Vihaan ihmisiä. Voiko tästä parantua?
Kyllä mä rakastan perhettä ja ystäviä.
Oon kohtelias ihmisille ja toivon hyvää kaikille.
Mä vaan en yhtään nauti työkavereiden seurasta tai mistään jossa on paljon ihmisiä.
Vaikka ihmiset olisivat varmasti ihan mukavia, vihaan silti. En tietenkään ketään yksilöä.
Ongelma on varmasti minussa, mutta ei mahda minkään.
Kommentit (44)
Lienee mahdotonta, koska suuret ihmismassat eivät tule koskaan muuttumaan.
Voisit halutessasi olla hieman avoimempi ja hyväksyvämpi ihminen mutta harvemmin haluaa sillä tavalla tehdä muutoksia. Ehkä sinulle sopii hieman suljetumpi elämäntyyli.
Vierailija kirjoitti:
Lienee mahdotonta, koska suuret ihmismassat eivät tule koskaan muuttumaan.
Täytyisi haluta pitää ihmisistä ja olla vuorovaikutuksessa. Täytyisi hyväksyä se ympäristö, muuten sulkeutuu siltä kaikelta automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkei töissä ja väkijoukoissa ole sopivia aina. Ellei joku jossain, josta ei tiedä. Miten sulle on osunut noin hyvä perhe ja ystävät, osalla ei ole sitäkään.
Aina silloin tällöin sitä synkkaa jonkun kanssa. En mä kaikkien kanssa ole paljoa tekemisissä, mutta kun nähdään, on kuin ei ois taukoa ollutkaan.
Tarkennan, että myös suurimpaan osaan sukulaisista on välttävät välit.
Ap
Ongelma on sinussa. Ja minussa. Ja meissä. Ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sinussa. Ja minussa. Ja meissä. Ihmisissä.
Näin se taitaa olla.
Ap
Ihmisten vihaaminen on yleistä hyville ihmisille.
Saat vihata. Suurin osa on perseestä. Paras kuitenkin yrittää aina pysyä tilanteen yläpuolella ja pitää pintansa. Kusipäät innostuu aina kun näkee pääsevänsä ihon alle.
No en ole parantunut, pahemmaksi vaan menny...
Ei siitä pidä parantua, täysin normaalia.
Ehkä vihaamalla vähän lisää. No en tiedä, voiko neuvoa soveltaa tähän tilanteeseen, koska uulen, neuvo on annettu rakkauden suhteen. Ymmärrän kyllä tunteen. Hyvin monet ihmiset ovat niin julmia, itsekeskeisiä ja monin tavoin rasittavia. Sitä voisi toivoa, että kaikki ihmiset haluaisivat olla parempia niin toisilleen kuin muille eläimille, mutta alkaa toivo mennä. Viha voi olla kuitenkin jotain muuta, kuten pettymystä, koska toivot kuitenkin muille hyvää.
Normaalia. Ehkä ajattelemalla että on muutama ok, vaikkei se näy heti ulospäin. Eikä ole pakko luottaa.
Täällä myös toinen joka on saanut tarpeekseenen jaksa ihmisten typeryyttä, avuttomuutta ja törkeää käytöstä ja tätä näen päivittäin työssäni, valitettavasti. Ihmisillä ei ole enää käytöstapoja, varsinkin asiakaspalvelu ammatissa joka päivä saa kuunnella kiukuttelua ja jopa raivoamista/haukkumista, vaikka kuinka kohteliaasti yrittäisi keskustella. Voi kunpa saisin työn jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Rakastan myös perhettäni ja läheisiäni yli kaiken, mutta nautin myös yksinäisyydestä. Voisinpa muuttaa vain perheeni kanssa keskelle metsää ja olla luonnon ja eläinten keskellä, silloin sielu lepäisi. Minulla myös tämä vihantunne ihmisiä kohtaan vain pahentunut vuosittain, kai se seinä tulee jossain vaiheessa vastaan.
En halua edes perhettä ympärilleni pyörimään, saatikka muita ihmisiä. Rakastan yksinoloa.
Mene terapiaan hakemaan apua, ennen kuin vihasi pahenee.
Mulla ainakin pahenee vaan mitä vanhemmaksi tulen.
Minäkin olen ihmisvihaaja yleisesti ottaen. Enpä oikein tiedä mikä tähän auttaisi. Ehkä töissä voi ottaa sellaisen feikkiasenteen, että onpa kiva olla erilaisten tyyppien kanssa tekemisissä. Raskasta se kuitenkin on. Kun ei kiinnostaisi vttuakaan lätistä jotain turhanpäiväisyyksiä ja esittää.
Ei se ole ongelma. Todennäköisesti olet erityisherkkä tai kirjolla. Tutki itseäsi. Ei se parane vaan pahenee iän myötä, mutta kun opit tuntemaan itsesi niin voit sen hyväksyä, ei siitä tarvitse tuntea huonommuutta.
Ihmiset tulevat pääosin kadulla, kaupassa ja joka sa*tanan paikassa. Mikä on niin vaikea pitää väliä muihin? Ihan sama, mitä muut tekevät ja toivon ihmisille hyvää,mutta miksei voida pitää väliä muihin ja väistää toisia ihmisiä..oma p*rse edellä joka paikkaan. Ja lisäksi: tuijotetaan julkisissa. Lisäksi työpaikalla ei kiinnosta hevon kuustoista kun ei ostaa puhua muusta kuin meidän Elmeri oppi kävelemään, kertokaa nyt vielä että oppi p*skomaan. Ja ketään ei kiinnosta mihin Teidän asuntolainanne korot ovat kehittyneet. Onko se niin vaikeaa keksiä muita puheenaiheita kahvi-ja lounas pöydissä? Esim.musiikki, kulttuuri, maailmantilanne ja elokuvat.
Ehkei töissä ja väkijoukoissa ole sopivia aina. Ellei joku jossain, josta ei tiedä. Miten sulle on osunut noin hyvä perhe ja ystävät, osalla ei ole sitäkään.