Lue keskustelun säännöt.
Ennen kun tuomitset lapset tappaneet äidin, lue tämä:
28.10.2014 |
Kirjoitus oli niin suosittu, että Zonerin palvelin meni tukkoon. Laitan sen nyt kokonaisuudessaan tänne:
LUE TÄMÄ ENNEN KUIN TUOMITSET LAPSENSA TAPPANEEN ÄIDIN
Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.
Tänään teen poikkeuksen.
Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.
Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä on tuntunut.
Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.
Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään.
Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.
Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.
En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa -- saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa.
Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.
Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.
Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.
Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.
Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.
Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut.
Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.
Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.
Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt "hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti", suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.
Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt -- ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä.
Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.
Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta.
Koska en ollut ulospäin "hullu mustasukkainen akka" vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.
Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa sairaaksi ihmiseksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.
Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua -- ei siksi ettei tarvitsisi sitä.
Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. "Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa."
VÄÄRIN!
Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.
Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.
Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.
Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.
Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.
Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.
Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.
Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla -- se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.
Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.
Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää.
Kommentit (267)
Ai että pitäisi kolme lasta tappanutta ihmistä ymmärtää? Ihanko tosissaan jotkut ajattelevat että tuommoista paskaläjää pitäisi ymmärtää?
Kyseinen ihminen teki anteeksiantamattoman rikoksen ja tappoi kolme lasta. Ymmärtäisitkö isää samoin ja lässyttäisit samalla tavalla? Takuulla et. Mutta nyt kun kyseessä on Äiti, niin johan pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi, Äiti oli vain vähän väsynyt ja sen takia ohjasi autonsa päin rekkaa. Käytäpä hetki ja mieti: Kolme lasta turvavöihin köytettynä törmäyshetkellä, vastassa useampi tonni metallia, siinä ei paljon jää arkkuun pantavaa. Mutta äiti oli niin väsynyt.
Ja selkääntaputtelijoita tuntuu löytyvän, onko teillä muillakin yhtä mielisairata tuntemuksia perhettänne kohtaan? Jos näin on niin puhelin heti käteen ja soitto hätäkeskukseen. Varmasti saat apua jos sanot ääneen että olet harkinnut perheesi murhaamista. Jos muuta väität niin puhut paskaa ja selittelet sekopäisiä ajatuksiasi etkä oikeasti halua apua vaan hiljaisesti etsit oikeutusta karmealle teollesi.
Ne jotka etsivät isästä tai bussikuskista syyllistä, niin toivottavasti vastaava sattuu jonain päivänä teidän kohdallenne ja te olette vuorostanne niitä, joita julkisesti keskustelupalstoilla vihjaillaan ko. tapahtumaan syylliseksi ja spekuloidaan mitä sinä olisit voinut tehdä toisin.
Kyseinen äiti päätti itsensä ja lastensa puolesta. Ei kukaan muu, ei bussikuski, ei isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua on hankala tarjota narsistille, sillä hän ei usko tarvitsevansa sitä. Turha vierittää syytä yhteiskunnan niskaan.
Juu eli on ihan ok tappaa omat kakaransa sitten kun raja tulee vastaan. Huhhuh teitä ihmiset.. Miten KUKAAN ikinä voi tehdä omille lapsilleen noin??!! Itsemurha ei ole mikään vaihtoehto. Se on itsekkäintä mitä voit tehdä, ja vielä vetää omat lapsensa siihen mukaan. Mikä on niin pahasti vialla yhteiskunnassa että te puolustelette tätä äitiä... Ymmärrän kyllä että voi olla rankkaa, mutta SILLOIN HAETAAN APUA. Tai jos välttämättä haluat jonkun tappaa, ole hyvä ja tapa itsesi, sen olet vapaa tekemään.
En jaksanut lukea. Silti sanon,että mielessä häilyvästä ajatuksesta tappaa lapsensa on pitkä matka siihen, että toteuttaa ajatuksensa käytännössä. Kyllähän väsyneenä ajattelee vaikka mitä, mutta itsekin olet ilmeisesti hengissä vielä.....
Miksi lastenhoidosta on tehty niin vaikeaa tänä päivänä? Joo on joskus rankkoja aikoja ja väsymystä mutta se on vain elämää. Jos on mielenterveysongelmainen niin älä hanki lapsia. Minä tuomitsen äidin joka vei pienet lapset mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:55"]
Murhaaja on murhaaja vaikka kuinka kaunistelisit
[/quote]
Niinpä. Ei sitä puolustella miehiäkään jotka surmaavat perheensä. Tottakai mielenterveydelliset syyt, kriisit ym. aiheuttavat tuollaisia tekoja, mutta se ei ole mikään oikeutus. Jos ihminen voi niin huonosti, pitää ymmärtää hakea apua. Se on sitä itsestä vastuun ottamista, että ymmärtää mennä hakemaan apua kun tilanne tuntuu paisuvan liikaa, se pitää tehdä tarpeeksi ajoissa. Eipä sitä usein puolustella niitäkään jotka sohaisevat puukolla vastaantulijaa päästäkseen hoitoon. Sen voi ymmärtää että ihminen tahtoo apua, mutta miksi väkivallan kohteena ovat aina muut eikä itse? Miksi ei tehdä itselle vaan vedetään muutkin mukaan. Se on vain ja ainoastaan väärin eikä toisen elämän riistämistä voi mitenkään puolustella.
Mikään, EI MIKÄÄN! ei oikeuta tappamaan toista ihmistä! Toki loppuunpalaneen ja masentuneen maailmankuva on "sumentunut" mutta sillä ei selitetä tälläisiä hirmutekoja. Milloin tahansa, myös tunnekuohun aikana, on mahdollisuus nostaa "kädet pystyyn" ja huutaa apua. Terveisin vakavasta masennuksesta toipuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen suunnattoman ärsyntyynyt siitä, että tätä naista pitäisi nyt ymmärtää. Mitä helvettiä!!!? Jos tekijä olisi ollut isä niin ai että sitä syyttelyä. Ei tätä tekoa oikeuta mikään. Ei lapsia tosiaan mielenterveyspotilaille. Pienten elämä oli vasta edessä, multa ei heru sympatiaa tai ymmärrystä ei ikinä! Julma ihminen.
Perustelkaa nyt, miksi muka llapsentappajan pitää antaa itse elää perkele???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plaa plaa plaa. Ei mikään oikeuta murhaamaan kolmea ihmistä itsensä lisäksi, oli kuinka vaikeaa vaan. Vai hyväksyttekö samalla logiikalla vaikkapa kouluammuskelut, vaikeaahan niilläkin oli.
En lukenut ketjua mutta en ymmärrä tuota että lähipiirin tulisi auttaa. Olen valinnut LAPSETTOMAN elämän, mikä tarkoittaa elämää ilman lapsia. En ole lapsia hankkinut enkä ketään muut pakottanut hankkimaan joten en ole vastuussa niistä, enkä halua tuhlata omaa lapsetonta vapaa-aikaani lapsien kanssa. Kenenkään kun niitä lapsia ole pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen enempää tuomitsematta äitiä, hän oli se, joka päätti ajaa bussin keulaan ja mahdollisesti aiheutti bussinkuljettajan työkyvyttömyyden. Ihmisiä siellä bussissakin oli...
Anteeksi nyt vain, jos minulta ei heru sympatiaa tai olan taputuksia naiselle ja äidin irvikuvalle, joka meni tappamaan itsensä ja kolme omaa lastaan vaarantaen bussillisen täysin viattomia ihmisiä. Sellaisen tyypin olisi pitänyt hakea hoitoa jo ajat sitten. Jos nainen oli mielisairas, hänen kanssaan ei olisi pitänyt olla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:50"]
Joo en mäkään jaksanut lukea loppuun.
[/quote]
en minäkään, koska lapsen tehtävä ei ole ymmärtää omalle hengellään, jos vanhemmalla on ongelmia.
Isäni yritti tappaa minut ja äidin monta kertaa. Pitäisikö minun nyt ymmärtää, että isän oli oikeus yrittää murhata minut siksi, että hän nyt sattui olemaan väsynyt.
Entä uhri. Minä olen käynyt psykologeilla hoidattamassa itseäni todella pitkään siksi, että isä nyt vain sattui olemaan väsynyt ja halusi lahdata perheensä.
Lässynlää, minulla ei ymmärrystä riitä ihmiselle, joka tappaa lapsensa.
Luin koko jutun,
itsellä ollut aikoinaan nukkumaton esikoinen ja toinen vuoden erolla: olin todella väsynyt, mies reissu/vuorotöissä.
Koskaan kertaakaan ei tullut mieleen tappaa lapsia tai itseäni.
Ihminen joka tollaisen teon tekee ei ole mieleltään terve, olivat ne motiivit mitä tahansa.
Ja ei tarvitse ymmärtää ketään joka tappaa tai muuten vahingoittaa muita ihmisiä. Kyllä väsynyt äiti/isä on myös itse vastuussa avun hakemisesta.
Tekopyhää lässytystä puolustella tätä äitiä. Samanlaisen teon tehneistä miehistä ei koskaan kirjoitella nyyhkyromaaneja tähän tyyliin. Mieshän on aina syyllinen,joko suoraan tai välillisesti. Ap: n kirjoituksestakin voi rivien välistä lukea, että syy on vähän sen isänkin, mitäs teki liikaa töitä... Mies oli tosiaan menossa TÖIHIN, ei panemaan tai lomalle. Hänen työntekonsa luultavasti mahdollisti tämän äidin kotonaolon. Miksi niitä lapsia pitää noin monta vääntää pienillä ikäeroilla, jos jaksaminen ihan äärirajoilla?
Pitää hommata paita painatuksella
Äiti on vähän väsynyt, Listi lapsesi, sillä siitä selviää
Bussilla pääsee perille, ikuiseen uneen
-äiti
Aivan törkeää alkaa näitä asioita "ymmärtämään".Äiti tappio kolme lasta. Sitä ei selitellä, se on sairasta, kuvottavaa ja rikollista. Syitä on aina, mutta tälläisiä puolustusviestejä ei pidä hyväksyä. Äiti ei tapa lastaan. Piste.
Hyväksyä ei voi, mutta ymmärtää kyllä. Muutama täällä aiemmin kirjoittanut on nähnyt tai kokenut, että järkevä ihminenkin voi muuttua hirviöksi. Jokaisella meillä voi napsahtaa. Senkin voin sanoa, että ulkopuolinen ei aina näe. Apua ei vaan jaksa hakea tai sitten sitä ei saa. Toivottavasti se en ole ensi kerralla minä.