Lue keskustelun säännöt.
Miten saan mun elämän kuosiin? :/
15.09.2021 |
Nyt alkaa toden teolla masentaa. Mun elämä on niin p*skaa tällä hetkellä, että tekis mieli vaan luovuttaa. Oon 30v nainen.
-Olen ollut 2v työttömänä. Töitä ei löydy etsimisestä huolimatta. mt-ongelmien takia en saa haettua kuin hyvin rajattuja töitä: lähinnä sellaisia, joissa ei tarvitse olla asiakkaiden kanssa tekemisissä facetoface. Eli toimistoduunia tai jotain tuotehyllytystä, joihin on aina 200 hakijaa ja mua ei koskaan valita :( 8v ehdin tehdä töitä ja työharjoitteluja ennen tätä.
- Opiskelu kiinnostaa, mutta olen todella huono matikassa, enkä oikein keksi alaa jossa sitä ei tarvittaisi. (2 ammattikoulutusta ja lukio taustalla). Olen niin huono, että ei edes naurata. Jo helpotkin laskut saa multa pasmat ihan sekaisin. Mitään oppimisvaikeutta ei ole koskaan todettu ja matikan numero oli lukiossa 7.
-Ei ystäviä. Kaikki mun kaverit on hylännyt mun. Ne on vaan pikkuhiljaa hävinnyt tiehensä ja poistanut mut niiden elämästä. Mutta ei ihan kokonaan. Saan jatkuvasti esim. kuvia illanvietoista joihin mua ei oo kutsuttu ja somessa entinen bestis julkaisee kuvia milloin kenenkin "hanipöö paraskaveriever" kuvia. (KYLLÄ, hekin ovat n.30 vaikka ei uskoisi)
- Ne mt-ongelmat. En ole juurikaan niistä valittanut kellekään, eli se ei voi olla kaverikadon syynä. Päinvastoin, olen ulospäin iloinen ja hymyilevä ihminen. Sairastan ahdistuneisuushäiriötä ja pakko-oireista häiriötä. Lisäksi epäilen, että taustalla saattaisi vaikuttaa jotain, mikä saa kanssakäymiseen vieraiden ihmisten kanssa, saaden sen tuntumaan todella ahdistavalta (esim. autismi tms.) Ahdistus on sitä luokkaa, että se vaikeuttaa jokapäiväistä elämääni ja olen nyt lähinnä eristäytyneenä kotiini.
En vaan jaksa enää. :( Mitä mun pitäisi tehdä? Tuntuu, että mulla ei oo enää yhtään mitään arvoa.
Kommentit (93)
TE-toimistoon yhteys ja pyydät tapaamista ammatinvalintapsykologin kanssa. Voi auttaa löytämään sinulle sopivan työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistoon yhteys ja pyydät tapaamista ammatinvalintapsykologin kanssa. Voi auttaa löytämään sinulle sopivan työn.
Oon harkinnut sitä kyllä. Mutta haluaisin, että itselläni olisi edes jokin haju siitä, että mitä haluaisin.
Moni ammatti kyllä kiinnostaa mutta niihin on liian vaikea päästä mun lahjoillani tai sitten ne sisältävät todellisuudessa liikaa sosialisointia. :/ Oon yrittänyt lääkärissä nostaa esiin mun vaikeuksia joita on sosiaalisten ongelmien lisäksi myös keskittymisessä mutta kukaan ei oo jaksanut tarttua niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistoon yhteys ja pyydät tapaamista ammatinvalintapsykologin kanssa. Voi auttaa löytämään sinulle sopivan työn.
Oon harkinnut sitä kyllä. Mutta haluaisin, että itselläni olisi edes jokin haju siitä, että mitä haluaisin.
Moni ammatti kyllä kiinnostaa mutta niihin on liian vaikea päästä mun lahjoillani tai sitten ne sisältävät todellisuudessa liikaa sosialisointia. :/ Oon yrittänyt lääkärissä nostaa esiin mun vaikeuksia joita on sosiaalisten ongelmien lisäksi myös keskittymisessä mutta kukaan ei oo jaksanut tarttua niihin.
Sinulle pitäisi varmaan tehdä myös arvio työkyvyttömyydestä vai onko näin jo tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistoon yhteys ja pyydät tapaamista ammatinvalintapsykologin kanssa. Voi auttaa löytämään sinulle sopivan työn.
Oon harkinnut sitä kyllä. Mutta haluaisin, että itselläni olisi edes jokin haju siitä, että mitä haluaisin.
Moni ammatti kyllä kiinnostaa mutta niihin on liian vaikea päästä mun lahjoillani tai sitten ne sisältävät todellisuudessa liikaa sosialisointia. :/ Oon yrittänyt lääkärissä nostaa esiin mun vaikeuksia joita on sosiaalisten ongelmien lisäksi myös keskittymisessä mutta kukaan ei oo jaksanut tarttua niihin.
Sinulle pitäisi varmaan tehdä myös arvio työkyvyttömyydestä vai onko näin jo tehty?
Ei ole. Olen vuosia sitten käynyt terapiassa vuoden ja psykologilla vuoden.
Omasta mielestänikään en ole työkykyinen mutta toisaalta en halua olla tekemättä töitä.
Olen pärjännyt kahdessa ammatissani tosi hyvin; toinen ei vaatinut muiden kun työkavereiden kanssa kommunikointia ja toimistohommissa pärjäsin kivasti vaikka puhuin asiakkaille. Silti aina kun työt on loppunut, niin ensimmäinen tunne on ollut helpotus.
En voi myöskään heittäytyä työkyvyttömyyseläkkeelle, sillä tiedän, että sitä ei hyväksyttäisi esimerkiksi mun suvun piirissä vaan saisin kuulla siitä jatkuvasti. Välien katkominen kaikkiin ei ole vaihtoehto, sillä mulla ei ole yhtään kaveria, haluan, että on edes muutama sukulainen kenelle puhua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Paskaa elämää!!
No sitäpä. Lähinnä vaan vanhempieni takia täällä enää hengailen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No autismi on usein yhdessä pakko-oireisen häiriön kanssa. Sun pitäisi pyytää lääkäriltä lähete psykiatriselle poliklinikalle tutkimuksiin. Ja mene vaan rohkeasti sinne ammatinvalinta psykologille, ei siinä tarvi etukäteen mitään tietää. Sitäpaitsi voithan nyt varata ja se aika tulla vaikka joulukuulle.
Oho olipas outoja lauserankenteita aloituksessa.
somessa entinen bestis julkaisee kuvia milloin kenenkin "hanipöö paraskaveriever" kuvia=
somessa entinen bestis julkaisee kuvia milloin kenenkin "hanipöö paraskaveriever" kanssa.
Lisäksi epäilen, että taustalla saattaisi vaikuttaa jotain, mikä saa kanssakäymiseen vieraiden ihmisten kanssa, saaden sen tuntumaan todella ahdistavalta (esim. autismi tms.)= Lisäksi epäilen, että taustalla saattaisi vaikuttaa jotain, mikä saa kanssakäymiseen vieraiden ihmisten kanssa tuntumaan todella ahdistavalta (esim. autismi tms.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sinulla ole eläinallergioita niin hae kouluun jossa opetetaan eläinhoitajaksi eläintarhoille, syöttävät eläimi, tarkistavat tarhat. En tiedä missä koulutetaan siihen. Ei tarvitse olla ihmisten kanssa.
Vuosi hoitoa mt-ongelmiin on liian vähän. Tarvitset lisää.
Matikkaa ei kaikissa hommissa tarvita, eikä seiska lukion matikassa ole huono.
Noin idiooteilla kavereilla et tee mitään.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No autismi on usein yhdessä pakko-oireisen häiriön kanssa. Sun pitäisi pyytää lääkäriltä lähete psykiatriselle poliklinikalle tutkimuksiin. Ja mene vaan rohkeasti sinne ammatinvalinta psykologille, ei siinä tarvi etukäteen mitään tietää. Sitäpaitsi voithan nyt varata ja se aika tulla vaikka joulukuulle.
Täytyy joo varata aika sinne ammatinvalinta psykalle.
Noita autismitutkimuksia en nyt ainakaan vielä jaksa alkaa vääntämään eteenpäin. Oon sitä diagnoosia aika monelle hoitotaholle ehdottanut ja aina vastaus on ollut, että ehei sulla mitään semmoista voi olla...
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sinulla ole eläinallergioita niin hae kouluun jossa opetetaan eläinhoitajaksi eläintarhoille, syöttävät eläimi, tarkistavat tarhat. En tiedä missä koulutetaan siihen. Ei tarvitse olla ihmisten kanssa.
Oon miettinyt tätä. Olisi aivan ihanaa! Mutta onko niille sitten töitä... :/ En halua taas valmistua työttömäksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole liian ankara itsellesi. Työttömyys ei ole mikään maailman loppu. Keksi elämään mielekästä tekemistä. Lenkkeily, lukeminen, meikkaaminen, maalaaminen? Pidä arjessa jotain rytmiä, vaikka ei töitä ole. Kun olo tuntuu paremmalta, TE-toimiston kautta etsimään mielekästä työtä? Palkkatuella voi päästä joksikin aikaa toimistotyöhön, saisit samalla aikaa miettiä mitä haluat ja mahdollisesti opiskella?
Unohda muiden pinnallinen some-hehkutus.
Jos sellaisia ihmisiä on, kenen kanssa pidät vielä yhteyttä, keskity heihin.
Itse painin lähes saman ikäisenä naisena samankaltaisten asioiden äärellä...
Vierailija kirjoitti:
Vuosi hoitoa mt-ongelmiin on liian vähän. Tarvitset lisää.
Matikkaa ei kaikissa hommissa tarvita, eikä seiska lukion matikassa ole huono.
Noin idiooteilla kavereilla et tee mitään.
Tsemppiä!
Pari vuotta olen saanut hoitoa mutta mun vaivat on kroonistunut ja vaikuttanut heikentävästi ihan kaikkeen. Oon ollut ahdistunut ihan pienestä lapsesta asti ja ocd mulla on ollut yli 20 vuotta.
Mietin ekan kerran i t s a r i a alle kouluikäisenä.
Oon myös vähän katkera, koska mulle sanottiin vaan aina, että "äläs nyt höpsi tuommoisia" kun yritin kertoa pahasta olostani....
ap
Et vaan ole tutustunut sopiviin ihmisiin, mutta kyllä maailmassa olisi sinullekin sopivia kavereita.
Ongelmasi vain estävät tutustumista, eli ensisijaisesti kannattaisi vaatia pääsyä neurologisiin tutkimuksiin ja sitä kautta apua?
Matikkaa ei tarvita kaikkialla, pärjäät seiskan lukiomatikalla korkeakouluissa vallan hyvin.
Oisko korkeakouluun hakeutuminen seuraava askel?
Nyt talven haet apua ja keväällä kouluun hakeminen?
Sitä kautta voisit päästä taas työelämään kiinni ja saada opinnoista uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole liian ankara itsellesi. Työttömyys ei ole mikään maailman loppu. Keksi elämään mielekästä tekemistä. Lenkkeily, lukeminen, meikkaaminen, maalaaminen? Pidä arjessa jotain rytmiä, vaikka ei töitä ole. Kun olo tuntuu paremmalta, TE-toimiston kautta etsimään mielekästä työtä? Palkkatuella voi päästä joksikin aikaa toimistotyöhön, saisit samalla aikaa miettiä mitä haluat ja mahdollisesti opiskella?
Unohda muiden pinnallinen some-hehkutus.
Jos sellaisia ihmisiä on, kenen kanssa pidät vielä yhteyttä, keskity heihin.Itse painin lähes saman ikäisenä naisena samankaltaisten asioiden äärellä...
Ei se minusta olekaan maailmanloppu, se paine tulee ulkopuolelta. Siksi se niin pahalta tuntuukin. Mulla on olo kun olisin loukussa. Joka puolelta nälvitään, miksi en ole töissä, mikä mussa on vialla ja sitten en kuitenkaan saa töitä ja kiusaaminen vaan pahenee. (Lähinnä siis mun sukulaiset ahdistelee tällä asialla. Mutta myös työhaastattelijat. Viimeksi haastattelija kysyi: "mikä siihen on syynä että et ole vielä saanut töitä? Oletko edes hakenut aktiivisesti?")
Lenkkeilen koirani kanssa ja valokuvaan luontoa, ne on mun harrastukset.
Tsemppiä myös sulle!
ap
Vierailija kirjoitti:
Et vaan ole tutustunut sopiviin ihmisiin, mutta kyllä maailmassa olisi sinullekin sopivia kavereita.
Ongelmasi vain estävät tutustumista, eli ensisijaisesti kannattaisi vaatia pääsyä neurologisiin tutkimuksiin ja sitä kautta apua?
Matikkaa ei tarvita kaikkialla, pärjäät seiskan lukiomatikalla korkeakouluissa vallan hyvin.Oisko korkeakouluun hakeutuminen seuraava askel?
Nyt talven haet apua ja keväällä kouluun hakeminen?
Sitä kautta voisit päästä taas työelämään kiinni ja saada opinnoista uusia ystäviä.
Olen miettinyt korkeakouluunkin hakua mutta en usko että pärjäisin siellä. Pidän itseäni niin tyhmänä ja kelvottomana. Lukiossa mun ka oli 7,4 ja kirjoitin C:n paperit. Lukiosta hain röntgenhoitajaksi mutta sain vastauksen, että pisteeni eivät riitä edes sinne pääsykokeeseen.
Koronakeväänä mun mies haki korkeakouluun eräälle tekniikan alalle ja katsoin hänen olkansa yli kun hän teki kotona ensimmäisen vaiheen valintakokeen. Siinä oli kaikenmaailman palikkatestikysymyksiä joihin hän vastasi helposti mutta jotka menivät itseltäni aivan yli hilseen...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaan ole tutustunut sopiviin ihmisiin, mutta kyllä maailmassa olisi sinullekin sopivia kavereita.
Ongelmasi vain estävät tutustumista, eli ensisijaisesti kannattaisi vaatia pääsyä neurologisiin tutkimuksiin ja sitä kautta apua?
Matikkaa ei tarvita kaikkialla, pärjäät seiskan lukiomatikalla korkeakouluissa vallan hyvin.Oisko korkeakouluun hakeutuminen seuraava askel?
Nyt talven haet apua ja keväällä kouluun hakeminen?
Sitä kautta voisit päästä taas työelämään kiinni ja saada opinnoista uusia ystäviä.Olen miettinyt korkeakouluunkin hakua mutta en usko että pärjäisin siellä. Pidän itseäni niin tyhmänä ja kelvottomana. Lukiossa mun ka oli 7,4 ja kirjoitin C:n paperit. Lukiosta hain röntgenhoitajaksi mutta sain vastauksen, että pisteeni eivät riitä edes sinne pääsykokeeseen.
Koronakeväänä mun mies haki korkeakouluun eräälle tekniikan alalle ja katsoin hänen olkansa yli kun hän teki kotona ensimmäisen vaiheen valintakokeen. Siinä oli kaikenmaailman palikkatestikysymyksiä joihin hän vastasi helposti mutta jotka menivät itseltäni aivan yli hilseen...
ap
Ei sun tekniikan alalle kannattaisikaan hakea.
up