Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ennen kun tuomitset lapset tappaneet äidin, lue tämä:

Vierailija
28.10.2014 |

Kirjoitus oli niin suosittu, että Zonerin palvelin meni tukkoon. Laitan sen nyt kokonaisuudessaan tänne:

LUE TÄMÄ ENNEN KUIN TUOMITSET LAPSENSA TAPPANEEN ÄIDIN

Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.

Tänään teen poikkeuksen.

Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.

Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä on tuntunut.

Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.

Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään.

Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.

Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.

En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa -- saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa.

Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.

Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.

Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.

Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.

Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.

Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut.

Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.

Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.

Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt "hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti", suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.

Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt -- ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä.

Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.

Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta.

Koska en ollut ulospäin "hullu mustasukkainen akka" vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.

Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa sairaaksi ihmiseksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.

Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua -- ei siksi ettei tarvitsisi sitä.

Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. "Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa."

VÄÄRIN!

Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.

Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.

Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.

Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.

Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.

Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.

Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.

Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla -- se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.

Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.

Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää.

Kommentit (267)

Vierailija
121/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos AP:lle kirjoituksesta!

Sitten kun on väsynyt ei se avun hakeminen ole helppoa. Paikkaan a voit soittaa vain kerran viikossa soittoaikana, jos se sattuu menemään ohi odotat taas viikon. Mietit monta kertaa, että kehtaanko kuitenkaan. Olen huono äiti jos haen apua. 

Sitten jos saat kakaistua ulos, että tarvitsen apua ja toinen sanoo jotain epäileväistä, niin into avun hakuun voi loppua. Epätoivo valtaa.

Mitä on lehdissä kirjoitettu, niin äitihän haki apua. Ajoi puolison perässä pitkän matkan ja pyysi tätä osallistumaan lastenhoitoon.

En hyväksy äidin ratkaisua, mutta sen verran on tullut elämänkokemusta, että en ala lynkkaamaan ketään.

KUTEN AP sanoi, katsokaa ympärillenne ja auttakaa toinen toisianne!

Vierailija
122/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:16"]

Mistä tiedät, että kyse oli äidin uupumuksesta ja loppuun palamisesta? Entä jos motiivina olikin itsekäs halu haavoittaa miestä, joka oli irroittautumassa omistushaluisesta naisesta? En ole nähnyt missään uutisoitavan, että äidillä oli jaksamisongelmia. Aika nopeita johtopäätöksiä vedät ihan vain omien tuumailujesi pohjalta.

[/quote]

 

No haloo, ei kukaan hyvin nukkunut ihminen surmaa omia lapsiaan, kaikkein kalleinta mitä on, vain vittuillakseen miehelleen. Totaalisen uupunut ihminen sen sijaan voi päätyä peruuttamattomaan ratkaisuun.

 

[/quote]

 

Ai ei?? Naiset kykenevät perhesurmiin siinä missä miehetkin. Ja päästään vialla oleva kykenee kyllä.

Minäkin olin kuitenkin jo n.9v kun katsoin pyssyn piipusta sisään ja toivoin ettei se laukea.

Kyseessä ei ollut väsynyt ja masentunut ihminen vaan narsisti.

Ja lehtitietojen perusteella ei minulla tullut ensimmäisenä mieleen masentunut ihminen vaan narsisti.

 

 

En tiedä muistaako kukaan tapausta joka sattui Nivalan suunnilla. Siinä tapauksessa äiti olin HYVIN masentunut ja ilmeisesti mennyt vähän sekaisinkin. Hän kuitenkin jätti lapsen kotiin ja ajoi itse rekan alle.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:57"]En jaksanut lukea. Nukuin lapsen syntymän jälkeen ensimmäistä kertaa yli 2tuntia putkeen lapsen ollessa 1v2kk ja 3päivää. Nukuin 4 tuntia! Väsyneenä tulee mitä hirveimpiä ajatuksia, mutta ne pitää pitää ajatuksen tasolla. Kunnallisessa ja yksityisoellä lekurilla käytiin tiuhaan, kaikkea mahdollista kokeiltiin, ei auttanut.

T: refluksi,moniallergisen lapsen teini totaaliyh-äiti.
[/quote]

Ymmärrän sinua, minulla oli heitä kaksi. Lapset jo viisi ja ekan kerran nukuin edes tunnin katkeamatonta unta lasten ollessa noin kolmen vanhoja. Sitten löytyi lääke ja sain nukkua yöni kahdessa tai kolmessa osassa. Voi sitä luxusta! Itseni tappaminen kävi kyllä monesti mielessä, mutta lasten ei koskaan. Olisikohan tuolla rautavaaran äidillä ollut joku katko ymmärryksessä, ettei olisi tajunnut lasten olevan mukana? Haluaisin ainakin uskoa näin. Jälkikasvun suojeleminen on niin syvälle koodattu tunne etten halua uskoa väsymyksen ja uupumuksen voivan sitä rikkoa.

Vierailija
124/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi antanut lapset adoptioon jos ei jaksanut hoitaa. Viattomien lasten murhaajalle ei heru sympatiaa.

Vierailija
125/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:53"]blaa blaa, sitä saa mitä tilaa.

ei tullut mieleenkään mulla, vaikka meillä oli pahimmillaan 3 alle 2,5-vuotiasta lasta.
[/quote]

Saitpa sinäkin tästä tragediasta syyn tulla kehumaan omaa erinomaisuuttasi.

Vierailija
126/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lässyn lässyn... jos jaksaa lähteä miehen perään kun tämä on menossa töihin, pysäyttää bussin ja sit vielä ohittaa bussi, kääntyä ja ajaa keulaan niin ei ole väsynyt. Ko akka oli vain mustasukkainen pirttihirmu. Muu tässä ei harmita kuin se että vei 3 viatonta lasta mennessään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:56"]

Luin ton jutun jo facesta. En ole samaa mieltä tekstin kirjoittajan kanssa. Vaikka itse olen yksin lapseni kasvattanut, kolme ekaa vuotta vaan valvonut, väsymyksen äärirajoilla asti ollut sydän särkyneenä eikä lohtua tulevaisuudessa, niin minulle ei siltikään edes pikkiriisen verran ole välähtänyt mielessä itseni tai lapseni tappo, ei koskaan. Edes silloin kun vaan tuijotin tyhjää näkemättä mitään eteeni. Eli en voi ymmärtää tätä äitiä joka riisti itseltään ja lapsiltaan hengen.

Osanottoni lasten isälle, isovanhemmille ja muille läheisille ja ystäville.

[/quote]

Vaikka sinulle ei ole tullut sellaista epätoivon hetkeä, ei se ole mikään merkki siitä ettei kukaan ikinä missään voisi olla henkisesti niin loppu, ettei näe enää muuta vaihtoehtoa. Me kaikki olemme yksilöitä ja meidän rajamme ovat yksilölliset. Toiset jaksaa helposti, toiset jaksaa sinnittelemällä, toiset masentuu ja jotkut masentuu niin pahoin, että mieli myrkyttyy. Harva ehkä näin radikaaliin tekoon ryhtyy, kuin tämä nurmeslainen nainen, muttei se oikeuta jeesustelemaan täällä että koska minä en väsynyt pikkulapsi aikaan niin ei kukaan muukaan voi.

Vierailija
128/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:57"]Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa.
Ilmeisesti nämä jotka eivät jaksa lukea kirjoitusta loppuun, eivät ole saaneet edes peruskoulua suoritettua. Pitäähän siellä lukea huomattavasti pitempiä tekstejä.
[/quote]

Mutta ei peruskoulussakaan tai ylemmillä koulutusasteilla tarvitse ihan täyttä paskaa lukea. Sellaista oli tämä teksti. Ja luin kokonaan.
[/quote]

Jos ymmärtää noin huonosti lukemansa kuten täällä useat, niin tuskin tulee menestymään millään koulutusasteella. Monihan ilmeisesti kuvitteli ap:n puolustelevan ta hyväksyvän tuon äidin teon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jooh totta kai teon taustalla on syitä, mutta se ei tee teosta yhtään oikeutetumpaa.

Vierailija
130/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:57"]Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa.
Ilmeisesti nämä jotka eivät jaksa lukea kirjoitusta loppuun, eivät ole saaneet edes peruskoulua suoritettua. Pitäähän siellä lukea huomattavasti pitempiä tekstejä.
[/quote]

Mutta ei peruskoulussakaan tai ylemmillä koulutusasteilla tarvitse ihan täyttä paskaa lukea. Sellaista oli tämä teksti. Ja luin kokonaan.
[/quote]

Jos ymmärtää noin huonosti lukemansa kuten täällä useat, niin tuskin tulee menestymään millään koulutusasteella. Monihan ilmeisesti kuvitteli ap:n puolustelevan ta hyväksyvän tuon äidin teon.
[/quote]Eikun ne on näitä "en jaksanut lukea aloitusta mutta kommentoinpa kuitenkin" tyyppejä joista lähtee eniten ääntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:57"]En jaksanut lukea. Nukuin lapsen syntymän jälkeen ensimmäistä kertaa yli 2tuntia putkeen lapsen ollessa 1v2kk ja 3päivää. Nukuin 4 tuntia! Väsyneenä tulee mitä hirveimpiä ajatuksia, mutta ne pitää pitää ajatuksen tasolla. Kunnallisessa ja yksityisoellä lekurilla käytiin tiuhaan, kaikkea mahdollista kokeiltiin, ei auttanut. T: refluksi,moniallergisen lapsen teini totaaliyh-äiti. [/quote] Ymmärrän sinua, minulla oli heitä kaksi. Lapset jo viisi ja ekan kerran nukuin edes tunnin katkeamatonta unta lasten ollessa noin kolmen vanhoja. Sitten löytyi lääke ja sain nukkua yöni kahdessa tai kolmessa osassa. Voi sitä luxusta! Itseni tappaminen kävi kyllä monesti mielessä, mutta lasten ei koskaan. Olisikohan tuolla rautavaaran äidillä ollut joku katko ymmärryksessä, ettei olisi tajunnut lasten olevan mukana? Haluaisin ainakin uskoa näin. Jälkikasvun suojeleminen on niin syvälle koodattu tunne etten halua uskoa väsymyksen ja uupumuksen voivan sitä rikkoa.

[/quote]

 

Ei väsymys ja uupumus yksinään riko mitään. Mutta jos psyyken rakenteet ovat jo valmiiksi heikot, taustalla on esimerkiksi vaikea masennus ja siihen liittyvä voimakas ahdistus, niin silloin univelka voi olla todella kuormittava tekijä. Ja siihen päälle tämä riita ja linja-autosta pois potkiminen. Univelkahan aiheuttaa aivoissa fysiologisen tilan, joka on epänormaali ja aiheuttaa ajattelussa ja puheessa katkoksia, en nyt tarkoita sellaista katkosta, että ei muistaisi lasten olevan kyydissä vaan että päässä "lyö tyhjää". Kyllä se nainen ikävä kyllä tajusi, että lapset on kyydissä ja teki hätäpäissään tommoisen teon. 

Nainen tässä on se syyllinen tietenkin, en häntä puolustele yhtään. Mutta mun mielestäni mieheltä on puuttuut kyllä empatiakykyä ja sosiaalista pelisilmää, sen kyllä sanon. Vaikka mielestäni on vastuuta pakoilevaa erota tommoisessa tilanteessa, jossa on 1-2-vuotiaan muksut, niin niinkin voi tehdä. Tällöin, ihan niiden lasten takia, pitäisi pitää huolta että ero on siisti. Että ensinnäkin lastenhoito jaetaan puoliksi, eroa haluava varmistaa henkisen tuen toiselle, ja ENNEN KAIKKEA hoitaa tilanteen niin, että jätetty osapuoli voi "säilyttää kasvonsa" ja voi jotenkin itsekunnioituksensa säilyttäen mennä eteenpäin. Kun ihminen on häpeän vallassa ja täysin nurkkaan ajettu, niin silloin tapahtuu yleensä kauheita. 

Mä yritän aina, ihan kenen tahansa ihmisen kanssa toimiessani, muistaa sen että ihmiselle pitää joka tilanteessa jättää edes hiven arvokkuutta. Oli se sitten vaikka uhmaikäinen lapsi tai mokannut kollega, niin lyötyä ei pidä enää lyödä. 


Vierailija
132/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin tuo kirjoitus on ihan......paskaa lässytystä. Kyllä mä tuomitsen rekan alle ajavat kusipäät. Sääli nyt ei auta ketään.

Pitäis olla joku logiikka lastenteossakin, tyyliin ei kolmea kakaraa pienellä ikäerolla. On se vaan niin vaikeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koko aiheesta keskustelu on kyllä täysin naurettavaa. Kukaan normaalijärkinen ei tee noin, ei kukaan, kuka näkee joitain muita vaihtoehtoja elämässään. Mitä tällainen sairas syyttely ja retostelu auttaa, kun sairas ihminen tekee sairaan teon? On aivan yhdentekevää, vaikka kuinka jankuttaisitte itse olevanne hyviä ihmisiä ja tuomitsette. Riittää, kun onnittelette itseänne siitä, ettei pääkopassanne ole vinksahtanut, vielä, eikä ainakaan noin pahasti. Vai kuvitteletteko te syyttelijät todella, että joku ihan normaali ja vain vähän väsynyt ihminen päättää tappaa itsensä ja lapsensa, ihan vain huvikseen ja silkkaa pahuuttaan? Siihen on syynsä, etten koskaan lue näitä retostelutopiceja, harmi, että tämän nyt avasin.

Ei, en hyväksy tällaisia tekoja. Samalla kuitenkin ymmärrän, että tällaisia tekoja ei tee kukaan, jolla on asiat kunnossa, joten päällimmäinen tunne on ahdistus ja sääli, kaikkia osapuolia kohtaan. 

Vierailija
134/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:24"]

Hirveetä lässytystä. Saavatko miespuoliset perhesurmaajat samanlaista posken paijausta? 

[/quote]

Saa ne, laajasalon perhesurmaaja vältti jopa vankilatuomion. Joutui pakkohoitoon. Sossutädit teilattiin siinä tapauksessa jossa isä tappoi huostaanotetut lapset kotikäynnillä. Tyrnävän isää sympatiseerattiin kovasti alkuvaiheessa, olihan se kammottavaa kun vaimo oli pikkujouluissa ja uusi mieskin ehkä kuvioissa. No, isä sitten paljasti itse todellisen luonteensa. Pomarkun äidistä liikkui hyvin ilkeitä huhuja. Kyllä se on aika tyypillistä että naista syyllistetään perhesurman yhteydessä. Miksei se lähtenyt pois, miksi se jätti lapset, mies raataa ja sitten nainen jättää. Luepa vaikka murha.infon sivuja tai etsi tältä sivustolta vanhoja ketjuja noihin liittyen. Huomaat että kyllä naisetkin saa paskaa niskaansa, jopa enemmän kuin miehet. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ÄLKÄÄ SELITTÄKÖ; LAPSENTAPPAJA EI ANSAITSE PERKELE ELÄÄ!!!!!!!! KUOLEMANTUOMIO LAKIIMME!

Vierailija
136/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omasta kotiäitiydestä on jo aikaa 10 vuotta,mutta tiedän minkälaisissa paineissa tämä äiti on ollut.

Kukaan joka ei ole kokenut perhe-elämää,jossa lasten isä, tekee matkatyötä,ei todellakaan tiedä mitä semmoinen perhe-elämä voi olla. Tämmöinen elämä on todella raskasta. Kenenkään äidin ei pitäisi jäädä yksin. Miksi poliisit eivät silloin kotikäynnillä järjestäneet äidille apua välittömästi???

Muistan omalta kohdaltani, että piti mennä ulkovarastoon huutamaan pahaolo pois,kun en voinut sitä lapsille näyttää. Olin jotenkin katkera miehelleni,jonka ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Nuori äiti on myös helppo saalis mustasukkaisuudelle. Isät tukekaa vaimojanne,tehkää yhdessä asioita. En hyväksy äidin tekoa,mutta empatiat on hänen puolellaan.

Tuli itsellekin todella surullinen olo,kuin haavani olisi revitty auki.

 

Vierailija
137/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:07"]

Paljonpa se sitä Rautavaaran äitiä enää hetkauttaa, että kaikki käyvät mussuttamassa, miten hänen tekoaan ei voi hyväksyä eikä mikään ole sitä voinut oikeuttaa.

[/quote]

Samaa mietin, ettei ole kuulemassa eikä lukemassa enää.

Vierailija
138/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vitun mustasukkaisuudesta jauhaminen, aina paras ,kun nainen lähtee, ei tule huonoa omaatuntoa ja voi valita kauniimman! Olen elänyt itse näin elämäni tähän päivään!

Vierailija
139/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:50"]

Jooh totta kai teon taustalla on syitä, mutta se ei tee teosta yhtään oikeutetumpaa.

[/quote]

Eikai kukaan niin väittänytkään?

Vierailija
140/267 |
28.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:48"]

En jaksanut lukea, lopeton siihen kun olet herännyt viime yönä jopa kaksi kertaa

[/quote]

Sama täällä. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kuusi