Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi tulo pelasti minut
27.10.2014 |
Olen 25-vuotias yhden lapsen äiti ja naimisissa ihanimman miehen kanssa. Olen viime aikoina huomannut, että olen oikeasti onnellisempi kuin olen koskaan ennen ollut. Syynä tähän on tämä rakas lapsi.
Sairastin monta vuotta anoreksiaa tai BED:iä. Mitään oikeaa diagnoosia en syömishäiriöstä koskaan ole saanut, sillä kukaan ei tiennyt minun olevan sairas. Salasin tämän ystäviltäni, sukulaisiltani, mieheltäni. Laskin joka päivä kaloreita ja välillä punnitsin annoskokojani. Välillä oli päiviä, etten syönyt yhtään mitään. Välillä taas join pelkkiä mehukeittoja. Pääosin päivät kuitenkin kuluivat niin, että laskin saavani ihan max. 1200 kaloria. Jos halusin syödä enemmän, liikuin tasan sen edestä eli jos halusinkin syödä 2000 kaloria, liikuin niin kauan että sain 800 kaloria poltettua. Joinakin päivinä liikuin jopa 1500 kalorin edestä :0
Joka päivä ja yö ajattelin ruokaa ja kaloreita. Tuntui, että vain niin minulla oli joku kontrolli elämääni ja vain tarkkoja laskelmia tehdessä pystyin olemaan onnellinen. Vain laihana voisin olla onnellinen. Muille ihmisille pystyin aina esittämään täysin normaalia, mutta ajatukseni olivat sairaat. Jos joku kutsui kylään, stressasin jo etukäteen siellä syömistä. Sen takia aina ennen kyläreissua paastosin ja liikuin aivan hullun tavalla, jotta voisin kylässä syödä jotain ja esittää normaalia. Sitten oli päiviä kun tuli vahingossa syötyä aivan liikaa, esim. 3500 kaloria jolloin "ylimääräisiä" olisi tosi vaikea liikkua pois. Ratkaisin tämän olemalla seuraavana päivänä syömättä mitään ja tarvittaessa vielä toisenkin päivän.
Minkäänlaista tarvetta tällaiselle ruokasekoilulle ei ollut. Mittani olivat 163/48, joten muutama lisäkilo ei olisi haitannut yhtään mitään! Pidin henkilökohtaisena rajana lihavuudelle sitä jos painoni nousi yli 50kg:n. Jos paino alkoi 5:lla, tunsin itseni hirveäksi ryhävalaaksi. Koskaan en myöskään saanut selville, miksi tämä ylipäätään ikinä alkoi. Mies rakasti aina vaan ja piti ulkonäöstäni myös silloin kun painoin 63kg. Ikinä ei ole valittanut painostani tai ulkonäöstäni, olin sitten painavampi tai hoikempi.
Kun mies vuosia sitten kosi, alkoi hänellä kova vauvakuume. Minä ahdistuin, sillä pelkäsin lapsen saamisen pilaavani kroppani ja painoni nousevan järkyttäviin lukemiin. Välttelin vauva-aihetta vuosia tämän takia. Kun useampi vuosi oli kulunut ja edelleen sysäsin vauva-aihetta kauemmas ja kauemmas niin mies lopulta nosti kissan pöydälle ja sanoi, ettei jaksa enää kauaa odottaa. Saisin vielä pari vuotta aikaa ja jos en ole valmis niin hänen on alettava miettiä jatkosuunnitelmia (toisin sanoen alkaisi miettiä, onko suhteellame yhteistä tulevaisuutta). Annoin ajatukselle periksi ja raskauduin kuin ihmeen kaupalla heti, vaikka kuukautiseni olivat pysyneet poissa 1,5 vuotta.
Kun yhtenä aamuna plussasin, tuntui kuin taakka olisi pudonnut harteilta. Mitä tämä on??? Olinkin jotenkin iloinen alkaneesta raskaudesta? Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain onnellisuuden tunteen jostain muusta kuin ruoan kyttäämisestä. Olin onnellinen raskaudesta! Siitä päivästä lähtien kun plussasin, en enää laskenut kaloreita, en kertaakaan. Söin hyvällä omatunnolla ja riittävästi, sillä sisälläni kasvoi ihminen. Enää syömiseni eivät vaikuttaneet vain minuun, vaan myöskin vauvaan. Nyt vauva on puolivuotias enkä edelleenkään ole päivääkään laskenut kaloreita. Niin, ja tänään plussasin muuten toisen kerran! :)
Nykyään rakastan kroppaani ja syön hyvin, jotta jaksan esikoisen kanssa. Tunnen niin suurta onnea ja rakkautta tästä lapsesta ettei mitään rajaa. Tuntuu kuin hän olisi pelastanut minut syömishäiriöltä ihan vain olemassaolollaan. Eikä muuten pelota yhtään tämä uusikaan raskaus! On ihanaa kun mieheni selvästi arvostaa ja pitää kropastani nyt vieläkin enemmän kun se on pystynyt kantamaan ja synnyttämään meille rakkaan lapsen, vielä ihanampaa on se, että itsekin nyt arvostan ja rakastan kroppaani! Ensimmäinen raskaus toi kilojakin +15kg, mutta suurin osa ropisi pois ihan vain imetyksellä. Ei tullut mieleenkään alkaa laihduttelemaan. Vaikea kuvitella, että tästä voisi tulla enää onnellisemmaksi :)
Niin ja nykyiset mittani ovat terveet 163/56 enkä tunne itseäni lainkaan lihavaksi, vaikka paino alkaakin5:lla ;). Ja antaa tulla vaan uusiksi raskauskiloja, lupaan kantaa nekin ylpeydellä!
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 13:09"]
Eiköhän tähänkin pian joku vela eksy valistamaan kuinka onnellinen on kun ei ole lapsia
[/quote]
No sitten eksyy :) Samat asiat ei tee kaikkia ihmisiä onnelliseksi ja niin sen kuuluu ollakin, mutta tälle ex-velalle nyt vaan sattus käymään näin päin :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 13:09"]
Eiköhän tähänkin pian joku vela eksy valistamaan kuinka onnellinen on kun ei ole lapsia
[/quote]
No sitten eksyy :) Samat asiat ei tee kaikkia ihmisiä onnelliseksi ja niin sen kuuluu ollakin, mutta tälle ex-velalle nyt vaan sattus käymään näin päin :) ap
[/quote]
Vela on ihminen, joka ei halua koskaan lapsia. Et ole ollut vela.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 13:09"]
Eiköhän tähänkin pian joku vela eksy valistamaan kuinka onnellinen on kun ei ole lapsia
[/quote]
Niin olenkin, siis vela ja onnellinen nykyisessä elämässäni. Mutta miten hitossa se tähän liittyy? Mäkin osaan olla onnellinen ap:n puolesta, että hän on saanut lapsen ja on onnellinen. Samoin olen onnellinen ystävien puolesta jotka haluavat lapsia ja saavat niitä. Mutta mistäpä löytäisi äiti-ihmisen joka ymmärtäisi saman toisinpäin, eli sen että mä voin olla onnellinen ilman lapsia? Niin, ei mistään.
Täällä myös vela, joka on erinomaisen onnellinen omasta lapsettomuudestaan.
Aika hirveä ukko, painostanut erolla ap:ta lisääntymään. Ei taida olla kovin aitoa rakkautta, jos ap:lla ei olisi ollut mitään arvoa jos ei olisi synnytyskoneeksi alkanut. Jos toista aidosti rakastaa, niin silloin rakastaa hänen persoonaansa, ei sitä, että tekeekö toinen lapsia vai ei. Todella surullista, ja ihmettelen kuinka ap ohittaa moisen tärkeyden vain sivulauseessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 13:09"]
Eiköhän tähänkin pian joku vela eksy valistamaan kuinka onnellinen on kun ei ole lapsia
[/quote]
Niin olenkin, siis vela ja onnellinen nykyisessä elämässäni. Mutta miten hitossa se tähän liittyy? Mäkin osaan olla onnellinen ap:n puolesta, että hän on saanut lapsen ja on onnellinen. Samoin olen onnellinen ystävien puolesta jotka haluavat lapsia ja saavat niitä. Mutta mistäpä löytäisi äiti-ihmisen joka ymmärtäisi saman toisinpäin, eli sen että mä voin olla onnellinen ilman lapsia? Niin, ei mistään.
[/quote]
Jostakin syystä 99% äipistä päähän ei mahdu, että joku oikeasti ei halua lapsia, ei ollakseen onnellinen tai muutenkaan. Mistä muuten tulisi kaikki älyttömyyden tyyliin kissa on lapsen korvike (korvike sellaiselle, mitä ei edes halua, ehh - ja kai se kissanomistaja tekaisisi sen tenavan jos sellaisen haluaisi, ei se ole rakettitiedettä) tai vasta sitten tiedät kun sinulla on lapsia muuten et voi tietää kuin olemalla "lapsellinen" oletko onnellisempi lapsettomana (onkohan nämä älyvapaita jankuttavat äipät tulleet ajatelleeksi, mihin se vela joka tekaisee lapsen ja toteaakin olevansa Aito Vela ja onnellisempi ilman lasta, sen lapsen sitten laittaa ja ennenkaikkea, miten olla lapseton sen jälkeen, ja lapsellehan tämä kokeilu vasta kivaa onkin).
Että ei kannata odottaa ymmärrystä tai edes tolkullista järjenkäyttöä aiheessa, sitä kun ei käytännössä juurikaan ole.
[/quote]
Vela on ihminen, joka ei halua koskaan lapsia. Et ole ollut vela.
[/quote]
Kyllä luokittelen entisen minäni velaksi, sillä en silloin voinut kuvitellakaan haluavani lapsia kropan pilalle menemisen pelossa. Vasta miehen ottaessa lapset puheeksi, tai oikeastaan en vielä silloinkaan uhrannut ajatustakaan lapsien hankkimiselle. Toivoin, että mies vain "unohtaisi" koko jutun. Siinä vaiheessa kun mies vuosien päästä vaati saada ratkaisua asialle, jouduin oikeasti miettimään. Ja silloin muutuin velasta äidiksi :)
Kai samalla tapaa ihminen, joka on aina tiennyt haluavansa lapsia, voikin kasvaessaan tajuta sen ettei oikeasti haluakaan lapsia? Ja että on sittenkin parempi olla ja elää lapsettomana. Samalla tapaa vela saattaa jonain päivänä ymmärtää, että ei haluakaan elää ja kuolla lapsettomana. Ihminen kun ei pysy ajatusmaailmaltaan samanlaisena kovin kauaa, ajatukset ja mielipiteet asioihin voivat muuttua moneen kertaan elämän aikana :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:20"]
Aika hirveä ukko, painostanut erolla ap:ta lisääntymään. Ei taida olla kovin aitoa rakkautta, jos ap:lla ei olisi ollut mitään arvoa jos ei olisi synnytyskoneeksi alkanut. Jos toista aidosti rakastaa, niin silloin rakastaa hänen persoonaansa, ei sitä, että tekeekö toinen lapsia vai ei. Todella surullista, ja ihmettelen kuinka ap ohittaa moisen tärkeyden vain sivulauseessa.
[/quote]
Ymmärrän kantasi. Mies ei ole erolla koskaan uhannut, mutta niin sen sivulauseesta ymmärsin, että joutuu tiukan paikan eteen ja tosissaan pohtimaan jos mikään ei muutu. Ne naiset, joilla on vauvakuume ja kova lapsen kaipuu varmasti ymmärtävät, että jos mies ei halua lapsia niin siinä voi lähteä jopa mies kiertoon. Pari ystävääni on toiminut juurikin näin... Samalla tapaa mies voi kokea vauvakuumetta ja kaipuuta omaan lapseen ja se voi olla yhtä voimakasta kuin naisen tuntemana. Tästä ollaan monesti keskusteltu :) ap
... mutta vela-keskustelu tai miehen vauvakuumeilu nyt eivät olleet tämän aloituksen pointti vaan se, että olen vihdoin parantunut sairaasta syömishäiriöstä, olen vihdoin terve ja onnellinen ja olen oppinut nauttimaan elämästä lapseni kautta! :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela (vapaaehtoisesti lapseton) ei voi olla, jos hankkii/on hankkinut lapsia, koska ei ole lapseton. Aivan kuin ei voi olla vapaaehtoisesti kissaton, jos omistaa kissan, koska ei ole kissaton. Lapseton voi olla siksi, ettei voi saada lapsia, vaikka haluaisi ja kissaton siksi kun ei voi allergian vuoksi sellaista hankkia, vaikka haluaisi kissan. Tällöin ei olla vapaaehotisesti lapsettomia ja kissattomia.
"Ihminen kun ei pysy ajatusmaailmaltaan samanlaisena kovin kauaa, ajatukset ja mielipiteet asioihin voivat muuttua moneen kertaan elämän aikana"
Niin, tuuliviireillä ne muuttuvat esim. sen mukaan mitä mieltä kulloinenkin mies mistäkin on. On naisia, jotka inhoavat jääkiekkoa ja ihmettelevät, kuinka kukaan menee pelejä katsomaan, mutta annas olla kun vasta bongattu pera on jäkismiehiä, jo hommaa tuuliviiri kausikortin, fanikuteet ja hihkuu kuinka ihanaa on taas mennä peran kanssa katsomaan peliä. Sitten kun pera jättää ja löytyy arska, ei jäkis olekaan yhtään hienoa mutta golfissa on sitä jotakin, vaikka juuri riitti naureskelua että jotkut viitsii pönöttää jonkun pallon perässä kun voisi harrastaa sellaista miesten lajia kuin jäkis.
Lähden kuitenkin siitä, että aikuinen normaaliälyinen ihminen tietää ihan itse, mitä haluaa ja mitä ei, eivätkä hänen haluamisensa muutu sen mukaan mitä mieltä joku mies on asiasta. Aivan yhtä tuuliviiri on nainen, joka jättää haluamasa lapset hankkimatta miellyttääkseen miestä joka ei lapsia halua, kuin nainen joka tekee lapsia mieestä miellyttääkseen vaikka ei itse lapsia halua ja ole halunnut. Jos ihminen ei ITSE tiedä, mitä haluaa ja mitä ei näinkin tärkeissä asioissa, vaan tahto on muiden taskussa, niin huhhuh.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:20"]
Aika hirveä ukko, painostanut erolla ap:ta lisääntymään. Ei taida olla kovin aitoa rakkautta, jos ap:lla ei olisi ollut mitään arvoa jos ei olisi synnytyskoneeksi alkanut. Jos toista aidosti rakastaa, niin silloin rakastaa hänen persoonaansa, ei sitä, että tekeekö toinen lapsia vai ei. Todella surullista, ja ihmettelen kuinka ap ohittaa moisen tärkeyden vain sivulauseessa.
[/quote]
Ymmärrän kantasi. Mies ei ole erolla koskaan uhannut, mutta niin sen sivulauseesta ymmärsin, että joutuu tiukan paikan eteen ja tosissaan pohtimaan jos mikään ei muutu. Ne naiset, joilla on vauvakuume ja kova lapsen kaipuu varmasti ymmärtävät, että jos mies ei halua lapsia niin siinä voi lähteä jopa mies kiertoon. Pari ystävääni on toiminut juurikin näin... Samalla tapaa mies voi kokea vauvakuumetta ja kaipuuta omaan lapseen ja se voi olla yhtä voimakasta kuin naisen tuntemana. Tästä ollaan monesti keskusteltu :) ap
[/quote]
Ja aina epävarma suhdeko on tärkeämpää kuin oma tahto? Mikä tahansa suhde voi päättyä eroon ja toinen voi tulla jätetyksi, vaikka kuinka tekisi mieliksi ja omaa tahtoaan vastaan. Ainako toinen tekee mitä tahansa mitä kumppani tahtoo, kun vähän vihjaisee jättämisestä? Hieno suhde.
Ja jos mies joutuu kiertoon siksi, että ei ole halunnut lasta ja kumppani on, mitä kauheaa siinä on? Ei tietenkään kenenkään pidä lasta hankkia siksi että toinen haluaa, jos toinenkin ei halua ja vastaavasti olla hankkimatta siksi että toinen ei halua ja itse haluaa. Jotkin rajat ne on muiden miellyttämisessäkin. Silloin lähdetään elämään sitä OMAN näköistä elämää eikä yritetä sopeutua sellaiseen, mitä ei halua. Kumppaneita löytyy aina uusia, joiden kanssa on samanlaiset suuntaviivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmästyttää, etteikö ihmiset puhu niinkin merkittävistä asioista kuin lasten hankinnasta/hankkimattomuudesta suht aikaisessa vaiheessa parisuhdetta? Eihän tuollaista tilannetta pitäisi päästä tulemaankaan että toinen joutuu vihjailemaan jättävänsä jos ei lasta tehdä. Suht aikaisin on syytä selvittää tuollaiset asiat ja jos kannat ovat vastakkaiset, antaa olla eikä kuvitella esim. jotakin typerää "kyllä sen mieli sitten muuttuu ja sekin haluaa lapsia kun asutaan yhdessä/mennään naimisiin/asutaan omakotitalossa". Voi hyvin olla, ettei muutu jos ihmisen itsetuntemus on aikuisen tasolla.
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:43"]
Vela (vapaaehtoisesti lapseton) ei voi olla, jos hankkii/on hankkinut lapsia, koska ei ole lapseton. Aivan kuin ei voi olla vapaaehtoisesti kissaton, jos omistaa kissan, koska ei ole kissaton. Lapseton voi olla siksi, ettei voi saada lapsia, vaikka haluaisi ja kissaton siksi kun ei voi allergian vuoksi sellaista hankkia, vaikka haluaisi kissan. Tällöin ei olla vapaaehotisesti lapsettomia ja kissattomia.
"Ihminen kun ei pysy ajatusmaailmaltaan samanlaisena kovin kauaa, ajatukset ja mielipiteet asioihin voivat muuttua moneen kertaan elämän aikana"
Niin, tuuliviireillä ne muuttuvat esim. sen mukaan mitä mieltä kulloinenkin mies mistäkin on. On naisia, jotka inhoavat jääkiekkoa ja ihmettelevät, kuinka kukaan menee pelejä katsomaan, mutta annas olla kun vasta bongattu pera on jäkismiehiä, jo hommaa tuuliviiri kausikortin, fanikuteet ja hihkuu kuinka ihanaa on taas mennä peran kanssa katsomaan peliä. Sitten kun pera jättää ja löytyy arska, ei jäkis olekaan yhtään hienoa mutta golfissa on sitä jotakin, vaikka juuri riitti naureskelua että jotkut viitsii pönöttää jonkun pallon perässä kun voisi harrastaa sellaista miesten lajia kuin jäkis.
Lähden kuitenkin siitä, että aikuinen normaaliälyinen ihminen tietää ihan itse, mitä haluaa ja mitä ei, eivätkä hänen haluamisensa muutu sen mukaan mitä mieltä joku mies on asiasta. Aivan yhtä tuuliviiri on nainen, joka jättää haluamasa lapset hankkimatta miellyttääkseen miestä joka ei lapsia halua, kuin nainen joka tekee lapsia mieestä miellyttääkseen vaikka ei itse lapsia halua ja ole halunnut. Jos ihminen ei ITSE tiedä, mitä haluaa ja mitä ei näinkin tärkeissä asioissa, vaan tahto on muiden taskussa, niin huhhuh.
[/quote]
Olipa hölmö kirjoitus. Itekin itteni luokittelen ihan normaaliksi ja täysjärkiseksi ihmiseksi ja mulla todellakin vaihtuu iän myötä mielipiteet ja asiat, joista tykkään. Vähän nuorempana olin ihan varma, että haluan suurperheen. Nyt vanhempana tuntuu, että 2 riittää, ei enempää. Pahimmassa biletysvaiheessa kävi jopa mielessä, etten koskaan hanki lapsia!
Sitten on ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä olleet heteroja ja eläneet aina heterosuhteissa, mutta jonakin päivänä he voivat huomata tuntevansa enemmän vetoa samaan sukupuoleen.
On ateisteja, jotka eivät voisi kuvitellakaan uskovansa Jumalaan ja Raamattuun, mutta ns. "tulevat uskoon". Tai sitten toisin päin.
Joillekin se on näköjään niin vaikeaa ymmärtää, että ihminen todellakin voi muuttua ajatusmaailmaltaan ja sitä voi tapahtua monta, monta kertaa. Välillä minustakin on tuntunut, että miksi hitossa ikinä hankin lapsia (kun on tosi huono päivä menossa), mutta yhtä nopeasti voinkin taas olla niiiiin kiitollinen tenavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:20"]
Aika hirveä ukko, painostanut erolla ap:ta lisääntymään. Ei taida olla kovin aitoa rakkautta, jos ap:lla ei olisi ollut mitään arvoa jos ei olisi synnytyskoneeksi alkanut. Jos toista aidosti rakastaa, niin silloin rakastaa hänen persoonaansa, ei sitä, että tekeekö toinen lapsia vai ei. Todella surullista, ja ihmettelen kuinka ap ohittaa moisen tärkeyden vain sivulauseessa.
[/quote]
Ymmärrän kantasi. Mies ei ole erolla koskaan uhannut, mutta niin sen sivulauseesta ymmärsin, että joutuu tiukan paikan eteen ja tosissaan pohtimaan jos mikään ei muutu. Ne naiset, joilla on vauvakuume ja kova lapsen kaipuu varmasti ymmärtävät, että jos mies ei halua lapsia niin siinä voi lähteä jopa mies kiertoon. Pari ystävääni on toiminut juurikin näin... Samalla tapaa mies voi kokea vauvakuumetta ja kaipuuta omaan lapseen ja se voi olla yhtä voimakasta kuin naisen tuntemana. Tästä ollaan monesti keskusteltu :) ap
[/quote]
Ja aina epävarma suhdeko on tärkeämpää kuin oma tahto? Mikä tahansa suhde voi päättyä eroon ja toinen voi tulla jätetyksi, vaikka kuinka tekisi mieliksi ja omaa tahtoaan vastaan. Ainako toinen tekee mitä tahansa mitä kumppani tahtoo, kun vähän vihjaisee jättämisestä? Hieno suhde.
Ja jos mies joutuu kiertoon siksi, että ei ole halunnut lasta ja kumppani on, mitä kauheaa siinä on? Ei tietenkään kenenkään pidä lasta hankkia siksi että toinen haluaa, jos toinenkin ei halua ja vastaavasti olla hankkimatta siksi että toinen ei halua ja itse haluaa. Jotkin rajat ne on muiden miellyttämisessäkin. Silloin lähdetään elämään sitä OMAN näköistä elämää eikä yritetä sopeutua sellaiseen, mitä ei halua. Kumppaneita löytyy aina uusia, joiden kanssa on samanlaiset suuntaviivat.
[/quote]
Miksi hitossa naisilla on oikeus painostaen tai kiertoilmaisuja käyttäen "saada mies haluamaan lapsia", mutta auta armias kun mies vihjaa asiasta niin se on sika se!!
"Joillekin se on näköjään niin vaikeaa ymmärtää, että ihminen todellakin voi muuttua ajatusmaailmaltaan ja sitä voi tapahtua monta, monta kertaa"
Monilla se tosiaan muuttuu aina sen mukaan mitä mies ajattelee mistäkin. Naurettavaa sinänsä, mutta kai sekin on jotakin läheisriippuvuutta sellainen miellyttämisenhalu tai itsetunnon puutetta kun ei ole kanttia olla omaa mieltään ettei toinen vaan vaikka suutu tai peräti ai kauheeta, jätä. Tekaistaan sitten vaikka lapsi vaikka ei itseä niin kiinnostakaan, kunhan se ei vaan jätä.
Menipäs tämä keskustelu sivuraiteille. Onnittelut sinulle ap hienosta elämänmuutoksesta! Lapsen saaminen vaikuttaa useimpiin niin, että se omaan napaan tuijottaminen vähenee kun joutuu vastuuseen toisesta ihmisestä, joka menee enemmän tai vähemmän etusijalle melkein kaikessa. Aivan mahtavaa, että se on sinulla vaikuttanut tällä tavalla. Toivottavasti muutos on pysyvä!
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:03"]
"Joillekin se on näköjään niin vaikeaa ymmärtää, että ihminen todellakin voi muuttua ajatusmaailmaltaan ja sitä voi tapahtua monta, monta kertaa"
Monilla se tosiaan muuttuu aina sen mukaan mitä mies ajattelee mistäkin. Naurettavaa sinänsä, mutta kai sekin on jotakin läheisriippuvuutta sellainen miellyttämisenhalu tai itsetunnon puutetta kun ei ole kanttia olla omaa mieltään ettei toinen vaan vaikka suutu tai peräti ai kauheeta, jätä. Tekaistaan sitten vaikka lapsi vaikka ei itseä niin kiinnostakaan, kunhan se ei vaan jätä.
[/quote]
Kuule ihan ilman miestäkin se ajatusmaailma voi muuttua tai olla muuttumatta. Me ollaan kaikki niin erilaisia!
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:05"]
Menipäs tämä keskustelu sivuraiteille. Onnittelut sinulle ap hienosta elämänmuutoksesta! Lapsen saaminen vaikuttaa useimpiin niin, että se omaan napaan tuijottaminen vähenee kun joutuu vastuuseen toisesta ihmisestä, joka menee enemmän tai vähemmän etusijalle melkein kaikessa. Aivan mahtavaa, että se on sinulla vaikuttanut tällä tavalla. Toivottavasti muutos on pysyvä!
[/quote]
Joo ei tästä ollut tarkoitus tulla mitään vela-keskustelua. Nimenomaan tuon mainisemasi muutoksen olen huomannut itsessäni. Ennen olin itsekäs ja nyt todella epäitsekäs. Toivon todella itsekin, ettei laihuuden tavoittelu tee enää paluuta. Parempi näin päin :) ap
On eri asia muuttaa mielipidettään itse kuin tehdä se jonkun muun takia. Enkä nyt tarkoita verhojen väriä vaan näitä vähän isompia asioita kuten lasten hankkiminen.
Vai luuletteko oikeasti, että ne isät, jotka eivät eron jälkeen halua olla tekemisissä lastensa kanssa, ovat tehneet lapset siksi, että ovat itse niin kovasti halunneet? Todennäköisempi vaihtoehto on, että on tehty koska nainen on vaatinut.
Eiköhän tähänkin pian joku vela eksy valistamaan kuinka onnellinen on kun ei ole lapsia