Mielipiteitä lapsen yrittämiseen vanhemmalla iällä

Vierailija kirjoitti:

Isämme oli 45 kun nuorin sisarukseni syntyi. Nyt, noin 45 vuotta myöhemmin, tällä kokemuksella sanoisin ettö miehesi ikä ei ole este eikä väärin lasta kohtaan. Eikä olisi, vaikka miehesi kuukahtaisi jo 60-vuotiaana. Kyllä ne vääryydet ja oikeat asiat lapselle tehdään ihan muulla tavoin, kun sillä että isä on vanha.

Biologisista syistä äidin iällä on enemmän merkitystä, mutta sehän ei ole teillä ongelma. Eli ehkäisy vaan pois, ja pian. Ei nimittäin ole mitään varmuutta, saatteko silti lasta.

45 on aika lailla aivan eri asia kuin "yli 50".

Te, jotka sanotte isän olevan liian vanha: Mitä ajattelette naisita, jotka hankkivat lapsen ilman että isä on ollenkaan hoitamassa ja kasvattamassa lasta?

Hei ap! Onko sun miehellä omia lapsia?

Kun synnyin oli äiti 40 ja isä 45. Etenkin ala-asteella ahdisti kun laskeskelin nukkumaan mennessä, että jään todennäköisesti noin 35 vuotiaana ”orvoksi”.

Teini-ikäisenä lähinnä nolotti kun omat vanhemmat oli niin vanhoja verrattuna kaikkien kavereiden vanhempiin. Toisaalta sama suretus ja ahdistus jatkui aika ajoin kuin ala-asteellakin.

Äitiäni en saanut koskaan tuntea aikuisena, koska hän kuoli syöpään päästyäni armeijasta. Olisin kyllä halunnut.

Isä on nyt 85 ja hyvissä voimissa. Minulla ei ole yhtään läheistä sukulaista koska kaikki ovat niin paljon vanhempia tai muuten maantieteellisesti etäällä.

Paljon surkeammin ovat kuitenkin alkoholistien lasten asiat.

Tuttavani synnytti lapsen 47 vuotiaana, ihan luomuna tuli. Myöhemmin auto-onnettomuudessa sama tuttavani menetti toisen peukalon.

Sen tyttö on jo kouluiässä ja tykkää polttopallosta.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte isän olevan liian vanha: Mitä ajattelette naisita, jotka hankkivat lapsen ilman että isä on ollenkaan hoitamassa ja kasvattamassa lasta?

Jos isä on olemassa mutta hänet salataan lapselta, se on väärin. Koska siinä on menetys.

Jos isä on vain jokin spermapankki, siihen ei liity menetyksen tunnetta.

Sinulta voisin kysyä, että tajautko sinä lainkaan, millaista on, knu se vanhempi kuolee? Se on kriisi monelle ihan keski-ikäiselle ja vanhallekin.

Mies on liian vanha, saatte autistisen lapsen, mies jo pappaiässä kun lapsi vasta parikymppinen. Olen siis sitä mieltä että ei missään nimessä.

Ystäväni sai vauvan viisikymppisen miehen kanssa, itse samaa ikäluokkaa kuin ap. Ei ole ukko jaksanut yövalvomisia, vaikka kova uho oli vielä raskausaikana, kuinka osallistuva isä oli aiemmille (nykyisen vaimonsa ikäisille) lapsille. Itse asiassa vauva on häirinnyt hänen lepoaan niin paljon, että nukkuu omassa rauhassa eri makuuhuoneessa kuin muu perhe. Tietysti ihmisiä on erilaisia, ja rankkaa voi olla nuoremmallakin miehellä, mutta ikä kyllä vaikuttaa kaikilla enemmän tai vähemmän. Ap:n kannattaa varautua siihen, että vaikka mies haluaisi, hän ei välttämättä pysty kaikkeen, mihin olisi nuorempana pystynyt. Tietenkään fyysinen suorituskyky ei ole hyvän vanhemmuuden mittari, mutta voi tietää tietyiltä osin enemmän hommia nuoremmalle vanhemmalle. En kuitenkaan usko, että jos rakkaus on syvää ja paras mahdollinen elämänkumppani löytynyt, että kannattaa lasta jättää tekemättäkään, jos arvelee voimavarojen riittävän. Ap:n kannattaa kuitenkin jo etukäteen varautua siihen, että perhe-elämänne tulee luultavasti vuosien varrella olemaan eri näköistä kuin monien samanikäisten kanssa pariutuneiden ystävien. Se on teidän perheenne, ja hyvä niin, mutta jotkut asiat ja menetykset voivat olla aika kipeitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30-vuotias ja mieheni on vähän päälle 50.

Yli 35-vuotiailla miehillä alkoi näkyä vaikeuksia saada lapsia. Jos miehen ikä oli puolestaan yli 40-vuotta, olivat miehestä johtuvat hedelmöitysongelmat jo merkittäviä.

Ongelmat johtuvat sperman laadusta. Miesten ikääntyessä sperman DNA heikkenee. Tästä seuraa hedelmöitysvaikeuksia. Myös keskenmenoriski on korkeampi, jos mies on yli 35-vuotta.

https://www.vau.fi/raskauden-yrittaminen/miehen-hedelmallisyys/viimeine…

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni sai vauvan viisikymppisen miehen kanssa, itse samaa ikäluokkaa kuin ap. Ei ole ukko jaksanut yövalvomisia, vaikka kova uho oli vielä raskausaikana, kuinka osallistuva isä oli aiemmille (nykyisen vaimonsa ikäisille) lapsille. Itse asiassa vauva on häirinnyt hänen lepoaan niin paljon, että nukkuu omassa rauhassa eri makuuhuoneessa kuin muu perhe. Tietysti ihmisiä on erilaisia, ja rankkaa voi olla nuoremmallakin miehellä, mutta ikä kyllä vaikuttaa kaikilla enemmän tai vähemmän. Ap:n kannattaa varautua siihen, että vaikka mies haluaisi, hän ei välttämättä pysty kaikkeen, mihin olisi nuorempana pystynyt. Tietenkään fyysinen suorituskyky ei ole hyvän vanhemmuuden mittari, mutta voi tietää tietyiltä osin enemmän hommia nuoremmalle vanhemmalle. En kuitenkaan usko, että jos rakkaus on syvää ja paras mahdollinen elämänkumppani löytynyt, että kannattaa lasta jättää tekemättäkään, jos arvelee voimavarojen riittävän. Ap:n kannattaa kuitenkin jo etukäteen varautua siihen, että perhe-elämänne tulee luultavasti vuosien varrella olemaan eri näköistä kuin monien samanikäisten kanssa pariutuneiden ystävien. Se on teidän perheenne, ja hyvä niin, mutta jotkut asiat ja menetykset voivat olla aika kipeitä.

Meillä oli sama jörjestely. Äiti nukkui lasten kanssa, isällä oma makuuhuone.

T vanhan isän lapsi

Ok jos hyväksyt erityislapsen yksinhuoltajuuden jos vaikka miehesi kuolee syöpään parin vuoden päästä. Vanhoille isille syntyy enemmän erityislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ok jos hyväksyt erityislapsen yksinhuoltajuuden jos vaikka miehesi kuolee syöpään parin vuoden päästä. Vanhoille isille syntyy enemmän erityislapsia.

Kuka tahansa voi saada erityislapsen, ja kenen tahansa puoliso voi kuolla koska tahansa. Jokaisen on syutä hyväksyä nämä mahdollisuudet ennen lasten hankkimista. Mahdollisuus on kuitenkin OP:nkin tapauksessa (vanha isä) niin pieni, että sen ei pitäisi olla asia joka ratkaisee päätöksessä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyydet eivät tätä ratkaise. Jos kumppanisi itse kokee, että isäksi tuleminen on hänelle tärkeää ja haluaa sitoutua yövalvomisiin, mahatautipyykin pesemiseen, harrastuskuskauksiin jne, en näe miksi pitäisi ikää tuijottaa ainoastaan. Motivaatio ja henkinen puoli ratkaisee. Nykypäivän 5-kymppiset ovat aika eri asia eliniänodotteen ja odotettavissa olevien terveiden elinvuosien osalta kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Omat kohta 70 täyttävät vanhempani remppaavat täyttä häkää mökkiä ja nauttivat elämästään, eivät ole mitään raihnaisia vanhuksia.

Sain itse esikoisen 10 vuotta sitten 24-vuotiaana ja nyt haaveilen iltatähdestä 34-vuotiaana. Elämänkokemukset ovat muokanneet minua niin, että olen paljon kärsivällisempi, suvaitsevaisempi ja siedän paremmin vastoinkäymisiä kuin nuorempana. Nuorena pelkäsin enemmän jääväni asioista paitsi, nyt ymmärrän elämän olevan tässä ja nyt. Nuorena todistelin omaa kelpoisuuttani äidiksi suorittamalla malliäitiyttä ja opintoja yhtä aikaa, nyt tiedän että oikeastaan läsnäolo ja aito kiinnostus lapseen riittävät. Ei tarvitse osata vauvaviittomia tai ostaa hienoimpia vaunuja, jotta lapsen on hyvä kasvaa. Koen, että olen vanhempana paljon tasapainoisempi ja viisaampi kuin nuorempana. Toki tähän elämänkokemukseen vaikuttaa myös vanhempana kokemani henkinen kasvu, eikä tilannetta voi suoraan verrata esikoisen saamiseen. 

Mutta ehkä 5-kymppisenä tunnistaa jo itselleen keskeiset elämänarvot ja välttyy tekemästä valintoja vertaispaineen alla. Taloudellisesti tilanne on todennäköisesti vakaampi kuin nuorena, vaikka nykymaailmassa siitäkään ei koskaan tiedä. Tärkeintä on varmaan, että haluatteko lapsen ja onko se teille yhdessä ja erikseen yhtä tärkeää.

Nyt 34-vuotiaana haaveilet 'iltatähdestä' - jonka siis ajattelet saavasi joskus 40 - 50-vuotiaana???

Muuten en pidä oikein tuosta 'iltatähti'-nimittelystä, samoin minusta on MOUKKAMAISTA kun jotain vauvapiirejä kutsutaan 'toukka'piireiksi.