Lasten elatuksesta erotilanteessa
Meniköhän meidän tapaaminen sosiaalityöntekijällä oikein? Minä siis olen lähdössä kodistamme ja 4 alaikäistä lastamme tulevat kirjoille minun luokseni. Isä jää asumaan nykyiseen taloomme, välimatkaa meille tulee n. 2 km. Kävimme eilen sosiaalityöntekijällä sopimassa lasten tapaamisista ja alustavasti puhuimme elatusmaksuista. Niistä ei vielä tehty sopimusta ja syy on seuraava. Käymme molemmat tällä hetkellä töissä. Miehellä jää käteen n. 2400 € ja minulla n. 1600 € / kk. Lapsilisät ja yh-korotukset tulevat minulle. Minä asun vuokralla ja mies maksaa talolainan lyhennyksiä, minä saan asumistukea. Lopputulema oli kuitenkin se, että mies asuu ns. liian kalliissa talossa asuakseen siinä yksin. Lapset on nyt puolet kuukaudesta minulla ja puolet isällä. Isän kaikki käteen jäävä raha menee ns. pakollisiin menoihin, asumiseen, työmatkoihin, autoon ja lääkärikuluihin. Vähän jää ruokaankin. Mutta että se sosiaalityöntekijä nyt sanoi, että mies kun ei voi mitään lasten elatuksesta maksaa, niin hän maksaa vain ruoat niiltä ajoilta, kun lapset ovat hänen luonaan. Ei mitään muita menoja, ei vaatteita eikä fillareita eikä puhelinlaskuja eikä mitään. Koska minulle jäi viivan alle vähän plussaa, minä maksan ne kaikki. Oliko tämä nyt tässä? Että mies välttää lastensa elatuksen jäädessään asumaan ylihintaiseen asuntoon eikä lapset saa mitään muuta häneltä kuin tilaa ja ruokaa? Sosiaalityöntekijä ei puhunut Kelan elatustuesta mitään, vaikka siitä kysyinkin. Sanoi vain, että onko minun muuttoni nyt kiinni siitä elatustuesta, että en ilman sitä lasten kanssa pärjäisi. Sanoin että ei ole, mutta että joku tässä ei nyt minun mielestä täsmää. Ja P.S. lasten isä oli se, joka yksin haki avioeroa minusta.
Kommentit (42)
Sun on haettava ositusta, ei tuossa muu auta. Palkkaa itsellesi lakimies.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:21"]Sinä voit kyllä myydä talosi. Jos mies ei siihen suostu, voit hakea yhteisomistajuuden purkua jolloin se myydään miehen mielipiteestä huolimatta.
[/quote]Korjaan itseäni: se on yhteisomistuksen purku. Tuossa lyhyt tiivistelmä sen tarkoituksesta: http://www.nettilaki.com/a/uskotun-miehen-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4minen-ja-yhteisomistuksen-purkaminen
Isällä ei ole varaa pakollisten menojen jälkeen osallistua edes omalta osaltaan lasten kuluihin, kun "Isän kaikki käteen jäävä raha menee ns. pakollisiin menoihin, asumiseen, työmatkoihin, autoon ja lääkärikuluihin. Vähän jää ruokaankin.".
Meillä on elareista nollasopimus, koska lapsi on yhtä paljon molemmilla. Tämä on reilua, koska meillä menee lapsen ruokaan ja asumiseen ihan saman verran rahaa. Minä saan lähivanhempana lapsilisän, josta maksan lapsen harrastumenot ja vaatteet. Tosin myös isä on ostanut ihan pyytämättä vaatteita lapselle luokseen, mikä on ihan järkevää. Isommat hankinnat ollaan tehty puoliksi, kun niille on tullut tarvetta.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:46"]
Meniköhän meidän tapaaminen sosiaalityöntekijällä oikein? Minä siis olen lähdössä kodistamme ja 4 alaikäistä lastamme tulevat kirjoille minun luokseni. Isä jää asumaan nykyiseen taloomme, välimatkaa meille tulee n. 2 km. Kävimme eilen sosiaalityöntekijällä sopimassa lasten tapaamisista ja alustavasti puhuimme elatusmaksuista. Niistä ei vielä tehty sopimusta ja syy on seuraava. Käymme molemmat tällä hetkellä töissä. Miehellä jää käteen n. 2400 € ja minulla n. 1600 € / kk. Lapsilisät ja yh-korotukset tulevat minulle. Minä asun vuokralla ja mies maksaa talolainan lyhennyksiä, minä saan asumistukea. Lopputulema oli kuitenkin se, että mies asuu ns. liian kalliissa talossa asuakseen siinä yksin. Lapset on nyt puolet kuukaudesta minulla ja puolet isällä. Isän kaikki käteen jäävä raha menee ns. pakollisiin menoihin, asumiseen, työmatkoihin, autoon ja lääkärikuluihin. Vähän jää ruokaankin. Mutta että se sosiaalityöntekijä nyt sanoi, että mies kun ei voi mitään lasten elatuksesta maksaa, niin hän maksaa vain ruoat niiltä ajoilta, kun lapset ovat hänen luonaan. Ei mitään muita menoja, ei vaatteita eikä fillareita eikä puhelinlaskuja eikä mitään. Koska minulle jäi viivan alle vähän plussaa, minä maksan ne kaikki. Oliko tämä nyt tässä? Että mies välttää lastensa elatuksen jäädessään asumaan ylihintaiseen asuntoon eikä lapset saa mitään muuta häneltä kuin tilaa ja ruokaa? Sosiaalityöntekijä ei puhunut Kelan elatustuesta mitään, vaikka siitä kysyinkin. Sanoi vain, että onko minun muuttoni nyt kiinni siitä elatustuesta, että en ilman sitä lasten kanssa pärjäisi. Sanoin että ei ole, mutta että joku tässä ei nyt minun mielestä täsmää. Ja P.S. lasten isä oli se, joka yksin haki avioeroa minusta.
[/quote]
Hanki asianajaja. Et tule katumaan!
jos omistat puolet talosta, niin varmaan osa lainastakin on sinun nimissäsi? Minä vaatisin miestä ostamaan osuuteni talosta ja maksaisin oman lainani pois, tai jos hän ei sitä voisi tehdä, niin talo myyntiin.
Elatusmaksusta olen sitä mieltä, että jos sinä saat lapsilisät ja lapset puolet isällään, niin ehkä tosiaan se riittää (pitäisi laskea tarkemmin lasten kuluja, jotta voisi oikeasti sanoa niin). Mutta jos talosta on osa sinun, niin se muuttaa tilannetta, eikä sinun pidä suostua tuollaiseen järjestelyyn. Ainakaan pitkäksi aikaa, jonkin aikaa voi olla hyvä antaa aikaa myymiselle.
Jos isä hakisi lapsia asumaan luokseen hän olisi vahvoilla. Lapsille pitää erossa taata mahdollisemman muuttumattomat olosuhteet asumisen ja lähiympäristön suhteen yms. Jos sossu jonkun virheen on tässä tehnyt niin se on se, että hän ei ole puoltanut isän lähivanhemmuutta. Onhan hänellä paremman taloudellisetkin olosuhteet, jos vielä saisi lapsilisän ja sen elatuksen, josta ap on niin närkästynyt.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:58"]
Mitäs jos sovussa maksatte harrastukset ja kalliimmat vaatteet / muut tarvikkeet puoliksi?
[/quote]Eihän näitä tarvitse etävanhemman maksaa
[/quote]
No jos se etä vaikka haluaa osallistua ihan vapaaehtoisesti?
Meillä ei aikanaan elatusmaksuja edes lasketettu, vaikka lastenvalvoja tätä kyllä vastusti. Niin että jos toimeentulotukea joudutte hakemaan, niin sitä ei kyllä myönnetä jos elatussopimusta ei ole. No, toivottavasti ei sille luukulle ole tarvetta.
Varmasti isä olisi minulle joutunut elatusmaksua maksamaan, mutta ei ollut sellaista pakonomaista tarvetta lähteä rahoja venkslaamaan, lapsi on kuitenkin ollut yhtä paljon molempien vanhempien luona. Isä on osallistunut tarvittaviin hankintoihin suuremmalla rahamäärällä kuin minä vaikka minä sen yh-korotuksen ja lapsilisän olen saanut.
[/quote]
Jos isä näitä haluaa maksaa, ei tietenkään mikään sitä estä eikä sitä tarvitse missään laskea. On lähi minullekin yrittänyt esittää että minun pitäisi maksaa vaatteista. Vaatteista joita ostavat hintaa katsomatta, tarvetta ja kasvunvaraa miettimättä, enkä itsellenikään osta yli 10 e vaatekappaleita.
Sen sijaan olen ostellut itse jotain alesta lapsille.
Ei ap:n tarvitse suostua 50/50 asumiseen, lapset jommallekummalle niin eiköhän tuohon asiaan ratkaisu tule ja toiselle elarit maksettavaksi ja päävastuu elatuksesta toiselle.
Ap vielä:
se lastenvalvoja ei tehnyt minkäänlaista elatussopimusta, totesi vaan, että isällä ei ole maksukykyä, tämä laskelma jää miinukselle. Ja se oli sitten siinä. Ja sittenhän minä maksan sitä isän ja lasten asumista isossa talossa, kun ei sillä isällä ole varaa ostaa lapsille ruokaa ja maksaa niiden menoja. Tästä ei jää mitään jälkeä, ainoa josta jää jälki, on se, että mies on maksanut taloa, josta saa sitten joskus isomman osan, jos suostuu sen myymään.
Mene oikeusaputoimistoon ja ositus käyntiin. Jos ukko ei talosta luovu niin ostakoon sut ulos. Mutta tosi on että asumiskustannukset otetaan huomioon niillä mun exä kikkaili aikoinaan. Lyhenti omaa kämppäänsä itselleen.
Elatustuen suhteen meni kyllä oikein. Ei niitä yleensäkään maksella, jos lapset saman verran kummankin luona. Sinä saat kuitenkin lapsilisän ja korotuksen, sekä mahdollisen asumistuen... Eli vieläkö elareita kaipailisit?
Kannattaa tosiaan pistää se talo myyntiin, tai jos mies asuu siinä niin hänen pitää maksaa osuudestasi vuokraa.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:17"]
Ap vastaa:
mainitsin avioeroa hakeneen osapuolen vain sen takia, että en tukien ja rahojen takia ole huushollistamme lähdössä, vaan sen takia, että ei seura enää kiinnosta.
Lapsilisät + korotukset ovat yht. 700€/kk. Meillä on allergisia lapsia ja pelkästään ruokiin menee nykyään n. 1000 € / kk. Jos jaan sen puolella, jonka lapset ovat luonani, jää 500€/kk, pelkkiin ruokiin. Tai no sisältää se nuorimman vaipat ja vessapaperit koko porukalle.
Talo on puoliksi meidän nimissä. Mies on hoitanut aina lainanlyhennykset ja minä lasten menot ja talon kalustamisen, pihatyöt, sisustamisen ja välttämättömät kodinkoneet. Nyt nämä jäävät suurimmalta osin hänelle ja minä hommaan uudet. Minä maksan kiinteistöverosta oman osuuteni edelleen. Mies sanoi, että jos minä maksan talosta tästä lähin puolet niin hänelle jää rahaa osallistua lasten elatukseen. Mikäs järki siinä on, raha kiertää vaan muutaman mutkan kautta. Ja minä en taloa maksa, josta minut "potkitaan pihalle". Sanoin että laitan oman osuuteni myyntiin vaikka heti, mutta se ei käynyt. Mies haluaa jäädä siihen. Hänellä ei myöskään ole varaa ostaa minulta puolikasta. Se sosiaalityöntekijäkin sanoi, että miehen asumiskuluihin menee liikaa rahaa. Vaikka lapset on tosiasiassa puolet hänellä ja puolet minulla, voi lapsilla olla vain yksi koti ja tässä tapauksessa katsotaan että se koti on minun luona ja isä asuu "yksin" liian isossa ja kalliissa talossa. Minä muutan 91 m2:n asuntoon, miehelle jää 150 m2. Olishan tuossa varaa pienentää. En tietenkään oleta, että he yksiöön tai kaksioon tai edes kolmioon tunkisivat.
Minä en halunnut lapsia jakaa 2 viikkoa ja 2 viikkoa, isä itse halusi niin. Pointti onkin nyt siinä, että kun isä maksaa taloa nyt yksin, ei hänelle jää rahaa mihinkään muuhun. Kaiken lisäksi tästä lähtien katsotaan, että mies kun maksaa taloa nyt yksin, hänelle myös kertyy siitä isompaa osaa omaisuudesta, eli minä saan joskus tulevaisuudessa talosta vähemmän kuin hän. Joka on tietysti ihan loogista, mutta ei kovin reilua sille, joka käyttää rahansa ns. näkymättömään ja josta ei jää mitään konkreettista, kuten esim. lasten vaatteet ja ruoat ja lääkkeet ja puhelimet. Isä voi asua kalliissa talossa ja kasvattaa maallista omaisuuttaan, mutta ei ole velvollinen muuttamaan pienempään ja osallistumaan lastensa elämiseen?
[/quote]
Ap: tähän on ratkaisu: kerro miehellesi, että aiot hakea oikeudesta yhteisomistuksen purkua, silloin mies joutuu väkisin joko myymään tai lunastamaan sinut ulos. Jos ei suostu myyntiin, sitten haet. Missään nimessä älä jätä teidän pesää jakamatta, siitä tulee ongelmia lapsillesi jälkikäteen. Esim. perintötilanteissa. Olen itse hyvin sotkuisessa jaossa osallisena, jossa on ollut rintaperillisten kuolemia ja jakamaton avioeropesä. Jos pesää ei jaeta, olet mm. osallisena miehesi vanhempien tai vastaavien kuolinpesissä, vaikka itse ero olisi virallinen. Kerroppa sekin hänelle. Jako selväksi.
meilä lapset vuoroviikkosysteemillä. Ei elareita puoleen eikä toiseen.
harrastukset, fillarit, talvitakit, talvikengät (yms joita on vain yksi kappale - koska kaikki vaatteet ja kaikki on muuten kahtena) maksetaan lapsilisistä. Lapsilisät menevät yhteiselle tilille.
Jos teillä on 50/50 systeemi, niin pitääkö silloin kenenkään maksaa elatusmaksuja?
Meillä vastaava systeemi eikä elatusmaksuja ole maksettu mihinkään suuntaan. Lapsella vaatteita yms molempien luona. Isommat ylimääräiset menot sumplitaan tilanteen mukaan.
En siis ymmärrä ap sinua ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:17"]
Ap vastaa:
mainitsin avioeroa hakeneen osapuolen vain sen takia, että en tukien ja rahojen takia ole huushollistamme lähdössä, vaan sen takia, että ei seura enää kiinnosta.
Lapsilisät + korotukset ovat yht. 700€/kk. Meillä on allergisia lapsia ja pelkästään ruokiin menee nykyään n. 1000 € / kk. Jos jaan sen puolella, jonka lapset ovat luonani, jää 500€/kk, pelkkiin ruokiin. Tai no sisältää se nuorimman vaipat ja vessapaperit koko porukalle.
Talo on puoliksi meidän nimissä. Mies on hoitanut aina lainanlyhennykset ja minä lasten menot ja talon kalustamisen, pihatyöt, sisustamisen ja välttämättömät kodinkoneet. Nyt nämä jäävät suurimmalta osin hänelle ja minä hommaan uudet. Minä maksan kiinteistöverosta oman osuuteni edelleen. Mies sanoi, että jos minä maksan talosta tästä lähin puolet niin hänelle jää rahaa osallistua lasten elatukseen. Mikäs järki siinä on, raha kiertää vaan muutaman mutkan kautta. Ja minä en taloa maksa, josta minut "potkitaan pihalle". Sanoin että laitan oman osuuteni myyntiin vaikka heti, mutta se ei käynyt. Mies haluaa jäädä siihen. Hänellä ei myöskään ole varaa ostaa minulta puolikasta. Se sosiaalityöntekijäkin sanoi, että miehen asumiskuluihin menee liikaa rahaa. Vaikka lapset on tosiasiassa puolet hänellä ja puolet minulla, voi lapsilla olla vain yksi koti ja tässä tapauksessa katsotaan että se koti on minun luona ja isä asuu "yksin" liian isossa ja kalliissa talossa. Minä muutan 91 m2:n asuntoon, miehelle jää 150 m2. Olishan tuossa varaa pienentää. En tietenkään oleta, että he yksiöön tai kaksioon tai edes kolmioon tunkisivat.
Minä en halunnut lapsia jakaa 2 viikkoa ja 2 viikkoa, isä itse halusi niin. Pointti onkin nyt siinä, että kun isä maksaa taloa nyt yksin, ei hänelle jää rahaa mihinkään muuhun. Kaiken lisäksi tästä lähtien katsotaan, että mies kun maksaa taloa nyt yksin, hänelle myös kertyy siitä isompaa osaa omaisuudesta, eli minä saan joskus tulevaisuudessa talosta vähemmän kuin hän. Joka on tietysti ihan loogista, mutta ei kovin reilua sille, joka käyttää rahansa ns. näkymättömään ja josta ei jää mitään konkreettista, kuten esim. lasten vaatteet ja ruoat ja lääkkeet ja puhelimet. Isä voi asua kalliissa talossa ja kasvattaa maallista omaisuuttaan, mutta ei ole velvollinen muuttamaan pienempään ja osallistumaan lastensa elämiseen?
[/quote]
Ap: tähän on ratkaisu: kerro miehellesi, että aiot hakea oikeudesta yhteisomistuksen purkua, silloin mies joutuu väkisin joko myymään tai lunastamaan sinut ulos. Jos ei suostu myyntiin, sitten haet. Missään nimessä älä jätä teidän pesää jakamatta, siitä tulee ongelmia lapsillesi jälkikäteen. Esim. perintötilanteissa. Olen itse hyvin sotkuisessa jaossa osallisena, jossa on ollut rintaperillisten kuolemia ja jakamaton avioeropesä. Jos pesää ei jaeta, olet mm. osallisena miehesi vanhempien tai vastaavien kuolinpesissä, vaikka itse ero olisi virallinen. Kerroppa sekin hänelle. Jako selväksi.
[/quote] eikä tuon purun hakeminen maksa juuri Tallinnan reissua enempää niin että googletappa siitä. Älä pistä nimeäsi elatussopimuksen alle siellä toimistossa vaan otappa asianajaja avuksesi lukemaan paperit. Miehesi yrittää nyt kusettaa.
terv. kirjanpitäjä, hiukan lakia opiskellut
Talo myyntiin ja sen jälkeen lapsista puolet kirjoille isälle ja puolet äidille. Molemmat saavat tukia eikä elareita tarvi maksaa. Tosin jos molemmat on maksukyvyttömiä, saatte Kelasta kumpikin revittyä reilu 300 euroa elatustukia.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä, minustakaan tuo ei mennyt oikein. Etävanhemman ensisijainen velvollisuus on elättää lastaan. Meillä lastenvalvoja korosti, että (exän) asumiskulujen tulee olla kohtuulliset. Hän esimerkiksi tarttui exän asuntolainan lyhennyksiin, jotka ovat määrältään todella suuret ja sanoi, että lyhennyksen määrää tulee pienentää eli kohtuullistaa, jos rahaa lapsen elatukseen ei meinaa muuten löytyä. Jos pari eroaa tosi tulehtuneissa väleissä, etävanhempihan voisi muuttaa tahallaan omiin tuloihinsa nähden liian kalliiseen asuntoon ja näin pyrkiä välttämään elatusmaksujen maksamisen. Netistä löytyy materiaalia elatusavun soveltamisesta käytäntöön, se kannattaa lukea. Meillä lastenvalvoja kehotti tutustumaan siihen jo ennen tapaamista, ja sen nivaskan mukaan tapaamisessa edettiin ja tehtiin laskelmia.
Sinä voit kyllä myydä talosi. Jos mies ei siihen suostu, voit hakea yhteisomistajuuden purkua jolloin se myydään miehen mielipiteestä huolimatta.