Ennen kun tuomitset lapset tappaneet äidin, lue tämä:
Kirjoitus oli niin suosittu, että Zonerin palvelin meni tukkoon. Laitan sen nyt kokonaisuudessaan tänne:
LUE TÄMÄ ENNEN KUIN TUOMITSET LAPSENSA TAPPANEEN ÄIDIN
Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.
Tänään teen poikkeuksen.
Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.
Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä on tuntunut.
Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.
Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään.
Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.
Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.
En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa -- saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa.
Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.
Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.
Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.
Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.
Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.
Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut.
Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.
Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.
Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt "hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti", suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.
Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt -- ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä.
Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.
Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta.
Koska en ollut ulospäin "hullu mustasukkainen akka" vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.
Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa sairaaksi ihmiseksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.
Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua -- ei siksi ettei tarvitsisi sitä.
Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. "Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa."
VÄÄRIN!
Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.
Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.
Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.
Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.
Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.
Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.
Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.
Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla -- se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.
Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.
Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää.
Kommentit (267)
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:52"]
Joo joo yhteiskunnan vika!
[/quote]
Sekopäitten mielestä vika on aina muualla. Ei koskaan itsessä.
Mikä on naisen hoitaessa lapsia kotona, historiasta tuttua, mutta,kun ovat ämmätt niin laiskoja nykyään! Sosiaalihuolto kyllä hoitaa lapset, että muija voi vapaasti hirttää itsensä!
Mä en voi samaistua, en millään. Vaikka lapsi herätti pienenä 8 kertaa yössä ja oppi nukkumaan heräämättä 4-vuotiaana eikä ollut omia tai toisten äitejä apuna. Silti ei tullut mieleen toimia väkivaltaisesti missään tilanteessa. Kai se on kiinni muustakin kuin väsymyksestä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:53"]
"Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä."
- Eikö siihen mukiin voi laittaa kantta?
Vain naiselle niin yksinkertainen asia kuin lapsen hoitaminen voi olla ylivoimaista
[/quote]Miten ylivoimaista se olisikaan miehelle?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:07"]
Paljonpa se sitä Rautavaaran äitiä enää hetkauttaa, että kaikki käyvät mussuttamassa, miten hänen tekoaan ei voi hyväksyä eikä mikään ole sitä voinut oikeuttaa.
[/quote]
Miksi täällä puhutaan "Rautavaaran äidistä", vaikka se oli nurmeslainen?
Kun lopulta on kyse vain vitusta ja mulkusta, siirtäkää lapset sivuun selvittäksenne tilanteen!
Joo. Ihan liikuttavaa. Mutta MITEN tämä liittyy Rautavaaran kolmoismurhaan?
Heräsi huoli ap:n lapsista. Pitäiskö tehdä lastensuojeluilmoitus?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:17"]
Olen sitä mieltä, että jokaisessa ihmisessä on tietyissä olosuhteissa ja tietyn historian koettuaan ainekset tappajaksi. Ihminen ehkä kuvittelee olevansa parempi, mutta jokaisessa ihmisessä on murtumispisteensä.
[/quote]
Tämä on kyllä ihan painoarvotonta paskaa. Kaikki eivät tapa lapsiaan, etkä sinä voi mitenkään todistaa, että toisissa olosuhteissa sama ihminen olisi tappanut lapsensa. Sama kuin sanoisin, että tonttuja on olemassa, kaikki eivät vain ikinä näe niitä etkä sinä voi todistaa, etteikö tonttuja olisi vain siksi, ettet ikinä satu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Missä on myötätunto niille miehille, jotka ovat masentuneena lahdanneet koko perheensä? LUKEKAA ENSIN TÄMÄ, ENNEN KUIN SYYLLISTÄT PERHEENSÄ TAPPANEEN ISÄN?? wtf...
"Ennen kun tuomitset" -aloitus saa jo näkemään punaista. Eihän sitä mikään muuta, että tämä "äiti" on murhannut julmalla tavalla kolme pientä, puolustuskyvytöntä lasta. Oli siellä taustalla mitä tahansa niin tottakai tuollaisen saa tuomita. Kirjoituksesta saa sen käsityksen, että lähinnä nyt bussissa ollut isä on tähän syyllinen. Ja lisäksi tietysti yhteiskunta. Jos mies on paljon poissa kotoa niin mitä sitten? Jos heillä on ollut riitaa lastenhoidosta niin mitä sitten. Kenellä ei olisi ollut? Kuinka moni pienten lasten vanhempi tai kuka tahansa muukin ihminen on elämässään kokenut sanoinkuvaamattoman väsymyksen? Johon tietysti kuuluu perheriidat. Veikkaisin, että aika moni. Yhtä lailla veikkaan, että monilla on parisuhteissaa ollut uskottomuutta, joka joissain tapauksissa on sattunut juuri tuohon pikkulapsiaikaan. Moniko näistä on tappanut lapsensa? Mielestäni mustasukkaisuus ei ole syy tappaa kolmea lasta. Vika on niin helppo hakea muista, vaikka tosiasia on se, että tuo sekopäinen ämmähän sen ratkaisun on tehnyt, vaikka hänen ei olisi tarvinut. Lapset olisi voinut jättää vaikka naapurin ovelle, josta heidät olisi hoidettu turvaan. Mikään pakko ei heitä ollut tappaa.
Väsymys ei ole sama asia kuin masennus. Oikeasti masentunut ihminen ei jaksa ajella ympäriinsä miehensä perässä. Sairas ja itsekeskeinen kusipää. En ymmärrä minkälainen ihminen ei tällaista tuomitse.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:16"]
Missä on myötätunto niille miehille, jotka ovat masentuneena lahdanneet koko perheensä? LUKEKAA ENSIN TÄMÄ, ENNEN KUIN SYYLLISTÄT PERHEENSÄ TAPPANEEN ISÄN?? wtf...
[/quote]
No perusta sellainen ketju sitten. Mielestäni myöskään masentuneille miehille ei pidä törkyillä netissä, vaikka tekisivät rikoksia.
Teko on ymmärrettävä, mutta ei hyväksyttävä. Teko on myös tuomittava, mutta ei saa tuomita isää tuossa asiassa. Hänellä on aivan liian raskas taakka kannettavana jo nytkin.
On selvää että äidin on täytynyt olla todella sekasin, kun tuollaista tekee. Emme voi myöskään vielä tietää onko hän hakenut apua itelleen vai ei. Meidän ei myöskään kannata alkaa spekuloida täällä asiasta josta ei ole terkkoja tietoja mitä on tapahtunut ja minkä aikaa. Joka tapauksessa on käsittämättömän kamalaa kun viattomat lapset menettävät henkensä, viattomat matkustajat loukkaantuvat kolarissa.
Suremaan varmasti jäi moni ihminen. Heille voimia surussaan. ANNETAAN OMAISILLE SURURAUHA JA LAKATAAN RUOTIMASTA ASIAA TÄÄLLÄ, KUN KUKAAN EI TIEDÄ MIKÄ TODELLISUUDESSA AJOI ÄITIN SIIHEN KAMMOTTAVAAN TEKOON.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:15"]
Heräsi huoli ap:n lapsista. Pitäiskö tehdä lastensuojeluilmoitus?
[/quote]
Pitäisi. Sen verran on pehmeäpäinen tuo ap.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla.te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
-Evankeliumi Matteuksen mukaan
PYSTYISIN AMPUMAAN LAPSENTAPPAJAN, JA NUKKUMAAN! TOUKO TARKKI KUULEMMA HOIDETAAN VANKILASSA! JA HÄNEN LÄSKI, HULLU MUIJA!
Näin vanhimman lapsen kanssa huoltajuusriidasta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288756569646.html?pos=ok-nln
"En jaksanut lukea". WTF? Eihän tuo ollut edes pitkä teksti. Hetkessähän tuon lukee. Millaisia ihmiset nykyään on?
Mä voin samaistua teon tehneeseen äitiin.
Ellei mulla olisi ollut omaa äitiä ja parasta miestä apunani lasten ollessa pieniä, olisin totaalisen pimahtanut.
Musta tulee hirviö ellen saa nukkua kunnolla.