Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä matematiikassa on muka niin vaikeaa?
15.09.2021 |
Mitä teidän, joille matikka vaikeaa, päässä tapahtuu? Vielä lukion ja AMK-tasonkin matikan pystyy ymmärtämään pääosin hyvin käytännöllisesti, ajattelemalla lukumääriä ja muotoja. Kaikki derivaatatkin yms voi ymmärtää käytännöllisesti kasvun kuvaajina. Puhumattakaan yläaste-tason matikasta. Ettekö pysty siis hahmottamaan mielessänne myöskään lukumääriä? Puuttuuko teiltä mielestä ihan näitä peruslaskutoimituksiin tarvittavia operaatioita (yhteenlasku, vähennys, kertominen yms)?
Meillä on töissä ihminen joka ei suoriudu edes prosenttilaskuista. Mitä tälläisen ihmisen päässä tapahtuu? Mikä siinä on vaikeinta käsittää sen prosenttimerkin kuvaavan yhtä sadasosaa? Mitä tapahtuu jos yritätte ajatella vaikka viittä omenaa sadasta? Ja että tuo esimerkki voidaan yleistää muihin lukuihin?
Kommentit (52)
Matematiikka on on päättelyyn perustuva tiede. Se tutkii lukuja, määriä, toistuvia ilmiöitä, rakenteita ja muutoksia. On vaikea kuvitella mitään sellaista, mihin ei liity matematiikkaa. Se on selkeää, loogista ja analyyttistä vailla mitään mystiikkaa.
Se on helppoa ja järkeenkäyvää, kunhan vaan avaa mielensä ja lakkaa kiukuttelemasta tyyliin "ei meidän suvussa kukaan koskaan ole osannut laskea."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä. Olen kyllä selvinnyt lukion lyhyestä matikasta ja osaan peruslaskut päässä, mutta luulen itselläni matematiikan vaikeuden johtuvan jonkun sortin hahmottamishäiriöstä. Toinen ongelma on se, että monestikaan kirjoissa laskua ei selitetä auki vaan on vaan lukuja, jotka "vaan tulee" jostain. Hahmottamiseen liittyvänä ongelmana pidän myös sitä, että usein minulla on sanallisissa tehtävissä vaikea ymmärtää, että mitä tehtävässä ylipäätään haetaan. Kummallinen yksityiskohta on kuitenkin se, että lukiossa tein kaikista eniten virheitä helpoissa laskuissa, tyyliin en erottanut kolmion kantoja korkeudesta, mutta samaan aikaan sain täysiä pisteitä kaikista vaikeimmista. Tässäpä olisi pähkinä purtavaksi ja mielenkiinnolla kuulisin, jos jollekin nousee ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Se on helppoa ja järkeenkäyvää, kunhan vaan avaa mielensä ja lakkaa kiukuttelemasta tyyliin "ei meidän suvussa kukaan koskaan ole osannut laskea."
Ei se kyllä näin ole. Kirjoitin hahmottamishäiriöstä ja se kyllä estää tehokkaasti loogisen ajattelun. Ja usko pois, käytin lukiossa älyttömän paljon aikaa matikan kursseihin. Numerot sinänsä oli kyllä ok eli ymmärrän jotain hetken, kunnes taas kaikki unohtuu ja alkaa alusta.
Vierailija kirjoitti:
Matematiikka on on päättelyyn perustuva tiede. Se tutkii lukuja, määriä, toistuvia ilmiöitä, rakenteita ja muutoksia. On vaikea kuvitella mitään sellaista, mihin ei liity matematiikkaa. Se on selkeää, loogista ja analyyttistä vailla mitään mystiikkaa.
Se on helppoa ja järkeenkäyvää, kunhan vaan avaa mielensä ja lakkaa kiukuttelemasta tyyliin "ei meidän suvussa kukaan koskaan ole osannut laskea."
Matematiikka onkin, siksipä ei voi olla ihmettelemättä minkä ihmeen takia kouluissa opetetaan mitä sattuu. Opettaisivat oikeasti sitä matematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikka on on päättelyyn perustuva tiede. Se tutkii lukuja, määriä, toistuvia ilmiöitä, rakenteita ja muutoksia. On vaikea kuvitella mitään sellaista, mihin ei liity matematiikkaa. Se on selkeää, loogista ja analyyttistä vailla mitään mystiikkaa.
Se on helppoa ja järkeenkäyvää, kunhan vaan avaa mielensä ja lakkaa kiukuttelemasta tyyliin "ei meidän suvussa kukaan koskaan ole osannut laskea."
Matematiikka onkin, siksipä ei voi olla ihmettelemättä minkä ihmeen takia kouluissa opetetaan mitä sattuu. Opettaisivat oikeasti sitä matematiikkaa.
Mulle kyl opetettiin tosi hyvin ja se notaatio nyt vaan pitää osata et pääsee käsiksi good stuffiin.
Eip jatsiakaan voi soittaa lukematta musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulussa on vain laskentoa. Lukiossa on hieman matematiikkaa, jos ajattelee optimistisesti.
Matikka alkoi vasta korkeakoulussa.
Nykyään korkeakoulussakaan ei ole matikkaa, ellei ole matemaatikko tai fyysikko. Koneelle pääsee AMK kautta ja sinne pääsee amispohjalta. Kauheaa, mutta totta. DI tutkinnon saa peruskoulupohjalta laskentoa osaamalla noin. Ei tarvi osata edes derivoida!
Omana aikana lukiosta TTK ja matikankurssit oli hyvin kattavat. Nablaus, n-ulotteisten kompleksifunktipiden analyySiä, differentiaaliyhtälöitä ja muuta. Kaksi tiiliskiveä matikankirjoina, kreutzig ja adams.
Nyt työkaverista tulee Di. Amis, amk ja korkeakoulu. Ei matikan kursseja korkeakoulussa. Amismatikalla!
Sulla on suuria ongelmia sen hahmottamisessa että ihmisten aivot on erilaisia. Työmuistin tehokkuus esimerkiksi vaihtelee ja sitä tarvitaan kun yritetään omaksua miten niitä laskuja lasketaan. Puhumattakaan hahmottamiskyvystä.
Jotkut ihmiset taas eivät tunnista ja erota ihmisten kasvojen piirteitä mikä on seurausta siitä että kasvojen tunnistamiseen osallistuva alue aivoissa ei vaan toimi.
Että kiitä aivojesi rakennetta vaan jos sulle on matematiikka helppoa. Onneksi se ei ole mitta elämässä menestymiselle, vaikka sitä käsittämättömästi painotetaankin (kaikkien muiden oppiaineiden kustannuksella).
Mulla on dyskalkulia, perus plus ja miinus laskut ei mahdottomuus ole. Onneksi mulla on sitten muita taitoja joita elämässä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa on vain laskentoa. Lukiossa on hieman matematiikkaa, jos ajattelee optimistisesti.
Matikka alkoi vasta korkeakoulussa.
Nykyään korkeakoulussakaan ei ole matikkaa, ellei ole matemaatikko tai fyysikko. Koneelle pääsee AMK kautta ja sinne pääsee amispohjalta. Kauheaa, mutta totta. DI tutkinnon saa peruskoulupohjalta laskentoa osaamalla noin. Ei tarvi osata edes derivoida!
Omana aikana lukiosta TTK ja matikankurssit oli hyvin kattavat. Nablaus, n-ulotteisten kompleksifunktipiden analyySiä, differentiaaliyhtälöitä ja muuta. Kaksi tiiliskiveä matikankirjoina, kreutzig ja adams.
Nyt työkaverista tulee Di. Amis, amk ja korkeakoulu. Ei matikan kursseja korkeakoulussa. Amismatikalla!
Mulla alkoi just eka viikko tkk:lla ja ihan ekan kurssin eka aihe oli kompleksifuktion eksponenttiesitys ja napakoordinaatit. Ns perusasiat heti haltuun.
Kreuzig on täällä kaikkien suosittelema perusteos ja sitä käytetään kyl hyllyssä olevana manuaalina. Mul on se ja muitakin, ja niin on on monella muullakin.
Nabla ja muut tasofunktion vektorit oli lukiossa matikan vikalla kurssilla.
Et en tiiä kyl mitä tarkoitat. Eli ehkä sun kaveri ns tajuu mistä kana pissii, sittenkin?
Joku kirjoitti: ”Matikkapää ja kielipää eivät millään tavoin poissulje toisiaan.”
Tämä on totta. Itsellä pitkä matikka lukiossa (m, silloin ei ollut sitä e-arvosanaa) niin että hyvin meni, ja suomesta, ruotsista, englannista ja saksasta laudatur. Espanja tarttunut harrastuksena mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa on vain laskentoa. Lukiossa on hieman matematiikkaa, jos ajattelee optimistisesti.
Matikka alkoi vasta korkeakoulussa.
Nykyään korkeakoulussakaan ei ole matikkaa, ellei ole matemaatikko tai fyysikko. Koneelle pääsee AMK kautta ja sinne pääsee amispohjalta. Kauheaa, mutta totta. DI tutkinnon saa peruskoulupohjalta laskentoa osaamalla noin. Ei tarvi osata edes derivoida!
Omana aikana lukiosta TTK ja matikankurssit oli hyvin kattavat. Nablaus, n-ulotteisten kompleksifunktipiden analyySiä, differentiaaliyhtälöitä ja muuta. Kaksi tiiliskiveä matikankirjoina, kreutzig ja adams.
Nyt työkaverista tulee Di. Amis, amk ja korkeakoulu. Ei matikan kursseja korkeakoulussa. Amismatikalla!
Mulla alkoi just eka viikko tkk:lla ja ihan ekan kurssin eka aihe oli kompleksifuktion eksponenttiesitys ja napakoordinaatit. Ns perusasiat heti haltuun.
Kreuzig on täällä kaikkien suosittelema perusteos ja sitä käytetään kyl hyllyssä olevana manuaalina. Mul on se ja muitakin, ja niin on on monella muullakin.
Nabla ja muut tasofunktion vektorit oli lukiossa matikan vikalla kurssilla.
Et en tiiä kyl mitä tarkoitat. Eli ehkä sun kaveri ns tajuu mistä kana pissii, sittenkin?
Tarkoitan sitä, että nykyään on useita polkuja dippainssiksi.
1. Peruskoulu -> lukio -> tekninen korkeakoulu
2. Peruskoulu -> amis -> amk -> tekninen korkeakoulu.
Tuossa polussa 1 minkä sinä käyt ja jonka minä kävin, on ne perusmatikan kurssit korkeakoulussa. Tässä vaihtoehdossa opit syvällisesti matematiikkaa, nablaukset ja muut kauheudet.
Mutta käymällä tuon polun 2 sinulla onkin jo insinöörin tutkinto ja yllättäen korkeakoulussa ei ole perus matikankursseja ollenkaan silloin. Katsotaan, että ne oli jo tossa AMK tutkinnossa. Tässä vaihtoehdossa selviät siis ilman yhtään derivointia tai integrointia (AMK pääsee läpi amispohjalta eli peruskoulun matikalla nykyään).
Mihinkään liittymättömien asioiden muistaminen ei onnistu. Ei esim täysin yhdentekevän maan asukasluku ja pääkaupunki. Sama koskee matikkaa. Laskujärjestys ei voi pysyä päässä, koska sitä ei voi liittää mihinkään. Matemattiika on suurilta osilta, siis ainakin se mitä opetetaan koulussa juuri sitä että pitäisi opetella ulkoa jotain kaavoja, vaikka niitä ei voi liittää mihinkään.
En oppinut koskaan myöskään kertolaskuja, kuin ne helpoimmat, ja esim kolmen kertotauluun asti voi helposti laskea vielä 3, 6, 9 jne. Olen toki oppinut kääntelemään senkin edestä, ja puljaamaan miten saan jonkun laskettua, joten kolmen kertotaulussakin on jo osat 4, 5, 6, 7, 8, 9 kertotauluista. Samoin en laske vähennyslaskuja kuin ne jotka pystyn näkemään mielessäni, vaan plussaan nekin. Esimerkkinä; ei 10-7 vaan 7 plus mitä on 10?
Kuulemma todella vaikeaa. Minulle kuitenkin helpompaa kuin miinustaminen isoissa laskuissa jos pitää päässä laskea. Samoin jos pitää laskea kuukausia (4 viikon pompseina), ja jakaa niitä epämääräisesti, niin lasken viikkoina.
4. kertotaulun opettelin väkisin, ja viitonen on helppo laskea mielessä.
Minulla oli paljon kysyttävää matematiikasta koulussa aina, mutta lopetin kysymisen kun minulle aina naurettiin, pilkattiin, ja valitettiin että häiritsen opetusta. 7. luokan jälkeen istuin vain hiljaa ja piirtelin vihkoon kun en ymmärtänyt mitään ja kysyä ei saanut. Tukiopetuksessa ymmärsin aina suht hyvin kun siinä keskusteltiin opettajan kanssa.
Olisin tarvinnut opetusta jossa matematiikka liitetään johonkin jo olemassaolevaan, eli olisi selitetty miksi mikäkin asia tehdään, mutta jos opettaja ei itsekään osaa muuta kuin kaavat ulkoa, niin varmaan on aika vaikeaa opettaa muita, ja varmasti kokee itsensä kiusaantuneeksi kun ei osaa vastata alakoululaisen kysymyksiin. Silti ei saisi käskeä olemaan hiljaa, olla vastaamatta, ja suoraan kiusata oppilasta hiljaiseksi, ja nauraa muiden mukana sitä lapsen tyhmyyttä.
Sinänsä tämä on jännä, koska psykologisten/älykkyystestien mukaan olen kaikessa muussa keskiarvon yläpuolella joko selvästi, tai ylivoimaisesti, vain matematiikka tökkii, ja siinäkin olen testien mukaan keskiverto.
Ja kyllä ,minulle on tehty laajat psykologiset testit älykkyystesteineen, jotka kestivät useita tunteja.