Äidiksi tulo pelasti minut

Olen 25-vuotias yhden lapsen äiti ja naimisissa ihanimman miehen kanssa. Olen viime aikoina huomannut, että olen oikeasti onnellisempi kuin olen koskaan ennen ollut. Syynä tähän on tämä rakas lapsi.

Sairastin monta vuotta anoreksiaa tai BED:iä. Mitään oikeaa diagnoosia en syömishäiriöstä koskaan ole saanut, sillä kukaan ei tiennyt minun olevan sairas. Salasin tämän ystäviltäni, sukulaisiltani, mieheltäni. Laskin joka päivä kaloreita ja välillä punnitsin annoskokojani. Välillä oli päiviä, etten syönyt yhtään mitään. Välillä taas join pelkkiä mehukeittoja. Pääosin päivät kuitenkin kuluivat niin, että laskin saavani ihan max. 1200 kaloria. Jos halusin syödä enemmän, liikuin tasan sen edestä eli jos halusinkin syödä 2000 kaloria, liikuin niin kauan että sain 800 kaloria poltettua. Joinakin päivinä liikuin jopa 1500 kalorin edestä :0

Joka päivä ja yö ajattelin ruokaa ja kaloreita. Tuntui, että vain niin minulla oli joku kontrolli elämääni ja vain tarkkoja laskelmia tehdessä pystyin olemaan onnellinen. Vain laihana voisin olla onnellinen. Muille ihmisille pystyin aina esittämään täysin normaalia, mutta ajatukseni olivat sairaat. Jos joku kutsui kylään, stressasin jo etukäteen siellä syömistä. Sen takia aina ennen kyläreissua paastosin ja liikuin aivan hullun tavalla, jotta voisin kylässä syödä jotain ja esittää normaalia. Sitten oli päiviä kun tuli vahingossa syötyä aivan liikaa, esim. 3500 kaloria jolloin "ylimääräisiä" olisi tosi vaikea liikkua pois. Ratkaisin tämän olemalla seuraavana päivänä syömättä mitään ja tarvittaessa vielä toisenkin päivän.

Minkäänlaista tarvetta tällaiselle ruokasekoilulle ei ollut. Mittani olivat 163/48, joten muutama lisäkilo ei olisi haitannut yhtään mitään! Pidin henkilökohtaisena rajana lihavuudelle sitä jos painoni nousi yli 50kg:n. Jos paino alkoi 5:lla, tunsin itseni hirveäksi ryhävalaaksi. Koskaan en myöskään saanut selville, miksi tämä ylipäätään ikinä alkoi. Mies rakasti aina vaan ja piti ulkonäöstäni myös silloin kun painoin 63kg. Ikinä ei ole valittanut painostani tai ulkonäöstäni, olin sitten painavampi tai hoikempi.

Kun mies vuosia sitten kosi, alkoi hänellä kova vauvakuume. Minä ahdistuin, sillä pelkäsin lapsen saamisen pilaavani kroppani ja painoni nousevan järkyttäviin lukemiin. Välttelin vauva-aihetta vuosia tämän takia. Kun useampi vuosi oli kulunut ja edelleen sysäsin vauva-aihetta kauemmas ja kauemmas niin mies lopulta nosti kissan pöydälle ja sanoi, ettei jaksa enää kauaa odottaa. Saisin vielä pari vuotta aikaa ja jos en ole valmis niin hänen on alettava miettiä jatkosuunnitelmia (toisin sanoen alkaisi miettiä, onko suhteellame yhteistä tulevaisuutta). Annoin ajatukselle periksi ja raskauduin kuin ihmeen kaupalla heti, vaikka kuukautiseni olivat pysyneet poissa 1,5 vuotta.

Kun yhtenä aamuna plussasin, tuntui kuin taakka olisi pudonnut harteilta. Mitä tämä on??? Olinkin jotenkin iloinen alkaneesta raskaudesta? Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain onnellisuuden tunteen jostain muusta kuin ruoan kyttäämisestä. Olin onnellinen raskaudesta! Siitä päivästä lähtien kun plussasin, en enää laskenut kaloreita, en kertaakaan. Söin hyvällä omatunnolla ja riittävästi, sillä sisälläni kasvoi ihminen. Enää syömiseni eivät vaikuttaneet vain minuun, vaan myöskin vauvaan. Nyt vauva on puolivuotias enkä edelleenkään ole päivääkään laskenut kaloreita. Niin, ja tänään plussasin muuten toisen kerran! :)

Nykyään rakastan kroppaani ja syön hyvin, jotta jaksan esikoisen kanssa. Tunnen niin suurta onnea ja rakkautta tästä lapsesta ettei mitään rajaa. Tuntuu kuin hän olisi pelastanut minut syömishäiriöltä ihan vain olemassaolollaan. Eikä muuten pelota yhtään tämä uusikaan raskaus! On ihanaa kun mieheni selvästi arvostaa ja pitää kropastani nyt vieläkin enemmän kun se on pystynyt kantamaan ja synnyttämään meille rakkaan lapsen, vielä ihanampaa on se, että itsekin nyt arvostan ja rakastan kroppaani! Ensimmäinen raskaus toi kilojakin +15kg, mutta suurin osa ropisi pois ihan vain imetyksellä. Ei tullut mieleenkään alkaa laihduttelemaan. Vaikea kuvitella, että tästä voisi tulla enää onnellisemmaksi :)

Niin ja nykyiset mittani ovat terveet 163/56 enkä tunne itseäni lainkaan lihavaksi, vaikka paino alkaakin5:lla ;). Ja antaa tulla vaan uusiksi raskauskiloja, lupaan kantaa nekin ylpeydellä!