Kaikki miehet = potentiaalisia raiskaajia?
Kävelin kotiin tunti sitten, ja matkalla edelläni kulki joku suunnilleen ikäiseni (~25-vuotta) nainen. Kävelin ripeästi ja kun tulin lähemmäs, niin nainen vilkuili taakseen ja alkoi kiihdyttää omia askeleitaan. Hidastin omaa vauhita mutta nainen ei, vaan melkein hölkkäsi läheisen asuintalon portin eteen ja alkoi siinä näpäräämään kännykkäänsä kunnes kävelin ohi. Kun itse vilkaisen kohta taakse niin nainen oli jatkamassa matkaa turvallisen välimatkan päässä samaan suuntaan ja pysähtyi taas kuin puhuisi kännykkäänsä kun näki että vilkaisin.
Onko se naisten parissa yleistä että kaikki miehet ovat potentiaalisia raiskaajia/murhaajia/hakkaajia ja mistä tämä hysteria tulee? En omasta mielestäni edes näytä mitenkään fyysisesti uhkaavalta. Puskaraiskaukset ja satunnaiset väkivallanteot ovat muutenkin käsittääkseni todella harvinaisia, yleensä raiskaaja tai hakkaaja on joku jonka nainen tuntee ennestään.
Kommentit (7)
No näinhän meidän naisten ilmeisesti pitäisi ajatella, siihen malliin raiskattuja syyllistetään. Itse olen päättänyt olla luottavainen.
Itse alan tilanteessa, joka alkaa epäilyttävästi vaikuttaa mahdolliselta raiskauskekkeriltä, puhumaan muka puhelimeen lujaan ääneen kuinka kävin gynellä ja tuomio oli lettu täynnä kondyloomaa ja märkiviä haavaumia. Myös erilaiset paiseet ja infektiot mainitsen. Ja henkilökohtaisen hygieniani. "Olisi pitänyt toosaa pestä useammin, nyt kasvaa hiivat ja karvatupentulehdukset valtoimenaan!!!" Tässä vaiheessa soomikeele mies ainakin perääntyisi. Mikäli kebumies tai muuten tummahipiä vaanii pimeällä kujalla, turvaudun juoksuaskeleisiin tai kääntöveitseen. Raiskauspelko silloin tällöin vaanii.
Tuosta voi aloittaa tutustumisen naisten maailmaan. http://www.vauva.fi/keskustelu/4293245/ketju/kertokaa_pelottavimpia_tilanteita_joita_teille_on_sattunnut
Kyllä mä itse ainakin aina vähän jännitän kun kävelen pimeällä yksin ja joku kävelee perässä. Tiedän kyllä että harva mies on raiskaaja, mutta muutaman kerran on joku käynyt päälle kotimatkalla niin pelko on vain jäänyt päälle.
Tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Kun on kerran sattunut jotain ikävää, kirkkaassa päivänvalossa, eikä kukaan auttanut, niin myönnän kyllä että sitä kauheammin pimeällä pelottaa jos huomaan että lähettyvillä kävelee vain mieshenkilö.
Olen pieni ja hento enkä varmaan maailman nopein juoksijakaan, eli ainut tapa selvitä JOS kävisi huonosti olisi valmistautua etukäteen ja yrittää olla askeleen edellä.
Huomaan usein ajattelevani että voi kunpa löytäisin aviomiehen jonka kanssa tulla yhteiseen kotiin eikä tarvitsisi enää pelätä... Toistaiseksi lähden kuitenkin vielä ulos illalla, ja sitten kipitän peloissani ratikkapysäkiltä hieman pimeää katua kotiin, eli pelko ei ainakaan vielä hallitse. Mutta kyllä se yksi mies taisi tehdä lopullista tuhoa :(...
Pakkoko on kopioida ylilaudalta näitä kirjoituksia tänne?
Onko yleistä tulkita naisten käytöstä raiskauksen peloksi/epäilyksi?