Jos aikuinen lapsesi eläisi köyhyydessä sairauden takia, auttaisitko häntä

Auttaisin enkä odottaisi, että maksaa takaisin.

Apu edellyttäisi tosin, että ei käytä päihteitä tai tupakoi ja hoitaisi sairauttaan ohjeiden mukaisesti.

Jos sairauden takia, niin kyllä auttaisin. En odottaisi mitään vastineeksi.

Tietty, jos lapsia on useita kuten minulla, tuosta seuraa ongelmia kuoleman jälkeen. Varma tapa saada perintöriidat aikaiseksi on olla olematta tasapuolinen.

Tottakai auttaisin.

Auttaisin, mutta myönnän, että odottaisin rahojen menevän johonkin, mistä oikeasti on apua. Eli jos olisi vaikka mt-ongelmia ja "lääkitsisi" niitä viinalla niin en antaisi rahaa, ettei juo enempää.

Auttaisin, enkä odottaisi vastineeksi mitään.

Tietenkin auttaisin lastani.eikä takaisinmaksuja.

Kaikille lapsille samalla tavalla, oli sairas tai ei.

Tietysti auttaisin eikä tarvitse maksaa takaisin. Eläissään saa lahjoittaa kenelle vain. Yritän silti olla tasapuolinen.

Auttaisin ja itseänikin on aikoinaan autettu.

Tietysti auttaisin. Enkä odottaisi vastapalvelukseksi mitään. Pitäköön vaikka ennakkoperintönä. En minä rahoja kuitenkaan hautaan mukaan ota. 

Tietenkin. Autan nytkin vaikka ovat terveitä ja ok. Välillä ollut työttömyysjaksoa ym. En odota vastapalveluksia. Rahaa olen antanut lahjaksi vähän enemmänkin joskus kun itsellä ei ole taloudellisesti tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti auttaisin eikä tarvitse maksaa takaisin. Eläissään saa lahjoittaa kenelle vain. Yritän silti olla tasapuolinen.

Täytyy vain olla tarkkana, ettei lahjoita yli lahjaverorajan. 

Autan 24-vuotiasta lastani enkä odota mitään takaisin.

Omat vanhemapni ova auttaneet ja tukeneet minua vaikka en ole erityisen sairas. Itse sitten yritän tarpeen mukaan auttaa heitä. En tai me sen paremmin minä ja sisarukseni kuin vahempanikaan eivät halua aatella, että viranoamien olisi lähin omainen. Mutta toki puolin ja toisin voimme olla tyytyväisiä siihen, etä "hyvinvointi valtiomme" on ainakin toistaiseksi tukenut ja jeesannu niin paljon, että käsittääkseni kumpikaan puoli (me lapset tai vanhempamme) ei koe tai tunne, että olisi jokin ehdoton pakko ja velvollisuus auttaa ja odottaa saavansa avusta vastapalvelusta. (Uhalla, että ellei näin tee, niin ei tee mahd kukaan toinenkaan).      

Vanhempani auttoivat eikä mitään tarvinnut maksaa mitenkään takaisin. Miten tämän sisaruksena koin? Helpottavana. En kokenut sitä epätasa-arvoisena enkä kadehtinut.

Auttaisin, mutta en välttämättä suoraan rahalla. Riippuu vähän, mikä sairaus lapsella olisi. Huume- tai viinajuttuja en rupea rahoittamaan. Ruokaa jne. voisin silti ostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti auttaisin eikä tarvitse maksaa takaisin. Eläissään saa lahjoittaa kenelle vain. Yritän silti olla tasapuolinen.

Täytyy vain olla tarkkana, ettei lahjoita yli lahjaverorajan. 

Ei tarvitse olla. Periaatteessa ei kannata leikkiä tulella ja siirtää tilille rahaa yli rajojen, mutta mielin määrin saa lahjottaa ruokaa ja tavaraa ja maksella laskuja.

Äiti auttoi yhtä siskoani taloudellisesti aika paljon. Ei meillä tullut äidin kuoleman jälkeen mitään riitoja. Olisi tuntunut tyhmältä alkaa tapella sen takia, että neljästä lapsesta yksi on huomattavasti muita köyhempi...

En auttaisi. Alkoholismi on sairaus, jota en todellakaan tukisi taloudellisesti, sama skitsofrenian kanssa. Hurjan julmaa, mutta kun sivusta on katsonut sitä, miten juoppo rahastaa vanhemmiltaan kaiken, niin olen päättänyt, että itse en moista mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti auttaisin eikä tarvitse maksaa takaisin. Eläissään saa lahjoittaa kenelle vain. Yritän silti olla tasapuolinen.

Täytyy vain olla tarkkana, ettei lahjoita yli lahjaverorajan. 

Saat elättää vaikka naapuriasi ja verottajalla ei ole siihen mitään sanottavaa.