaan”.
Nykyään en ota enää mitään tosissaan ja pistän ihmisten jutut toisesta korvasta ulos, sillä olen tajunnut että useimpien sosiaalinen elämä perustuu tyhjän jauhamiseen ja hyötymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis AP olen kokenut lapsesta saakka JUURI tuota samaa, että oharoidaan ja feidataan.
Jälkikäteen olen tajunnut, että roikuin aivan väärien tyyppien perässä.Olen myös vasta kuluneen vuoden aikana ymmärtänyt, että ihmiset eivät oikeasti tarkoita niillä ”Hei olis tosi kiva nähdä! Hei aletaan hengaan! Hei mennään joku päivä viinille?”-jutuilla mitään, eivätkä edes aio nähdä tai mitenkään pidä minusta.
Minä vain olen niin burgeri, etten ole tuota tajunnut kuin vasta 28-vuotiaana.
Aina ottanut kaiken ”tosissaan”.Nykyään en ota enää mitään tosissaan ja pistän ihmisten jutut toisesta korvasta ulos, sillä olen tajunnut että useimpien sosiaalinen elämä perustuu tyhjän jauhamiseen ja hyötymiseen.
Niin sepäs se. Mun entiset hyvät kaverit on pikkuhiljaa vuosien varrella muuttuneet p askanjauhajiksi. Ennen sovitusta pidettiin kiinni. Tiedän, että siihen on syynä FOMO, ja sen takia saatetaan esim. sopia monta kivaa juttua ja tapaamista päällekkäin ja sit valkataan viimehetkellä se paras. Aivan käsittämätöntä käytöstä.
Oon alkanut pitään ihmisiä aika inhottavina otuksina.
ap
Ja korkeakoulu on tietyllä tapaa uusi mahdollisuus, kunhan on vain avoin. Eli kunhan asennoituu siten, että tästä ryhmästä minä voin saada uusia tuttavia, jotka eivät ole vielä luoneet minusta mielikuvaa, niin voi saada hyviäkin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somen on todettu lisäävän masennusta, joten olisiko hyvä jos rajaisit sen käytön vain esimmäkseen harrastukseesi liittyväksi. Itse olen vähentänyt somea reilusti ja huomaan selkeän vaikutuksen ahdistukseen, kun ei koko ajan ole sellainen olo, että toiset tekevät enemmän ja saavat aikaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaan ole tutustunut sopiviin ihmisiin, mutta kyllä maailmassa olisi sinullekin sopivia kavereita.
Ongelmasi vain estävät tutustumista, eli ensisijaisesti kannattaisi vaatia pääsyä neurologisiin tutkimuksiin ja sitä kautta apua?
Matikkaa ei tarvita kaikkialla, pärjäät seiskan lukiomatikalla korkeakouluissa vallan hyvin.Oisko korkeakouluun hakeutuminen seuraava askel?
Nyt talven haet apua ja keväällä kouluun hakeminen?
Sitä kautta voisit päästä taas työelämään kiinni ja saada opinnoista uusia ystäviä.Olen miettinyt korkeakouluunkin hakua mutta en usko että pärjäisin siellä. Pidän itseäni niin tyhmänä ja kelvottomana. Lukiossa mun ka oli 7,4 ja kirjoitin C:n paperit. Lukiosta hain röntgenhoitajaksi mutta sain vastauksen, että pisteeni eivät riitä edes sinne pääsykokeeseen.
Koronakeväänä mun mies haki korkeakouluun eräälle tekniikan alalle ja katsoin hänen olkansa yli kun hän teki kotona ensimmäisen vaiheen valintakokeen. Siinä oli kaikenmaailman palikkatestikysymyksiä joihin hän vastasi helposti mutta jotka menivät itseltäni aivan yli hilseen...
ap
Mun keskiarvo oli lukiossa 7.8 ja matikka oli juurikin c, mutta valmistuin DI:ksi tietoliikennealalla eli älä liikaa mieti niitä numeroita. Yliopistossa ne E:n ja L:n kaverit oli samalla tasolla, koska niin erilaista se matikka. Eli jos mäkin pääsin näin pitkälle, niin pääset sinäkin. Etänä teen koko ajan eikä tarvi koskaan nähdä ihmisiä. Usko itseesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko naimisissa, kihloissa, tai parisuhteessa? Sinun ikäisen naisen olisi aika miettiä sellaista, kumppania joka pitää sinusta huolta - ei jotain orjaduunia. Ymmärrän, jos et ole suhteessa mutta ehkä tulevat vuodet kannattaa panostaa elämänkumppanin löytämiseen - tai saat aika kauan etsiä sopivaa orjatyötä, ellei perheesi kykene sinua elättämään tai valtion tuet riitä. Älä tuhlaa nuoruuttasi hanttihommien tavoitteluun.
Mitä läähätit toisen niskaan kun teki koetta?
Jos sulla on tarve päteä, sun pitää tehdä sen eteen työtä.
Hommaa avokeittiö, näin sinusta tulee Täydellinen Ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko naimisissa, kihloissa, tai parisuhteessa? Sinun ikäisen naisen olisi aika miettiä sellaista, kumppania joka pitää sinusta huolta - ei jotain orjaduunia. Ymmärrän, jos et ole suhteessa mutta ehkä tulevat vuodet kannattaa panostaa elämänkumppanin löytämiseen - tai saat aika kauan etsiä sopivaa orjatyötä, ellei perheesi kykene sinua elättämään tai valtion tuet riitä. Älä tuhlaa nuoruuttasi hanttihommien tavoitteluun.
Olen parisuhteessa. Haluan elättää itseni. Mulla on kyllä säästöjä joten mieheni ei mun elämistä maksa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä läähätit toisen niskaan kun teki koetta?
Kylläpä menikin kauan ennenku trollit löysi tänne. Hyvä yritys.
Ap
Yritän somella paikata yksinäisyyttäni. Lisäksi se on alusta mun harrastukselle (valokuvaus).
Eniten siellä satuttaa se, että kun ehdotan kavereille, että nähtäisiin niin vastaus on, että joo nähdään vaikka torstaina ja kun torstai tulee, niin sieltä alkaa tulla viestejä, että " joo nyt ei kyllä millään jaksa ja taitaa flunssaakin pukata ja lapsikin pitää viedä satubalettiin..." Ja sitten parin tunnin päästä näen kuvia instasta tai facesta joissa ollaan viihteellä tai kahvilla jne jonkun paremman tyypin kanssa.
Miksi ei vaan suoraan voi sanoa, että ei sovi? Monesti oon sitten kotona laittautuneena/ kahvipullat ostettuna/ viini kylmenemässä/ lenkkivaatteissa ja sitten kukaan ei tulekaan kylään/ei mennäkään minnekään.
ap