Lue keskustelun säännöt.
Te muut jotka vietätte paljon aikaa yksin
13.09.2021 |
Mitä kaikkea te teette yksin? Itse olen paljon itsekseni, muutama kaveri on mutta ei oikein sellaisia ketkä lähtisivät mun kanssa viettämään viikonloppua esim kylpylään tai johonkin muuhun pikku reissuun. Itse olen jotenkin arka lähtemään tämmöiseen yksin. Käyn lenkillä ja muutenkin kuntoilen, käyn omissa harrastuksissa yksin. Olisi kiva välillä tehdä jotain hieman arjesta poikkeavaa vaikka ihan ex tempore mutta ei ole ketään kuka mun kanssa lähtisi. Kiva olisi mieluummin kaksin kuin yksin. Miten te muut, annatteko yksin tekemisen vaikuttaa vaan teettekö siitä huolimatta? Kaipaan teiltä kokemuksia ja esimerkkejä mistä olisi matalin kynnys aloittaa. Että saisin itse rohkeutta lisää.
Kommentit (72)
Kotona ollessani katselen TV:stä hömppää, luen kirjoja, opettelen kieliä Duolingon avulla, soitan vanhemmille ja välillä ystäville ja teen kotiaskareita. Joka ilta lähden noin tunnin lenkille. Olen myös tehnyt jo koronaa edeltävältä ajalta asti etätöitä joten kovin sosiaalista työntekokaan ei ole.
Viikonloppuisin minulla on vapaata ja saatan käydä taidenäyttelyissä, museossa, päivä- tai viikonloppumatkalla junalla jossain (täältä Tampereelta on niin helppo lähteä), ostoksilla pitkän kaavan kautta ja jopa kolmen tunnin kävelyreissuilla. Tykkään samalla ottaa kuvia jos näkyy jotain kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.
Näin me olemme erilaisia, mä teen noita asioita yksin, pakosta, kun ei mulla ole enää ystäviä. Ennen siis yhdessä, eikä ikinä, kukaan ole mun fiiliksiä puheillaan tms pilannut. Mutta kyllä yksinkin viihdyn.
Jos kärsit yksinäisyydestä, sinun on rohkaistava mielesi ja lähdettävä etsimään ystäviä. Suosittelen aloittaa harrastustoiminnasta ja olemalla avoin. SIlloin tällöin niistä voi löytää jonkun, joka on samalla aaltopituudella ja alatte nähdä vapaa-aikanakin. Selvää on, että ei se sormia napsauttamalla käy, että ei sinne pidä mennä niin, että ajattelee, että 1. käyntikerralla joku ystävä löytyy, suomalaiset ovat aika hitaita ystävystymisessä, mutta harrastusten kautta saa laajennettua omia sosiaalisia piirejään.
Minä en käytä päihteitä enkä halua olla tekemisissä päihteiden suur/humala/päihtymiskäyttäytyjien kanssa, joten kun lähdin laajentamaan omaa ystäväpiiriäni, tai virkistämään sitä, lähdin liikkeelle harrastustoimitojen piiristä, jossa otaksuin ettei siellä ns. kännikalat viihdy. Sitä kautta sain muutettua omaa ystäväpiiriäni itselleni mieluisampaan suuntaan.
Tuo varmaan on hyvä ohje ja toimii, jos on kaikin tavoin melko keskimääräinen ihminen.
Minä en ole koskaan löytänyt harrastuksista ihmistä, joka olisi samalla aaltopitudella.
Kaikki ovat niin erilaisia, että joudun sitten teeskentelemään eli näyttelemään normi-ihmistä, jos haluan edes jutustella jonkun kanssa. Tämmöisistä en kaipaa ystävää.
Jos joku mielestäni on vaikuttanut sopivan oudolta, hän ei ole ollut kiinnostunut uusista kavereista, s.o. minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Mä en myöskään allekirjoita tuota että yksin oleminen olisi surullista suhteen loppumisen jälkeen. Olen todellakin nauttinut yksin olosta, omasta tilasta ja vapaudesta paljon ja viihdyn yksin tosi hyvin. Mutta joskus toki olisi kiva että olisi seuraa joihinkin juttuihin. Olen mm aina haaveillut pääseväni Lappiin mutta en mitenkään uskaltaisi lähteä sinne yksin. Ap.
Aloita jostain helposta kohteesta Lapissa. Mene vaikka Leville. Sieltä voi vuokrata ihan yksiönkin viikoksi tai olla hotellissa. Ei tarvi isoa mökkiä. Hiihtelet muitten mukana, käyt kävelemässä tai pyöräilemässä, lumikenkäilet, kierrät kauppoja, käyt leffassa, kylpylässä, kauneushoidossa, syömässä tai vaikka moottorikelkkailemassa tai haskiajelulla tai porotilavierailulla. Aika menee nopeaan, tekemistä on paljon jos sitä kaipaa ja pääset vaihtamaan maisemaa ja lomailemaan. Ei kukaan ihmettele siellä lomailevaa ihmistä ja lomasi on turvallista vaikka matkaat yksinkin. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Mä en myöskään allekirjoita tuota että yksin oleminen olisi surullista suhteen loppumisen jälkeen. Olen todellakin nauttinut yksin olosta, omasta tilasta ja vapaudesta paljon ja viihdyn yksin tosi hyvin. Mutta joskus toki olisi kiva että olisi seuraa joihinkin juttuihin. Olen mm aina haaveillut pääseväni Lappiin mutta en mitenkään uskaltaisi lähteä sinne yksin. Ap.
Aloita jostain helposta kohteesta Lapissa. Mene vaikka Leville. Sieltä voi vuokrata ihan yksiönkin viikoksi tai olla hotellissa. Ei tarvi isoa mökkiä. Hiihtelet muitten mukana, käyt kävelemässä tai pyöräilemässä, lumikenkäilet, kierrät kauppoja, käyt leffassa, kylpylässä, kauneushoidossa, syömässä tai vaikka moottorikelkkailemassa tai haskiajelulla tai porotilavierailulla. Aika menee nopeaan, tekemistä on paljon jos sitä kaipaa ja pääset vaihtamaan maisemaa ja lomailemaan. Ei kukaan ihmettele siellä lomailevaa ihmistä ja lomasi on turvallista vaikka matkaat yksinkin. Suosittelen.
Jatkan vielä, että mene yöjunalla. Sillä pääsee Kolariin ja sieltä kulkee bussit Leville ja Ylläkselle. Naispaikka yöjunassa ei ole kallis ja tulee heti reissufiilis kun junailee perille. Olen monesti mennyt ja ongelmitta selvinnyt . Esim.Levillä ei tarvi olla autoa käytössä kun varaa majoituksen keskuksen tuntumasta. Siitä lähtee ladut ja merkatut reitit ja on paljon ruokapaikkoja ja kauppoja. hotelleissa auttavat löytämään paikkoja mihin haluat tutustua.
Olen lähes aina yksin, työtkin teen etänä kotona.
Teen siis kaikenlaista mukavaakin arjen ohessa.
Käyn ulkona, kaupoilla, kirppareilla, elokuvissa tuli käytyä pari kertaa kuussa ennen koronaa. Piirrän, maalaan, luen kirjoja, katson sarjoja ja elokuvia, surffaan netissä mm. YouTubessa, Facebookin sisustus- ja kasviryhmissä ja tietty av:lla.
Kokkailen kun jaksan ja tykkään leipoa. Äsken tein kurpitskakuivakakun. Syksy on lempivuodenaikani ja silloin haluan tehdä kaikenlaisia syksyisiä ruokia ja herkkuja!
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.
Näin me olemme erilaisia, mä teen noita asioita yksin, pakosta, kun ei mulla ole enää ystäviä. Ennen siis yhdessä, eikä ikinä, kukaan ole mun fiiliksiä puheillaan tms pilannut. Mutta kyllä yksinkin viihdyn.
Jos kärsit yksinäisyydestä, sinun on rohkaistava mielesi ja lähdettävä etsimään ystäviä. Suosittelen aloittaa harrastustoiminnasta ja olemalla avoin. SIlloin tällöin niistä voi löytää jonkun, joka on samalla aaltopituudella ja alatte nähdä vapaa-aikanakin. Selvää on, että ei se sormia napsauttamalla käy, että ei sinne pidä mennä niin, että ajattelee, että 1. käyntikerralla joku ystävä löytyy, suomalaiset ovat aika hitaita ystävystymisessä, mutta harrastusten kautta saa laajennettua omia sosiaalisia piirejään.
Minä en käytä päihteitä enkä halua olla tekemisissä päihteiden suur/humala/päihtymiskäyttäytyjien kanssa, joten kun lähdin laajentamaan omaa ystäväpiiriäni, tai virkistämään sitä, lähdin liikkeelle harrastustoimitojen piiristä, jossa otaksuin ettei siellä ns. kännikalat viihdy. Sitä kautta sain muutettua omaa ystäväpiiriäni itselleni mieluisampaan suuntaan.
Tuo varmaan on hyvä ohje ja toimii, jos on kaikin tavoin melko keskimääräinen ihminen.
Minä en ole koskaan löytänyt harrastuksista ihmistä, joka olisi samalla aaltopitudella.
Kaikki ovat niin erilaisia, että joudun sitten teeskentelemään eli näyttelemään normi-ihmistä, jos haluan edes jutustella jonkun kanssa. Tämmöisistä en kaipaa ystävää.
Jos joku mielestäni on vaikuttanut sopivan oudolta, hän ei ole ollut kiinnostunut uusista kavereista, s.o. minusta.
No ootpas tosi erikoinen hiutale, harmi, että me muut ollaan tällasta harmaata massaa eikä kelvata sulle.
Itse oon jotenkin ajautunut puuhastelemaan kaikkea yksin, ystävillä alkoi ruuhkavuodet, mulla ei. Tykkään käydä näyttelyissä, teatterissa, kävelyllä, retkeilemässä, kansanopiston luennoilla ja kursseilla, tanssitunneilla, kuntosalilla ja matkailemassakin yksin. Ei yhtään haittais saada seuraa, päin vastoin, mutta oon jotenkin tottunut tähän. En edes tullut ajatelleeksi, etten tosiaan oo aikoihin pyytänyt ketään seurakseni.
En usko, että kukaan kiinnittää yksinäisen yksinäisyyteen sen kummemmin huomiota, vai kiinnittääkö joku? Ehkä jossain lihatiskibaarissa on helpompi saalis yksin kuin laumassa, samoin valitettavasti jossain pimeällä kujalla :( Mutta muuten tuskin.
Tiettyjen trauma-kokemusten jälkeen olen sulkenut ihmiset elämästäni pois tietoisesti ja ihmiset ovat sulkeneet minut pois omistaan. Jonkin aikaa yritin olla sosiaalinen ja avoin,leikkiä kiinnostunutta ja olla ystävällinen, mutta koska tilanteeni ja elämäni on ollut niin voimakkaasti keskiverrosta poikkeava,en vain enää jaksanut. Teeskentelyä,selkään puukottamista,juoruilua,kuppikuntaisuutta,älyllistä ja henkistä laiskuutta,ahdasmielisyyttä,ilkeyttä silkasta tilanteen tuomasta mahdollisuudesta käsin,sosiaalisia pelejä. Olen yksin vapaampi tekemään juuri mitä minä kulloinkin haluan enkä tarvitse siihen kiviriippoja,jotka kuitenkaan eivät ymmärtäisi. Kun ihmisellä on kaksi tervettä kättä,pää ja kroppa pelaa suhtkoht hyvin ja palvelut saa rahalla, niin mikäs hätä tässä. Nettimaailma kattaa sosiaaliset tarpeet, muu olisikin jo tässä vaiheessa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee oikeastaan mitään, mikä laskettaisi tekemiseksi. Yksinäisenä pitkäaikaistyöttömänä mun rutiinit on muodostuneet jo vuosia sitten ja koska rahaa ei ole niin ei tässä hirveästi mitään uutta tempaista.
Luen kirjoja, kokkaan, oon koneella, kuuntelen musiikkia, kasvatan kasveja, käyn kirjastossa ja paikallisissa ilmaistapahtumissa. Joskus tapaan kavereita ja kerran, pari viikossa käyn harrastuksissa. Varmaan pitäisi ottaa joku pidempiaikainen uusi projekti, mutta en ole vielä keksinyt mikä.se voisi olla. Neulomista kokeilin, mutta siitä ei tullut mitään. Ehkä pienoismallit?
Ei ole yksinäisyyttä verrattuna siihen, kun narsistinen mies vie elämäsi ja kotisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdy hyvin omassa seurassani, enkä oikein keksi mitään mitä ei voisi yksin tehdä. Myönnetään, ravintolassa yksin syöminen on vähän tylsää.
Teatteri ja viikonloppureissu eri kaupunkiin on hyviä vinkkejä. Sitten kun maailma avautuu enemmän voit tehdä viikonloppureissun yksin ulkomaille, vaikka johonkin Euroopan pääkaupunkiin, ja myöhemmin vaikka pidemmänkin reissun! Olen paljon joutunut tekemään yksin koska kavereista ei aikoinaan ollut lähtemään minnekään. En tiedä oikein mistä kiikasti, eikö heitä tosiaan kiinnostanut, vai oliko rahasta kiinni, vai eivätkö kokeneet minua hyvänä matkaseurana. Itse olen säästänyt muista jutuista että voin tehdä reissuja, muilla kai sitten on olleet erilaiset prioriteetit. No kuitenkin, yksin on ollut ihan mukavaa matkustaa! Ei minusta kukaan katso suurkaupungissa oudosti jos syö ravintolassa yksin. Joskus voi kyllä saada seuraa, joku voi tarjoutua mukaan tai tulee juttelemaan. Ne on kyllä helppo torpata jos ei yhtään kiinnosta. Vähän pitää katsoa missä kulkee, ja on tarkkana mutta pärjää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, joillain keikoillakin olen joutunut käymään yksin. Sielläkin on saanut olla ihan rauhassa. Keikkapaikat on usein baareja, mutta siellä on ihmiset pääasiassa katsomassa keikkaa eikä humaltumassa, joten kaikki keskittyy siihen esitykseen. Toki siellä on suurempi riski että joku humalassa lähestyy mutta ei välttämättä.
Ja toisaalta, jos joku lähestyykin, niin onko se niin paha, teillähän on ainakin sama musiikkimaku. Mutta joo, ei Suomessa kauheasti "häiritä" tuntemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluiten olen yksin. Voihan sitä pikaisesti jonkun tavata kahvilla tai lounaalla/ päivällisellä. Itseasiassa se on ihan sama jutteletko jollekin tutulle vai vieraalle. Ihminen on ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yksinäisyyttä verrattuna siihen, kun narsistinen mies vie elämäsi ja kotisi.
Jos yksinäisyydellä olisi kellari...
Vierailija kirjoitti:
Viihdy hyvin omassa seurassani, enkä oikein keksi mitään mitä ei voisi yksin tehdä. Myönnetään, ravintolassa yksin syöminen on vähän tylsää.
Buffetit ovat parhaita ravintolakokemuksia yksinäisille.
Kiitoksia tosi paljon tähän saakka vastanneille! Oon saanu tosi hyviä vinkkejä ja ideoita mitä voisin tehdä ja ootte kannustaneet hienosti. Lohduttavaa on huomata että on muitakin yksin olevia ja että se ei kuitenkaan ole ollut teille mikään este toteuttaa asioita mistä pidätte. Tämä luo toivoa ja rohkeutta minuunkin, olen jo alkanut miettimään mitä voisin yksin tehdä enemmän. Ap
Pelaan videopelejä, luen kirjoja, lenkkeilen metsässä ja samalla räpsin valokuvia, surffailen netissä. Joskus ehkä olisi kiva mennä kavereiden kanssa johonkin mutta kaikilla on omat elämänsä niin kiireiset että harvoin enää ehditään mitään tekemään, suurin osa asuu myös kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Teen kaiken yksin, eli käytännössä lojun himassa, katselen telkkaria, palstailen välillä ja luen kirjoja. Ulkona käyn lähinnä lähikaupassa hakemassa kaljaa.
just:-D
Minä olen haaveillut vuosia siitä, että matkustelisin yksin. Kohta nuorinkin lapsistani lähtee maailmalle, niin silloin voisin aloittaa. Jos vaikka kävisi viikonlopun aina yhdessä Suomen kaupungeista. Kiertäis ne kaikki ja niiden nähtävyydet. Yöpyminen jossain paikallisessa hotellissa. Se voisi olla hauskaa.
Alkoholia en juurikaan käytä, mutta se vähän harmittaa etten uskalla yksin lähteä minnekään yöelämään, edes yhdelle. Tulee sellainen olo, että luulevat vielä yksinäistä naista maksulliseksi :(