Turmaa edelsi eroaikomus

Jos mies vielä joskus uuden perheen hankkii, toivottavasti pitää siitä parempaa huolta kuin entisestään. Etenkin lapsista, vaikka vaimo ei enää kiinnostaisikaan.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:59"]No toisaalta se isä on osasyyllinen kun uhkaili erolla. Nainen ei enää jaksanut.

[/quote]

Vitun pelle!!! Jos haluaa eron sekopää akasta niin saa erota ilman pelkoa että toinen tappaa lapset. Pitäisikö miehen sitten jäädä sekopään kaa suhteeseen jossa ei halua olla koska akka uhkailee itsarilla? Ei kukaan oo vastuussa toisen onnesta, jos on onneton on oikeus erota ilman toisen flippaamista. Ei ketään voi omistaa, suhde perustuu vapaaehtoisuudelle ja rakkaudelle. Ei pakotettuun olemiseen sairaalloisen mustasukkaisen naisen kanssa. Miksi oi miksi ollaan niin riippuvaisia toisesta? Jos puolisi yllättäen kuolee tuskin silloinkaan suunnittelet ajavasi lapsiasi hengiltä???

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:23"]

Joo, eiköhän mies äkkiä löydä itselleen jonkun lohduttajan, jollei jo ole löytänyt. Jos olisi välittänyt lapsistaan, niin olisi järkännyt niiden äidille jotain mielenterveysapua.

[/quote]

Aikuista ihmistä ei voi pakottaa avun piiriin.

[/quote]

Voipas. Minä pakotin mieheni psykiatrille kun hän alkoi oireilemaan. Varasin ajankin hänen puolestaan ja vein hänet sinne veljeni kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:05"]Jos mies vielä joskus uuden perheen hankkii, toivottavasti pitää siitä parempaa huolta kuin entisestään. Etenkin lapsista, vaikka vaimo ei enää kiinnostaisikaan.
[/quote]

Vammanen!!! Tiiätkö sinä pitikö mies huolta vai ei?? Saatanan idiootti!!

Kyllä omat ajatukseni tästä tapauksesta muuttuivat tämän eroaie-tiedon jälkeen. Nainen on ollut sekaisin, totta kai. Ja jaksamisen äärirajoilla ja siis lopulta tuolla puolen. En tiedä oliko miehellä toinen odottamassa - se ei olisi ollenkaan erikoislaatuista näissä tapauksissa, toisaalta silläkään ei ole väliä.

Mutta tulee mieleen väkisin ihan tyypillinen kuvio: ensin tehdään vaimon kanssa lapsia, tässä kaksi lyhyellä ikäerolla. Sen seurauksena vaimo muuttuu ikävän tylsäksi jättimahaksi, riipputissiksi, nalkuttavaksi väsyneeksi akaksi. Kotona on jatkuva kaaos ja kiljuvia kakaroita, vaippapyllyjä ja katkonaisia öitä. Vaimo ei jaksa viihdyttää miestä ja on itse jumissa kotona vaippavuorten takana. Ei paljon nappaa enää olla sen kanssa suhteessa.

Miehelle on helppoa vain jättää parkuvat lapset ja räksyttävä (uupunut ja ylirasittunut) akka selviämään koko sotkun kanssa ja nostaa kytkintä. Nainen ei pääse pakoon, vaan joutuu selviämään itsensä, tuskiensa, jaksamisensa ja lasten sekä huushollin kanssa vaikka yksin. 

Vastaavaa tapahtuu suomessa varmasti joka päivä jossain. Nainen on jumissa tilanteessa, johon on yhteisestä tahdosta hankkiuduttu, ei itse kykene parempaan, on uuvuksissa ja mies voi tehdä mitä haluaa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:59"]No toisaalta se isä on osasyyllinen kun uhkaili erolla. Nainen ei enää jaksanut.

[/quote]

Vitun pelle!!! Jos haluaa eron sekopää akasta niin saa erota ilman pelkoa että toinen tappaa lapset. Pitäisikö miehen sitten jäädä sekopään kaa suhteeseen jossa ei halua olla koska akka uhkailee itsarilla? Ei kukaan oo vastuussa toisen onnesta, jos on onneton on oikeus erota ilman toisen flippaamista. Ei ketään voi omistaa, suhde perustuu vapaaehtoisuudelle ja rakkaudelle. Ei pakotettuun olemiseen sairaalloisen mustasukkaisen naisen kanssa. Miksi oi miksi ollaan niin riippuvaisia toisesta? Jos puolisi yllättäen kuolee tuskin silloinkaan suunnittelet ajavasi lapsiasi hengiltä???
[/quote]

Mutta jos kumppani ei voi hyvin, on masentunut, uupunut ja sekaisin, ei kukaan täysjärkinen lapsistaan välittävä ihminen jätä heitä sellaisen ihmisen huomaan. Lasten parasta kuuluu ajatella, sitä ei ole hylkääminen. Etenkään, jos toinen ei ole kyvykäs heistä huolehtimaan, täytyy vastuu ottaa itse eikä vain häipyä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:09"]

Kyllä omat ajatukseni tästä tapauksesta muuttuivat tämän eroaie-tiedon jälkeen. Nainen on ollut sekaisin, totta kai. Ja jaksamisen äärirajoilla ja siis lopulta tuolla puolen. En tiedä oliko miehellä toinen odottamassa - se ei olisi ollenkaan erikoislaatuista näissä tapauksissa, toisaalta silläkään ei ole väliä.

Mutta tulee mieleen väkisin ihan tyypillinen kuvio: ensin tehdään vaimon kanssa lapsia, tässä kaksi lyhyellä ikäerolla. Sen seurauksena vaimo muuttuu ikävän tylsäksi jättimahaksi, riipputissiksi, nalkuttavaksi väsyneeksi akaksi. Kotona on jatkuva kaaos ja kiljuvia kakaroita, vaippapyllyjä ja katkonaisia öitä. Vaimo ei jaksa viihdyttää miestä ja on itse jumissa kotona vaippavuorten takana. Ei paljon nappaa enää olla sen kanssa suhteessa.

Miehelle on helppoa vain jättää parkuvat lapset ja räksyttävä (uupunut ja ylirasittunut) akka selviämään koko sotkun kanssa ja nostaa kytkintä. Nainen ei pääse pakoon, vaan joutuu selviämään itsensä, tuskiensa, jaksamisensa ja lasten sekä huushollin kanssa vaikka yksin. 

Vastaavaa tapahtuu suomessa varmasti joka päivä jossain. Nainen on jumissa tilanteessa, johon on yhteisestä tahdosta hankkiuduttu, ei itse kykene parempaan, on uuvuksissa ja mies voi tehdä mitä haluaa.

[/quote]

ei sitten se vaikuttanut että muija on riidellyt jo ekan ukkonsa kanssa, rajoittanut jopa puhelinsoittoja isän ja lapsen välillä, ollut läheisten mielestä sairaalloisen mustasukkainen ja hermostunut tyhjästä? Ai niin, mutta kun se "väsymys.." ettei vaan taustalla olisi pelkästään vittumainen luonne

Ja 269 jatkaa: Ehkä tilannetta, jossa vaimo on rikki ja hajalla ja uuvuksissa, voisi yrittää paremminkin auttaa vaimoa kuin eron hautominen. Tässä vaiheessa tekisi mieli sanoa, että mitä jos mies sietäisit hetken aikaa sitä elämän epätäydellisyyttä ja tarjoaisit vaimolle lisää omaa aikaa harrastaa ja olla itsekseen, niin vaimokin saattaisi taas piakkoin olla taas oma hyvinvoiva itsensä. Ja jos vaikuttaa mt-ongelmilta, niin hankkimalla tälle apua vaikka pirauttamalla neuvolaan.

Tämä aivan universaalilla tasolla jokaiselle isukille, jota alkaa tympiä rumaksi ja ikäväksi äitynyt pikkulasten äiti vaimo.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:58"] [quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:45"] Loinen nainen ei voinut antaa elättäjän jättää. Mieshän jättää erossa naisen, ei lapsia, ja tässä tapauksessa lapset olisi luultavasti menneet työssäkäyvälle vanhemmalle, eli isälle. Tyypillinen mulle tai ei kenellekään -äiti. [/quote] Jos mies ei kykene sitoutumaan puolisoonsa, vaan tekee vain lapset ja häipyy etsimään uutta naista, niin kyllä suuri syy on niissä miehissä, joihin lasten äiti ei ole voinut luottaa vastuunkantajakumppaninaan, vaan on ajautunut hirvittävään ahdistukseen isän pakoillessa perhettään. Työt on hoidettava, mutta moni mies ei jätä siihen, vaan se vapaa-aikakin on miehen omaa, eikä perheelle useinkaan jää kuin hetken rippeet!  Kahden pikkulapsen äidin paikka ON kotona, hän ei ole mikään "lois nainen", kuten kotiäitejä halveksien nimitellään yllä olevan kommentoijan tavoin. - Hävetkää! - Pikku lapset TARVITSEVAT äidin hoivaa, sillä turvallisissa normaalioloissa elävän äidin hoivaamisvietti on huomattavasti suurempi kuin isän, miehen. Kotiäitien   P A L K A T O N T A   JA   E L Ä K E K E R T Y M Ä T Ö N T Ä,   A R V O K A S T A   T Y Ö T Ä   ON  A R V O S T E T T A V A !!!
Teistäkin loishuutelijoista suurella osalla on äitinne hoivannut teitä kotona isän hankkiessa leipää talouteen, kun olitte itse pikku lapsia! Mitä useampi pieni peräjälkeen, sen pitempään äiti on yleensä kotona! Jo pelkkien lastenhoitokulujen takia! Järki hoi! Nyt tämän ajan miesasiamiesten ajama naisvihamielinen trendi on saada kaikki pikkulasten äidit mahdollisimman nopeasti mihin tahansa työhön, oli kuinka rankka työ tahansa, että äidit väsyisivät entisestään, sillä moni äiti tekee kaikki kotityöt vielä työpäivänsä päätteeksi isän luistellessa kavereidensa kanssa baariin tai harrastuksiinsa! Isille siirretään osa äitiyslomista, vaikka moni isä ei sitä haluaisikaan. Mutta onhan se hyvä, että edes siten saadaan miehet tajuamaan, että pikkulasten hoito EI OLE LONKAN VETÄMISTÄ, kun isät tekevät kaiken sen, mitä äidit tähän saakka tehneet (siivous, ruoanlaitto, pyykit, vaatehuolto, ulkoilutus, pukemiset, leikkimiset ja pelaamiset ja lukemiset lapsille yms). Miesten on otettava vastuu sitoutumisestaan, parisuhteestaan ja koko perheestään, ei vain kuvitella, että kun lapset on maailmassa, niin niiden äidille kylmästi kenkää! Häpeällistä on tämä nykymeno! Tiukka pillu on vain miesten mielessä, ei inhimillinen ihmisyys, eikä varsinkaan omien lasten hyvinvointi, joka on täysin riippuvainen siitä, millaisen suhteen isä luo lasten äitiin, sillä isä on - sanoi kuka mitä tahansa! - edelleen se perheen pää (vaikka olisi pienempipalkkainen tai vähempiarvoisessa virassa) ja päävastuunkantaja ja vanhempien keskinäinen suhde on lasten koti! Jos mielit nähdä omat lapsesi onnellisina, SATSAA teidän, lasten vanhempien, väliseen suhteeseen ja sitä kautta koko perheeseen. Se on ainoa oikea tapa osoittaa todellista rakkautta ja välittämistä myös omille lapsille. Exille riekkuvat äitipuolet eivät ole lapsen kehittymiselle oikeita vanhempia. Harva heistä edes haluaa sen exän lapsia kasvatettavakseen kuin pakon sanelemana miehen kylkiäisenä ja osa-aikaisena riesana! Pitäkää huolta omista perheistänne, ja ensisijaisesti siitä, joka on se ensimmäinen, aito parisuhde ja siitä syntynyt perhe! Päättäkää sitoutua siihen, puhukaa, olkaa rehellisiä, avoimia, luotettavia! Hylätkää tämän maailman viettelykset ja firmojen pikkujoulujen horostelumeno ja pysykää omanne rinnalla, vaikka kuinka kaverit nauraisivat tohvelisankarille! Todellinen SANKARI  on se mies, joka tämän päivän seksihulluuden keskellä vie päättäväisesti OMAA perhettään eteenpäin, rakastaen, huolehtien, leikkien ja iloiten, pää pystyssä, rohkeampana kuin ne maailman hetkutusten narussa vedettävät luuserimiehet! Ugh! Vanha intiaaniäiti on puhunut. [/quote]   Pakko puuttua tuohon kohtaan, jossa mainitaan se ensimmäinen parisuhde. Minulle tämä on ensimmäinen avioliitto ja vain tämän miehen kanssa minulla on lapsia. Meidän lapsillemme tämä on ydinperhe. Oletko sinä sitä mieltä, että tämä perhe on jotenkin huonompi kuin se miehen ensimmäinen ja tästä ei kannattaisi pitää kiinni? Kannattaisiko hieman miettiä ennen kuin huutelee hölmöjä, eivät asiat ole niin mustavalkoisia että mies/nainen lähtee AINA uuden matkaan. Mekin tutustuimme kun miehen erosta oli mennyt 4v ja se ero on hoidettu loistavasti, koskaan ei ole ollut mitään ongelmia sen asian kanssa. [/quote] Ei se ole ydinperhe, edes yhteisille lapsille, jos miehellä on jo lapsia edellisestä suhteesta. Teidän perheenne on varmasti sinulle tärkeä ja ainutkertainen, mutta se ei muuta sitä, että mies on kokenut kaiken jo aiemmin. Ja se alkuperäinen ydinperhe on jotain, mitä hän ei koskaan saa takaisin. Uusperheitähän voi perustaa ja uusia lapsia voi tehdä vaikka kuinka monen kanssa. Ydinperheeseen on tasan yksi mahdollisuus.

[/quote]

Sinusta myös lapsen syntymä on ainutkertainen kokemus? Että vain se eka lapsi merkkaa ja muut ei, kun sehän on jo koettu? Taidat olla hiukkasen yksinkertainen

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:59"]No toisaalta se isä on osasyyllinen kun uhkaili erolla. Nainen ei enää jaksanut. [/quote] Vitun pelle!!! Jos haluaa eron sekopää akasta niin saa erota ilman pelkoa että toinen tappaa lapset. Pitäisikö miehen sitten jäädä sekopään kaa suhteeseen jossa ei halua olla koska akka uhkailee itsarilla? Ei kukaan oo vastuussa toisen onnesta, jos on onneton on oikeus erota ilman toisen flippaamista. Ei ketään voi omistaa, suhde perustuu vapaaehtoisuudelle ja rakkaudelle. Ei pakotettuun olemiseen sairaalloisen mustasukkaisen naisen kanssa. Miksi oi miksi ollaan niin riippuvaisia toisesta? Jos puolisi yllättäen kuolee tuskin silloinkaan suunnittelet ajavasi lapsiasi hengiltä??? [/quote] Mutta jos kumppani ei voi hyvin, on masentunut, uupunut ja sekaisin, ei kukaan täysjärkinen lapsistaan välittävä ihminen jätä heitä sellaisen ihmisen huomaan. Lasten parasta kuuluu ajatella, sitä ei ole hylkääminen. Etenkään, jos toinen ei ole kyvykäs heistä huolehtimaan, täytyy vastuu ottaa itse eikä vain häipyä.

[/quote]

entäs jos se ei ole ollutkaan sekaisin? Jos se on ollut samanlainen riitelevä ja huutava akka koko ajan? Mistäs sinä sen paremmin tiedät?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:59"]

No toisaalta se isä on osasyyllinen kun uhkaili erolla. Nainen ei enää jaksanut.

[/quote]

Kuka jaksaa loputtomiin olla se purkauksien kohde? Tosi säälittävää syyttää isää. Voi olla, että ero on ollut hänelle se ainoa ratkaisu, ettei itse sairastuisi! Täällä säälitään sitä äitiä, että miten voimavarat loppuu.. entäs isä!?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:14"]

Ja 269 jatkaa: Ehkä tilannetta, jossa vaimo on rikki ja hajalla ja uuvuksissa, voisi yrittää paremminkin auttaa vaimoa kuin eron hautominen. Tässä vaiheessa tekisi mieli sanoa, että mitä jos mies sietäisit hetken aikaa sitä elämän epätäydellisyyttä ja tarjoaisit vaimolle lisää omaa aikaa harrastaa ja olla itsekseen, niin vaimokin saattaisi taas piakkoin olla taas oma hyvinvoiva itsensä. Ja jos vaikuttaa mt-ongelmilta, niin hankkimalla tälle apua vaikka pirauttamalla neuvolaan.

Tämä aivan universaalilla tasolla jokaiselle isukille, jota alkaa tympiä rumaksi ja ikäväksi äitynyt pikkulasten äiti vaimo.

[/quote]

Älä nyt tuollaista yritä ehdottaa. Kyllä se kuule menee niin, että miehellä on täysi oikeus nostaa kytkintä jos ei yhteiselämä enää huvita. Taakse saa jättää niin puolison kuin lapset. Riittää että niitä mukuloita kerran tai pari kuukaudessa tapaa, jos ehtii. Jos ei ehdi niin minkäs sillekään voi. Vaimo hoitakoon lapset, aina voi vedota vaikka siihen, että se ne halusikin. Ja pakkohan se miehen on lähteä, jotta olis parempi isä niille lapsilleen. Te ette nyt vaan ymmärrä. Ei miehellä loppupeleissä ole mitään vastuusta mistään, ei puolisosta eikä lapsista.

Muistakaa sitten hyvät av-mammat, että jos haette eroa niin miehen mielenterveys voi järkkyä. Onhan se tutkimuksissakin todettu, että miehet selviävät erosta naisia huonommin. Mutta ennenkaikkea muistakaa ymmärtää miestä, jos hän tappaa itsensä ja siinä samalla teidän lapsenne. Senhän pitäisi olla ihan ok aika suurelle osalle teistä tämän ketjun perusteella.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:59"]

No toisaalta se isä on osasyyllinen kun uhkaili erolla. Nainen ei enää jaksanut.

[/quote]

Kuka jaksaa loputtomiin olla se purkauksien kohde? Tosi säälittävää syyttää isää. Voi olla, että ero on ollut hänelle se ainoa ratkaisu, ettei itse sairastuisi! Täällä säälitään sitä äitiä, että miten voimavarat loppuu.. entäs isä!?

[/quote]

Miksi sitten pelastaa vain itsensä? Eikö lapsilla ole mitään väliä? Jättää ne lapset ottamaan ne purkaukset vastaan joita aikuinen mies ei kestä? 

Tää vauvapalsta pitäis lopettaa. Miltähän isästä tuntuisi lukea näitä ketjuja ?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:32"]

Alottakoon ukko uuden perheen alullepanon huora ämmän kanssa!

Levätköön pienet lapset rauhassa. 

[/quote]

Voi saatana että osaa olla pimeää sakkia täällä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:59"]No toisaalta se isä on osasyyllinen kun uhkaili erolla. Nainen ei enää jaksanut. [/quote] Vitun pelle!!! Jos haluaa eron sekopää akasta niin saa erota ilman pelkoa että toinen tappaa lapset. Pitäisikö miehen sitten jäädä sekopään kaa suhteeseen jossa ei halua olla koska akka uhkailee itsarilla? Ei kukaan oo vastuussa toisen onnesta, jos on onneton on oikeus erota ilman toisen flippaamista. Ei ketään voi omistaa, suhde perustuu vapaaehtoisuudelle ja rakkaudelle. Ei pakotettuun olemiseen sairaalloisen mustasukkaisen naisen kanssa. Miksi oi miksi ollaan niin riippuvaisia toisesta? Jos puolisi yllättäen kuolee tuskin silloinkaan suunnittelet ajavasi lapsiasi hengiltä??? [/quote] Mutta jos kumppani ei voi hyvin, on masentunut, uupunut ja sekaisin, ei kukaan täysjärkinen lapsistaan välittävä ihminen jätä heitä sellaisen ihmisen huomaan. Lasten parasta kuuluu ajatella, sitä ei ole hylkääminen. Etenkään, jos toinen ei ole kyvykäs heistä huolehtimaan, täytyy vastuu ottaa itse eikä vain häipyä.

[/quote]

No mitäs jos se nainen ei ollutkaan masentunut ja uupunut, vain vaan ja ainoastaan sekaisin?
Mieleeni tulee eräs persoonallisuushäiriö, epävakaa sellainen. Ja ennenkuin mutisette että taas näitä muotidiagnooseja, niin kerron ensimmäisenä että siskollani on epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän olisi saattanut tehdä jotain tuollaista ennen kuin pääsi hoitoon. Itsemurhayrityksiä on takana useita, muutama sellaisia joissa sivullisetkin olivat vaarassa. Monta vuotta häntä hoidettiin vain masentuneena, mutta eihän siitä mitään apua ollut.
Sekin vika tuossa persoonallisuushäiriössä on, että näillä on niitä hyviäkin päivä, ja silloin he ovat iloisia, positiviisia ja rakastavia ihmisiä, seuraava hetki vain saattaa olla se, kun he ovatkin raivoissaan siitä kun sukka on väärässä paikassa ja uhkaavat tappaa itsensä kun heistä ei välitetä sen vertaa että tavarat laitettaisiin oikeille paikoilleen...

Lasten isä on luultavasti luottanut siihen, kuten moni muukin normaali ihminen, että lasten äiti ei tee lapsilleen mitään. Ja tuo luottamus tulee siitä, että kovinkaan moni ei voi kuvitellakaan vahingoittavansa lasta. Sairastin itse synnytyksen jälkeisen masennuksen, mutten silloinkaan ajatellut satuttavani lapsia. Muistan vain itkeneeni heidän kohtaloaan, että tälläisen paskan äidin hekin saivat ja että minun pitäisi vain kuolla pois niin heillä olisi parempi. 

Se on selvää, että tuo nainen olisi tarvinnut apua, mutta luultavasti muuhun kuin uupumukseen.

Sitä paitsi. Se isä oli menossa töihin. Ei hän ollut siinä ja juuri heti häipymässä, vaan hän oli menossa töihin. 

"Alottakoon ukko uuden perheen alullepanon huora ämmän kanssa!"

Mistä tällainen tieto on saatu? Tällä palstalla tuollaista väitetään, mutta en ole nähnyt tiedotusvälineissä tuollaista. Muutenkin mielipiteesi on täysin kylmä ja tunteeton. Olet ympäristöäsi pilaava luonteeltasi.

"Tämä aivan universaalilla tasolla jokaiselle isukille, jota alkaa tympiä rumaksi ja ikäväksi äitynyt pikkulasten äiti vaimo"

Päteekö tämä myös niihin äityleihin, joita ukkonsa on alkanut tympiä? Pitää silti jäädä huonoon parisuhteeseen?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 16:59"]No toisaalta se isä on osasyyllinen kun uhkaili erolla. Nainen ei enää jaksanut. [/quote] Vitun pelle!!! Jos haluaa eron sekopää akasta niin saa erota ilman pelkoa että toinen tappaa lapset. Pitäisikö miehen sitten jäädä sekopään kaa suhteeseen jossa ei halua olla koska akka uhkailee itsarilla? Ei kukaan oo vastuussa toisen onnesta, jos on onneton on oikeus erota ilman toisen flippaamista. Ei ketään voi omistaa, suhde perustuu vapaaehtoisuudelle ja rakkaudelle. Ei pakotettuun olemiseen sairaalloisen mustasukkaisen naisen kanssa. Miksi oi miksi ollaan niin riippuvaisia toisesta? Jos puolisi yllättäen kuolee tuskin silloinkaan suunnittelet ajavasi lapsiasi hengiltä??? [/quote] Mutta jos kumppani ei voi hyvin, on masentunut, uupunut ja sekaisin, ei kukaan täysjärkinen lapsistaan välittävä ihminen jätä heitä sellaisen ihmisen huomaan. Lasten parasta kuuluu ajatella, sitä ei ole hylkääminen. Etenkään, jos toinen ei ole kyvykäs heistä huolehtimaan, täytyy vastuu ottaa itse eikä vain häipyä.

[/quote]

entäs jos se ei ole ollutkaan sekaisin? Jos se on ollut samanlainen riitelevä ja huutava akka koko ajan? Mistäs sinä sen paremmin tiedät?

[/quote]

Miksi vitussa mies olisi sellaisen kanssa parisuhteessa ja tekisi lapsia?!